Miksi nykyään nostetaan haloo, jos 22-vuotias aikuinen on raskaana?

Ei sitä päivitelty.

Tänä päivänä pidetään normaalina, että esikoinen syntyy kun äiti on ainakin 30v.

vaikka ei olisikaan mitään ihmeempiä aasian- reissuja mielessä, niin ei kai kukaan vanhempi voi tosissaan väittää, että voi tehdä IHAN mitä haluaa. Kyllähän se lapsi tulee kaikessa ensin ja kaikki tehdään sen ehdoilla, eikä omilla. Oma ajankäyttö vähenee minimiin ja kaikki pitää suunnitella tarkasti etukäteen. Ei musta ole mitenkään hienoa olla "aikuinen" 22- vuotiaana, itsensä voi esim. elättää olematta äiti ja vaimo ja se on ihan tarpeeksi aikuista.

Ei sitä päivitelty.

Tänä päivänä pidetään normaalina, että esikoinen syntyy kun äiti on ainakin 30v.

ja hyvä niin. Ennen muinoin elämä oli muutenkin kurjempaa, ei kannata muistella menneitä.

Ei sitä enää 45v lähdetä reppumatkalle Aasiaan, koska ajattelee että kuitenkin on joku vastuu aikuisista opiskelevista lapsista, harrastukset on niitä keski-ikäisen naisen teatteria, pyöräilyä jne. Paikat alkaa olla siinä kunnossa että vuorikiipeilyhaaveet saa unohtaa, laskettelukaan ei enää onnistu kuluneilla polvilla.

Lapset ovat 21v, 24v ja 25v. Minä olen 43v.

Laskettelemassakin käydään melkein joka viikonloppu.

Ihmiset vaan on niin erilaisia :) t. kuopus syntyi kun olin 22v

Olen 35 14-vuotiaan nuoren äiti enkä haaveile mistään mitä en pysty tekemään nytkin.

eri juttu jos haaveet rajoittuu siihen, että käy uimahallissa kerran viikossa ja kolme kertaa vuodessa viinilasillisella. Aika monet nuoret ihmiset haluaa kuitenkin matkustella ja asua ulkomailla ja tehdä näitä asioita vaikka viikon varoitusajalla. Monet myös haluavat elää hieman rappiollista elämää jonkin aikaa, eli käydä vaikka juhlimassa (onnistuu ilman alkoholiakin) monta kertaa viikossa ja herätä iltapäivällä, istuskella ystävien kanssa puistossa koko yön jne, mikä näyttää vähän tyhmältä jos olet 35 eikä myöskään onnistu sen ikäiseltä lasten äidiltä.

ainakin ehdin elää tuota "rappiollista" elämää riittävästi ennen lapsen saantia. Muutin kotoa pois 16-vuotiaana joten juhlimista ja rellestystä tuli harrastettua monta vuotta ennen kuin lapsi syntyi. Sain siis lapsen ollessani 21v. Totta on, että monet haluavat elää nuoruuttaan ilman vastuuta lapsista kolmekymppiseksi asti ja eihän siinä ole mitään vikaa. Ihan kuten siinäkään ei mielestäni ole mitään vikaa että haluaa tehdä lapset nuorena. Onhan se nyt eri asia jos 20-vuotias, vielä vanhempiensa luona asuva, opiskeleva yhden yön jutusta raskaaksi tullut saa lapsen, kuin jos saman ikäinen jo monta vuotta omillaan asunut, ammatin hankkinut, vakituisessa ja onnellisessa parisuhteessa oleva saa lapsen.

Lapset ovat 21v, 24v ja 25v. Minä olen 43v.

Laskettelemassakin käydään melkein joka viikonloppu.

Ihmiset vaan on niin erilaisia :) t. kuopus syntyi kun olin 22v

mielestäsi siis täsmälleen samanlaista olla 43- vuotias ja tehdä noita asioita kuin olla 23- vuotias ja tehdä niitä? Tai jotain muuta?

En tiedä missä tynnirissä ihmiset ovat yleensä kasvaneet. Itse en koe juuri muuttuneeni sitten siitä kun olin 15 vuotta. Osallistuin silloin mm. kunnallispolitiikkaan, soitin bändissä jne.



No jotkut kuvittelevat, että kaikkien elämä on ollut samanlainen kuin oma.

ainakin ehdin elää tuota "rappiollista" elämää riittävästi ennen lapsen saantia. Muutin kotoa pois 16-vuotiaana joten juhlimista ja rellestystä tuli harrastettua monta vuotta ennen kuin lapsi syntyi. Sain siis lapsen ollessani 21v. Totta on, että monet haluavat elää nuoruuttaan ilman vastuuta lapsista kolmekymppiseksi asti ja eihän siinä ole mitään vikaa. Ihan kuten siinäkään ei mielestäni ole mitään vikaa että haluaa tehdä lapset nuorena. Onhan se nyt eri asia jos 20-vuotias, vielä vanhempiensa luona asuva, opiskeleva yhden yön jutusta raskaaksi tullut saa lapsen, kuin jos saman ikäinen jo monta vuotta omillaan asunut, ammatin hankkinut, vakituisessa ja onnellisessa parisuhteessa oleva saa lapsen.

mitään vikaa tehdä lapset nuorena, minusta vain ne neljä vuotta vapautta mikä itselläsi oli ennen lasta on todella lyhyt aika. Eihän kaikki mitään vapautta edes kaipaa, mutta jos kaipaa, niin neljä vuotta on vähän.

pitäisi "elää nuoruuttaan" 30v asti?

entä jos elämään ei vain kuulu viina ja biletys kovin montaa vuotta tai ollenkaan?



"Miksi pitäisi olla 22-v naimisissa ja äiti? En ymmärrä. "



Ja en ymmärrä mitenkään miten joku voi sanoa ettei 45v voi lähteä reppureissulle vaikka sinne aasiaan.



Me ainakin lähdetään miehen kaa eläkkeellä kiertään maailmaa, (siis jos ollaan elossa) sitten on aikaa ja ehkäpä rahaakin, vielä ei :)

En tiedä missä tynnirissä ihmiset ovat yleensä kasvaneet. Itse en koe juuri muuttuneeni sitten siitä kun olin 15 vuotta. Osallistuin silloin mm. kunnallispolitiikkaan, soitin bändissä jne.

No jotkut kuvittelevat, että kaikkien elämä on ollut samanlainen kuin oma.

sä kuitenkin olet ihan eri tilanteessa esim. 30- vuotiaana vaikka tekisitkin samoja asioita. Vähintään muut ihmiset suhtautuvat sinuun aivan eri tavalla ja se asettaa jo paljon rajoitteita. Ei se nyt vaan ole sama asiaa elää nuoruutta nuorena ja elää "nuoruutta" 45- vuotiaana, silloin et ole enää nuori.

Lapset ovat 21v, 24v ja 25v. Minä olen 43v.

Laskettelemassakin käydään melkein joka viikonloppu.

Ihmiset vaan on niin erilaisia :) t. kuopus syntyi kun olin 22v

mielestäsi siis täsmälleen samanlaista olla 43- vuotias ja tehdä noita asioita kuin olla 23- vuotias ja tehdä niitä? Tai jotain muuta?

niin ei kai tuossa 22-vuotiaan raskausketjussakaan ollut iästä kyse, vaan siitä yllätyksestä? Jos siihen siis viitataan.



Ja jokainenhan hankkikoon lapsensa ihan sen ikäisenä kuin tahtoo, ei se mulle kuulu.

Mutta ei minun tarvitse jäädä loppuelämäkseni neljän seinän sisälle.

Kyllä, rakastan lapsiani aivan helkutin paljon! Ja kyllä, he rajoittavat elämääni jonkin verran. Mutta ei elämä lopu lasten saantiin? Millainen on ihminen joka niin kuvittelee?



Entä jos ei ole koskaan edes haaveillut reppumatkoista? Entä jos on ehtinyt jo olla "rappiolla" kuten joku mainitsi?

Pitäisikö nuoren ihmisen elämä täyttyä reissaamisesta, juopottelusta ja villistä elämästä? Miksi?



Samaan aikaan kiukutaan täällä kun suomalaiset nuoret vain loisivat ja että Suomessa on alkoholi ongelmaa. No on kait niitä kun aikuiset oikein painostavat viettämään niin railakkaan nuoruuden että saa olla alta 30v ikäisenä katkaisuklinikalla tai alkoholin kittaaminen jää päälle eikä edes kiinnosta parantua. Sitten tehdään lapsia alkoholin täyteiseen elämään yms.



Juu, sehän onkin vallan mainio juttu :)



Minä olen 23v, kolmas lapsi syntyy kevään aikana, eikä kuulkaas tantat kaduta pätkääkään :)

Railakasta elämää ehdin viettämään, vähän liiankin alkoholipitoista. Ulkomaillakin olen ehtinyt käydä tinttaamassa päätä täyteen.

Baareissakin ehdin käymään visiitillä ennen esikoiseni raskausaikaa.

Ammatti löytyy. Töitäkin ehdin tekemään. No en kauaa, vain muutaman kuukauden.



Olisiko minun pitänyt jatkaa loisimista ja rellestämistä? Vai enkö kelpaa sellaisena kuin olen? Kohta kolmen lapsen äitinä ja vaimona? Enkö olisi saanut löytää rakasta miestäni hyvissä ajoin? Jos nimittäin tämän miehen olisin käsistäni päästänyt, takuu varmasti katuisin asiaa myöhemmin :) Parempaa aviomiestä ja isää lapsilleni en olisi voinut löytää!

Lapset ovat 21v, 24v ja 25v. Minä olen 43v.

Laskettelemassakin käydään melkein joka viikonloppu.

Ihmiset vaan on niin erilaisia :) t. kuopus syntyi kun olin 22v

mielestäsi siis täsmälleen samanlaista olla 43- vuotias ja tehdä noita asioita kuin olla 23- vuotias ja tehdä niitä? Tai jotain muuta?

Toiset haluavat mieluummin lapsiperheen arjen kuin reissaamista:) TOSIN mä olin ehtinyt reissata ja rellestää ennen kuin esikoisen sain 20-vuotiaana;)

pitäisi "elää nuoruuttaan" 30v asti?

entä jos elämään ei vain kuulu viina ja biletys kovin montaa vuotta tai ollenkaan?

"Miksi pitäisi olla 22-v naimisissa ja äiti? En ymmärrä. "

Ja en ymmärrä mitenkään miten joku voi sanoa ettei 45v voi lähteä reppureissulle vaikka sinne aasiaan.

Me ainakin lähdetään miehen kaa eläkkeellä kiertään maailmaa, (siis jos ollaan elossa) sitten on aikaa ja ehkäpä rahaakin, vielä ei :)

voi elää ihan hyvin ilman viinaa ja biletystäkin. Vaikka ei bilettäisi eikä joisi alkoholia, niin lapsettomalla nuorella on kuitenkin vapaus tehdä suurin piirtein mitä mielii, toisin kuin pikkulapsen vanhemmilla. Ihan jo alkaen vaikka siitä, että pitää herätä joka aamu kuudelta vapaapäivinäkin jos sattuu sellainen lapsi. Yhtään mitään et voi tehdä kuten haluaisit, vaan kaikki tehdään sen mukaan, mitä joku muu haluaa. Jotkut vain haluavat välillä elää oman mielensä mukaan vanhempien käskyvallan alta muutettua, ennen kuin joutuu pienemmän ihmisen käskyvallan alle.

"mielestäsi siis täsmälleen samanlaista olla 43- vuotias ja tehdä noita asioita kuin olla 23- vuotias ja tehdä niitä? Tai jotain muuta? "



Ei varmaan oo sama asia. 43v varmaankin on enemmän rahaa, aikaa (virkavapaa tmv?) ja saa matkustella ehkäpä rakkaan aviomiehensä kanssa. Miks olis huonompi matkustella vanhempana?

Olisiko minun pitänyt jatkaa loisimista ja rellestämistä? Vai enkö kelpaa sellaisena kuin olen? Kohta kolmen lapsen äitinä ja vaimona? Enkö olisi saanut löytää rakasta miestäni hyvissä ajoin? Jos nimittäin tämän miehen olisin käsistäni päästänyt, takuu varmasti katuisin asiaa myöhemmin :) Parempaa aviomiestä ja isää lapsilleni en olisi voinut löytää!

olet kai sitten vielä niin nuori, ettet tajua, että nuoruutta voi elää muutenkin kuin joko lapsia väsäämällä tai alkoholia kittaamalla. Kuten sanottu, lasten myötä menee kuitenkin jonkinasteinen vapaus, vaikka harrastaisi sitten sukankudontaa, niin sitä ei voi tehdä aamuyölle asti ja nukkua sitten pitkään seuraavana päivänä. Lapseton ihminen kykenee myöskin käymään vastuullisesti töissä ja maksamaan veroja. Mutta hän voi tehdä rahoillaan mitä haluaa, eikä tarvitse ensiksi ajatella jotakuta muuta. Tällainen aika ei loppujen lopuksi kestä kovin pitkään.

mutta eipä näille ahdasmielisille mitään järkeä saa päähän..kun kaikkien pitää ryypätä 30v asti niin pitää ja piste. Hohhoi.

Hänestä on koko aja pidettävät huolta, ja jos vaikka samaan aikaan opiskelee/käy töissä niin haluaa vapaa-ajan viettää lapsen kanssa (poikkeuksena toki eräät jotka pystyvät tuosta noin jättämään vauvan viikoksi mummolle hoitoon...)

Ja tuosta seuraa se, että se pieni on koko ajan mielessä nro 1. ja ja aina haluaa/on pakko lähteä kotiin heti kun tunnit loppuvat tai pääsee töistä. Ja jää se spontanius kokematta elämästä. Kaikki mennäänkö kahville ja piiitkät keskustelut ja muut mitä opiskelijoina harrastettiin.

Ja kaikessa huomioitava lapsi, missä asuu, mihin varaa jne. mikä ei sinänsä ole paha asia, MUTTA soisin jokaisella ihan sellaista "omaa elämää" useamman vuoden, koska se kasvattaa.

Ennen ei tosiaan ollut vaihtoehtoja, nykyään on. Miksi kiirehtiä sellaista joka voi muutaman vuoden odottaa? Miksi pitäisi olla 22-v naimisissa ja äiti? En ymmärrä.

No, miksi ei saisi olla 22-v- naimisissa ja äiti? Nyt voi valita. Valinnan tehköön jokainen ihan omien arvojensa pohjalta. Mikä valinnan vapaus se on jos esim. suku painostaa valitsemaan toisin kun oma sydän sanoo? Itse olen nuorena äidiksi tullut ja hyvin tyytyväinen valintaani. Varmasti pidemmässä nuoruudessakin olisi omat hyvät puolensa, mutta niin myös nuorena äidiksi tulemisessa.

Omasta mielestäni on parempi kannustaa, tuli ihminen mihin tulokseen tahansa tässä äitiys asiassa, tai missä tahansa muussa asiassa. Vaikka toisen ratkaisut ei istelle ehkä olisi sopivat, ne voivat tälle toiselle osua juuri nappiin.

Ei minustakaan nuoria äitejä kauhistella ja mielestäni nuoret jaksaa paremmin kaikki valvomiset ja sen, että lapsi on keskipiste. ehkä toisin nämä ensisynnyttäjät yli 30v jotka ovat tottuneet omiin juttuihinsa, heille se järkytys ja "vaiva" on suurempi. Vanhemmat ns ihmiset voivottelevat jos mistäkin asiasta,heh



sain esikoisen 18, toisen 20 ja nyt kolmas 26v :) Olen jaksanut ja ollut mielestäni hyvä äiti, ja vieläkin riittää energiaa vaikka mihin ylimääräiseen.



Asutaan ulkomailla vielä toistaiseksi ja rahaa on. lapset terveitä ja rakas ukkoseni, en voisi paljoa muuta tältä maailmalta pyytää.