Minkä numeron antaisitte enkusta tällaiselle oppilaalle: saa kokeista

että oppilas on oppinut englantia esim. verkossa (kuten oma lapseni) ja pärjää sillä osaamisella - vielä. Vaatimukset kuitenkin kovenevat, ja läksyt voivat ennakoida tätä. Oppilas pärjää ehkä vielä käytännön taidoillaan, mutta jos hän nyt jää jälkeen tiedon kartuttamisessa, voi hän seuraavina vuosina pudota pahastikin kärryiltä. Tämän pohjalta antaisin näillä tiedoilla ysin.



T. Laiskan englannintaiturin äiti ja lukion ope.

Vaikka haluan uskoa, että asenne on opsiin laitettu ihan hyvässä uskossa, niin väärissä käsissä tällä tehdään pahaa jälkeä.

Koska opettajatkin ovat ihmisiä, joukossa on myös niitä vähemmän hyviä. Eivät ne suosikkeja ja silmätikkuja ottavat opet ole minnekään maailmasta kadonneet (vaikka yleinen ammattitaito on kyllä parantunut huimasti!). Silmätikun asenteessa on taatusti aina vikaa, ja opsiin on mukava nojata jos joku tulee kyselemään. Eikä aikaakaan, kun silmätikun asenne alkaa olla oikeasti "kohillaan"...

Vetoamalla johonkin epämääräiseen opsin "asenteeseen" ollaan pielessä. Määrittele "asenne" ja määrittele, miten sitä mitataan, ja kerro se mitattaville!

Olisi muuten kiinnostavaa tietää, paljonko on niitä oikeasti yrittäviä vitosen oppilaita? Omat muistikuvat kun ovat sellaiset, että seiskan arvosanoissa oli vielä aitoja yrittäjiä, mutta vitosjengi ei kyllä edes yrittänyt. Vai onko linja tiukentunut niin paljon?

Eihän niitä hirveästi ole, mutta on kuitenkin. Itse asiassa kun kirjoitin nuo kärjistetyt esimerkit, niin mielessä oli kaksi ihan oikeaa omaa oppilastani.

Tää vitosia kokeista ottava on ihan tosi ahkera eikä tosissaan lannistu siitä, että viittaillessa vastailee väärin. Lahjakkuus hänellä on vaan muualla ja sellaisetkin asiat, jotka tunnilla jo tuntuu menevän ihan hyvin, unohtuu kokeessa. Ja valitettavasti jos pohjatiedot on jääny heikoiksi, niin kasilla / ysillä on hankala vitosesta alkaa ysiinkään numeroa nostaa...

Kymppejä keräävä sitten keskittyy tunneilla lähinnä nukkumiseen eikä auta tarjota haastavampia tehtäviä tms. Itse joskus totesi, että osaa jo kaiken mitä aineesta tarvitsee osata, että ei hänen tarvitse enää kehittyä. Valitettavasti vaan missään oppiaineessa ei peruskoulussa päästä siihen pisteeseen, että mitään opittavaa ei enää olisi, joten kyseessä on se tässä ketjussa paljon parjattu asenne, joka on vinossa.

olen samaa mieltä. Antaisin 9 (en ole opettaja), Minusta on vähän huolestuttavaa että niin moni vanhempi on sitä mieltä, että tehtäviä ei tarvitse tehdä jos muuten osaa. Minusta yksi tärkeimpiä lapsuudessa opittavia asioita on itsekuri, jota tukee se että tottuu jonkin verran tekemään myös tylsiä asioita. Se, että koulussa vaaditaan tekemään tehtävät on hyvä tapa tukea tätä kehitystä, itse olisin ainakin vanhempana kiitollinen tästä "kasvatusavusta".

Enkussa voi muuten olla hyvä esim. sen takia että pelaa kaiket illat tietokonepelejä. Esim. fiksu veljeni oli peruskoulussa hyvä enkussa ja matikassa, lukuaineet meni penkin alle kun ei jaksanut tehdä mitään mikä vaati vähänkään vaivaa. Ei päässyt lukioon kuten tyttöystävänsä ja kyllä harmittaa.

Vaikka sitä on monien selvästi hankala hyväksyä, niin kouluarvioinneissa on otettava huomioon muutakin kuin _pelkkä_ aineen osaaminen.

Kärjistetty esimerkki on oppilas joka kiskoo niitä kymppejä kokeista, mutta tunnilla ei koskekaan oppikirjoihinsa, ei tee läksyjä, ei viittaa, ei osallistu, ei tee tehtäviä.

Ja toinen ääripää on oppilas, joka saa jatkuvasti kokeesta vitosia, yrittää silti kovasti, viittaa ahkerasti, kyselee, tekee tehtävänsä niin hyvin kuin osaa, selvästi pyrkii koko ajan parempaan, pyytää tukiopetusta, mutta ei silti vaan osaa.

Suurin osa meistä olisi valmis varmasti antamaan tälle yritteliäälle kaverille vähän paremman numeron, vaikka sen kutosen viestiksi siitä, että oppiminen ja osaaminen on muutakin kuin koenumeroita.

Tasapuolisuuden nimissä silloin myös tämän toisen numerossa on näyttävä tuntikäyttäytyminen ja työskentely. (Riippumatta siis siitä että ops jo näin vaatii.)

kun te kävitte koulua. Nykyopsin mukaan 8 on se arvosana, minkä saa, kun tekee sen, mitä ope sanoo, ja osaa ne asiat, mitä opsissa on määritelty. 9 ja 10 molemmat vaativat omaa harrastuneisuutta ja aktiivisuutta, ja 10 ei noilla kriteereillä pitäisi missään tapauksessa tulla oppilaalle, joka ei tee edes niitä hommia mitä pitäisi. Ja huolellisuusnumeroa ei tosiaan enää ole. Kannattaisi tutustua koulun opetussuunnitelmaan, ennen kuin nostaa hirveästi numeroa siitä, mitä numeroita lapsi saa tai ei saa.

ne löytyy netistä ja ainakin meillä on vanhempainilloissa käsitelty juuri tuota arviointia. Ne kriteeerit tiukentuivat juuri muutama vuosi sitten.

Jos lapsi osaa tarpeeksi hyvin, niin kymppihän se on! Voi jessus, tekee jotkut opettajatkin tuosta arvostelusta tähtitiedettä. Sehän on helpoin osa opettajan työtä. Ja itse annan mielummin paremman kuin huonomman, jos valita pitää. Tietystikin joku roti arvosteluissa, mutta rajatapauksissa mielummin se ylempi kuin alempi. Miksei niin? Lapsen etuhan se on saada parempi kuin huonompi. Ei se tarkoita, että seiskasta väännetään ysi tai edes kasi vaan ihan sitä, että miettiessä rajalla, annetaan se parempi.



t: ope

näkee,että toiset antaisivat 10 toiset 9. Riippuu siis ihan opesta. Sattuuko reilu vai pihtari/pilkun....ja ope.

Muutamasta tekemättömästä läksystä rokottaminen kokonaisella numerolla on liikaa.



Pyytäisin kuitenkin oppilasta tekemään tehtävät rästihommana (tai jonkun muun tehtävän). Eli varoittamaan etukäteen siitä, että läksyjen tekemättä jättäminen vaikuttaa arvosteluun.

olen sitä mieltä, että jos arvosteluperusteita ei etukäteen käydä läpi oppilaiden kanssa siten, että he ne ymmärtävät, on väärin pudottaa arvosanaa viittaamisen vähyyden tai muun epäolennaisen takia.



Toinen asia on, että Suomessa ei panosteta yhtään oppilaiden ohjaukseen, oli sitten kyseessä opiskelutekniikat tai tulevaisuuden suunnittelu.

Opetan yläkoulussa ja lukiossa. Niin minun kuin työtovereitteni tunneilla arvosteluperusteet kyllä käydään läpi tunnilla. Myös alakoululaisen poikani opettaja selitti ne lapsille ja lähetti asiasta jopa tiedotteen vanhemmille. Miksi arvelet, ettei arvosteluperusteita kerrottaisi etukäteen?



Samoin ihmettelen, mistä tulee käsitys, ettei Suomessa panosteta oppilaiden ohjaukseen. Etenkin opiskelutekniikkaan kiinnitetään paljon huomiota.



Tässä ketjussa näkyy, että koulusta on jokaisella mielipide, oli sitten tietoa tai ei.

T. Ope :)

mitä väliä niillä läksyillä on, jos oppii noin hyvin? .

että jokainen tekee annetut läksyt luokasta. Eihän tuollaista voi lähteä lapselle opettamaan...

ja myös muiden kuin sinun opettamiesi lasten. Sinun oppilaidesi etu on toisten lasten kirous, koska sinä annat liian helposti korkeampia arvosanoja. Kun nämä sinun ja muiden oppilaat kilpailevat esimerkiksi jatkokoulutuspaikoista niin sinä olet antanut omillesi tasoitusta.

Esimerkiksi 8,5 ei saisi olla automaattisesti 9 eikä 9,5 saisi olla 10. Annatko siis esimerkiksi numeron 9 jollekin jonka koearvosana on 8,5 ja joka ei ole innokas osallistuja oppitunneilla?

Minä olen sitä mieltä, että tällainen arvosana täytyy saavuttaa, ei sitä kuulu antaa lahjaksi.

Jos lapsi osaa tarpeeksi hyvin, niin kymppihän se on! Voi jessus, tekee jotkut opettajatkin tuosta arvostelusta tähtitiedettä. Sehän on helpoin osa opettajan työtä. Ja itse annan mielummin paremman kuin huonomman, jos valita pitää. Tietystikin joku roti arvosteluissa, mutta rajatapauksissa mielummin se ylempi kuin alempi. Miksei niin? Lapsen etuhan se on saada parempi kuin huonompi. Ei se tarkoita, että seiskasta väännetään ysi tai edes kasi vaan ihan sitä, että miettiessä rajalla, annetaan se parempi.

t: ope

näkee,että toiset antaisivat 10 toiset 9. Riippuu siis ihan opesta. Sattuuko reilu vai pihtari/pilkun....ja ope.

Eli opettaja, joka noudattaa opsia on pilkun.. ja se hälläväliä-tyyppi on sitten se reilu ja mukava.

Just!

näkee,että toiset antaisivat 10 toiset 9. Riippuu siis ihan opesta. Sattuuko reilu vai pihtari/pilkun....ja ope.

vaihtuminen. Sinänsä ala-asteen numeroille on yks ja sama. Mutta harmitti se tytön puolesta kun 3-4 luokan oli enkku kymppi. Kokeista kymppi, sanakokeista kymppi, tuntiaktiivisuus hyvä ja puhuu hyvää englantia.

Opettaja vaihtui ja tämä opettaa tyyliin tankeroenlantia "kukaan ei saa tehdä yhtään tehtävää enemmän, kaikki etenemme samaan tahtiin"

Kokeet yms edelleen kymppi ja tuntiosaaminen, mutta numero tippui, koska jokin ihme perustelu löytyi, ettei voi kymppiä antaa.

No, muutenkin tuntui tätä opettajaa harmittavan, että tytöllämme meni koulu niin hyvin. Oli jotenkin luonut ennakkoasenteen vilkkaasta tytöstä, että tyhmä ja häirikkö sen täytyy varmaan olla kun on vilkas ja ei mikään blondi lettipää.

Yläasteella numeroista useampi nousi sitten kymppiin ja tyttö sai oikeudenmukaisen arvostelun osaamisen, eikä pärstän mukaan.

ja vain kympin sain kuitenkin todistukseen. :D

Jos oppilas on tosiaan noin täydellinen, aina käsi pystyssä ja osaa aivan kaiken, niin kympinhän hän ansaitsee. Toisaalta miksi hän jättää läksyjä tekemättä, jos on muuten kympin oppilas? Eli ihanko tosissaan tuntityöskentely on kympin arvoista? Ja miten ei sitten unohda lukea kokeeseen tai sanakokeeseen?

Mä olin kouussa tuollainen oppilas, ja voin kertoa, että kyllä hän varmasti unohtaa lukea sanakokeeseen ja kokeeseenkin - tai vaikkei unohtaisikaan, ei viitsi. Mut sillä ei ole mitään väliä, koska hän osaa kuitenkin kaiken, lukematta ihan yhtä lailla kuin sen kanssakin. Miksi siis lukiskaan, kun kerran osaa?

Mä sain aina kympin todistukseen. Tosin siihen ehkä oli jo vedetty koetulosten mukaista osaamista alaspäin, koska meidän opettajalla oli jo yläkoulussa ja varsinkin lukiossa tapana teettää kokeiden osana vanhoja yo-tehtäviä. Ne oli sit aina liian vaikeita, jolloin niiden arvostelua helpotettiin koko luokalle. Ja mä taas osasin ne sen alkuperäisen vaatimuksenkin mukaisesti, joten sillä helpotetulla asteikolla mulla oli aina pisteitä joku maksimimäärän ylittävä määrä ja numerona joku 11½. Sitä kun sitten huolellisuudesta vähän rokotettiin niin siitä tuli se kymppi.

Mun lapsen kohdalla rokotetaan samoin siitä, että hän ei pysty tekemään ryhmäuvoropuheluharjoituksia. Hänellä on aspergerin oireyhtymä, eikä vaan pysty, ei kunnolla edes pareittain. Menee ihan lukkoon, kun pitäisi puhua ja usein vielä jollekulle, joka valituntisin kiusaa. Kirjallisissa kokeissa osaisi kyllä, niistä tulee usein täydet pisteet, mutta tuntityöskentelyn takia saa vain seiskoja todistukseen... musta se on väärin, kun hänellä kerran on vamma, joka estää tuon toiminnan - eihän vaikka sokeaakaan rangaista arvostelussa siitä, ettei hän pysty kirjoittamaan kaunokirjoitusta , jos kuitenkin osoittaa osaavansa koevastaukset kirjoittaa näppiksellä...

en jaksa lukea tätä koko ketjua, mutta toteanpa vain mitä opetussuunnitelmassa nykyään sanotaan huolellisuudesta ja käyttäytymisestä...

huolellisuutta ei enää muutamaan vuoteen ole arvioitu erikseen, vaan osana kutakin opiskeltavaa ainetta, käyttäytyminen arvioidaan omalla arvosanalla

tämä on tosiasia, josta jokainen koulu varmaan on tiedottanut vanhemmillekin

"Olisi muuten kiinnostavaa tietää, paljonko on niitä oikeasti yrittäviä vitosen oppilaita? Omat muistikuvat kun ovat sellaiset, että seiskan arvosanoissa oli vielä aitoja yrittäjiä, mutta vitosjengi ei kyllä edes yrittänyt. Vai onko linja tiukentunut niin paljon?"



Mie olin tälläinen.

Peruskoulu päätty v. 2007 eli aika tuore tapaus oon viel.



Yritin ihan kaikkeni, silti seiskaluokasta asti numerot kokeissa oli 5-7, ja kasisn ysin ajan muistaakseni tuli lähinnä 5½.

Ja voin sanoa et luin joka kokeeseen viikkokaupalla, vanhemmat tenttas, veli tenttas (ja samal veli jankutti et jos kamalasti yritän saan sen seiskan).

No mie yritin kyl kamalasti mut parempaan en pystyny kokeis ku joka koe oli aina toki vaikeampi.

Tein aina tehtävät ja yritin olla niin aktiivinenki ku saatoin, kamalasti tosin hävetti kun ei parempaa pystyny ni ehk se viittaaminen oli pikkusen keskitasoo vähäsempää.



Numero tokarissa oli sit se kutonen.



Ja ajatelkaas! Kyl mulla enkunope yläasteel oli niin suopee et sano ysiluokan keväällä et vaik kokeist tuli 5½-6 niin jos teen yhden, ylimääräisen, sivun mittaisen aineen mistä ikinä haluan iin sit saan päättötokariin seiskan :)

Ja sainhan mie ^^



Ja joo kuten sanottuu, olin ehkä kokeissa vitosen oppilas mut yritteliäisyys oli kovaa. Ala-asteella vaan ei kielet tarpeeksi kiinnostanu niin sen takii jäi liian hataraksi perustukset joka vaikeutti oppimista.



Lukiossa sitten en enää ekan enkun kurssin jälkeen päässyt kurssei läpi... joka ainoo muu aine ois menny mut lukion jätin kesken koska enkun kurssei ois hyväksytysti (5) pitäny suorittaan neljä ja vaikkka kuin uusin ja luin ni kokeissa aina mättäs (niis olis pitäny saada puolet oikei et tulee hyväksytty (5), ku sain vaan sen mikä riitti peruskoulus eli kolmasosan oikeen) :<

Kaikil ei oo niin hyvö kielipää ja ku aina vaan edetään, myös peruskoulus, kovaa vauhtii eteenpäin ni kaikki ei sit pysy mukana vaik alkais tosissaan tekee kaikkesna...

Ihanaa, jos osaaminen ratkaisee! Joskus tuntuu, että nykyinen koulu on koirakoulu, jossa innokkuus on tärkeämpi kuin se osaaminen.

näillä tiedoilla t. ope (myös enkun)