Syyskuun sydämet 2011 helmikuussa

Niin, tulipa nyt vasta mieleeni, että niistähän mun piti kirjoittaa!



Esikoisen odotuksessa en harrastanut mitään sen kummallisempaa. Kakkosta odottaessani aloitin pilateksen, mitä jatkoi aina 8 kk:lle asti. Nyt olen halunnut mennä sinne pilakseen jo jälleen, että saisin lihaskunnon pysymään kunnossa, mutta tämän jatkuvan kuvotuksen takia en ole pystynyt. :(

Kävin ihan tavallisessa pilateksessa kakkosen odotusaikana, mutta tein liikkeitä sen mukaan miten vatsani kanssa tuntui hyvältä, ja itse asiassa vatsa haittasi loppujen lopuksi aika harvoja liikkeitä. Vain ne jotka tehtiin ihan vatsamakuulla oli mahdottomia sekä ne joissa piti jotenkin tukea tosi paljon liikettä syvillä ja pitkillä vatsalihaksilla... Vatsalihakset oli jossain muualla kuin siellä, missä ne yleensä on. En enää muista niin tarkkaan.



Itse olen värjännyt hiuksia raskausaikana, mutta harvakseltaan n. 3-4 kk värjäysvälillä.



Ja se lapsiluku! Meillä oli ensin ajatus, että kaksi olisi hyvä määrä. Tosin sanoin jo joskus aiemmin miehelle, että kyllä se kolmaskin tossa menisi vielä ihan hyvin... Hän oli sitä mieltä silloin, että meillä on paketti nyt kasassa. Mutta kummasti on nyt kans innoissaan uudesta tulokkaasta ja toivoo että kaikki menisi hyvin.

Mä en ihan mukavuus-syistä halua enempää kuin kolme, musta tuntuu että en jaksa enempää yövalvomisia, pienten lasten hoitoa ja uhmaikää. Ja musta jo jotenkin tuntuu, että tästä raskaudesta toipuminenkin on jo pidempi prosessi kuin silloin kun oli alle kolkyt. :) Uutuuden viehätys on kadonnut. :D



t. k@hden+1 äippä

Äiti k@hdelle, mulla katosi kyllä uutuudenviehätys raskaudesta jo tokana pahoinvointipäivänä. :) noh, ei se estä nauttimasta siitä ajatuksesta, mikä pääpalkinto on luvassa. Mutta huh - nyt tuntuu kyllä siltä että on tosi vaikea katsoa niin kauas. Päivä kerrallaan siis. :)



Harrastuksista: mulla nyt ei mitään kovin säännöllistä / viikottaista ole ollutkaan. Sanovat että ratsastaa ei saisi raskaana, ja meillä oli just kaverin kanssa suunnitteilla maastoratsastusretki, noh, se jää ensi vuoteen sitten. Tankotanssiakin olin kerinnyt aloittaa ja sitäkään ei raskaana suositella, joten mun harrastukset on kyllä jääneet. Haaveilen mammajumpasta jahka saan sellaisen masun että kehtaan siellä näyttäytyä. :)

hiusväri keskusteluun!



Mulle lääkäri sano edellisessä odotuksessa että niinkauan kun kosmetologit ja parturi kampaajat eivät pääse saikulle ekasta plussatestistä äippäloman alkuun asti, niin sä voit hyvällä omallatunnolla värjätä hiukses ja käyttää meikkejä ja muuta kosmetiikka.



ja siihen on luottanu...



Puuron keitosta Xarda 9+

Sain just tytön hetki sitten nukkumaan ja saa hetken hengähtää.



Tänään oli neuvola ja eipä siellä vielä tietty

mitään ihmeellistä kun on niin alussa vielä. Ensi viikolla pääsee sitten vasta alkuraskauden ultraan tarkistamaan viikot ja onko siellä edes elämää. Onneksi sentään kunnalliselta puolelta niin ei mene siihenkään sitä melkein 100 euroa. On niitä rahareikiä muutenkin tarpeeksi.



Tuosta hiusten värjäämisestä keskusteltiin. Itse värjäsin esikon aikana koko raskauden aikana ehkä 2 kertaa. Mutta ensimmäisen värjäyksen tein vasta kun ensimmäinen kolmannes oli ylitetty. Jotenkin se on järkeenkäypää ettei kannata sillä ajalla värjätä kun silloin kehitys on aika nopeaa ja tärkeät osat kehittyvät. Ei ainakaan tarvitse sitten jälkikäteen syyttää itseään jos tulee keskenmeno sattumalta just hiusten värjäyksen jälkeen. Meikeistä en ole niinkään huolissaan muutenkaan. Mulle ne on tärkeä osa päivittäistä rutiinia ja olen pitänyt ne sellaisena raskausaikana ja sen jälkeen. Kyllä täytyy äidillä sen verran olla omaa aikaa päivässä että saa kuluttaa sen mihin haluaa ja minulle se on laittautuminen. Eikä mieskään pahakseen sitä pistä. ;)



Pahoinvointi on pahentunut ja aamulla oli ihan kamala olo. Huomisaamua taas odotellessa. :/



Kysynpä kiperän kysymyksen näin iltatuimaan. Kuinka usein teillä on seksiä, varsinkin teillä joilla on kanssa jo lapsia? Meillä se on jäänyt viikossa yhteen kertaan ja se kyllä riittää hyvin meille molemmille. Mikä sitten edes on vähän? Kaipa se riippuu parista. Hurjalta kyllä kuulostaa kun kuulee juttuja että ei olla harrastettu seksiä kuukauteen. En osaa kuvitella sellaista tilannetta. Kyllä se läheisyys sitten muulla tavalla tietysti on tärkeämpää kuin seksi.



Vaniliini

Heippa!



Ilmoittaudun mukaan vähän jälkijunassa. Viikkoja on jo yli 10 ja laskettu aika 1.9. Kolmas lapsi on tulossa.



On ollut huolestunut olo tän raskauden suhteen, koska rv 6 oli pari päivää ruskeaa vuotoa. Olin ihan varma, että tulee keskenmeno tai tuulimuna tai jotain, koska aiemmissa raskauksissa ei ole ollut mitään tällaista. Tällä viikolla kävin ekassa neuvolassa ja sydänäänet kuului! Kivi vierähti sydämeltä! Siksi uskalsin vasta nyt kirjoitella tänne. Parin viikon päästä on sitten ultra, niin odotus konkretisoituu vielä paremmin.



Mulla on ollut pahoinvointia melkein puoleenväliin asti molemmisssa aiemmissa raskauksissa ja nytkin on ollut huonoa oloa päivittäin. Ei oo kuitenkaan pönttöä tarvinut halia kovin monesti vielä. Lisäksi on vaivannut ihan mieletön väsymys, nukun hyvät yöunet ja kahdet päikkärit päälle :) Se onnistuu, koska olen tällä hetkellä päivät kotona nuoremman lapsen kanssa (vanhempi on eskarissa.) Yhdessä sitten posotetaan päiväunia. Olen tosin hakenut töitä, yritän saada jotain, ennen kuin maha pullahtaa kunnolla esiin.

eli keskenmeno tuli rv 8+0 ja sikiötä ei löytynyt ultrassa ollenkaan. Eli tuulimunaraskaus oli kyseessä. Nyt vaan sitten toivutaan tästä koettelemuksesta ja katseet kohti kevättä ja uutta yritystä.



-Nuppu3-

Olen pahoillani puolestasi. Yritys intoa ja parempaa onnea jatkoon.



Helmiolivia

Voi Nuppu3! Olen erittäin pahoillani! Paljon jaksamista sinulle! Toivottavasti jaksat pysyä positiivisena ja suunnata katseen tulevaan.



Mä harrastan kerran viikossa äiti-vauva jumppaa ja epäsäännöllisesti muuta salia ja jumppaa. Mun uinti on nyt tauolla, koska nlantäti sanoi, että kuukausi!? pitäs pysytellä pois uimahallista vuodon jälkeen (tiputtelu jatkuu vieläkin). Voisi melkein myös sanoa, että harrastan opiskelua :) Nyt kahtena iltana viikossa koulua.



Hiusten värjäämisestä. Ajattelin ihan samaan tahtiin värjätä kuin ennenkin. Bonuksena ystäväni opiskelee ekokampaajaksi ja hänellä olen ajatellut käydä värissä jahka hän saa homman käyntiin.



Seksistä. Imetys ja väsymys vei lähestulkoon kaikki halut, joten pari kertaa kuussa oli pitkään meillä määrä. Imetys loppui plussan aikoihin ja halut rupesi palailemaan. Nyt on sitten tiputtelun takia kielto päällä ja koko ajan haluttas :) Niinä aikoina kun mies halusi huomattavasti enemmän kuin minä, autoin häntä käsipelillä yms. Se toimi meillä.



Mitä töitä teette? Tuleeko raskaus hankaloittamaan työntekoa?



Itse siis olen nyt hoitovapaalla. Sitä ennen kokopäiväinen opiskelija ja ohessa kaupantäti ja pankkineiti (tässä hommassa mun määräaikaista ei enää jatkettu kun äitiysloman alkuun ois ollu 1kk, mikähän olis ollu syynä, hmmm...)



(.) Jos ei syö riittävän usein iskee huono olo. Toinen raskausoire, jee!



Mango 8+

Niin, siis mistä tupla olo... Raskausviikolla 3 olin jo pönttöä vasten, viikolla 6 ylävatsa aivan kovana ja nyt kun 8+5 niin vatsa jo alkaa tuntua.



No, kaksi viikkoa ultraan, sittenhän se selviää. Tai sitten onkin jo pidemmällä kun itse luulee...



Mä olen kokki joten äitiyslomalle jään jo ns ennakko-aikana, koska vatsa-nostaminen-ja kuumuus ei ole mitä helpoin combo.



Toukokuun alussa lähdetään Roodokselle kahdeksi viikoksi, toivottavasti ei jää Kreikan päässä sitten sinne :)



Nyt poika nukkumaan hetkeksi ja sitten synttäreille. Ihanaa viikonloppua, älkää kaatuko pihoilla!

Mun pahaolo on vähentynyt enää lähinnä aamuun liittyen.. Toisaalta olen asiaan tyytyväinen, mutta toisaalta se uusi paniikkinappulaa painava osa mussa toivoo koko ajan pahaa oloa, jotta olis jollakin tapaa varmuus siitä, että kaikki on kunnossa, vaikka eihän se nyt niinkään mene. Väsymys vaivaa, 12 tunnin yöunien jälkeen oli eilen vielä pakko nukkua 3 tunnin päikkärit :D. Rintoja, tai siis lähinnä nännejä, aristaa välillä.



Eilen juteltiin Hupsiksen isän kanssa meistä ja meidän suhteesta, myönnettiin nyt ekaa kertaa molemmat ääneen, että kyllähän tässä seurustellaan :).



Mä olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tosiaan hoitelen sairaita vastasyntyneitä ja keskosia. Yövuorot saan lopettaa oman tuntemukseni mukaan, viimeistään 22 viikolla ne yleensä lopetetaan. Töissä meillä on ihmiset jaksaneet suhteellisen hyvin, toisilla tietty tullu supisteluja tms., mitkä ei nyt suoranaisesti töihin liity. Meillä myös työkaverit ihanasti huomioi raskauden siinä vaiheessa, kun sen tietävät tai viimeistään, kun masu on iso, silloin ei tarvitse enää tehdä sellaisia juttuja, missä masu on tiellä ja sitä aikasemmin jo ei tarvitse tehdä niitä kaikkein raskaimpia/ergonomisesti huonoimpia asioita. Toki myös hienotunteisuutta vauvojen perheitä kohtaan ylläpidetään, jos vaikka on tapahtunut jotain hyvin ikävää (mikä on onneksi harvinaista), niin ei niitä uutisia mene kertomaan selvästi raskaana oleva... Mulla on nyt ensi viikko lomaa, sitten viikko huhtikuussa ja toinen toukokuussa, sekä juhannus viikolta kolme viikkoa. Vähän jää myös ylimääräistä säästöön.



Oi, mäki haaveilen matkasta, ihana kuulla, että mimmaus pääsee nauttimaan auringosta :).

Lomista täälä juteltu... mun äitiysloma loppuu huhtikuussa ja sen jälkeen pidän viime vuoden kesäloman, sittn toukokuussa mä meen takas töihin. Esikoista odottaessa mä jäin kk ennen äippälomaa sairaslomalle kun olen kaupassa töissä niin ei oikein pystnyt enää kuormia purkamaan yms. eikä nostella mitään. mutta nyt mä menenkin "vaan" kassaneidiksi, niin katotaan olisko siellä vähä helpompi olla. tällä hetkellä ihan mielelläni olen menossa töihin, mutta katotaan miten sitten toukokuussa ku sinne oikeesti pitäs mennä. :D



Mä olen värjännyt hiuksia varmaan n. 2 kuukauden välein.. ja meikkaan joka ikinen päivä yms. mun mielestä ne ei kyllä vaikuta mihinkään. Miks pitäs näyttää ihan kamalalta, vaikka onkin raskaana.. :D Esikoinen ainakin on ihan terve tyttö eikä ole mitään ollut. mun mielestä se on vaan turhaa hömpötystä että ei sais meikata tms. mutta kukin tekee tietysti miten haluaa, enkä mä sitä kato pahalla jos joku ei meikkaa tai värjää hiuksiaan :)



(.) Musta tuntuu et masu on ihan jumalaton pallo jo, iltasin varsinkin on jotenkin ihan turvonnut. :) apua jos onkin kaksoset! mä en ehkä kestäis sitä. :/ hiukan on täälläkin ollut kuvottavaa oloa, mutta ei sen kummempaa.



Vanilliini kyseli noista makuuhuoneen puuhista, no meillä on joku 1-3krt viikossa.. riippuu niin paljon.. nyt mä olen ollut niin väsynyt et menee melkein tohon 1 kerran viikossa.



mutta kirjotellaan taas! :)

Mimmi

Ottaapa koville olla raskaana! Pahoinvointi on alkanut ja vie kyllä viimeisetkin mehut jaksamisesta. Ehdin jo viikon, pari elätellä toiveita, että tässä raskaudessa tulee vain lievä pahoinvointi, mutta kulunut viikko näytti totuuden: pahoinvointi iski koko voimallaan. Ja valtaisa turvotus: iltaisin on suolisto niin pulleana ja täynnä kaasua, että meinaa itku päästä kipujen tähden. On hirvittävän vaikeaa yrittää pitää mieliala hyvänä, kun olo on täysin paska koko ajan :( Tätä sitten pitäisi jaksaa vielä useampi viikko, o-ou!



Kirjoitteluni tänne mahtaa siis jäädä lähiviikkoina vähälle. En viitsi tulla vain valittamaan ja teitä muita masentamaan. Mulla oli hienoja tavoitteita tälle raskaudelle: syön terveellisemmin ja harrastan liikuntaa. Ja pah, viime päivät on menneet sängyn pohjalla maatessa, että se niistä ylevistä tavoitteistani. Haluaisin painella talviunille, joku voisi tulla herättämään noin kuuden viikon kuluttua, jolloin pahoinvointi todennäköisesti olisi helpottanut.



Olisiko jollakulla kokemusta, mikä olisi vatsaystävällisin monivitamiinivalmiste? Kun jotain pilleriä tarttis popsia, että saisi tärkeät ainesosat muksulle ja itselle, mutta kaikki missä on vähänkään rautaa saavat ärtyneen suolistoni tällä hetkellä entistä ärtyneemmäksi.



Hieno juttu odotuksessa on tällä hetkellä se, että saa suunnitella tulevia hankintoja. On ehditty myydä pois lähes kaikki edellisen lapsen jäljiltä, joten edessä on runsaasti varusteiden ja vaatteiden hankkimista. Kovasti toivon, että tuleva pienokainen on suotuisassa asennossa rakenne-ultrassa ja saamme tietää sukupuolen. Tällaisia kaukaisia asioita minä haaveilen, kun nykyhetkeen on niin mahdottoman vaikea keskittyä huonon olon vuoksi.



Mies-polo saa elellä melkoisessa puutostaudissa seksin suhteen. Hän haluaisi vähintään joka toinen päivä, minulle kerran viikossakin on täyttä tuskaa tällä hetkellä. Osin johtuen huonosta olostani, osin kehnossa jamassa olevasta parisuhteesta. Mies on paljon poissa kotoa ja läheisyys vähissä, että on vaikea syttyä petipuuhiinkaan. Yhdessä on kuitenkin päätetty pysyä ja raskautta kovasti haluttu, vaikka se arki välillä onkin kovin kovin raadollista.



Severooni rv6+2

Kirjoitin pitkän viestin, joka hävisi jonnekin bittiavaruuteen... Joten nyt vain lyhyesti ilmoittaudun uutena mukaan ja kirjoittelen myöhemmin uudestaan kaikki kadonneet asiat.



La olisi "virallisesti" 16.9., itse veikkaan että muutamaan päivää aiemmin. Eka neuvola on muutaman päivän päästä ja siitä varmaan sitten lähiviikkoine tulee kutsu ultraan.



Kolmatta meille nyt odetellaan, edellinen raskauteni keskeytyi vkolla 6 viime marraskuussa. Joten varovaisesti tällä kertaa olen suhtautunut raskauden alkuun. Eilen tuli seksin jälkeen vähän verta ja vielä pikkasen tänä aamuna, joten vähän taas säikahdin. Mutta vuoto vaikuttaisi loppuneen ja sitä tuli vain vähän, joten ihan luottavaisesti nyt suhtaudun. Edellisissä raskauksissanikin on ollut kummassakin vuotoa, joten kokemusta on myös siitä, että se ei ole välttämättä vaarallista. Täällä oli keskustelua siitä, kuinka usein on seksiä - meillä ei tämän jälkeen ainakaan vähään aikaan.



Mutta palailen myöhemmin, tylsää kirjoittaa samat asiat moneen kertaan!



Vatsa on jo näillä viikoilla turvonnut pallo. Pahoinvointia on ollut hyvin lievästi iltaisin ja nyt sekin on lähes kadonnut. Väsyttää, mutta tösissä olen jaksanut ihan hyvin. Vaikka päiväunet kyllä maistuu töiden jälkeen PikkuKakkosen tunnaria kuunnellen.

Hei taas kaikille ja kiva, että vielä tulee uusiakin odottajia mukaan! Ja tietysti pahoittelut niille, jotka ovat kelkasta joutuneet pois.. :(



Keskusteluissa on ollut monia mielenkiintoisia aiheita ja esim. tuota hiusten värjäystä olen minäkin pähkäillyt. Täytyy tunnustaa, että olen kertaalleen tyvikasvun värjännyt tässä "riskiviikoilla". Oma väri on aika paljon vaaleampi kuin keinotekoinen ja näyttää tosi epäsiistiltä jos pitkään odottelee. Pinnallista, tiedän.. Lohduttaudun osaksi sillä, että esikoisen odotuksen aikoihin, eli 10 vuotta sitten tiedon määrä oli huikean paljon suppeampi - en ymmärtänyt monia nykypäivän kiellettyjä asioita edes kyseenalaistaa ja kaikki sujui hyvin.



Kävin tänään pitkästä aikaa hölkkälenkillä, kiitos hieman helpottaneen väsymyksen! Muuten sujui ongelmitta, mutta rinnat on kyllä sen verran arat, että täytynee vaihtaa tollanen pompotteleva harraste johonkin tasaisempaan.. Mitenkäs muut, maistuuko liikkuminen entiseen malliin? Osa olikin jo kommentoinut, ettei pysty eikä kykene. Toivottavasti pian helpottaa!



Hupsiksen parisuhteen tuoreudesta onkin jo ollut keskustelua, mutta uteliaisuudesta kyselen, minkä mittaisia taipaleita teillä muilla on takana? Meillä tuli 14 vuotta yhteiseloa juuri täyteen, josta naimisissa on oltu kesällä 12v. Ja täytyy sanoa, että monenlaista on matkan varrelle mahtunut! Siitä olen tosi tyytyväinen, että ei ole helpolla luovutettu. Viimeiset vuodet on jo olleet sellaista aikaa, etten vaihtais niitä mihinkään! Aika on kai tehnyt tehtävänsä ja suurimmat särmät hioutuneet. Eli tsemppiä kaikille, jotka kamppailette parisuhteen ylä- ja alamäkien kanssa!

sannis rv 10+4

rapina, halusin kirjoittaa sulle kun kuulosti tutuilta juttusi. Eli meillä on tässä myös pari keskenmenoa takana. Tuo mainitsemasi verta-seksin-jälkeen on nyt tuttua jo useammasta raskaudesta, mutta mulle on neuvolatäti ja 2 lääkäriä sanonut että kun se tulee heti seksin jälkeen niin kyse on emättimen puolelta tulevasta verestä, eikä se voi mitenkään tulla kohdusta (koska silloin se tulisi vasta viiveellä). Kuulemma siellä emättimen puolellakin on verenkierto raskausaikana tehostunut, ja siksi sieltä voi puhjeta jotain hiussuonia. Ihan vaaratonta, sanovat. Meillä on kuitenkin nyt myös ollut seksi pannassa tämän koko alkuraskauden ajan, koska kerran kokeiltiin ja molemmille jäi sellanen kamala olo, et toivottavasti ei aiheutettu mitään pahaa. Eli oikeastaan uskon et se olisi ehkä ihan vaaratonta, mut kun kummastakin meistä se tuntuu tarpeettomalta riskinotolta ja siitä jää vaan ikävä fiilis, niin siksi pidetään taukoa. Kiva kuulla että ei olla ainuita joilla tämmöstä mietitään.

Tosi harmi lukea teidän huonosta ja väsyneestä olosta. Uskon että se on rasittavaa ja käy hermoille. Itselläni tähän asti ollut suht hyvä olo, tosin voi johtua siitäkin että viikkoja vielä aika vähän. Pientä väsymystä on ollut havaittavissa joinakin päivinä, mutta suht hyvin jaksaa vielä touhuta. Pahoinvointia ei juurikaan ole ollut, muutaman viime päivän aikana alkanut tulemaan ällötyksiä joistain hajuista mutta ei muuta. Oli äitini kanssa puhetta ettei hänellä raskauksissaan ollut yhtään pahoinvointia, joten toivonn että se on periytynyt myös minulle :)



Alusta asti olen ajatellut, että aion liikkua lähes yhtä paljon kuin ennen raskautta ja niin pitkään kun mahdollista. Tässä alussa olen lenkkeillyt päivittäin koiran kanssa (kävellen), käynyt salilla ja hiihtänyt. Eilen hujautin vajaan 10km:n hiihtolenkin ja ihan hyvin jaksoi. Tosin lenkin jälkeen oli hetken aivan loppu koko nainen. Salilla aion käydä suht säännöllisesti, mutta painoja olen nyt jo vähentänyt. Uskon että liikunta auttaa paljon raskauden aikaiseen olotilaan sekä myös synnytykseen. Ja onhan se raskauden jälkeinen liikunta varmasti helpompaa jos nyt liikkuu niin kauan kuin mahdollista.



Minua on vähän alkanut huolestuttaa tämä herkkujen syöminen. En haluaisi raskauden aikana ylimääräisiä (siis syömisestä johtuvia) kiloja, mutta herkut maistuu nykyisin joka päivä. Joskus huomaan jopa ajattelevani että kyllähän minä nyt voin herkutella kun olen raskaana. Pitäisi saada vähän itsekuria ja herkuttelu kuriin. Miten teillä muilla?



Olen lukenut paljon keskustelupalstoilta tuulimunaraskauksista ja keskenmenoista ja välillä pelkään niitä todella paljon. Pelko on jäänyt siitä ensimmäisestä ultrasta kun siellä ei vielä näkynytkään mitään. Kauhulla odotan ekaa varsinaista ultraa sitten viikolla 12 jos lääkäri toteaakin että mitään ei ole. Tekisi mieli mennä jo uudestaan ultraan kuuntelemaan kuuluuko ne sydänäänet siellä. Silloinhan tuulimun olisi ainakin poissuljettu. Onko teillä tietoa kuunnellaanko neuvolassa sydänääniä vai vasta sitten ultrassa? Eka neuvolahan mulla ois kohta, sitten viikon 8 aikoihin.



Luulen ettei monikaan joukosta poistuneista enää käy täällä lukemassa, mutta haluan silti kertoa pahoitteluni niille, joilla raskaus on keskeytynyt. Voin vain kuvitella miten pahalta se tuntuu. Mutta pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!



Tulipas nyt taas asiaa yhdelle kertaa. On ilo lukea tarinoitanne ja kertoa omasta tilanteestaan kun ei vielä voi tästä paljon muille huudella.



Jaksamista kaikille pahoinvoiville ja muillekin, siitä se olo vielä iloksi muuttuu :)



Mimuk rv 6+3

Otin sitten kännykän kouraan ja sain kuin sainkin varattua itselleni neuvola-ajan ensi viikolle, kovasti jännitetty puhelu kun kääntyi vaihteeseen viitisentoista kertaa. Oikein mukavalta vaikutti se terveydenhoitaja puhelimessa, joten iloisin mielin mennään. Tosin en tiedä kuinka paljon ekalla neuvolakäynnillä loppujen lopuksi selviää, ultraan mennään vasta myöhemmin. Mitään vuotoja ei ole ollut, vaikka menkkamaisia vatsakipuja kyllä silloin tällöin, mutta se kai ymmärtääkseni on ihan tavallista. Välillä huolettaa, mutta itse ainakin ajattelen, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa.



Ruoka on pysynyt sisällä hyvin vaikka sellaisia kuvotuksen aaltoja välillä tulee, jos ei ole muistanut syödä tai juoda. Tai on syönyt tai juonut liikaa. Aika terveellisesti olen mielestäni onnistunut syömään, kiitos miehelle ja yliopistoruokaloiden salaattipöydille. Mitään vitamiinilisiä tms. en ole osannut popsia kun en oikein tiedä, mikä olisi sopivinta. Hemoglobiini oli ennen raskautta erinomainen ja rautaa tulee ruokavaliosta aika hyvin, mutta D-vitamiinia kai olisi syytä hommata... Osaisitteko suositella jotain?



Meillä ei ole osattu pitää suuta supussa, joten useimmat ystävät jo tietävät. Kaikki on olleet innoissaan, ja minusta on tuntunut paljon helpommalta kun ei ole tarvinnut keksiä verukkeita syömisilleen, juomisilleen, väsymykselleen tai muulle. Onpahan sitten tukijoukkoja jos jotakin sattuu. Vanhemmat (ja sitä myötä varmasti koko muu suku) saavat tietää sitten, kun on jonkinlainen varmuus asiasta saatu.



Meillä on miehen kanssa 1,5 vuotta intensiivistä taivalta takana, ja siihen on mahtunut monensuuntaista mäkeä. Itse tulkitsisin sen niin, että suhde on nyt "testattu" ja näyttäisi toimivan heikkonakin hetkenä. Meillä pyritään keskustelemaan paljon ja puhumaan asiat halki juuria myöten, jottei jäisi väärinkäsityksiä mieleen hautumaan. Riidat kuuluu sopia, ja "anteeksi" on tärkeä sana siinä missä hellätkin sanat. Viime vuosi oli meillä niin symbioottista eloa, että nyt on tehnyt tosi hyvää ottaa omaa aikaa ja olla ystävien kanssa. Sillä tavalla muistuu mieleen, miten mukava se toinen oikeastaan onkaan. :)



Meillä toivotaan väh. kahta, mielellään kolmea lasta. Ja kun nyt on kerran parikymppisinä startattu, niin seuraava saa mieluusti hieman odotella tuloaan, ihan jo opintojen suorittamisen ja rahatilanteen takia. Muutenkin kyllä haaveilen siitä, että saisi keskittyä yhteen pieneen taaperoon kerrallaan. Mutta kukapa sitä tietää.

Ilmoittautuisin myös mukaan!



Takana kolme keskenmenoa viitisen vuotta sitten ja tänään näin ultrassa sykkeen. Nyt helpottaa, ainakin hetkeksi.



Pahoinvointi on aikamoista. Suuria vaikeuksia pysyä pystyssä ja mitään ruoka-ainetta ei tee mieti. Tällä hetkellä ei pysty oikein muuta syödä kuin leipää.



Vatsa myös turvoksissa. Olen liikunta-alalla, joten jumppahousut puristaa ja vatsa pullistelee uhkaavasti, joten teen parhaani salatakseni tämän vielä kuukauden verran :)



Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!



Wirmeli 7+3

Tämä tuli oikeastaan mieleeni Zoeyn kommentista, että raskaudesta on hävinnyt nopeasti viehätys on on muutaman päivän ollut huono-olo. :)



Mä muistan, kun odotin kakkosta (ja voin tosi hyvin!!), että surin jo etukäteen (outoa) sitä että tässäkö tää ainutlaatuinen raskaus-aika nyt mun kohdaltani on?! Eíkö enää ikinä tätä ainutlaatuista tilannetta, kun saa tuntea uuden elämän kehittyvän? No, siinä loppuvaiheessa kun vatsa oli iso ja en mahtunut esikoisen sänkyyn lukemaan iltasatua, oli enemmänkin sellainen olo, että tosiaan tämä saa nyt päättyä... :D



Kivaa, että ollaan saatu mukaan uusia! Kirjoitelkaahan reippaasti, mukavaa kuulla että miten kaikilla menee. Osanottoni myös niille jotka ovat porukastamme pois jääneet. ;(



No, tuo seksielämä. Musta tuntui, että meillä se taas vasta uudelleen käynnistyi oikein vauhdilla syksyllä (2-4 krt/vk), sillä päädyin poistattamaan hormonikierukan, jonka asetutin kakkosen jälkeen. H.kierukka ei sopinut mulle, vei voimat ja halut, hiukset lähti ja iho kukki. Vaihdoin sen kuparikierukkaan, mikä ei pysynyt paikallaan ja nyt sitä ollaankin tässä pinossa. ;) Ehkä ihan hyvä näin. Nyt mies onkin saanut tyytä siihen 1(-2 krt) vk, sillä tältä kuvotukseltani en ole ollut kovin seurallisella tuulella... Samalla linjalla siis mitä joku muukin täällä kirjoitti.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



t.k@hden+1 äippä, jotain rv 9 paikkeilla

Jospa kans ilmottautuisin mukaan..:) Oon jo pidemmän aikaa lukenu teidän juttuja, mutta en oo vaan saanu aikaseks ite kirjottaa. Eli toista lasta odotetaan, esikko täyttää kohta 2v. Yritetty ja toivottu lapsi tulossa, vaikkei ehkä taloudellisesti parhaimpaan aikaan, sillä itellä vielä opinnot kesken..:/ Onko muita jotka opiskelee parhaillaan? Ekassa neuvolassa jo käyty ja sen mukaan nyt olis viikkoja kasassa "jo" 11+4, mutta viimeset kierrot ollu niin pitkiä että todellisuudessa viikkoja on ehkä 9+jotai.. Huomenna olis taas neuvola ja lääkäri, ja sitte ens tiistaina kauan odotettu ultra! :) Odotan niin kovasti varmistusta että mahassa jotaki on..kauheeta kun välillä valtaa ajatus, että mitä jos ei siellä mahassa ketään olekaa tai jos kaikki ei oo muuten kunnossa..:/ Muutama viikko sitten oli vielä ällöttävää oloa ja kauhee nälkä koko ajan, mutta ei kuitenkaa voinu syödä ällötyksen takia. Ja nyt ei oo enää mitää! Paitsi aivan turvonnu maha..:D Ja kauheet ilmavaivat..pöh..:/ Tuntuuko muista että tää alkuaika menee kauheen hitaasti!? Haluisin jo sen ison mahan ja tuntea ne ihanat potkut ja myllerrykset mahassa..:) Hyvää viikonalkua kaikille!