Syyskuun sydämet 2011 helmikuussa

Niin ja laskettuaika on näillä näkymin 26.8, mutta siirtyy aika varmuudella sinne syyskuun alkuun!

Kirjoitin taas megasepustuksen, mutta ohjelma oli heittänyt mut sillä aikaa ulos ja kirjoitus katosi taas tuhkatuuleen. Osaako joku sanoa, mitä mä teen väärin? Ja olis tietyti kerrasta oppineena pitänyt varuiksi kopioida teksti, mutta enpä taas muistanut.



Kiito Zoey vastuksestasi. Vaikka periaatteessa tiesin tuon niin kiva saada aina positiivista vahvistusta. Ja vuotoja ei ole enää ollut.



Enpä taas taida jaksaa vuodattaa uudelleen koko tarinaa, jotain lyhyesti. Olo on ok, maanantaiaamun herätys nyt on aina tuskaa ja lastenohjelmien aikaan tuli nukuttua taas tunnin verran. Pahoinvointia mulla ei ole onneksi juurikaan ollut, enemmänkin haluaisin vaan päästä ohi tästä alkuraskauden epävarmuudesta ja jo vapaasti kertoa asiasta.



Töissä viimeksi tänään tuli tilanne, että puhuttiin syksyn suunnitelmista ja on ikävää, kun ei viitsi vielä sanoa, että en luultavasti ole täällä syksyllä.



Me ollaan miehen kanssa oltu 15 vuotta yhdessä, josta vajaa 8 naimisissa. Ja ennestään on siis kaksi lasta, 4 ja 6 v. Ikäero tähän kolmoseen tulee 5 ja 7 v. Ollaan vahvasti ajateltu, että tämä "iltatähti" jää viimeiseksi. Vielä ei ole haikeus viimeisestä raskaudesta iskenyt, varmaan siksi, että musta tämä alkuraskaus on tavallaan se tylsin osuus. Vaikka voin olla eri mieltä elokuussa + 30 helteessä :) Ja ehkä jotenkin tästä raskaudesta on mennyt se uutuuden viehätys, nyt enemmän odotan jo sitä valmista vauvaa ja voisin hypätä muutaman vaiheen yli. Mutta viimeistään laitoksella se varmaan iskee. Olen ainakin tähän mennessä kauheasti tykännyt synnytyksistä ja on ollut aina turvallista ajatella, että tänne tulee vielä takaisin.



Me ei olla kauhean monelle vielä kerrottu, kun ei haluta, että tästä tulee aikuisten salaisuus, joka vahingossa lipsahtaa meidän vanhemmille lapsille joltain muulta kuin meiltä. Mutta varmaan joskus ekan ultran jälkeen kerrotaan, jos kaikki on ok. Ja sitten kyllä tytöt hoitavat varmasti tiedotuksen tehokkaasti :) Luulen, että ovat aika innostuneita asiasta, ainakin alkuun. Ja sitten varmaan päästään puhumaan siitä, miten se vauva on sinne mahaan joutunut. Tähän mennessä eivät ole olleet kiinnostuneita, oli jo tarpeeksi järkyttävä tieto, että vauvat tulevat ulos pimpin kautta.



Liikunta on jäänyt vähälle väsymyksen takia, vaikka en muutenkaan ole kovin liikunnallinen. Työmatkoilla tulee pari kilometria käveltyä, mutta siihen se on jäänyt. Mulla on aiemmissa raskauksissa alkanut sipustella jo aika aikaisesta vaiheesta ja kävely on riittänyt siihen. Joten en todellakaan ole pystynyt loppuun asti käymään jumpassa tms. Nytkin on illalla oikein väsyneenä ollut vähän sellaisia tuntemuksia, mutta toivon, että on vain villi mielikuvitus. Ei supistuksista ole kyllä ollut haittaa raskauksien kulkuu. Toinen synnytys kyllä oli tosi nopea, en tiedä olisiko supistukset pehmentäneet paikat niin, että kun rupesi tapahtumaan, niin tapahtui aika nopeasti.



Mutta nyt pyykinripustushommiin.



rapina rv 9

Jäi viimeyönä unet pariin tuntiin ja ilta luennolla ei kyllä ollut kovin miellyttävä. Mä olen tuon lapsukaisen yövalvomisten seurauksena kehittänyt itselleni nukahtamisvaikeuksia ja viimeyö oli todella ikävä... Jos jollain on vinkkejä ongelman helpottamiseksi, niin otan mielelläni vastaan!



mimuk: Mä ymmärrän sua ja sun pelkoa tosi hyvin. Mulla tulee edelleen tiputtelua, nyt jo 2vkoa kestänyt. Yritä olla hirveästi lukematta noista ikävistä asioista. Mulla ainakin tieto lisäs tuskaa, kun löysin yhden kirjoituksen jossa täysin samat oireet ku mulla ja kesken oli menny. Herkkujenkin suhteen on sama meininki :) Täytyy vaan ottaa itseään kiinni niskasta ja noudattaa herkkupäiviä.



MaM: D-vitamiinia kannataa ehdottomasti hommata. Jos syöt terveellisesti et välttämättä muuta tarvitsekaan. Ehkä kalaöljyä lisäksi. Jos ruokavalio muuttuu "huonommaksi" löytyy esim. multivita raskaus, jossa kaikki tarvittava käsittääkseni :)



tiainen84: Minä opiskelen :) ja toinen myös tulossa. Mä olen ajatellut, että parempi tehdä lapset samalla kun opiskelee kuin valmistua äitiyslomalle.



Mieheni ei ole oikeasti mieheni :) ei siis olla naimisissa. Kesällä tulee 4v. yhdessä. Luulen, että arjesta kahden pienen kanssa tulee meidän suhteen varsinainen koetinkivi. Uskon kyllä vahvasti, että olen nyt elämäni miehen löytänyt.



Mä odotan myös, että tämä alun epävarmuus olisi ohi. Ne pienet potkut ja vauvakumpu on aivan mahtavia :)



Nyt nukkumaan, jos vaikka nukkumatti sattus tulemaan sopivasti kylään.



Mango 8+4



p.s. Tervetuloa kaikki uudet! Jos siellä taustalla on vielä muita, niin rohkeasti mukaan ;)

Eli jos siellä on vielä taustailijoita, niin ilmoittautukaa ihmeessä mukaan. :)



rapina, oli kiva kuulla sun synnytysasenteesta. Mulla on äidiltä perittynä myös toi asenne, että hieno juttuhan se synnytys on, ja kuulemma upea kokemus. Vaikka en olekaan vielä kokenut sitä niin odotan siis ihan positiivisesti. Mutta yleensä tuntuu että ihmiset suhtautuu aika kauhulla siihen tapahtumaan. Niin kiva kuulla että ei sentään kaikki, ja vieläpä niin että ihan sellaisiakin joilla on omakohtaista kokemusta, löytyy positiivisten suhtautujien joukosta.



Mango, mä uskon että sulla on kaikki ihan kunnossa siellä masussa. Tsemppiä, varmasti tosi kuluttavaa tommonen tiputtelu.



Lisäravinteista: ymmärtääkseni viralliset suositukset on 400mikrogrammaa foolihappoa ja 10mikrogrammaa D-vitamiinia. Noita oon itse popsinut, ja lisäksi sitten semmoisia jotka itselle tuntuu tärkeiltä (mun kohdalla omega3-kapselit, sinkki ja B-vitamiinit). Mutta siis foolihappoa ja D-vitamiinia suositellaan kaikille, riippumatta ruokavaliosta.



Mulla on tänään neuvola! Hurjan jännää. 8+1 mennään siis.

Joo eli täällä voidaan pahoin joka aamu ja päivä ja oksennellaan. En voi edes tytölle ruokaa laittaa kun lentää laatta jo pelkästään porkkanaa katsellessa. :/ Muistuu taas mieleen et ainiin tätä tää olikin! Itsekin odotan jo että alkuraskaus olis historiaa ja pahoinvointi loppuis ja sais ihanan kummun kera potkujen!



Huomenna olis varhaisultra jossa selvitetään onko siellä masussa ketään ja raskausviikot kun ei tosiaan esikon jälkeen ehtinyt tulla kuukautisia. Jännittää!



Mulla on kans synnytyksestä positiivisia kokemuksia. Kivun kyllä kestää kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Toisaalta ensimmäisen kanssa ei vielä tiennyt mitä se on ja senkin takia varmaan jäi hyvä mieli kun ei oikeastaan odottanut mitään vaan avoimin mielin oltiin matkassa. Tätä toista nyt sitten osaa jo vähän jännittääkin kun tietää mitä on tulossa.



Yhteiselosta kyseltiin. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nelisen vuotta josta puolisen vuotta naimisissa. Mentiin naimisiin samalla kun tyttö kastettiin. Tyttö nyt siis 7kk. :)



Nyt täytyy varmaan vaan mennä laittamaan tytölle ruokaa, vaikka oksennus tuleekin. :/ Oli selvästi helpompaa odottaa ensimmäistä kuin tätä toista.



Vaniliini (Huomenna ultraan!)

Täällä yksi taustalukija lisää :)



Ensimmäistä odotan ja noin raskausviikolla 8-9 ollaan menossa. Ensimmäinen neuvolakäynti oli viikko sitten ja nyt odotan malttamattomana ultraa, joka on vasta neljän viikon päästä :( Epätietoisuus vaivaa pahasti!



Oireita on ollut paljon. Jatkuvaa kuvotusta aamusta iltaan ja jatkuu myös yöllä, kun herään vessaan (monta kertaa!). Yhden päivän vietin kokonaan vessanpöntön kaverina eikä mikään pysynyt sisällä. Siihen nähden olo on nyt vallan mainio :D Mielialanvaihteluita myös on. Olen yleensä hyvin rauhallinen ja nyt saan välillä hirveitä raivokohtauksia sekä itku on herkemmässä. Mies on joutunut tottumaan aivan uudenlaiseen kumppaniin ;)



Yhdessä ollaan oltu kesällä 5 vuotta ja viime kesänä mentiin naimisiin. Niin ja olen opiskelija. Toiveena on valmistua vuoden loppuun mennessä :) Meillä uutisista on kerrottu perheille ja lähimmille ystäville.



Teidän juttuja on ollut mukava lukea. Antaa voimaa ja jaksamista tämän oman epätietoisuuden kanssa! :)

tervetuloa jälleen kaikki uudet! :)



Kävin eilen neuvolassa, tosin oli mun tyttären 7kk neuvola, mutta meillä on sama neuvolatäti äitiysasioissa kuin sitten lapsenkin kanssa.. niin se ihan ensiksi sano et mun verikokeissa oli jotain häikkää.. ei osannut kertoa että mitä se tarkottaa, koska kuulemma tosi harvinaista et on jotain. Onko kenelläkään ikinä ollut? Mullahan on siis rh- niin en sitten tiiä, onko mun kroppa alkanut valmistaa jotain vasta-aineita sikiötä vastaan! inhottavaa kun ei tiiä et mitä tapahtuu omassa kropassa. musta otetaan nyt kuukauden päästä uudet verikokeet ja sitten ne haluaa mun miehestäkin verikokeet varmuuden vuoksi, ettei sitten pistele mua turhaan.. :/ inhottavaa tällänen epätietoisuus! ja esikoista odottaessa ei ollut mitään ongelmia. huoh.



Mun mies ei oo myöskään oikeesti mun mies, vaan avoliitossa ollaan.. kesällä 2012 ollaan hääpäivä päätetty! :) ja huhtikuussa meillä tulee 4 vuotta täyteen. :)



Mulla on maha ollut niin kipeä, aina kun jotain syö niin tulee sellanen ihan kuin supistus, nekin on mulle uusia kun ei esikoisesta ollut kuin sinä päivän kun syntyi niin supistuksia..



Ensviikolla on onneks ultra.

..ja tervetuloa uusille!



---



Nyt ei sitten osata varmasti sanoa, voisiko sikainfluenssarokotteella olla mahdollisesti vaikutus keskenmenoriskiin.



Mä en edellenkään halua mitään ylimääräisiä piikkejä ottaa, en etenkään raskausaikana ja meillä ei näitä kausirokotteita ole lapsillekaan annettu. Rokotusohjelman muut rokotteet kyllä annetaan, mutta kausiflunssat/influenssat sairastetaan, jos kohdalle tulee...

Tuntuu, että nyt on taas tosi tärkeetä syödä kaikki vitamiininsa. Mä olen nyt syönyt sitä multivita raskautta sekä berex prota nyt, sillä ennen joulua olin oikein sairastelukirteessä. Nyt se on onneksi sairastelut laantuneet. :)



Mulla on kans ihan positiivisia synnytyskokemuksia. Toka tuli vielä tosi vauhdilla ;). Jännittäväähän se on, nyt tämän kolmannen kohdalla ei oikeastaan muu niin jännitäkään kuin se, että kuinka vauhdikkaita tällä kertaa ollaan.

Esikoisen imetyksen aloitusta en muistele lämmöllä, se oli kamalaa aikaa, sillä en tiennyt silloin että se aloitus todellakin sattuu niin paljon. Siinä taisi meillä mennä ihan kaikki mahdollinen pieleen. Kakkosen kohdalla se olikin jo helpompaa, vaikka imetyksen aloitus silloinkin teki kipeää, mutta sen tiesi jo ja osasin hyvin henkisesti varautua. Tarkoitus ei ole pelotella ketään esikoisen odottajia imetyksellä ja kaikki ovat erilaisia, mutta mä olisin varmaan tarvinnut paaaaljon enemmän apua silloin, kun tulin ekaa kertaa äidiksi, sen imetyksen kanssa.



t. K@hden+1 äippä

Voi vitsi kun taas väsyttää! Kotimatka oli yhtä liukastelua ja kaaduin vain vaivaiset kaksi kertaa. Toisella kertaa löin kipeästi polveni ja väsyneenä ja säikahtäneenä rupesin itkemään! Onneksi ei ollut ketään näkemässä.



Joo, mulla on positiiviset kokemukset synnytyksistä. Ekan synnytyksen jälkeen sanoin kätilölle, että voisin vetäistä heti toisen putkeen, jos sillä pääsisi skippaamaan kaikki jälkivuodot yms. Miehelle sanoin joskus jo aikaa sitten, että mun tekisi mieli päästä synnyttämään ja se katsoi muo kuin hullua :) Ehkä se touhu ei ulkopuolisesta näytä niin hienolta kokemukselta.



Myös imetyksestä olen tykännyt, kiitos sen sujumiseen kuuluu varmaan vauvoilleni, jotka osasivat heti imeä oikein. Mutta olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että siitä pitäisi kertoa etukäteen, miten paljon se alkuun sattuu. Muistaakseni jossain neuvolasta jaetussa oppaassa luki, että "jos tuntuu kipua, niin imuote on väärä" tms. Mä mietin alkuun, että nyt tää imuote on varmaan ihan pielessä, kun sattui niin paljon. Niille, jotka eivät ole vielä sitä kokeneet, niin se alkuajan kipu johtuu siitä (ainakin mulla), että nännit eivät ole tottuneet ja iho menee rikki jatkuvasta imemisestä. Ja tuntuu aika ikävältä tarjota pikkuimurille haavaista nänniä + jälkisupistukset voimistuu vielä lisäksi imemisestä. Toisella kerralla meni aloitus paremmin, kun tiesin varautua. Pyysin heti rasvaa nännien suojaksi ja kotona käytin aina hetken rintakumia sen nännin päällä, joka rupesi tuntumaan aralta, niin iho ei päässyt menemään kunnolla rikki. Vaikka alun jälkeen yllättävän nopeasti imetys ei tunnu enää missään.



Neuvola on ylihuomenna, sitä odotellessa!



rapina 9+0 tai 8+4

Kävin tänään ekalla lääkärikäynnillä. Oli oikein mukava ja pätevän oloinen naislääkäri, vaikka kävin ihan täällä paikallisessa tk.ssa. Lääkäri sitten totesi, että kohtu on tosi hyvin kasvanut! Koko vastaisi jo enemmän viikkoja!



Miehelle kerroin uutiset kotiin päästyä, hän vain totesi, että näinkö sitten pidetään miestä jännityksessä! Mies on heittänyt aiemmin välillä, että olisi mukavaa saada kaksoset, hänen siskon perheessä on 7-vuotiaat kaksostytöt :) Meillä on täällä kotona jo 2 vauhtiveikkoa, pojat 6 vee ja 4 vee, joten toivoisin että lapsia tulisi lisää vain yksi kerrallaan?!



Pääsen ultraan vasta torstaina, täällä pienessä kunnassa ei ole edes ultraus-laitetta. Joten siihen asti saa mies elätellä toiveita/"pelätä pahinta" kaksosten suhteen...



Olen itse huomannut jo varsinkin iltaisin, että alavatsa on alkanut pullottaa. Tavalliset housut lähtee jalasta heti, kun tulen töistä kotiin, vedän sitten verkkareilla tms. iltaisin.



Olen rämpinyt valtavan väsymyksen kanssa töissä, päivääkään en ole ollut vielä pois raskauden vuoksi. Äsken nukuin taas melkein 2 h päikkärit :) ja silti menen ajoissa yöunille.



Onko kellään muulla "kaksos-oloa"?? Tai epäilyttävän suurta kohtua? Tai pullottaako maha jo muuten?



Barpamama 10+5

moikka ja mukavaa kun uusia odottajia saapuu mukaan!



ihmiset täällä jo puhuu imettämisestä niin mulle tuli jo ikävä sitä aikaa kun pieni vauveli lepää sylissä/vierellä ja imee ^^ kyllähän se imettäminen alkuun vaatii harjottelua ja ehkä muutaman tuskan kyyneleen, mutta itellä ainaki rintakumista oli suuri apu.



pari päivää sitten eräs nainen kysyi suoraa minulta että onko meille tulossa toinen lapsi. olin hieman yllättynyt. aloin miettiin, että joko mun maha muka pömpöttää, mutta luulen kyllä sen olevan vaan turvotusta. otin jopa hieman loukkaavana tuollaset utelut kun tää nainen ei tunne mua kunnolla ja nähtiinkin ekaa kertaa... ja mulla ku ei oo mikään tikku-laiha kroppa muutenkaan niin voishan mulla olla muutenki vähän mahaa ku että heti tarttis epäillä että oon raskaana!



oma olo on ollut vaihteleva taas viime päivinä. kovin kuvottavaa oloa ei oo enää ollu, mutta väsymys on välillä valtava. taidankin lähtee nukkumaan, vaikka monta tuntia päivällä torkuin.. yleensä päivällä nukkumien siirtää yöunia, mutta nyt oon välillä menny nukkumaan päikkäreistä huolimatta noin klo 23. mikä on ihme :)



laskurien mukaan mennään rv9+

rapina & muut, kiitos imetystiedoista. Itse kun en tiedä yhtään mitä odottaa niin eipä olisi tullut mieleen että imetys sattuu. Noh, eiköhän siitä selvitä, mutta juuri noin, että on hyvä varautua henkisesti etukäteen.



Eilen siis 8+1 neuvola. Olin kuulemma laskenut LA:n ihan oikein, eli tuo jo ilmoittamani 19.9. näyttäis nyt olevan vakiintumassa (ainakin ellei np-ultrassa muuta todeta).



Jotenkin pidin kauhean jännänä asiana mennä sinne neuvolaan, mut ei siellä kyllä tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista. Huolestuin kun mulle valkeni että jotain veriseulaa tarjotaan Downin syndrooman seulontaan. Toki mä olin siitä kuullu mut en tajunnu et sitä tarjotaan mulle. Np-ultraan toki haluankin, mutta lähinnä sen pienen näkemisen takia, eikä niinkään minkään seulajutun. Sit saatiin *aivan*surkea* dvd jota sit illalla katseltiin miehen kanssa. Alkuun naureskeltiin, keskivaiheilla haukoteltiin ja loput pakotin miehen katsomaan loppuun vaan fraasilla "etkai sä halua et me joudutaan kattoo tää myöhemmin vielä uudestaan alusta"...



lumenlapsi kommentoi että kuvotus on vähentynyt. Täällä myös ihan samalla tavalla, eli just väsymys on jäänyt, kuvotus vähentynyt. Tosin välillä tulee yökkäys-refleksejä, vaikkei etukäteen olis yhtään kuvottanut. Ja edelleen täytyy muistaa syödä säännöllisesti tai pahoinvointi palaa.



Kurkku on nyt arka ja punainen, ja pää tuntuu kipeältä ja painavalta. Kai tää on joku kausiflunssa, mutta hirvittää että eikai se vaan voi aiheuttaa keskenmenoa tms. Tuskin voi, mutta ääh... voi tätä huolestuneisuuden määrää.

Nyt masentaa ihan kunnolla. Mun tiputtelu on runsastumaan päin ja ensimmäiset menkkamaiset tuntemukset ilmestynyt. Jos tämän raskauden on tarkoitus mennä kesken, miksei se voi sitten mennä kunnolla ja selkeästi kesken?! Soitin polille ja siellä käskettiin seurata tilannetta. Ärsyttävää! Mä tiedän hyvin jos raskaus on kesken mennäkseen niin sehän menee. Inhottavinta on epätietoisuus ja epävarmuus.



Vaikka tämä raskaus oli yllätys, ei se tarkoita sitä että, tämä olisi yhtään vähemmän haluttu ja ettei menetys sattuisi.



Mä olen ehtinyt jo diagnosoida itselleni etisen istukan. Se voi aiheuttaa paljonkin vuotoja. Edellisessä raskaudessa istukka oli edessä, mutta nousi ylös. Istukka hakeutuu usein samaan paikkaan kuulemma.



Kiitos, kun sain purkaa tunteita, vaikka lupsin aiemmin etten vuodoista masentele.



Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.



Mango

Tervetuloa uusille!



Mullakin jo maha pullottaa! Aiemmin on turvottanut iltaisin, mutta nyt ei saa aamullakaan housuja kiinni. Pitäneisi mennä kaiveleen äippähousuja varastosta. Mieskin eilen ihmetteli, että nytkö se maha jo näkyy. Ei olla vielä kerrottu juuri kenellekään raskaudesta, niin ei sen nyt ihan vielä ois tarvinut pullahtaa ;)



Minäkin oon tykännyt imetyksestä ja imettänyt aika pitkään molempia tenavia. Siitä kannattaa tosiaan ottaa vähän selvää etukäteen, ettei kaadu koko homma johonkin ihan helppoon hommaan. Mullakin on alkuviikot ollut aika tuskaa, kun nännit on mennyt rikki. Mutta kyllä se siitä. Ristiäisten aikaan imetys on ollut jo ihan helppoa rutiinia.



Mua jännittää jostakin syystä kauheesti, jos tulee syöksysynnytys, tai ei ehdi sairaalaan. Aika typerä pelko, kun meiltä on sairaalaan alle vartin matka.



Ehkä hieman on mullakin alkanut väsymys ja pahoinvointi helpottaa. Ne kyllä kulkee aika lailla käsi kädessä, eli jos yöllä on nukkunut huonosti, niin seuraava päivä on huonovointinen. Nyt on nuha ja yskä päällä, mikä on tosi ärsyttävää... Aina kun yskii, niin meinaa yrjö tulla.

täälläkin suunnassa..räkä valuu ja kurkku on kuin raastinrauta ja päässä humisee..



mangolle vointeja!



eilen oli eka neuvola, oli oikein mukava nuori neuvolatäti! ajattelin, että olisi suht nopeasti ohi kun jo neljäs raskaus mutta ihanasti hänellä oli aikaa keskittyä juuri tähän raskauteen ja mun oloon..nyt pitäisi ultra varata niin pääsis vihdoin näkemään pikkuisen ja todella varmistumaan masu-asukin olemassaolosta!



töissä välillä juuri niitä tilanteita kun suunnitellaan ensi syksyä; ajattelin, että hiihtoloman ja ultran jälkeen julkistan asian työmaastossa..vielä muutama viikko turvonneen vatsan epätoivoista peittelyä :)



näin pikaisesti tällä erää, palaan sorvin ääreen flunssaisena (pitäis varmaan opetella ajattelemaan, että kipeä voi olla vaikka ei olekaan kuumetta, plaah..)

että muidenkin masut alkaa jo "näkymään"... mul menee vielä omat housut jalkaan, tai siis ne yhdet ainoat, jotka nyt menee edellisen synnytyksen jälkeen :D heh..



imetyksestä on juteltu täällä, nin mulla imetys lähti sairaalassa hyvin käyntiin.. eikä siellä sattunut tai mitään.. mutta sitten kun tultiin kotiin, niin ai jumalauta, ensinnäkin et ku maito nousi oikein urakalla, niin tissit oli ku silikonia ja tuntu et ne räjähtää tuota pikaa, ja sitten se että nännit tosiaa meni rikki, muistan aina sen illan ku oltiin ekaa päivää kotona, ja imetin sitten pikkusta, puristin tyynyä toisella kädellä ja itkin. se oli ihan kamalaa.. taisin siinä todetakin että en varmaan imetä jos tää on tällästä. Mutta sitten parin päivän päästä se helpotti, muutama päivä tais mennä itkien. mä siis imetän edelleen mun tytärtä (7kk) tosin vaan iltasin, öisin ja aamusin ... neuvolassa ne kyl meinas et jos mä en jaksa niin voin ihan hyvin lopettaa jo. Kyllä mä ainakin vielä jaksan, katotaan sit ku maha kasvaa enemmän niin ei varmaan jaksa enää.



Mango86 toivottavasti teidän pikkuinen pysyisi matkassa.. Koita jaksella! inhottavaa varmasti sellainen epävarmuus... :/

Eli yksi pikkuinen on tuloillaan. Syke näkyi ja viikkoja arvion mukaan 6+1. Lääkärikin sanoi että vähän arpapeliä kuinka paljon noita päiviä tohon päälle heittää mutta eletään nyt sen 6+1 mukaan. Eli LA 4.10.2011. Joudunpa valitettavasti teidät jättämään ja siirtyä lokakuisiin vaikka voihan se olla että vaavi päättää jo syyskuussa syntyä. :)



Vaniliini rv 6+1

Ikävä kyllä tänään meidän ylläri hyppäsi pois kyydistä. Ei suurempia kipuja, vain runsas vuoto. Meille ei sittenkään tarkoitettu vielä uutta vauvaa.



Tietystin olen hyvin surullinen, mutta maailmai ei kaatunut. Kai sitä nainen vaistoaa nämä asiat. Jo ihan alussa olin hyvin epäileväinen ja km riski oli koko ajan mielessä. Ehkä sen takia isku ei tuntunut niin kovalta.



Alkuperäisen suunnititelman mukaan mun oli tarkoitus valmistua ennen kuin seuraavalle annetaan lupa tulla. Nyt tämän raskauden myötä haluaisin sen uuden vauvan ja pian! Nyt täytyy hetken aikaa tutkiskella omia tuntemuksia ja katsoa miten tästä eteenpäin. Josko uudelle vauvalle annettaisiinkin lupa tulla jo piakkoin.



Oiken onnellista odotusta teille! Hieman raakaa todennäköisyyslaskentaa... Nyt teillä on entistä suuremmat mahdollisuudet saada kantaa omat pikkuisenna loppuun asti, kun minä liityin siihen osaan joilla raskaus ei edennyt.



Kiitos ja kuittaus.



Mango

Pahoittelut Mangolle

Todennäköisyys laskentaa..hmm..ei nämä huonot uutiset varmasti tähän pääty, jotkut varmasti ovat tippuneet jo kelkasta mutta eivät ole kummemmin asiaa ilmoitelleet. Toivotaan parasta että listalla olevat pysyvät kelkassa syyskuuhun ja saavat myttynsä myös kotiin asti :)



Omaa napaa: en ole vieläkään saanut soitetuksi neuvolaan ja näillä näkymin viivytän sinne menoa vielä np.ultran yli. Ei vaan kertakaikkiaan huvita mennä jonnen joutavia löpisemään!

Olot seilaavat laidasta laitaan. Kaikki mitä suuhun laittaa maistuu kyllä, mutta silti pientä kuvotusta on koko ajan ilmassa. Kooma jatkuu nyt jo 3 vai 4 viikkoa, eikä näytä loppua tulevan. Sujuvasti nukun edelleen puoleenpäivään. Raskaus onj muuten kyllä jäänyt tällä hetkellä aivan häiden suunnittelun varjoo. Tuntuu että päivät menevät aivan kamalaa vauhtia.



rv9

Huoh. Kun väsyttää. Nykyään on meille muodostunut uusi rytmi, että kun lapset ovat unten mailla, olis tääkin mamma valmis kömpiin petiin klo 21. Meillä saa nukkua tuonne n. klo 6.30 asti, mutta että on tuskaista nousta. Mieli vaan haluaisi maata ja lepäillä vaikkei enää niin väsyttäisikään. Musta on tullut tosi mukavuuden haluinen... johtuneemyös tästä ällötyksestä joka täällä kohoaa huippuunsa yleensä illalla! Mulla ei ole siis aamupahoinvointia, vaan ilta-/yöpahoinvointia. Siihen ei auta oikein syöminenkään... ainoa apu on kärsimys ja aika. :/



Mangolle osanotto, kurja juttu, kyllähän sen yllärinkin on valmis ottamaan avosylin vastaan ja kurjaa on siitä lopua. Sattuuhan se, täälläkin kun ollaan yllärin kanssa matkassa.



Imetyksestä vielä. Meillä esikoinen ei jaksanut imeä sairaalassa, siellä lastenhoitajat huseerasi niiden pullojen kanssa ja imetyksen harjoittelu jäi vähemmälle. En oikein osannut siitä silloin ajatella mitään, olin niin pölähtänyt siihen vauvamaailmaan. ;) Kotona, kun piti imettää, vauvan imuote oli pullojen takia väärä ja eihän hän enää niin välittänytkään imeä ja lujaa, sillä pullosta maito tulla humpsahti suuhun. 3 kk jaksoin sitä "imetystaistelua" esikoisen kanssa, sitten maidontulo loppui.

Kakkosen kanssa meni kaikki ihan toisin, vauva olisi imenyt vaikka koko ajan! Ei tietoakaan väärästä imuotteesta ja pulloa hän ei edes huolinut, ei edes laitoksella vaikka ikää oli alle vuorokausi. Maitoa siis tuli ja paljon, imetin 13kk ja öisinkin 10 kk ikään. :) Hän olisi imenyt kauemmin, mutta mä halusin hajuraon meidän symbioosiin. :D Ehkä se on vähän vauvastakin kiinni, meidän poijat on muutenkin hyvin eriluontoisia, että toisaalta tämä alkutaival kuvaa heidän luonteitaan muutenkin.

Niin ja rintakumejakin käytin, mutta ne eivät parantaneet tilannetta esikoisella kun ei aluksi jaksanut edes paljasta rintaa imeä ja kotona se kumi ei saanut maitoa herumaan vaan lähinnä haittasi minua itseänikin.



Paras hoito rinnoille oli pesu ja vaseliini. Lanoliinit eivät mulle auttaneet, rinnat meni rikki ja sit ne kipeet olikin. Silloin auttoi vain bepanthen ja rintojen tyhjennys...



No, mutta ei mennä enempää asioiden edelle. ;) pitkä taivat on meillä edessä, mutta toivottavasti kukaan ei enää tippuisi "kelkasta"... todennäköisyyslaskentaa.



Mulla on alkanut kans jo vatsa ihan vähän näkyä! Housut menee vielä jalkaan, mutta vatsa pullottaa uhkaavasti! Etenkin illalla on aikas moinen turvotus, tosin riippuu siitä, että olenko muistanut juoda. Jos olen, turvottaa vähemmän. Mitenköhän tässä pärjään ensi tiistaihin, jolloin on se np-ultra? Sen jälkeen vasta kerron täällä töissä esimiehelle ja en aio enää niin verhota itseäni tunikoihin ja löysiin villatakkeihin. ;)



t. k@hden+1 äippä, pian viikolla 10...