Uskotko tähän: Mies lyö kerran ja se lyö aina????

Ja ne harvat, jotka ei syystä tai toisesta enää toiste lyö (seurausten pelossa), pahoinpitelee kyllä vielä henkisesti tavalla tai toisella.

mutta jos tietty raja ylitetty helpompi tehdä uudestaan.

Ja ne harvat, jotka ei syystä tai toisesta enää toiste lyö (seurausten pelossa), pahoinpitelee kyllä vielä henkisesti tavalla tai toisella.

Fyysinen väkivalta loppui jossain vaiheessa, mutta paska tyyppi se oli aina sen jälkeenkin.

eli kyllä varmaan yleensä näin on.



Mutta itsepä sitä tuntee puolisonsa.



mieheni on 2 krt lyönyt minua kännipäissään. Aikana jolloin hän kärsi masennuksesta, burn-outista, ja käytti aivan liikaa alkoholia mikä muutti hänen persoonallisuutta.



Itsekin tällöin tosin provosoin häntä (tyyliin jollain itsemurhauhkailulla josta lapset pelästyi kun heräsivät tms., kun yritin saada hänet lopettamaan juomisen ja kylillä heilumisen.)



A-klinikan ja ympäristön vaihdoksen kautta lopulta asiasta selvittiin, tästä nyt pian 7v. aikaa. (Ja se varmaan pysäytti häntä myös, kun jouduttiin lastensuojelun juttusille, ei siksi että olisi lapsilla ollut hätää, vaan siksi että hänen kerran rikkoessaan tavaroitamme, soitin kriisipäivystykseen kun olin hänen tilastaan huolissaan, ja sieltä taas oli rutiini että aina tehdään lastensuojeluilmoitus myös, vaikka lapsilla ei siis ollut mitään varsinaista "hätää").





Mutta nuo vaikeat pari vuotta on takana ja elämämme on taas pitkään ollut mallillaan.

Toki saan aina olla vähän varppeillaan hänen alkoholin käytön kanssa, ja hän tietää sen kyllä itsekin että ei voi ihan överiksi mennä tissuttelu ja etten siedä sitä.



No, tietenkään ei ole takeita ettei hän joskus vielä sekoaisi... mutta nyt reilu 5v. menty hyvin.



Tietty harkitsin eroa silloin, mutta nyt ajattelen että ihan hyvä etten lähtenyt, kun meillä on muuten kaikki niin hyvin ja olis siis silloinkin muuten niin paljon yhteistä ja paljon kaveruutta.

on täysin tapauskohtaista. Olen aivan vakuuttunut siitä, että tässä maailmassa on ihmisiä (sekä miehiä että naisia), jotka ovat lyöneet tai pettäneet kumppaniaan vain yhden kerran. Näin ollen ei ole mahdollista, että otsikon väite voisi pitää paikkansa.



Todellakaan en katselisi mitään sellaista kumppania, jolla on esimerkiksi humalassa taipumusta väkivaltaisuuteen tai joka olisi pahoinpidellyt minut todella pahasti. Mutta jonkun riidan tuoksinassa tapahtuneen lievän jutun voisin antaa anteeksi, jos olisi selvää, että mies aidosti katuu ja tajuaa tehneensä väärin. Sama juttu pettämisen kanssa. Ratkaisevinta on, miten mies itse siihen suhtautuu.

Yhtä hyvin voitaisiin kysyä seuraako yhdestä liikenneonnettomuudesta aina toinen. Jonkun autoilijan kohdalla voi hyvin seuratakin, kun taas toisen kohdalla ei. Asiaan vaikuttaa niin moni tekijä, että kategorista vastausta on mahdoton antaa. Jos yleistyksiä kaipaa, se kertoo enemmän yleistäjästä kuin yleistyksen kohteesta.

on lyönyt mua kaksi kertaa. Nämä tapahtuivat villissä nuoruudessamme, suhteemme alkuvaiheessa. Mies katui syvästi, ja tajusi, että menettää mut jos jatkaa. Sen koommin ei ole mieheni lyönyt, eikä mun ole sellaista tarvinnut pelätäkään.



Asioista olemme puhuneet paljon ja tiedän, että mieheni ei ikimaailmassa enää löisi minua. Katuu syvästi vieläkin. Tilanteita on ollut, missä olen ollut niin raivostuttavan kamala ja törkeä, että moni olisi jo tirvaissut. Mutta mieheni on hillinnyt itsensä. Tietää, että menettäisi kaiken, jos löisi. Ei ole sen arvoista joku nyrkinisku.

Ja miksi se on aina mies kun lyö.?? Oletteko kuulleet että mieheen kohdistuva perheväkivalta on lisääntynyt.??



Ja jos nainen saa lyödä miestä, niin miksi mies ei saisi lyödä takaisin eli puolustaa itseään.??



Naiset on niiiin tyhmiä..





T. itsekin nainen.

Ärsyttää kyllä, että moni nainen tuntuu oikein provosoivan ukkonsa lyömään, jotta saisi syyn erota ja esittää marttyriä.

Useinmiten se varmasti menee noin, mutta minua mieheni löi kerran ja pelästyi sitä itsekin niin että siihen kertaan jäi.



EI myöskään ole harrastanut henkistä pahoinpitelyä, suhteemme paranee vaan kokoajan.



SIlti minulla on takaraivossa pieni varuillaanolosignaali, ja olen miettinyt tätä paljon. Ja tullut tulokseen että jos alkaa uudestaan väkivaltaiseksi niin mun on lähdettävä.



Lyönnistä on nyt 10 vuotta aikaa.

jos olisi selvää, että mies aidosti katuu ja tajuaa tehneensä väärin. Sama juttu pettämisen kanssa. Ratkaisevinta on, miten mies itse siihen suhtautuu.

Toisaalta niitäkin on, jotka osaavat esittää sitä katumusta tosi uskottavasti...

Se on ainakin varma että jos mies yrittäisi jälkeenpäin vierittää osan syystä minun niskoilleni, alkaisi hälyytyskellot kilkattaa ja lujaa.

Mutta jos mies lähtisi oma-aloitteisesti hakemaan apua ja olisi ihan tosissaan sen suhteen - tunnustaisi että on ongelma, ja huom! tajuaisi että ensisijainen ongelma on se että HÄN lyö (eikä se että ME riidellään) - antaisin varmaan toisen mahdollisuuden, tosin silloinkin vielä tilanteesta riippuen. OIKEASTI vakavaa ja/tai vaarallista pahoinpitelyä, tai esim. jos lapset olisivat olleet läsnä, en suostuisi antamaan anteeksi.

Itselläni on kokemusta lievästä fyysisestä ja keskilievästä väkivallasta parisuhteessa nuoruusvuosilta. Siis ei muuta kuin tönimistä, läimäisy, kasvoille sylkemistä, nimittelyä ja muuta henkistä väkivaltaa (esim. mut pitäis "jonkun tappaa kun olen niin surkea"). En silloin lähtenyt, niin että se lähdön vaikeus on mulla kyllä tiedossa. Toisaalta jälkeenpäin olen sitä juttua työstänyt, tietoa väkivaltaisista taipumuksista kerännyt ja itsekunnioitusta sekä riippumattomuuden tunnetta sen verran lujaksi kehittänyt, että nyt olisi ihan eri suhtautuminen.

Itselläni on kokemusta lievästä fyysisestä ja keskilievästä väkivallasta parisuhteessa nuoruusvuosilta.

lievästä fyysisestä ja keskilievästä henkisestä.

hakattavana. Yksi eksäni oli monella tapaa seko, mutta hänkään ei koskaan lyönyt.

mutta ei sen jälkeen, lyönnistä aikaa nyt 13 v, oltiin silloin n. 20. Ja sinänsä vaikka väkivalta on aina väärin, niin enpä minäkään syytön ollut... Oli tullut jotain riitaa opiskelijabileissä (oli stressiä opiskeluista, rahoista, työstä jne), solvasin miestä pahimmilla mahdollisilla tavoilla, oikein halusin loukata niin pahasti kuin mahdollista, tökin sormella jne. Mies löi, ei täysillä mutta kova litsari. Mies itsekin järkyttyi, meikä alkoi parkua, mies pyyteli anteeksi ja mentiin nukkumaan. Aamulla hävetti kumpaakin, puhuttiin asia halki ja sovittiin ettei kumpikaan enää tehdä mitä sinä yönä tehtiin.



Siinä sopimuksessa on pysytty ja onnellisina eletty. Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa.



Itse siis katsoisin rehellisesti kokonaisuutta, enkä vaan lyöntiä tai pettämistä. Jos kokonaisuus viittaa siihen että tämä ei jää tähän niin silloin tietty on viisainta lähteä sen ekan kerran jälkeen. Aina ei kuitenkaan ole niin.

mutta ei aina.



Isäni joi 4-5 kertaa vuodessa. Läppäisi kerran äitiäni 39 vuotisen liiton aikana, oli umpipäissään ja oli siinä vikaa silloin äidissänikin, kun rupesi niin humalaisen kanssa riitaa haastamaan. Olin silloin 20 ja näkemässä. Melkoiset selvittelyt siitä oli jälkikäteen ja isä oli todella häpeissään, koska oli aina ajatellut, ettei naisia mies lyö.



Nyt on isä jo vainaa. Ja väittäisin että oli normisti kiltti mies.

Usein, mutta ei aina.



terv. asian parissa työskentelevä

niin lyönti ei välttämättä toistu. jos taas se on keino pärjätä riidassa, lähtisin heti.



Mutta minusta jos nainen lyö miestä (vaikka poskelle), minusta miehellä on täysi oikeus lyödä samalla tavalla takaisin. Ei nyrkillä silmää mustaksi, mutta ihan itsepuolustuksena ja herättelynä.



Onko kukaan mies jättänyt naista poskilämärin takia?

Väkivaltaisesta reaktiotavasta VOI parantua, mutta se vaatii tietysti mieheltä halua parantua ja aikaa ja apuakin.



Meillä mies tyrkki minua kerran, 15 vuotta sitten. Ei ole ollut väkivaltainen sen jälkeen, säikähti itsekin aika kovasti siitä.