Jos vauva syntyy elävänä abortissa (rv 23-24) niin

"Mua niin koskee edelleen sen pienen pojan tarina, joka vaatekaapista soitti apua kun känninen isä riehuu ja sinne ei menty! Kelatkaa! Siinä taas yksi onnellinen lapsi varmaan kasvamassa."



Jäitä hattuun! tuskin tämäkään lapsi on koko elämäänsä vaatekaapissa viettänyt, ennemmin kyseessä lienee rohkeaksi ja oman arvonsa tuntevaksi kasvatettu lapsi, jonka vanhemmat (?) ovat sortuneet virheeseen.



Toivoton ja nujerrettu lapsi ei apua hae!



Mikäli vanhemmilla on mopo karannut, niin lapsella on edelleen mahdollisuudet onnistua elämässään. Ylenpalttinen säälittely voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 19:10"]

Oikeasti, todella oksettavaa. Tällaiselle ihmiselle toivoisi lähinnä täysiaikaista monivammaista lasta, mitenhän sellaisen saisi kivasti jätettyä hoitamatta?

T: Keskosen äiti minäkin

 [/quote]

Ei tullut mieleesi, että jospa olikin  kolmoset! Kukahan tässä on se oksettava?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2011 klo 08:31"]

Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.

Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?

Jos lapsi syntyy keskosena perheeseen joka todella haluaa lapsen, tämän eteen tehdään kaikki mahdollinen hoito. Mutta jos lapsi syntyy keskosena abortin seurauksena, hänelle ei tehdä mitään, vaan odotetaan, että tämä kuolee. Samaan aikaan voi sairaalassa syntyä kaksi samanviikkoista keskosta: abortoitu, ja kauan haluttu. Jälkimmäistä hoidetaan, ensimmäista ei.

Keskoshoito on kallista, mutta onko oikein miettiä kustannuksia kun kyseessä on elämä? Ja eikö muka sillä 24-viikkoisella, abortoidulla, mahdollisesti down-syndroomalapsella ole samaa oikeutta yrittää elää kuin 22-viikkoisella, muuten terveellä? Joskus jopa täysin terve lapsi abortoidaan viime tipassa. Eikä aina ole 100-prosenttista varmuutta kehitysvammalle, joka aborttiin antaa oikeuden viime tippaan asti.
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, he voivat erehtyä.

Puututaan tähän asiaan. Otetaan yhteyttä kansanedustajiimme. Tehdään vetoumus. En tuomitse aborttiin päätyviä, mutta tällainen julmuus, jossa elävänä syntyvä lapsi murhataan kitumalla, on saatava loppumaan. Ihminen ei ole Jumala, joka tietää, jääkö keskonen eloon vai ei. Aina pitäisi yrittää tehdä kaikkensa säilyttää elämä.

[/quote]

Höpö höpö! Jos myöhäisillä viikoilla tehdään abortti, siihen on haettava lupa. Lupa myönnetään ainoastaan, jos sikiö on elinkelvoton (tyyliin aivot puuttuvat). Ja sikiö tapetaan ensin kohtuun eli mitään eläviä ja itkeviä vauvoja ei todellakaan Suomessa synnytetä kuolemaan.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2012 klo 22:09"]

äidillä tai sikiö todella elinkelvoton (ei aivoja tms) voi abortin ymmärtää. Ihan hyvin voisi nämä mukavuussyistä abortoivat ja lievän vamman (esim. down) takia abortoivat laittaa sterilisaatioon saman tien ja pakosti. Sori vaan, siinä se teidän mahdollisuutenne meni. Ei tule teille enää toista parempaa ja kauniimpaa vauvaa. Ihmiskuntahan säilyisi kuitenkin ja lapsia syntyisi niitä oikeasti haluaville.

[/quote]

Mä abortoin alkion viikolla 7. Harkitsin asiaa kaksi päivää ja ymmärsin, ettei minulla olisi ollut mahdollista tarjota lapselle elämää. Joskus asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia.

Hyvä että päätit pitää hänet :)      :( julmaa ku jotkut tapatuttaa vauvojaan

Haluaisin erikseen kiittää tätä down-tilastoihmistä, joka on jaksanut vastata tälle inttävälle "en ymmärrä yhtään mitään mistään, mutta minun tapaamani downit blaabalaablaa" -tyypille tosi monta kertaa kylmän rauhallisesti ja rautalangasta vääntäen. Moni (esimerkiksi allekirjoittanut) ei varmasti jaksaisi olla kohtelias ja pyrkiä selventämään noin montaa kertaa, kun toinen ei näytä edes yrittävän jaksaa lukea ja ymmärtää fiksusti kirjoitettua selitystä.

Viesti ei tainnut mennä (vieläkään) perille, mutta hienoa, että jaksoit yrittää!

Ja joo, kirjoitin tämän myös ollakseni ikävä sille blaablaa-tyypille. Tosi raivostuttavaa lukea ketjua, jossa joku jää sivutolkulla vänkäämään jotain asiaa, joka on sille moneen kertaan selitetty ja joka ei ole mielippidekysymys vaan, jossa se nyt on ilmiselvästi väärässä. :(

up

[quote author="Vierailija" time="13.07.2012 klo 09:37"]

Mua niin koskee edelleen sen pienen pojan tarina, joka vaatekaapista soitti apua kun känninen isä riehuu ja sinne ei menty! Kelatkaa! Siinä taas yksi onnellinen lapsi varmaan kasvamassa.

mutta kun tälläkin lapsella oli oikeus syntyä! syntymän jälkeisestä kärsimyksestä ei välitä kukaan ja sitä vähätellään - emmehän voi tietää, onko tuon pojan elämä oikeasti onnetonta, emmekä saa sitä hänen puolestaan määritellä. ilmeisesti vain se voidaan toisen puolesta sanoa, että hänen on saatava syntyä!

Teidän neropatti abortinpuolustajien ratkaisu olisi kai teloittaa tämä pieni poika koska hän todennäköisesti ei aina nauti elämästään. Mitä jos ottaisimme vastuun teoistamme ja valinnoistamme emmekä ainakaan riistäisi toisilta ihmisiltä henkeä oman mukavuutemme tähden? Adoptio on vaihtoehto.

Järkytyin..

Monen vuoden yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeenkin valitsisin abortin mikäli seulonnoissa ilmenisi poikkeavuuksia. Näin se vaan on, meitä on moneen junaan.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2012 klo 22:46"]

10% noin suunnilleen kuolee ensimmäisen vuoden aikana ja yhteensä 30% kouluikään mennessä.Kyllä juuri keskivaikeasti vammaiset ovat näitä, joita me näemme liikenteessä. He pystyvät asumaan tuetusti ja elämään ihan täyttä elämää.

[/quote]

Onko täyttä elämää että paskatyö, jota sitäkin tehdään max 4h päivässä ja saadaan ihan naurettava pieni summa siitä. Isoimmissa duuni paikoissa ei ainakaan kavereita löydy. Asutaan tuetusti ja loppu elämänsä vanhemmat huolehtivat pärjääkö se nyt edes arkiaskarteissa... Kyllä mun korvaan toi ei kuulosta täydeltä elämältä.

Sisko isäni toisesta avioliitosta on keskivaikea Down ja hän n. täysi-ikäiseksi saakka aina kertoi että haluaa tehä isona samoja juttuja kun minä ja veljeni (Veljeni ammattiurheilija ulkomailla, itse matkustin paljon ja tein oikeasti kehen tahansa verrattuna spesiaali juttuja siellä maailmalla, pääsin huippu yliopistoon, harrastin esteratsastusta ja purjehdusta) ja nyt hän on hyvin masentunut kun ei pääsekkään tekemään samoja juttuja. Hänen äitinsä yrittänyt viedä ratsastamaan terapiahevosilla mutta siitä ei tule mitään kun hän näkee muita hyppelemässä esteitä. Ovat käyneet paljon ulkomailla, mutta vähän eri asiahan se on kun itse asuin ja tein ulkomailla töitä villieläinten kanssa jne. Olen piilottanut osat Facebook juttuni häneltä koska säälittää ettei hän pääse koskaan tekemään lähes mitään niistä vaikka koko lapsuutensa kertoi kuinka hän haluaa olla kuin minä isona.

Kunnioitan että isäni ja hänen vaimonsa hänet pitivät ja sisko on todella mahtava tyyppi, mutta nämä asiat saaneet miettimään pitäisinkö itse jos tietäisin lapsella olevan down... Todennäköisesti en koska haluaisin heillä olevan samat mahdollisuudet tehdä mitä haluavat..

Itse asiaan. Sinänsä minusta on todella ikävää jo se, että myöhäisillä viikoilla täytyy joskus abortoida, mutta etenkin se jos abortoitava sikiö syntyy elävänä. Tavoite varmaan on, että sikiö saisi kuolla kohtuun, eikä tarvitsisi kokea syntymää ja sitä shokkia ennen kuolemaa.



Mutta jos/kun noita elävänä syntyvien tapauksia kuitenkin on, niin toivoisin että laki sallisi syntyneen ihmisarvoisen kohtelun. Ensisijaisesti toivoisin toki, että jos sikiö ei ole kuollut kohtuun, että voitaisiin vielä syntymän jälkeen viedä abortti lopppuun aktiivisena eutanasiana. Mutta jos/kun se ei ole ainakaan vielä mahdollista, VÄHINTÄÄNKIN toivoisin ettei sikiön anneta hitaasti kuolla kaarimaljaan.



En tarkoita että pitäisi elintoimintoja ylläpitää, mutta toivoisin että sikiö kapaloitaisiin ja pidettäisiin sylissä tai edes sängyssä. Kivunlievitystä toivoisin myös ihan ehdottomasti kuolemaa odotellessa. Eli tavallaan saattohoidettaisiin sitten loppuun asti. Käsittääkseni näin tehdään myös muille ennenaikaisesti syntyneille, joita joko ei yritetä tehohoitaa tai tehohoito keskeytetään.

Mikä tämä merkillinen hermoaisti on, joka puuttuu abortoitavilta, mutta on saman ikäisillä keskosvauvoilla? Onko tällainen aisti myös meillä aikuisilla?

...niin selviää varsin pian, ettei sellaista ole olemassa eikä sellaisesta ole koskaan edes puhuttu. Ei tule yhtä ainutta osumaa.

että kuolee kohtuun eikä kohdun ulkopuolella? Jotenkin tulee tunne, että ihmisten mielissä se on vain itselle helpompi selittää paremmin päin, vaikka kummassakin tapauksessa aikuiset on sen lapsen hengen vienyt.

Kun sairaanhoitajaopiskelija tähän jo vastasi, niin vastaanpa tähän sitten itsekin kätilöopiskelijana.

Ensinnäkin tosiasiahan on se, että sikiöt hyvin harvoin ovat enää elossa kun keskeytyksen jälkeen syntyvät. Keskeytys aloitetaan Mifegynellä, joka estää progesteronin (raskautta ylläpitävä hormoni) vaikutukset. Usein siis raskaus keskeytyy kohdussa ennen kuin sikiö syntyy.

Ja noin myöhäisillä viikoilla harvoin tehdään keskeytyksiä. Jos tehdään, niin ne ovat geneettisiä keskeytyksiä. Tällaiset tilanteet eivät siis ole arkipäivää naistentautien osastolla.

Kuten muut ovatkin jo maininneet, ei sikiön elossapitämiseksi saa tehdä mitään. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, on se lain sanelema asia. Ja minusta on epäinhimillistä mennä kertomaan äidille, että raskaudesta joka juuri keskeytytettiin onkin syntynyt elävä lapsi ja hänet on nyt viety teholle ja aloitettu aktiiviset hoidot.

Ymmärrän että tämä on asia joka puhuttaa ja koskettaa, mutta toivon silti, että jokainen hoitoalalla ja näiden asioiden parissa työskentelevä löytäisi kultaisen keskitien suhtautua asioihin. Oma asenne ei missään nimessä saa tulla ilmi keskeytyspotilaita hoidettaessa. Geneettisen keskeytyksen valinneet ovat käyneet läpi rankan tien lapsen rakennevian kuulemisesta päätökseen keskeyttää raskaus. Lapsi on usein hyvinkin toivottu ja rakas eikä hänestä ole helppo päästää irti. Sen takia olisi erittäin suotavaa, että jokainen hoitoalalla työskentelevä osaisi suhteuttaa asioita.

että kuolee kohtuun eikä kohdun ulkopuolella? Jotenkin tulee tunne, että ihmisten mielissä se on vain itselle helpompi selittää paremmin päin, vaikka kummassakin tapauksessa aikuiset on sen lapsen hengen vienyt.

että kuolee kohtuun eikä kohdun ulkopuolella? Jotenkin tulee tunne, että ihmisten mielissä se on vain itselle helpompi selittää paremmin päin, vaikka kummassakin tapauksessa aikuiset on sen lapsen hengen vienyt.

Syntyminen ahtaasta kanavasta ei ole fyysisesti mukavaa, eikä kylmään huoneilmaan, kirkkaisiin valoihin ja kovien äänien keskelle joutuminen ole mukavaa, eikä ilman vetäminen uusiin keuhkoihin ole mukavaa. Syntymä on shokki. Synnytyksessä varmaan aina myös äidin stressihormoneja erittyy ja sikiö saa niistä oman osansa. Tämän toki jokainen syntyvä olento joutuu läpikäymään, mutta jos tarkoitus ei ole alunperinkään syntymän jälkeen jatkaa elämää, niin mielestäni tuolta kokemukselta on ihan oikein yrittää sikiötä säästää.

Ei ole kyse siitä että olisi itselle jotenkin mukavampi ajatus synnyttää kuollut vauva. En pidä aborteista, mutta en vastusta niitä, paitsi turhia (eli mieluummin adoptio ja vielä sitäkin mieluummin ehkäisy tai jälkiehkäisy). En ole sitä mieltä myöskään, että pitää hoitaa ja vaalia elämää viimeiseen asti, vaan olen erittäin vahvasti eutanasian kannattaja. Ja turhan kivun ja tuskan välttämisen kannattaja, jos niin voi sanoa. Eli mielestäni se hengen vieminen on pienempi paha kuin kärsimysten aiheuttaminen.

en ymmärrä jos on kerran murhaamisen valmis eli abortoimaan vielä 24 viikolla jo aivan ihmisen näköisen lapsen niin mitä eroa on sitten tappaa se konkreettisesti jos se kerran syntyy elävänä. annetaan kitua ku jossain brutaalissa sodassa vai? tähän on uhri tällainen lapsi siis aivan hirveää.



mitä eroa on ihmisille tappaa lapsi tosiaan kohtuun ku tappaa se kohdun ulkopuolella jos kerran elää? että kituminen on parempi vaihtoehto sitten? kyllä sille pitää antaa mahdollisuus elää jos se kerran elää



eihän "tervekkään" lapsi ole ns. elinkelpoinen itsenäisesti vaan se pitää hoitaa

ihmiset hylkäävät Jumalan. Näin se vain on.

nimenomaan hyväksyy abortin, uskonnottomat ei hyväksy.