Syyskuun sydämet 2011 helmikuussa
Kommentit (166)
Mä pelkäsin synnytystä alkuraskaudessa kun odotin mun esikoista, mutta sitten mitä lähemmäs mentiin laskettua aikaa, niin sitten vaan TOIVO että tulis jo, eikä mua pelottanut sitten missään vaiheessa.
-hupsis- tuossa mainitsi siitä imukupista, mun synnytyksessä jouduttiin sitä käyttämään. ja siinä ei paljoa kerkee miettimään että apuuuuaa... ja se imukuppi on niin pieni mikä laitetaan vauvan päähän, meilläkin sitä käytettiin koska vauvan pää jäi jumiin ja happi rupes loppumaan, niin pakko oli imukuppi laittaa ja auttaa vauva maailmaan. :) mulla jäi siitä kyllä ihan hyvä mieli :) Että ei kannata pelätä etukäteen sitä.
huoh, menispä viikko nopeasti! haluan jo sinne np-ultraan kattomaan että onko tuolla masussa ees ketään! :DD vaikka onhan siellä, mutta silti.
Tämäkin joutuu vastentahtoisesti poistumaan seurueesta... Joku kysyikin viime viikolla kontrollista, kun kerroin että ekassa ultrassa kaikki ei ollut ihan normaalia. Tiistaina olin ensin verikokeessa ja tänä aamuna sitten toisessa ultrassa. Hcg-arvo oli korkealla kyllä, yli 50 000, mutta vatsassa mitään ei ollut tapahtunut. :( Alkio vastasi edelleen kooltaan jotain 6+, vaikka viikkoja olisi varmasti jo enemmän, ja se ruskuaispussi oli edelleen isompi, ainakin 7 mm.
Tutkiskelinkin asiaa heti silloin viime viikon ultran jälkeen, ja selvisi että noin iso ruskuaispussi viittaa usein tulevaan keskenmenoon, vaikkei kuitenkaan ihan aina. Sikäli ja omien tuntemustenkin perusteella osasin tätä odottaa, joten ihan järkytyksenä se ei tullut. Surettaa tietysti silti.
mango86: Oon pahoillani, ettei teidän ylläri toteutunut! :´( Ymmärrän hyvin tunteen, että nyt haluaisi pian uudelleen raskaaksi, vaikkei aiemmin ollut mikään kiire... Ja kiitos linkkivinkistä viime viikolla, se sikiön kehitys on edelleen mielenkiintoista ja toivottavasti ensi kerralla päästään molemmat seuraamaan sitä pidemmälle reaaliajassa. :)
Ihana lukea, kun monet ovat kirjoittaneet niin lämpimästi aiemmista synnytyksistä! Pidän erityisesti rapina sun kommentit mielessä, jos sitten joskus sekin asia alkaa lähestyä ja alkaa jännityttämään. :)
Kiitos kaikille, kun otitte niin ihanasti vastaan meidät uudet tulijat! Ketjua on ollut mukava seurata ja toivon kaikkea hyvää teille kaikille ja mahtavaa odotusta! Todennäköisyydet alkaa tosiaan jo olla teidän puolellanne!
Täällä on yksi alusta asti mukana olleista. Mukana ollaan edelleen, mutta olen vaan niin laiska kirjoittamaan=) Joka päivä olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia.
Minä täällä odottelen ensi viikon np-ultraa. Viime viikolla kävin neuvolassa ja siellä yritettiin kuunnella sydänääniä. No ei kuulunut, mutta mielestäni se lääkäri ei edes viittinyt hirveästi etsiä. Heti alussa sanoi, että kuunnellaan, mutta ei varmaan näin aikaisin kuulu. Ja mielestäni se kokeilikin hyvin vähän aikaa. No mistä minä tiedän kuinka helposti ne pitäisi löytyä, kun niitä yritettiin kuunnella elämäni ensimmäisen kerran=)
Minulla on alkanut tietyt ruuat yököttämään. Ajattelukin saa minut yökkäämään. Esimerkiksi verilätyt on tällainen. Olen ennen tykännyt niistäkin, mutta nyt ei voi edes ajatella syömistä. Tänään ei uskaltanut töissä käydä syömässä rössypottuja, kun ei tiennyt, että tuleeko niistä sama reaktio=) Mieskin on naureskellut mulle, että oot sinäki outo nykyään...
Piia20 11+3
eka neuvola on siis takana ja oli ihan mahtavaa nähdä pienen möntin liikkuvan
...äsh, miksi tää näyttää vaan muutaman rivin teksitiä vaikka paljon pidemmin kirjoitin... ei voi ymmärtää. noh kirjoitan uudesti lyhyesti..
eka neuvola on siis takana ja oli ihan mahtavaa nähdä pienen möntin liikkuvan! La varmistui nyt eli on 11.9. mutta sehän saattaa sitten myöhemmin vielä muuttua...
helmiolivia kertoi, että ei ole vielä soittanut neuvolaan. mutta meinasitko siis mennä np-ultraan? sinnehän tarvii ensin lähetteen verikokeisiin. ja ite ainakin tykkäsin että pääsi jutteleen raskaudesta ja sai kuulla verenpainen ja hemoglobiinin. ja kyllähän neuvolassa saa tärkeää tietoa raskauden alkuvaiheesta ja ohjeita esim. mitä ei saa/kannata syödä jne. itelle on tärkeää saada ruokavalioon tarkennuksia ja ohjeita kun mulla on erityisruokavalio.
pahoittelut heille, jotka joutuvat hyppäämään kelkasta pois :(
taidan lähtee nukkumaan että jaksaa yöllä hereillä kun pikkuinen on vähän kipeä :(
Jaksamista kaikille!
Täällä ollaan kuumeen kourissa. Ei oo kyllä yhtään kivää.
Np-ultraan olen menossa, mutta seulonnoista en ole tehnyt vielä päätöstä haluanko ne. Saattaa olla että jätetään veriseulat väliin.
rv9
Pahoittelut kaikille joukosta poistuneille :(
Tulin vain ilmoittamaan, että minäkin edelleen mukana, mutta enempi kirjoittelen tuonne meidän vauvakuumeilijoista syyskuisiin siirtyneiden ryhmään. Täälläkin käyn välillä lukemassa, mutta kun porukkaa tuntuu olevan sen verran paljon, etten pysy yhtään mukana :D
Lootuska 9+1
Heissan.
Tällä hetkellä 10+4 ja hyvin jaksellaan. Viime yönä tosin heräsin kovaan kipuun alavatsassa, joka kesti aika pitkäänkin. Mutta onneksi ei mitään vuotoa ole tullut, eli olikohan ruoansulatusvaivoja...
Jännästi kuuluu nyt lähipiiristä paljonkin vauvauutisia, itse vielä ajattelin pitää tiedon itselläni muutaman viikon.
Maanantaina neuvolaa varten verikokeisiin.
Odottavan aika on pitkä ja jännittävä. Keskiviikkona eka ultra..
Pahoinvointi hiipi uudelleen kutsumatta tossa 10-viikolla, yök. Nyt sellasta kamalaa kestokrapulaa aamusta iltaan. Hedelmien syöminen auttaa hetkeks, ja jogurtilla voisin vaikka elää. Muuten ei kyllä maistu mikään. Jopa kahvi ja karkit on jääneet. Eilen maistoin sushia, ja kotiin päästyäni luin, ettei olis saanu. Hupsista! NO, kala oli tuoretta ja pari palaa vain.. Ja töissä aamiaisleivässä huomasin olevan pellavansiemeniä. Että niitä sitten ihan päivittäin..:/ On muuttunu listat tän kahdeksan vuoden aikana kovasti.
Oletteko muut syöneet vahingossa kiellettyjen listalla olevia?
linnea rv11+2
Ultraan, ja tuntuu niin hirveän pitkältä...
Mulla on nimittäin varsin varma olo että nyt ei ole ketään mahassa vaan tuulimuna sinne on pesinyt... Eihän raskauksia saisi verrata, mutta mutta... silti tuntuu niin erilaiselta.
Nyt esikoinen on viikonloppu kylässä mummilassa niin mä saan levättyä ja nukuttua kunnolla, sekä kerättyä voimia. Mua turvottaa ja maha on muutenkin kasvanut niihin mittoihin että ihmiset alkaa jo selvästi arvailemaan, kun en ikinä ole mikään löysä tunika ihminen ollut. Huono olo on edelleen kokoajan, ja tänään oksensinkin pari kertaa.
synnytyksestä ja imetyksestä on ollu puhetta. Mulla sujui molemmat älyttömän helposti. Synnytys kokonaisuudssaan kesti 8h sairaalaan mennssä olin yli 6cm auki ja vajaa kolme tuntia myöhemmin kaikki oli ohi.
nyt vaan vähän mietityttää että missä vaiheessa pitäs lähteä, kun meidän suvussa naiset on nopeita synnyttäjiä. viimeks pysty ole kotona niin pitkään kuin vaan kesti kun sairaalaan oli matkaa vaan 5min, Nyt hyvällä säkällä matkaan menee puolituntia huonolla enemmän ja mielummin käppäilisin kotona kuin siellä sairaalassa niiden pihojen kanssa. no tätä on aikaa miettiä, jos sinne saakka päästään.
Imetys ei mulla ole koskaan tehnyt pahaa, hieman epämiellyttävää se oli kun viimekesän helteillä iski sammas ja nännit kutis kamalasti, mut muuten se meillä sujui vähän vasemmalla kädellä hutasten.
Etukäteen tosin olin asiaan kovasti perehtynyt koska pelkäsin ongelmia ja halusin että ei sitten niiden ongelmien imaantuessa tavii alkaa pohtimaanettä mikäs tähän auttais. Myös henksitä imetys stressiä helpotti kun äitiysneuvolan täti sanoi että halvin takuu imetyksen onnistumiselle on että kaapista löytyy pullo, korviketta ja rintakumit. Ja mua se psykologisesti autto tosi paljon kun ties että jos tulee ongelmia tai ei onnistu tai maitoa ei tule tms. niin mulla on kotona välineet ravita vauvaa.
Xarda 10+2
Minäkin olen vielä mukana listalle, mutta pidän vielä matalaa profiilia muutaman viikon ajan. Kolme keskenmenoa taustalla, joten menen päivä kerrallaan. Usko siihen, että kaikki menee hyvin, on suuri. Mun on pakko uskoa niin ja nauttia tästä. Murehdin sitten, jos aihetta tulee. Omalla kohdallani voin sanoa, että se km sattuu joka tapauksessa - on siihen "varautunut" tai ei.
Ultrassa alkuviikosta näkyi yksi sydän, joka löi ja vastasi viikkoja. Kirjoittelen siis enemmän, kun pääsen tästä alusta eteenpäin. Nyt on jo tullut enkat, joten tämä 24/7 pahoinvointikaan ei saa mieltä matalaksi :)
Wirmeli 8+2
En ole pudonnut, vaikka taustalle olen jäänytkin. Pahin ällötys olo alkaa olla takanapäin ja flussastakin taidan hiljalleen toipua.
Eka neuvola oli ja meni ilman mitään sen kummempia uutisia. Ens perjantaina on np-ultra ja sen jälkeen sitten mennään varmemmalla pohjalla. Hassua, että kuopuksesta en osannut pelätä tuulimunaa tai muita ongelmia, mutta nyt on epäilys ollut koko ajan takaraivossa. Muksuille ja sukulaisille ei ainakaan uutisesta hiiskuta ennen ultraa.
Rontsukka 10+2 (laskettu 10.9)
Summa summarum tästä viikosta: pahoinvoinnin ja väsymyksen merkeissä menty. Kuinka tähän onkaan suostunut taas kerran, sitä olen itseltäni kysellyt. Mutta yritän lohduttautua; päivä päivältä lähempänä on se hetki, kun oksentelu loppuu ja elämä alkaa voittaa.
Tuntuu, että tällä viikolla masu pullahti esiin. Tosin missään ihmisten ilmoilla en ole kuluneella viikolla ollut, joten ei ole tarvinnut yrittää peitellä. Ensi viikolla olisi tarkoitus ystäviä nähdä, joten pitänee vetäistä mekot tai tunikat kehiin. Tämä on jo viides raskaus ja vatsalihakset aika treenaamattomassa kunnossa, joten helposti masu tulee näkyviin.
Tällä viikolla olen ollut erityisen onnellinen rakkaasta puolisostani, joka on antanut minulle luvan olla väsynyt ja "laiska". Tiedän, että hänellä on töissä kiireinen vuodenaika menossa, mutta upeasti hän on tällä viikolla kokkaillut ja pitänyt lapsista huolta työpäiviensä jälkeen.
Huomenna olisi eka neuvolakäynti. Eipä siellä mitään ihmeitä tapahdu ... aih, verta se neuvolantäti minusta taas haluaa (olen saanut sektion yhteydessä verensiirron ja siksi syynätään vasta-aineita) ja toivon, että ei ole opiskelijoita paikalla ... ne kun tahtois harjoitella näytteenottoa ja minulta ei helposti saa näytteitä otetuksi, joten tällä kertaa taidan kieltää opiskelijan osallistumisen, sorry.
Kauheasti tekisi mieli päästä ultraan, mutta olen malttanut mieleni ja pysynyt päätöksessäni, että se niskapoimu-ultra on eka ultra tässä raskaudessa. Tuntuu vain, että siihen on vielä niin kamalan pitkä aika, monta viikkoa! Jos omalle gynelleni olisi saanut aikoja niin olisin varhaisultraan mennyt, mutta aikoja ei saa ... sitä se on, kun on valinnut gynekseen suositun ja hyvän henkilön.
Lapsille kerrottiin raskaudesta eilen. Heh, nyt onkin sitten saatu selitellä siittiöistä ja munasoluista meitin eskarilaiselle. Häntähän alkoi homma kiinnostaa ihan mahdottomasti :) Ja tokaluokkalainen fiksusti osasi toiselle siittiöt ja munasolut selitellä, mutta tiedonjano eskarilaisella oli niin kova, että täydennystä tietoihin tarvittiin sekä isältä että äidiltä. Hetihän tenava alkoi miettiä, että mites ne siittiöt sen munasolun tavoittaa ;D
Lasten aitous ja ihanuus ovat antaneet ilonpilkahduksia väsyneen oloni keskelle. Varsinkin 2.5-vuotiaan pikkuherran edesottamuksia on ollut hauska seurata. Onneksi hän viihtyy hyvin sisaruksien kanssa eikä ihan joka käänteessä enää säntäile tihutöihin, niin että uskallan pötköillä sohvalla tai sängyssä kuuloetäisyydellä lasten touhuista.
Severooni rv7+2
Heipsan!
Mä olen vahingossa syönyt kypsentämättömiä juustoja, mm. mozzarellaa salaatissa ja tuorejuustoa juustokakussa, ennen kuin tajusin asian tarkistaa.
Muuten mun syömiset on saaneet säännöllisen rytmin. Ennen söin vähän miten sattui ja milloin sattui olemaan nälkä. Nyt on aamupala-lounas-välipala-päivällinen-ehkä iltapala rytmi tullut tutuksi. Herkkuja en ole syönyt ainakaan enempää kuin normaalisti, tuntuu jopa, että niitä on kulunut vähemmän.
Närästys on alkanut vaivata sen verran, että oli pakko jo hakea helpotusta apteekista.
Paino ei vielä onneks ole noussut. Sen verran oli jo vararavintoakin kertynyt, että toivon saavani pidettyä painonnousun kurissa niin, ettei syömisellä lisäkiloja tulis...
Tänään on tasan 9 viikkoa täynnä :). Perjantaina on eka neuvola...
Mukavaa viikkoa kaikille :)!
Severooni, kivoja juttuja sulla. Miten selitit siittiöiden ja munasolujen päättymisen yhteen? Kuulostaa siltä ettet ainakaan kovin paljoa ole lapsia lähtenyt harhaan johtamaan, vaan kerrot niinkuin asiat ovat. Mua kiinnostaa tämä erityisesti koska itselläni ei ole oikein vielä mielikuvaa miten tuosta sitten joskus tulevaisuudessa kertoisi lapsilleen (joista siis esikoinen vasta tulossa).
Hupsis, mä oon ymmärtänyt että ainakin valion juustot olisi niin hyvin valvottuja, että listeriariski niissä on todella olematon. Jotkut kai syö jopa aurajuustoa, koska se on pastöroitu ja valion huippuhygienian tulos. Itse en ehkä lähtisi ehdoin tahdoin testaamaan, mutta tuskinpa noista sun vahingoista nyt haittaakaan on. Oletko muuten menossa neuvolaan yksin vai otatko mieskokelaan mukaan?
Olen lueskellut teidän juttuja vaikken itse loppuviikosta jaksanut kirjoittaa. Painiskelin flunssan kourissa ja voimat oli ihan poissa. Viime viikolla neuvolassa todettiin että mulla on Hb 115 ja se on ilmeisesti aiheuttanut sen että on ollut jotenkin totaalisen veto pois, heikottanut, huimannut jne. No, ainakin rautalisä on tuntunut asiaan vaikuttavan, vaikka vähän epäilyttää voiko sen vaikutus viikossa vielä näkyä. Lisäksi veriruoat on maistuneet erinomaiselta (mulla on usein niin että se maistuu hyvältä mitä elimistö kaipaa). Joka tapauksessa tälle viikolle tultaessa olo on ihan eri. Flunssa on melkein kokonaan takana, pahoinvointi samoin, ja olo on entistä tukevampi.
Zoey 9+0
Moi!
Kaikki jolla on jo edellisiä apinoita laumassa, joko tunnette liikkeet? Heräsin Lauantai yönä kun vatsassa tuntui jotain, säikähdin ja herätin miehen joka käski vain pierasta. :) Muistelin että edellisessä tunsin jo viikolla 13 niin voiko jo olla niitä? Koska tänään siis on 10+0... Mystistä. Pahat olot on poistunut ja tilalle tullut lantio särky ja tuliset rinnat :D
Viikko ultraan.. Tänään pitää soittaa ja siirtää erikoislääkäriä.
Täällä kans ollan siniä vaiheessa, että 10 viikkoa takana ja huomenna np-ultraan! Tuskin jaksan enää odottaa...
Mä kerroin kans lapsille eilen ns. selkeästi, että meille nyt sitten tulee syksyllä vauva. piste. Aikaisemmin sanottiin niin ympäripyöreesti, että 5 vuotias ja 2,5 vuotias ei ymmärtänyt mitään. Siksi Severoonin jutut tästä oli tosi mukavaa luettavaa! :)
Meillä vanhempi, syksyllä eskarilainen, totesi ja näytti tökkäsemällä mua haaroväliin, että se vauva tulee tuolta, pepusta. Mä siihen, että no ei, ei se ihan pepusta tule. Lapsi vastasi, joo niin, se tulee sieltä äidin pimpistä. :D Mä sanoin, että joo tavallaan, voihan sen niinkin sanoa, mutta naisilla eli äidillä on sellainen ihan tietty vauvareikä joka on vähän niin kuin tehty sitä juttua varten, että se vauva tulee sit sen kautta ulos. Ja se reikä on vain naisilla, miehillä tai pojilla sitä ei ole ollenkaan. Kumpikin nuorimies katsoi silmät pyöreenä ja isomman ajatus lähti liikkeelle salamaa nopeammin... Seuraava kommentti nimittäin oli, että mä katon äiti illalla siitä mun tietokirjasta (lasten tietosanakirja), että mitä siellä on! Ja illalla luettiin koottuja pätkiä sikiön/vauvan kehityksestä, onneksi lapsen tietokirja ei ollut kovin havainnollinen, että pystyin vähän "suomentamaan" joitakin tekstejä niin etten ihan kaikkea kertonut.
Mutta pian 5 vee kuitenkin jo totesi, että se vauva on eka ihan pieni siemen ja sit se kasvaa niin kuin kukka! Minä siihen, että joo just niin. :) Kukkakin vaatiin hoivaa ja suojaa ja äidin vatsa antaa vauvalle hoivaa ja suojaa, jotta vauva hyvin kasvaa. Ainoa kysymys, minkä väistin vaihtamalla aihetta liittyi siihen, että miten se siemen sinne paikalleen menee... :D
Huh, en enää edes muista, että mistä kaikesta juteltiin, mutta viisivuotiaan tiedonjano on näköjään valtava. Voipi olla että tänään päiväkodissakin tiedetään, että äidin vatsassa on vauva, sillä sitä multa kysyttiin eilen moneen kertaan, että äiti, onko se vauva siellä sun vatsassa jo? Minä siihen, että on, mutta vielä se on kovin pieni... Poika totesi siihen, että no sitten jos me mennään junalla, sun pitää ostaa sille vauvallekin jo lippu! :D Siihen mä sanoin, että se on vähän niin kuin salamatkustaja kun vauva on vielä vatsassa.
No, ei meidän keskusteluista sen enempää.
Täällä ällötys jatkuu, pakko on syödä, vaikka heikkoo tekee. En oo oksennellut, mutta huono ja vetämätön olo vaan vaivaa. Voisi jo loppua. Vatsakin voisi kasvaa jo kunnolla, niin saisi käyttää ihan niitä äippävaatteita niin ei tarvitsisi ns. piilotella täällä villatakkiensa kanssa.
Vitamiinini oon taas unohtanut ottaa, ei ihme että tulin lauantaina vähän kipeäksi. Kai tämä tästä.
t. k@hden+1 äippä, siellä jossian rv 10 hujakoilla...
Huh. Kyllä se ihmisen biologia on vaan mielenkiintoista, mutta kyllä oli ihanaa jutella kun toinen olikein imi tietoa itseensä, ihan kaikkea puppua ei voinut suustaan päästää. Totuudessa oli pysyttävä, mutta aikalailla suodatellen...
Hei!
Olen siis lueskellut täällä jo jonkun aikaa, mutta nyt uskaltauduin kirjoittelemaan kun ekassa neuvolassa kävin aamulla. Siellä se pienen pieni köllötteli masussa
Hei!
Olen siis lueskellut täällä jo jonkun aikaa, mutta nyt uskaltauduin kirjoittelemaan kun ekassa neuvolassa kävin aamulla. Siellä se pienen pieni köllötteli masussa
Heipsan!
Viikko 8 jo melkein puolivälissä tällä suunnalla :). Väsymys vaivaa koko ajan. Onneks tää viikko on ollut lomaa, n.12 tunnin unet ja päikkärit joka päivä, ja silti väsyttää :/. Pahaolo vaivaa edelleen vaihtelevasti. Joko sitä on paljon ja koko päivän tai sitten vain taustalla sellaista pientä kuvotusta. Edelleen matkustaminen autolla, bussilla ja jopa junalla saa mega pahanolon aikaseks.
Mä syön multivitan raskaus ja imetys vitamiineja. Ajattelin, ettei niistä mitään haittaakaan oo. Lisäks oon syöny kalkkia, kun käytän maitotuotteita niin vähän.
Mulle on iskenyt ihan ihmeellinen ruoanlaitto villitys, ehkäpä pesänrakennusta tai jotain :D. En ole n. 2 vuoteen laittanut juurikaan kotona ite ruokaa, joko olen tyytynyt valmareihin tai sitten syönyt tyyliin leipää ja jogurtteja, ehkä keskimäärin kerran viikossa oon tehny ruokaa. Nyt tänäänkin ihan innoissani väänsin itelleni, vain ja ainoastaan itselleni, perunamuusia ja nakkikastiketta lounaaks (no jäi sitä kyllä päivälliseks ja varmaan huomiseks lounaakskin). Hassua :).
Mä en synnytystä juurikaan ole vielä miettinyt, mutten sitä kyllä pelkääkään. Ainoastaan etukäteen pelkään kauhulla omaa reaktiota siihen, jos ilmoitetaan tarvittavan imukuppia...