Syyskuun sydämet 2011 helmikuussa

Tänään oli se kontrolli ja siellä se alku nyt ultrassa näkyi. Reilu pari viikkoa heitti ensimmäinen arvio ja nyt ollaankin vasta viikolla 5+5. Laskettu aika on 30.9 eli sain jäädä tänne syyskuun odottavien joukkoon :) Kiva oli kuulla että kaikki on siellä niinkun tässä vaiheessa pitääkin. Se ilkeä mieslääkäri jopa hymyili mulle ja oli ihan mukava. Viikon aikana ehti käydä mielessä kaikki mahdolliset kauhujutut mitä olisi voinut tapahtua ja miksi siellä ultrassa ei mitään näkynyt. Nyt ei auta kun vaan odotella ja toivoa parasta että kaikki menee hyvin syyskuun loppuun saakka.



Mielenkiintoista lukea kaikista oireista mitä teillä muilla on ollut. Itse en ole huomannut vielä juuri mitään oireita (sekin enteili sitä ettei raskaus ole niin pitkällä kun alussa luultiin). Väsymystä on enemmän kun normaalisti ja ruokahalu on entisestään kasvanut jonkin verran. Vielä ei ole tullut pahoinvointia eikä myöskään mielihaluja/inhotuksia mitään ruokia kohtaan. Eiköhän niitä sieltä ajan kanssa ala tulla.



Kauhean malttamaton olisin pitämään salaisuuden itselläni nyt kun on tuo laskettu aikakin varmistunut ja on itse NIIIIN innoissaan tästä tulokkaasta. Missä vaiheessa olette kertoneet/aiotte kertoa raskaudestanne muille? Minä kerroin omille vanhemmilleni pari päivää sitten jo kun tarvitsen äitini tukea jos jokin asia askarruttaa. Mieheni vanhemmille kerrotaan parin viikon päästä kun mennään kyläilemään. Muille ei taida uskaltaa kertoa ennen sitä 12 viikkoa. Vaikka itse kyllä ajattelen että sama kai se olisi kertoa ja jos pahin tapahtuu niin kertoisi sitten rohkeasti senkin. Sehän on kaikki vaan elämää...





Tsemppiä ja jaksamista kaikille odottajille! Olen vähän huono kommentoimaan kirjoituksianne kun itsellä ensimmäinen raskaus ja vielä niin alussakin. Pysyn kyllä porukassa mukana, täältä saa varmasti paljon tukea odotukseen.

parisuhteesta tais -hupsis- kysellä että miten hoidetaan sitä.. no ei me oikeestaan mitenkään erikoisemmin, halit ja pusut on aina ihan kivoja ja kivat kohteliaisuudet.. ei muuten mitään erikoista. ei olla käyty kahestaan missää sen jälkeen kuin esikoinen syntyi. Mutta ihan aluks kun esikoinen oli syntynyt niin tapeltiin enemmän kuin koskaan ennen.. mun mies ei tajunut että se on isä! :D ei ymmärtänyt että ei voi ravata kahvilla samaan tahtiin kuin ennen (monta tuntia päivässä) yms. mutta parin kuukauden jälkeen itekin tajus mun muutamien itkupotkuraivareiden seurauksena että ei tosiaan voi enää mennä samalla lailla. Ja mäkin olen aina ollut sellanen et "mene vaan, ei mua haittaa" :D niin nyt ku mä yhtäkkiä sanoinkin että "et saa mennä" niin se oli sille kova paikka, et muija pompottaa :D vaikken siis todellakaan pompota..

Mutta nyt on mennyt kyllä tosi hyvin, ja seuraava kun syntyy (jos kaikki nyt menee hyvin) niin uskon että menee vielä paremmin.. :)



(.) himoista mulla ei ole vielä ainakaan mitään ihmeellistä, paitsi kaikki suklaat yms. maistuis enemmänkin.. :/ ja tänää huomasin että mua ällötti oltermannin haju!! hyi hemmetti ku haiskin pahalle... et voinut ees laittaa leivän päälle xD kummallista!

Mä kerroin tänää töissä jo, kun kävin siellä puörähtämässä, niin kaikki sitten kyseli että "no joko seuraava on tulossa" niin mä sit topakkana vastasin et "joo on" ja taputtelin masua.. hehe.. toiset usko toiset ei! :D

emmä jaksa enää pimittää, jos jotain sattuu niin sitten sattuu, se on vaan elämää niinku mimuk sanoi..

musta tuntuu et oon jo ihan kamala pallo maha... haha... mieskin sano et maha on kasvanut, eihän se nyt herranjestas vielä! :D mä oon vaan syönyt enemmän?! :D



Mimmi 9+3

mango86, ihanaa että sulla on kaikki hyvin siellä. Oot varmaan ollut huolesta kipeä...



mimuk, ehkä se lääkäri sitten itsekin tajusi olleensa töykeä edellisellä kerralla? tosi mukava kuulla et sullakin kaikki selvisi sitten parhain päin. Ja tosta kommentoinnista - ei sun tarvitse mitään kummempaa tietää ja osata voidakses kommentoida - täällä on meitä muitakin esikoisen odottajia ja tietämättömien, pihalla olevien vertaistukeahan täältä just haetaan. :)



Hupsis, mä nyt oon vasta esikoista odottamassa, mut kommentoin silti tota sun parisuhdekysymystä. Mä oon koittanut hoitaa meidän parisuhdetta sillä, että osoitan miehelle että arvostan suuresti sen osuutta meidän perheessä (ahkera yrittäjä + vapaa-ajalla remppaa meidän asuntoa) ja koitan jatkuvasti pitää mielessä etten valita sille pitkistä päivistä ja yritän ymmärtää jos se on stressaantuneena huonotuulinen tms. Eli ihan vaan että yritän saada toiselle sellaisen tunteen että se on arvostettu ja hyväksytty. Lisäksi koitan pitää ulkonäöstäni huolta (tällä hetkellä tää väsymys, kuvotus ja nuutumus kyllä tosi paljon vaikeuttaa sitä) ja laitan miehelle hyvää ruokaa (mun miehen sydän ainakin on vahvasti linkitettynä vatsaan ja makuaistiin). Tuommoisia arjen pikkujuttuja nyt ainakin. Niin, ja kosketusta pitää olla päivittäin, vaikka olis kuinka kiireistä ja stressaantunutta (en siis tarkoita seksiä).



Nyt mennään sitten 7+3. Kuvotus ja pahoinvointi on saatu siedettäviin mittoihin (eli kykenee elämään) mutta väsymys on vielä ihan tolkuton.

Kai voisin myös ilmoittautua sakkiin värikkääseen, eli 12.9 ja kolmas( 1 elossa) hemmo. Niin ja paikkana TYKS



Lantio räjähtää, alaselkä jumissa ja ylävatsa aivan kivikova. Vessanpönttö on paras ystävä. Ensimmäinen ultra vasta kuun lopulla mutta jotenkin on sellainen kaksos-haisu, toivon mukaan kuitenki yksi olisi vaan tulossa :D

Meiilä myös kolmonen tulossa, mutta vain yksi kotona :(



Täällä myös alkoi nyt kiivas häiden suunnittelu, ellen nyt sitten TAAS pistä hanttiin. Loppu keväästä häät olisi tulossa, mutta en jaksa juurikaan nähdä vaivaa niiden eteen vaan toivon saavani kaiken suht valmiina.



Parisuhde: meillä parisuhde voimistui lapsen menetyksen myötä. En haluaisi edes ajatella elämää kenenkään muun kanssa kuin mieheni joka on kokenyt kanssani elämäni suurimmän surun. Meillä rakkautta näytetään päivittäin juuri paljolla koskettelulla ja suukottelulla. Aina on mukava kömpiä viereen köllöttämään vaikka muualla olisikin tilaa. Puhumme paljon asioista. Iltaisin nukkumaan mennessä "höpöttelemme" kaiken maailman juttuja. Elämme aikamoisessa symbioosissa. Mieheni on hyvin rauhallinen kun taas minä olen tempperamenttinen ja äkkipikainen. Hän rauhoittaa minua hyvin ja kestää räjähdykseni, ilman hermostumista.



Varhaisultrassa kaikki hyvin. Hieman muuttui laskettuaika, mutta pääasia että sydän sykki mukavasti.



rv 8 , joka juuri huomasi että uusi vauvalehti on ilmestunut. Taidan kipaista kohta tarkistamaan postilaatikon (6kk ilmaislehti)

Zoey: Kiitos kannustavista kommenteista! Eilen räjäytinkin potin taas oikeen kunnolla ja nyt on taas parempi mieli. Tää alkuraskaus on kyl räjähdysaltista aikaa... :D



Parisuhteen hoitamisesta kysyttiin. Me ollaan aika vähän kahdestaan kun mies tekee pitkiä päiviä ja itse olen koko päivän kotona tytön kanssa. Illalla hetken aikaa sitten kun tyttö menee nukkumaan niin keretään halimaan, mutta kyllä se aika vähäiseksi jää. Viikonloppuisin sitten kerkeää vähän paremmin. Nyt tämän viikonlopun jälkeen alkaa miehellä olemaan vapaat lauantaitkin kun ennen on tehnyt aina kuutta päivää viikossa. Sunnuntaiseksi toimii meillä! :D Mutta välillä kyllä ollaan viety lasta hoitoon mummolaan ja menty syömään tai elokuviin jne. Mulla on ollut jo hetken aikaa haaveissa josko pääsisi jonnekin kahdestaan pitkästä aikaa. Kohteliaisuuksia pitää muistaa sanoa ja näyttää että rakastaa. Mä teen käytännössä kotona ihan kaiken ja mies hoitaa rahapuolen. Laitan ruoat valmiiksi kun mies tulee kotiin ja puhtaat vaatteet on kaapissa odottamassa. En kuitenkaan väitä olevani täydellinen vaimo, sillä osaan kyllä marista ja mäkättää. :D



Huomenna neuvola ja pahoinvointi ja väsymys voimistuneet. Pääsispä jo ultraan! Onko muuten teillä tietoa milloin mahtais syke näkyä ultrassa aikaisintaan? Onko se jollain viikolla 6?



Vaniliini

Tervehdys kaikille!



Olen viime perjantaiaa mun plussauksesta asti seurannut keskustelua ja nyt oli ihan pakko liittyä mukaan, kun en malta enää olla hiljaa. :)



Ihanaa lukea kaikkien tuntemuksia ja ajatuksia ja huomata, että niin moni on samassa tilanteessa ja ymmärtää miltä tämä tuntuu. Itselleni tämä on ihkaensimmäinen raskaus, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä ja tietysti myös vähän hämmentävää.



Oireita täällä on ollut rintojen aristus ja hienoinen kasvu (siitä vihdoin tajusin viime viikolla, että nyt taitaa jotain tapahtua:), aiemmin oli vatsan nipistelyitä, nyt lähinnä väsymystä ja ruokahalunkasvua ja myös niitä ilmavaivoja, joista joku muukin mainitsi. :p Mietin että liittyykö ne tosiaan tähän, mutta siltä vaikuttaa! Juuri nyt tuntuu taas oudon kevyeltä vatsassa, eikä ole muitakaan tuntemuksia, joten tietysti taas mietin, että mihin ne oireet nyt jäi. Hassua toivoa sellaista kaameaa pahoinvointia - jos se tulee, niin varmasti kadun, että olen tällaisia ajatellut.



Tuo sykkeen näkyminen nyt mietityttää täälläkin... Olin jo eilen ekassa ultrassa, kun vikoista menkoista laskien olisi kai jo rv 9+, mutta mulla on ollut epäsäännöllinen kierto ja tein 31.1. negatiivisen testin, joten ajattelin että tuskinpa on noin pitkällä. Ultrassa sitten eilen laskettiin että olisi ollut rv 6+1. Alkio siellä oli ja oikeassa paikassakin, mikä oli tietysti hienoa ja helpotus. Mutta aika kauhea olo tuli, kun ultraaja sanoi, että ei täällä nyt ihan kaikki normaalisti ole! Ruskuaispussi on kuulemma oudon suuri, hän ei ollut aiemmin nähnyt vastaavaa. Syke näkyi, mutta heikosti, joten sain kuulla, että se voi olla ihan ok, tai voi olla että on hiljenemään päin. :/



Luin muualtakin keskusteluista yhden tapauksen tuollaisesta heikosta sykkeestä, ja ainakin siinä tarinassa kaikki meni lopulta hyvin päin. Mutta yritän nyt pysyä rauhallisena ja positiivisena, en huolestua enkä innostua liikoja. Ehkä olin sittenkin vain vähän liian aikaisin siellä ultrassa.



Eli kertokaapa kommenttianne tuohon Vaniliinin kysymykseen, ja siihen, mitä teillä on ekassa (varhais?)ultrassa näkynyt, jos olette jo ehtineet käydä?



-EveOfEden 6+2

rv 7+2 vastasi ultran mukaan 6+5, 8mm pötkylä, jolla näkyi käden ja jalan alut sekä nopea syke. Hurja näky, ensimmäinen näin varhainen ultra.



Nyt alkaa jo pahoinvointi helpottaa ja koomakin on lievittynyt. Olin eilen yllättävän virkeä ja kaikki maistui ihan normaalille pitkästä aikaa.



rv8

Olen käyny lukemassa teidän juttuja, mut hiljaa taustalla :)

Kiitos Helmiolivialle!



-Hupsis-: Meillä taustalla sama alkutaival. Oltiin just tavattu, kävi hupsista pillereistä huolimatta. Nyt takana 8 yhteistä vuotta ja ihana 7v prinsessa ja toista yhteistä nyt odotetaan. Mulla oli ennestään jo nyt 10v poika, joten mies astui valmiiseen pakettiin ja on ollut ilmeisesti tyytyväinen alun kauhistuksesta huolimatta :)



Vaniliini: täälläkin kyllä vahva päätös siitä että saa olla viimeinen. Tämänkin tekemiseen meni pari vuotta ja pari km, joten alkaa jo ikäkin pukkaamaan vastaan ;)



Omaa oloa sen verran että se on kaikin puolin loistava. Väsyttää, mutta muuten ihanaa. Ällötystä kesti viikon verran, mikä tietenkin saa mielen laukkaamaan... Mutta ollaan raskaana niin kauan kunnes toisin todistetaan! Np-ultra kahden viikon päästä, jännittää. Vatsa on valtava ja vaikea peittää.



Tänään viikkoja 10+0, jei, yks etappi sekin :)

-linnea2003

linnea2003, täällä on myös pahoinvointi vähentynyt, joten ehkä se on ihan luonnollista. Viikon ehdin kärsiä tosi lamaannuttavasta huonovointisuudesta. Nyt tulee lähinnä sellasia lieviä puuskia, jotka ei oo juuri enää haitanneet elämää.



Sellainen kysymys, kun tuntuu että täällä on joitakin jotka on päättänyt että viimeinen kyseessä, niin onko vastapainoksi ketään, jolla ei oo määrärajoitusta ollenkaan? Itse ollaan sillä mielellä, että tulkoon niin monta kuin Luoja suo. Mistä sen tietää jos mieli muuttuu, mutta tällä hetkellä ainakin tosi vahvasti sitä mieltä.

Parisuhteesta: Ei meilläkään mitenkään erityisesti hoideta parisuhdetta. Päivittäiset pienet asiat ja kehut, sekä ne taikasanat "rakastan sinua" ovat tärkeitä. Omalta osaltani yritän pitää kämpän asumiskuntoisena ja laitan ruuan valmiiksi kun toinen tulee töistä. Pienet kahdenkeskeiset hetket kun nappula nukkuu ja puhuminen. Me ollaan esikoisen syntymän jälkeen tapeltu eniten, mutta myös puhuttu paljon asioista.



Nyt tuli yksi pelko mieleen. Mä pelkään välillä, että mies nostaa kytkintä, koska ei jaksa katsella mun kiukuttelua. Meillä myös minä tempperamenttinan ja mies hyvin rauhallinen. Aina tällaisen kiukunpuuskan jälkeen yritän huomioida miestä vielä enemmän...



Lapsiluvusta: Miehen mielestä tämä on viimeinen, mutta mun mielestä ei voi tehdä päätöstä ennen kuin on elänyt jonkin aikaa uuden tulokkaan kanssa. Eikä koskaan pitäisi sanoa ei koskaan ;) Eli mulla ei toistaiseksi ole lasten lukumäärää ennalta "päätettynä".



EveOfEden ja Vaniliini: Ootteko käynyt katsomassa http://www.vau.fi/raskaus/Raskaus-viikko-viikolta/ tuolta raskauden etenemisestä? Mun mielestä aika hyvin kerrottu mitä tapahtuu ja minkä kokoisia kaverit on milläkin viikolla... Minähän olen käynyt nyt kaksi kertaa ultrattavana. Ekalla kerralla en tajunnut kysyä kokoa, vastasi 6+5 ja syke näkyi. Viikolla 8+0 pituus oli 15mm. Toivottavasti EveOfEden kaikki on kuitenkin hyvin. Syke näkyi kuitenkin ja se on jo jotain. Saitko kontrolliajan? Olisko niin, että varhais UÄ tehtäis mieluiten "vasta" n. rv 7+. Tsemppiä ja tarraskukkia pikkuiselle!



Kommentoinnista: Minusta on mukavaa lukea mitä muille kuuluu ja mitä ajatuksia päässä liikkuu. Eli kirjiotelkaa paljon :)



Neuvolassa kävin jo menkoista laskettuna rv 7+1, koska kuulemma muuten olisi mennyt turhan myöhäseksi. Kiirettä tuntu pitävän nlassa.



mimmaus: Mistä päättelet, että voisi kaksi olla tuloillaan?



Tänään oli rinnat vähän kipeät. Jee! Oire! Mites teillä tuo herkkyyspuoli? Mä oon ollut todella herkkis, tippaa väänsin kun katsoin Eskon haastattelua Maria!ssa, kun se puhui tyttärestään. Illalla nuuhkuttelemaan parin viikon ikäistä vauvaa kaverin luokse :)



Vauvamahaa odotellessa, näkyispä jo! Ne on niiiin suloisia :)



Mango rv 8+

Kiva saada joukkoon lisää odottavia mammoja.. :)



Meillä on muuten viimeinen lapsi kans nyt tulossa, 2 on hyvä luku.. mutta en tosiaan sano että ei koskaan kolmatta, koska ollaan kuitenkin sen verran nuoria vielä,et jos tekeekin sitten mieli kolmekymppisenä tehä vielä yksi. :) laskeskelinkin tuossa että esikoinen menee kouluun ku mä täytän 30 :) on se mun mielestä kivempaa täs vaiheessa saada lapset kuin sitten 30w. mutta kukin tallaa tyylillään.. ja siis monellahan on tietty opiskelut yms. niin haluaa ne suorittaa eka loppuun, joka onkin ihan ymmärrettävää..



Mango86 kyseli tosta herkkyydestä, mä oon niin itkupilli, mä siis olen muutenkin ihan itkuherkkä ja nyt raskauden aikana...yks päivä meinasin alkaa itkee kuin kattelin vaan mun esikoista joka leikki omia juttujaan tuossa lattialla. :D ja sitten kaikki ohjelmat itkettää, masterchefissäki sain muutaman kyyneleen siinä tokassa jaksossa tirautettua.



Musta on kans kiva lueskella mitä muille kuuluu ja miten jakselette :) meillä on muuten kanssa mies tosi rauhallinen, liiankin rauhallinen välillä ja mä olen sitten taas sellanen temperamenttinen ja äkkipikainen... ja sitten mä suutun vielä enemmän kun toinen ei voi suuttua ollenkaan... :DD hehe.. mut onneks on joo kestänyt mun luonnetta :)ja on kyllä vannonnut että jos ei kestäis niin olis hypännyt kelkasta pois jo aikoja sitten :D moni mies ei oikeesti jaksais katella mun kiukkuamista ;D



joko olette kaivanut äippävaatteet esille?

mulla ne on vielä tuolla kaapissa muutenkin, ootan vaan et millos alkaa omat vaatteet ahistaa.. hmm, 2 viikon päästä olis np-ultra, mä niiiin toivon ettei ole kaksosia! :D ei mulla kyllä sellasta oloa ole, mutta... eihän sitä tiiä.

Mutta kirjoittelen taas :)



Mimmi

Mustakin on kiva lukea muiden kuulumisia :). Varsinkin, kun etukäteen pelkäsin, että minkälainen keskustelufiilis täällä on, kun yleensä se saattaa herkästi tietyillä palstoilla olla negatiivinen tai ajoittain ainakin tuomitseva. Mutta täällähän on aivan ihania ihmisiä ja positiivinen mieli kaikilla, mahtavaa :)!



Varhaisultrista... Mun kaveri on hormonipolilla töissä ja se kerto, että varhaisultrat tehdään vasta 7 viikolla esim. alkion siirron jälkeen, koska silloin syke vasta käytännössä näkyy. Mä pääsin tällä suhteella heti raskaustestin tehtyäni ultraan, jossa arvioitiin, että alkio on 4-5 viikkonen, näky vaan, että on kohdunsisäinen raskaus, ruskuaispussi ja istukan alkua, mutta ei sykettä. Viikon päästä näkyikin sitten syke ja arvio oli silloin 6+4. Jossain luki, että ultrankin arvio voi olla +/- 5 päivää.



Mä oon ite kanssa aika herkkis. Tähän mennessä oon itkeä pillittänyt keskenmenon mahdollisuutta, tuulimuna raskautta ja kohtukuolemaa. Mulle vauvojen sairaudet on työn takia niin läheisiä, että ikävä kyllä osaan pelätä kaikkea mahdollista. Sinänsä aika hassua, kun olen aina ennen ihmetellyt niitä "vauhkoja" vanhempia, jotka pelkäävät kaikkea, nyt oon ite samanlainen :D. Mutta kaipa tää tästä. Eilen vauvan isä sai kokea mun ensimmäisen hormoni-itkukohtauksen. Aloin vaan illalla itkeä yhtä äkkiä aivan hillittömästi. Mies ehti jo säikähtää, kun mä vaan kyynelten seasta selitin jotain omituista. Hetken päästä kohtaus meni ohi, pyyhin kyyneleet ja totesin, että nyt se on ohi. Siinä vaiheessa miehen ilme oli kyl näkemisen arvoinen :D. Mutta hyvin hän asiasta selvis, koko mun pillityksen ajan rutisti mua kovasti ja sen jälkeen juteltiin asiasta. Miehen toivetta vaan on varmaan vaikea toteuttaa, hän kun pyysi varoittamaan ens kerralla vähän aikasemmin kohtauksen alkua :D.



Mulla pahaolo on ollut nyt parina päivänä vähän parempi, mutta väsymys on lisääntynyt huomattavasti. Lisäksi pientä närästystä on ajoittain, mitä mulla ei koskaan ennen oo ollu.

eli aivan mahtavaa lukea muiden fiiliksiä ja tuntemuksia! mä kuulin tänään toooosiiii ihania mahdollisia vauva-uutisia mun yhdeltä parhaimmalta ystävältäni..hänelläkin mahdollinen neljäs tulollaan, joskin vielä ei kyllä näkynyt testissä eli sitä nyt sitten odotellessa..mua rupes naurattaan ihan hillittömästi ja sit oli pakko tunnustaa hänelle oma raskaustilanne koska toinen niin hämillään tunnusti oman "pikkukriisinsä" :) tää on aivan mahtavaa!



hupsis: toi on niin totta toi ihmettely "vauhkoista" vanhemmista ja kuinka ollakaan kun se oma lapsukainen on kyseessä niin sitä huomaa olevansa itse aivan samanlainen...mua välillä ihan hävettää mun omat "ammattilaisen kasvatusneuvoni" ennen omia lapsia, voi hyvää päivää! onneksi tää vanhemmuus kasvattaa itseäänkin koko ajan ja totuus itse asiassa on se, että omalla alalla sitä ymmärtää perheitä ja lapsia ihan eri vinkkelistä kun on omat lapset ja oma vanhemmus jonka kautta peilaa omaa työtään...ja se oli ihan suunnaton helpotus kun tajusi, että kotona saan olla äiti ja väsähtääkin joskus siihen touhuun..



mangon uutiset olivat helpottavia, ihana, että kaikki on hyvin..



vielä yksi työpäivä ja sitten ansaitulle viikonlopulle..jippiajei!

kuulumis kirjoitus!



Kerrankin ku isäntä nukuttaa poitsua.



Huono olo hyökkää milloin mistäkin.. biojäte astiaa en voi koskea ollenkaan, ja jääkaapinkin avaaminen täytyy tehdä varovasti. Väsymys on nyt kaikista kaameimmillaan, viime yönä alkoi jo ottaa "sydämmestä" kun on vaan niin väsy, ja esikoisella tais olla maha kipeä jote mun ei sit tarvinu nukkua kuin muutama tunti.. Mulla stressi aiheuttaa pahimmillaan tajunnan menetys kohtauksia joihin ei nyt ois varaa kun on kaksin pojan kanssa kotona. Lääkärit ei oo koskaan saaneet selville mitä ne oikeastaan ovat kun eivät käyttäydy kuin paniikkikohtaukset, ja epilepsiaa ei oo pään tutkimuksissa todettu... voisvat nyt kiltisti taas olla puhkeamatta.



ultra kutsu tuli 24 päivä pääsis sit kurkkaamaan että asuuko siellä joku vai ei.



Me ollaan kerrottu mun ja miehen vanhemmille ja sisaruksille. mutta ei viel muille ennen ultraa.



Mulle raskaus aika on aivan käsittömän vaikeaa parisuhteen kannalta. Oon jo nukkunu ekan yön lastenhuoneen lattialla kun en vaan taas kestänyt isännän toimintaa. Hormonit moninkertaistaa kaiken, ja olen nyt yrittänyt hillitä iteäni että asiat ei menis siihen jamaan kuin viimeks. Lähinnä meillä kaihertaa se että mä en ainakaan koe, että mä saisin omaa aikaa, mutta mies kyllä saa istua tietokoneella pelaamassa 5:kin tuntia töiden jälkeen kun tarvii omaa aikaa ja rentoutumista töiden jälkeen. Nykyään tosin eniten mua vaivaa se että lapsi haluas tehdä isän kanssa muutakin kuin istua sylissä ja katsoa kun isi pelaa.



tulihan vuodatus



xarda 9+ jotain

Meitä alkaa olla jo iso joukko "koolla". Mukavaa.

Mulla väsymys on ollut viime päivinä taas ihan huipussaan. Onneksi paha olo ei ole ollut pahimmasta päästä ja oon niin tyytyväinen ku ei oo tarvinu vielä kertaakaan oksentaa! :D Pienestä voiki ihminen olla iloinen.

Viikon päästä eka neuvola...en malttais odottaa. Vielä ei ole tullut np-ultraan kutsua, mutta eiköhän se pian tuu.



Parisuhteen "hoitamisesta" sen verran, että meillä ei kyllä mitään erikoisia toimenpiteitä sen suhteen ole. Etenkään nyt ku on jo yksi lapsi jaloissa pyörimässä ja meillä on miehen kanssa harvoin kahden keskistä aikaa. Nyt vielä painaa täällä pohjosessa sesonki päälle ja kevät tulee olemaan raskas. Olen itsekkin aloittamssa työt kunnolla parin viikon päästä ja näillä näkymin olen töissä kuutena päivänä viikossa. Mutta vapulta höllätään tahtia ja kesä saadaan toivottavasti lomailla ja kasvattaa rauhassa mun mahaa :) Ootanki kesää todella innolla!



Minkälaisia harrastuksia teillä muuten on? Oletteko jaksaneet/pytyneet käymään harrastuksissa alkuraskauden heikosta olosta huolimatta? Itse harrastan hatha-joogaa joka on kerran viikossa. Se on kyllä mulle semmonen viikon latautumis hetki, että sitä en mielellään jätä väliin. Se on lisäksi auttanut mun fyysisiin ongelmiin/kipuihin. Tosin sekin ihanuus loppuu jo ensi kuun lopulla kun on kansalaisopiston kurssi. Toisaalta, tuskinpa ison mahan kanssa pystyisin siellä tehdä läheskään kaikkia liikkeitä.. :D



Sitten on pakko kysyä, että mites hiusten värjäämiseen suhtaudutte raskaana ollessa? Minä en värjää hiuksiani kun silloin tällöin. Nytkin on juurikasvu varmaan 10cm ja väri ihan haalistunut, mutta siinäpä olkoot. Meinasin jo kysellä viimeksi parturissa käydessä, että onko "turvallisia" värejä raskaana oleville, mutta päätin olla vielä kysymättä kun sitten olis paljastunut meidän salaisuus ;) Jospa ensi kerralla kysyn.. Sitten varmaan jo mahakin näkyy niin ei ole enää salattavaa.



Valittelin jokin aika sitten äitille maha kipua ja huonoa oloa ja se sitten kysyi onko mulla raskauspahoinvointia, mutta en vielä paljastanut. Olihan se aika ikävää valehdella omalle äidille päin naamaa, mutta haluan pitää salaisuuden vielä ainakin ekaan neuvola kertaan asti! Jospa siellä kuulisi edes sydänäänet.



Voi kauheaa kun kello on jo paljon. Pakko lähteä nukkumaan! :D



Heippa hei!

Tapahtuipa kerran perjantai-aamuna työpaikalla. Nuori nainen nieleskelee hetken työpisteellä äkillisen pahoinvointikohtauksen vuoksi. Päättää sitten, että nyt voisi olla aika kävellä tyynen rauhallisesti esimiehen huoneen ohi vessaan. Oksentaa vessaan, purskuttelee, kuivaa tuskanhien ja kyynelet kasvoilta, vetää syvään henkeä ja kävelee taas esimiehen ohi, vinkaten iloisesti, ja istahtaa takaisin koneen ääreen naputtelemaan.



Toisinaan tuntuu, että olisi helpompaa vaan kertoa. Sitten voisi sännätä vessaan kärsivän näköisenä sen sijaan että tekee näitä stuntteja...



lumenlapsi, mulle on parturissa annettu kahdenlaista kommenttia värjäyksestä: toiset sanoo etteivät suosittele myrkkyjen takia, toiset sanoo että on turvallista mutta värin lopputulos voi hormonien takia olla ihan eri värinen kuin odotetaan (esim. vihreä). Kukaan ei ole oikein suositellut... toisaalta monissa paikoissa sanotaan et jos välttää esim. sen kriittisen 12vk ja värjää sitten vasta. Mutta se tuskin auttaa siihen riskiin että väristä tuleekin ihan väärän näköinen...



Mangolle kiitos linkistä. Toi vau.fi juttu on näemmä tosi informatiivinen, luin sitä heti pitkät pätkät oikein ahmien.



Hupsis, ihana kuulla miten se mies suhtautui sun hormoni-itkukohtaukseen. Toi on mun mielestä varsinainen tulikoe miehelle, ja jos se siitä selviytyy niin kuulostaa hirmu lupaavalta. Me ollaan mun miehen kanssa naureskeltu noita itkukohtauksia... joku kerta kun mä itkin oikein vuolaasti ilman mitään syytä, niin mulle tuli sellainen elävä visio Aku Ankasta joka aina itkee niin että kyyneeet tulee vuolaina virtoina (sit rupesin nauramaan eikä itkusta enää tullu mitään). Ni nykyään me kutsutaan niitä Aku-Ankka-byääh-kohtauksiksi. ;)

Täällä päin alkaa tämä pahoinvointi vähän helpottamaan, mieskin oikein ihmetteli, että miten mua nyt näin huonoa tekee kun ei kahdesta ensimmäisestä ole näin heikko happi ollut näin monta viikkoa! Lisäksi mulla kukkii naama ja niskassakin on muutama ihan selkeä "hormonipatti". Pahoinvointi voisi vaikka jatkua, kunhan tämä naama rauhoittuisi, sillä en näin tässä tilassa niin välittäisi kovasti laittaa meikkiä...



Meillä parisuhdetta hoidetaan puhumalla, halittelemalla ja pusuttelemalla. Sanotaan myös ainakin kerran viikossa että rakastetaan ja koitetaan antaa arvoa toisen tekemisille, ilmaista että mikään ei oo itsestään selvää.



Meillä oli silloin esikoisen odotuksen aikaan kriittistä, silloin mietin että mitä tästä tulee ja tuleeko musta kenties yh. Tapeltiin silloin paljon ja vielä esikoisen syntymän jälkeenkin otettiin yhteen. Sitten löytyi sopu ja keskinäinen kunnioitus kun esikoinen oli n. puolen vuoden. Sitten kakkonen sai yhteistuumin alkunsa. Kaikki meni hyvin seesteisesti eikä meillä enää tapeltu, enkä enää pelännyt jätetyksi tulemista kuten esikoisen aikoihin. Esikoisen odotus oli kyllä vähän stressaavaa aikaa, toivottavasti se ei ole jättänyt jälkiään. Luullakseni ei, mutta äitinä sitä miettii kaikkia asioita.

Eikä meillä oikeastaan tapella edelleenkään, me puhalletaan nykyään tosi hyvin yhteen hiileen. Ollan isännän kanssa pari, joka yhteisin säännöin kasvattaa ja rajoittaa. Nyt pitäisi kesän alussa pitää ne häät, tästä kolmannesta yllätyksestä huolimatta. :)



Mä en ole vielä etsinyt vanhoja äitiysvaatteitani, olen vielä päättänyt niiden antaa olla. Odotellaan muutama viikko ja se ultran varmistus, sitten uskallan hakea ne vaatteetkin ja katsoa, että mitä vielä pidän niistä.



Mulla ei oikeastaan ole ruoka-aine mielitekoja, mutta mun tekee vään mieli hyvää ja tuoretta ruokaa! Mielummin jonkun muun valmistamana, sillä mua on nyt ällöttänyt itse ruuan tekeminen, sillä se ruuan haju tekee huonoa. Lapsille eilenkin kyllä väänsin kiltisti sapuskat iltapäivällä, ne ne syötiinkin hyvällä halulla. Itselle ei enää meinannutkaan maistua omat pöperöt, haju vaan jotenkin ällötti vaikka maku oli ihan hyvä. Lihapullakastiketta kun oli kera perunoiden...



Mua ei ehkä muuten niin väsytä, mutta tämä jatkuva ällötys vie puhdin.



Olikohan mulla vielä jotain, mitä ajattelin että piti kommentoida jotenkin.. en muista. Ehkä joskus toiste. :)



Meillä on muuten töissä näitä raskautettuja itse asiassa kaksikin mun lisäkseni, niiden äippäloma alkaa toukokuussa ja siitä juuri tänään puhuttiin. Kamala olo kun en vielä halua kertoa itsestäni mitään. No, meillä syyskuisillahan äippäloma alkaisi jossain tuolla elokuun aikana... ja ainakin minulla olisi sitä enne pidettävänä vuosilomat.. heinäkuussa lomalle?



t. k@hden+1 äippä

HUS:n nettisivuilta löytyi tälläinen tieto:"Hiukset voi värjätä raskauden aikana. Hiusvärit eivät ole sikiölle haitallisia kohtuukäytössä. Viikoittaista värjäämistä ei kuitenkaan suositella." http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,548,644,3818,2260,3437,6169…



Kun sitten taas ihotautilääkäri suosittelee olemaan värjäämättä: http://www.yle.fi/alueet/lahti/2009/09/ihotautilaakari_quottatuoimista_…



Ja hiusalan ammattilainen suosittelee värjäämistä vasta kun 12 viikkoa on kulunut: http://pinni.fi/artikkelit/1-10_mustaa_valkoisella.html



Mä en ite oo vielä ehtinyt hiusten värjäämistä miettiä, muutenkin oon kampaajalla käynyt n.4-6kk välein. Mut luulen kyllä, että uskallan värjätä hiukseni, mut täytyypä asiaa miettiä vielä, jos ottaiskin vain raitoja tai jotain...



Mulla ei mitään ihmeempiä harrastuksia oo ollu. Salilla/jumpissa en nyt oo jaksanu käydä, mut enpä hirveen aktiivisesti käynyt syksylläkään. Koiran kanssa lenkkeilyt on vähän vähentynyt väsymyksen takia, mutta oon niitä sitten paremmalla ololla yrittänyt korvailla. Onneks koira on jo 6 vuotias, joten ei hirveesti kärsi siitä, vaikka joka päivä ei kunnon lenkkiä tehtäiskään.



Mukavaa viikonloppua kaikille :)!

Ite olen mietttinyt noita lomajuttuja paljonkin.. Syyskuun alusta kun laskeskelee taaksepäin, vois valita sen 50 päivää 30:n sijaan, sitä ennen kuukauden kesälomat ja lomarahatkin vois vaihtaa vapaaks. Siinähän sitä vois jäädä kotiin jo kesäkuun alussa, kun lapsillakin loma alkaa koulusta.



Mun työ on erittäin fyysistä ja hektistä, joten ihan käytännöllistäkin alottaa aikasin lepäily. Ja ehkäpä tuo kesällä alotettava talonrakennusprojekti vois tarvita vielä yhden "rakennusvalvojan" paikalle..;)



Teidän juttuja on ihan huippu lukea! Johonkin ovat hävinneet alussa mukana olleet, toivottavasti siellä kuitenkin kaikki hyvin!



Ihanaa aurinkoista perjantaita kaikille :)

linnea2003