Eroaisitko, jos olisit minä? Mitä tekisit tilanteessani?

Alkoholi ei saa olla perheen onnen tiellä. Ilmankin pärjää ja paremminkin.

En voi ajatella kontrolloivani tunteitani, sillä niiden tulee olla aitoja. Jos pystyisin eliminoimaan ikävät tunteet, saisi minulle tapahtua mitä tahansa. Sen olisi pakko tulla jossain vaiheessa ulos. Silloin myös myönteiset tunteet olisivat kontrolloitavissa, ja heräisi epävarmuus, milloin ne ovat aitoja, milloin kehiteltyjä. Iloa kannattaa toki hakea omana elämäänsä, mutta haluan antaa sitä läheisillenikin. Heidänkään ei tarvitse tuottaa yksin onneaan. -ap

Pisti silmään kun ap sanoi, että hänen mielestään mies ei saa jättää häntä yksin syvenevään pahaan oloon. On totta, että sellainen tuntuu julmalta, olen sen itsekin kokenut. Silti sanon, että jokainen luo ja valitsee tunteensa itse. Minun tunteeni tai ap:n tunteet eivät ole miehen aiheuttamia eivätkä miehen vika. Ne voivat olla reaktiotia miehen käytökseen, mutta ne ovat valittuja reaktiota. Pelkästään tämän tajuaminen voi helpottaa: koska valitsen ne itse, voin valita seuraavalla ahdistavalla kerralla toisin. Voin valita, että ajattelenkin jotakin muuta. En anna pahan olon syventyä. Pikkulapsi ei osaa vielä hallita omia tunteitaan, vaan tarvitsee aikuisen asettamaan itselleen rajat ja tuomaan turvallisuuden. Ap, minä itse aiemmin ja moni muukin nainen odottaa miehensä asettuvan turvallisen isän rooliin. Isän, joka pitää huolta, ettei pikkutytölle tule liian paha mieli. Aikuisen pitää kuitenkin ottaa vastuu tunteistaan itse. Ei ole niin isoa miestä, että hänen syliinsä enää voisi käpertyä kuten pikkutyttö käpertyi isän syliin. Se juuri on aikuiseksi tulemista ettei enää odota, että joku muu tulee ja pelastaa, että joku muu kantaa vastuun tunteistani minun puolestani. Ap:stä tuntuu, että hän jo nyt kantaa koko vastuun parisuhteestaan. Ehkä niin. Mutta itsestään hänen pitäisi ottaa enemmän vastuuta. Moni on jo neuvonut tekemään asioita, joista tulee itselle hyvä mieli. Siihen suuntaan kannattaa edetä. Kun on oikein paha mieli, kannattaa ensin ilmaista tunteet jollakin turvalisella tavalla, kuten kirjoittamalla tai vaikka paiskomalla tyynyjä. Itse olen kokenut tämän jälkeen hikiliikunnan hyväksi, se purkaa turhat aggressiot. Sen jälkeen sitten jotain mukavampaa ajateltavaa.

Eivät tunteet tuhkahdu siitä että ne ottaa omikseen, asiahan on ihan päin vastoin. Tarkoitus on että tunne ensin tunnistetaan ja ilmaistaan. Sen jälkeen voi päättää, haluaako pitää sitä tunnetta vielä pidempään ja edetä siinä vielä syvemmälle ahdistukseen (tai euforiaan), vai haluaako päästää siitä irti ja siirtyä toiseen tunteeseen.



Kysymys ei ole ollenkaan ikävien tunteiden eliminoimisesta, vaan niiden hyväksymisestä.

Sinule on tärkeää syyttää pahasta olostasi miestäsi? Miehen aiheuttamat tunteet ovat ainoita oikeita tunteita?



Minun mielestäni tunteistasi ei tule yhtään epäaidompia, vaikka hyväksyisit ajatuksen, että valitset ne itse.

mutta elämäntilanteeseensa voi vaikuttaa. Me voimme valita, miten kohtelemme toisiamme ja itseämme, mutta emme sitä, miltä se tuntuu. Anteeksi, mutta minusta tämä on sivuraiteille menemistä, eikä auta minua lainkaan. En voi ajatella, että on minun syyni, että olen loukkaantunut ja surullinen. Minusta on tärkeää keskittyä muuttamaan sitä, mikä on konkreettista, tunteet reagoivat sitten siihen. -ap

Sinule on tärkeää syyttää pahasta olostasi miestäsi? Miehen aiheuttamat tunteet ovat ainoita oikeita tunteita? Minun mielestäni tunteistasi ei tule yhtään epäaidompia, vaikka hyväksyisit ajatuksen, että valitset ne itse.

Niistä kulisseista: ehkä ajattelen, että ulospäin onnellinen on sisäänpäinkin onnellinen. Enkä halua lasten tietävän mitään, ennen kuin tehdään oikeita ratkaisuja. He eivät saa elää pelossa. En mä halua erota, mutta mä haluan kunnioitusta ja rakkautta. Kunnioittamista olisi sekin, että mies tulisi nyt sohvalta makaamasta ja sanoisi edes, että tietää, että asioita pitää selvittää, vaikka se ei onnistukaan hetkessä. Hänelle tuntuu olevan yksi ja sama, mitä tapahtuu, paitsi että hän on pysäyttänyt ajan ympäriltään ja elää kuplassaan. Nytkään en ole tarpeeksi kiinnostava, kun hän on vaarassa menettää minut. -ap

minun hyväksyä se, että mies juo niinä ainoina hetkinä, kun meillä voisi olla läheisiä ja intiimejä hetkiä? Olen ehdottanut hänelle, että kertoisi, koska haluaa juoda ja menisi sitten pois kotoa silloin, tai minä ja lapset menisimme. Ei käy hänelle. -ap

mies tulisi nyt sohvalta makaamasta ja sanoisi edes

Nyt sinun pitäisi saada vähän etäisyyttä asioihin. Hulluksihan siinä tulloo jos pitää koko ajan yhtä ja samaa asiaa pyörittää päässään.

Ota aikalisä itsellesi - ja itsesi takia. Koeta löytää joku jonka kanssa puhua. Oikeasti.

Luulen ymmärtäväni hyvin sen, miltä susta tuntuu, ap, koska koen että omakin mieheni käyttäytyy kuten sinun miehesi. Ja samoin kuin sinä kuvaat haluasi selvittää asiat ja ongelmat, minäkin koen haluavani saada ongelmat selvitettyä.



Viime syksynä kuitenkin tulin siihen pisteeseen, että tajusin kaiken vain junnaavan samassa noidankehässä kaikesta halustani ja yrittämisestäni huolimatta. Vaikka olen miten miehelle puhunut siitä, että asiat pitää selvittää, vaikka olen antanut hänelle tilaa ja aikaa miettiä asioita ja pyytänyt ottamaan asiat esille sitten, kun hän on valmis selvittämään ne, mikään ei silti muutu. Miehen tapa on ilmeisesti vain vaieta asiat kuoliaaksi, mutta se ei yksinkertaisesti riitä mulle. Minä en kuitenkaan pysty tätä noidankehää murtamaan. Minä myös tiedän, että lopullisen eropäätöksen tulen tekemään minä - näin se on jo pelkkien tilastojen valossa (yleensä eropäätöksen tekee nimenomaan nainen), mutta myös näiden yhteisten vuosien valossa. Mieheni ei tee isoja päätöksiä, vaan luovii muiden tekemien päätösten mukaan. Hän ei tekisi eropäätöstä koskaan, ei vaikka löytäisi toisen naisen tai mitä tahansa, vaan odottaisi minun tekevän päätöksen.



Minä päätin pitää kärsivällisyysvuoden, jonka aikana en rupea eroa hakemaan. En myöskään yritä setviä parisuhteemme ongelmia, saada miestä terapiaan tai viettämään aikaa kanssani, en yritä kommunikoida hänen kanssaan enkä mitään muutakaan parisuhteeseen viittavaa. Sen sijaan keskityn itseeni ja lapsiini, omaan hyvinvointiini ja lasteni hyvinvointiin niissä puitteissa kun pystyn. Meilläkään ei ole lapsenvahtimahdollisuuksia, joten en minäkään usein pääse itseäni hemmottelemaan ihan yksin. Aina kun pääsen, käytän sen mahdollsuuden. Jos haluan uuden hiusvärin, ostan sen kaupasta ja värjään hiukset, kun lapset nukkuvat. Tänään lähdin lasten kanssa ravintolaan, koska halusin mennä ulos syömään. Valitsin paikan sen perusteella, että siellä on leikkipaikka, joten sain jopa nautiskella omasta ruuastani hetken. Kävin ostamassa itselleni rentouttavan kauratyynyn, jotta voin lasten nukkuessa köllötellä se hartioilla ja rentoutua. Olen ostanut kaiken maailman purkkeja ja purnukoita, mm. savinaamion, hiusnaamion ja jalkasuolan, joiden kanssa lutraan lasten nukkuessa. Hankin myös kestovärjäyspaketit ripsiin ja kulmiin, ja värjään niitä säännöllisesti, tilasin (netistä) törkeän kalliin kuorintasuolan, kosteusvoiteen ja kynsienhoitopaketin, ostelen kauppareissuilla hömppälehtiä ja lueskelen niitä, herkuttelen jos mieli tekee, soittelen ja tekstailen ystävieni kanssa (ei, niitäkään ei mulla montaa ole, mutta joitakin on, eikä näistäkään kukaan tiedä kotitilanteestani). Harrastin ennen joogaa, mutta koska en nykyään enää pääse sitä harrastamaan, ostin Prismasta muutamat jooga- ja pilates-dvd:t kotiin, ja harjoittelen niiden avulla tilaisuuden tullen. Tykkään tehdä käsitöitä, joten tilailen nettikaupoista lankoja ja tarvikkeita ja kudon itselleni ja lapsilleni uniikkeja villasukkia, lapasia, pipoja, huiveja ja neuletakkeja.



Toistaiseksi miehessä ei ole muutosta näkynyt. Tai no, hän kysyy välillä, onko mulla kaikki hyvin. Minä vastaan, että on, miksei olisi. Mies vastaa tähän, että "emmä tiiä, kuhan kysyin". Kärsivällisyysvuotta on kuitenkin vielä 8kk jäljellä, joten saa nähdä. On meillä nytkin ollut riitoja, en suostu edelleenkään nielemään loukkauksia ja huonoa käytöstä vastaan sanomatta. Meillä yksi iso riidanaihe on myös miehen alkoholinkäyttö - hänelläkin on useiden kymmenien vuosien ryyppäilytausta (ei hän mikään täysjuoppo ole, mutta viikonloput ja lomat menivät useita vuosia aina kännissä). Juominen on kyllä vähentynyt vuosien saatossa, mutta kun hän juo, hän juo liikaa, on aggressiivinen ja uhkailee. Lisäksi mies yrittää salailla ryyppyreissujaan, sanoo lähtevänsä kaverin luokse ja palaa kotiin umpitunnelissa väittäen, ettei ole juonut tai että "yhen otin". Kyllä näistä riitaa on tullut, mutta minä en enää yritä selvitellä niitä riitoja. Kerron miehelle, että olen loukkaantunut, mutten aio ottaa asiaa esille sen enempää, vaan hän saa ottaa sen esille sitten kun on valmis asiasta puhumaan. Edelleenkään hän ei ota. Suuret luulot mulla ei todellakaan miehen suhteen ole, enkä pystyisikään tähän, jos olisi. Mun piti siis vain päästä tiettyyn pisteeseen, jotta pystyin lopettamaan yrityksen.



Me asumme edelleen saman katon alla, mutta oikeastaan olisi aika sama, vaikkemme asuisikaan. Ap:n tilanteessa luulen, että mies tavallaan odottaa sun nyt tekevän päätöksen, muutatteko eri osotteisiin vai ette. Ehkä hän ei halua selvitellä asioita siksi, ettei tiedä, oletko sinä muuttamassa pois vai et, koska jos hän tekee selvittelyaloitteen, ja sinä muutatkin pois lasten kanssa, hän on nähnyt turhaa vaivaa. Niinpä mä luulen, että sun täytyy kuitenkin tehdä jonkinlainen aloite, jotta saat tietää, mitä miehesi on asiasta mieltä. Jos et pysty keskittymään itseesi ja lapsiisi, kun asutte saman katon alla, kokeilkaa asumuseroa. Siitä voi olla hyötyä.

en osaa sua suuremmin neuvoa. Varmaan aikalusä paras ratkaisu tässä tilanteessa siis ei vielä avioeroa vaan tilaa ja aikaa itselle (tarkoitan nimenomaan sulle itselle ja lapselle/lapsille) saahan mieskin siinä samalla sitten. Kun tulee välimatkas arkeen monet ajatukset selkenee - mitä oikeasti haluaa!



Tsemppiä muutenkin, mielestäni olet varsinkin alkuun saanut todella typeriä vastauksia ja vaikutat kyllä itse ajatuksiltasi selkeältä eli luota vain omaan sydämeen se kertoo miten tulee toimia!



Mielestäni on myös uskomatonta kuinka monen mielestä pitäisi vaan löysätä ja hyväksyä miehen alkoholin juonti, mielestäni sulla oli hyvä periaate, ei nollatoleranssia mutta humala ei kuulu kotiin (lapsiperheen kotiin). Itse en jaksais mieheltä tuollaista käytöstä ja turhia lupauksia...



No voimia ja viisautta sinulle! Pärjäät varmasti!

Tähän mennessä en ole uskaltanut antaa asioiden vain olla, koska pelkään ja uskon, että meillä kävisi juuri niin, että mies yrittäisi olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Minulla asiat jäävät vaivaamaan ja kasautuvat. Siksi olen aina selvitellyt ja tarjonnut miehelle tilaisuuksia sanoa niitä "oikeita" sanoja.



Mieheni alkoholinkäyttö on kiusallista. Hän ei juo itseään umpihumalaan, mutta sen verran, ettei hänestä ole juttelukaveriksi (sammaltaa, yksinkertaistuu eikä pysty tarttumaan aiheeseen jne.) Hän tulee humalaan jo pienestä määrästä.



En taida saada nukuttua, ellen saa miestä sanomaan jotain. Ihan mitä tahansa. -ap

En taida saada nukuttua, ellen saa miestä sanomaan jotain. Ihan mitä tahansa. -ap

[/quote]

jos se jotain suostuis puhumaan. Eikös se ollut uupunut...

Anna kiltti nyt sen miehen nukkua. Aika harva mies tänäkään päivänä osallistuu kotitöihin, joten kyllä sinulla varmaan ihan hyvä mies on. Ei täydellinen, mutta kukapa meistä olisi täydellinen.



Onkohan sinulla tosiaan tuo täydellisen suhteen kaava liian syvälle mieleen piirtynyt. Anna toisenkin olla ihminen.



Keskity itseesi, ota välimatkaa.



Et voi pakottaa sanomaan toista juuri niitä sanoja, jotka haluat kuulla. Semmoista se on parisuhde.



Ja jos haluat jotenkin asioita muuttaa, pitää sinunkin olla valmis puhumaan enemmän kuin yksitavuisesti (miehesi oli kysynyt etkö kestä asua sen kanssa, olit vastannut vain että en). Ei ole kohteliasta, rakentavaa käytöstä.



Anteeksi, en tarkoita pahentaa sinun oloa, halusin vain tuoda näkökulmaa (minäkin).

Tällä palstalla saa vastauksia laidasta laitaan. Jotkut ovat ehdottomasti eron kannalla ja jotkut jatkamisen. Nämä ovat näitä elämän suuria kysymyksiä, jotka jokaisen tulisi hoitaa omien voimavarojen mukaan. Toisen on helppo sanoa,että eroa siitä surkimuksesta. Mielestäni kukaan muu ei voi tehdä eroratkaisua toisen puolesta ja kertoa millainen käyttäytyminen parisuhteessa on oikein. Ihminen on valmis eroon,kun voi katsoa toista ihmistä ja todeta,että hän ei herätä minussa rakkauden tunnetta eikä vihan tunnetta. Miehesi käytös voi olla hätähuuto siitä,että hänellä on oikeasti paha olla. Ehkä hän yrittää viestittää käytöksellään,että hän oikeasti tarvitsee sinua.

Hänellä on kertomasi mukaan uupumusta ja alkoholia menee liiaksikin. Hänen jättämisuhkailunsa ovat varmasti oire jostain muusta,hän tuskin haluaa elää uupumuksensa kanssa ilman sinua.

Parisuhteen kiemurat ovat todella kuluttavia,mutta niitä ei voi selvittää juurikaan ketään muu,kuin nuo parisuhteen kaksi osapuolta. Apua saa toki terapiasta, mutta jokainen tekee sen "halaun olla tässä suhteessa täysillä"-ratkaisun itse.

Istuta miehesi pöydän ääreen ja vaadi vastauksia hänen käytöksestään. Älä ole hyökkäävä vaan keskustele rauhassa. Olette suhteenne alkaessa halunneet olla juuri toistenne kanssa ja tehdä sen eteen töitä. Olette ehkä tehneet yhteisiä tavotteita ja menneet niitä kohti. Tehkää nytkin jokin yhteinen tavoite johon molemmat sitoudutte. Vaadit miehesi parantamaan käytöstään,jotta tämä voisi yhdessä onnistua.

Toivottavasti saatte asianne selvitettyä. Voimia sinulle.

Lapset nukkuvat, mutta mies kävelee ohitseni, vaikka meillä olisi taatusti puhuttavaa. Viimeksi käyty keskustelu meni näin: Mies: Etkö sitten jaksa enää asua kanssani? Minä: En.



Eikö jotain pitäisi vielä sanoa? En halua olla aina se, joka pyytää miehen paikalle ja luotsaa keskustelua eteenpäin. Miehen on oltava myös aloitteellinen. Mistä minä muuten tiedän, mitä hän haluaa oikeasti? -ap

Lapset nukkuvat, mutta mies kävelee ohitseni, vaikka meillä olisi taatusti puhuttavaa. Viimeksi käyty keskustelu meni näin: Mies: Etkö sitten jaksa enää asua kanssani? Minä: En. Eikö jotain pitäisi vielä sanoa? En halua olla aina se, joka pyytää miehen paikalle ja luotsaa keskustelua eteenpäin. Miehen on oltava myös aloitteellinen. Mistä minä muuten tiedän, mitä hän haluaa oikeasti? -ap

Sinäkään et anna periksi omista katsantokannoistasi. Miehen pitää tehdä just niinku sinä haluat.

Lapset nukkuvat, mutta mies kävelee ohitseni, vaikka meillä olisi taatusti puhuttavaa. Viimeksi käyty keskustelu meni näin: Mies: Etkö sitten jaksa enää asua kanssani? Minä: En. Eikö jotain pitäisi vielä sanoa? En halua olla aina se, joka pyytää miehen paikalle ja luotsaa keskustelua eteenpäin. Miehen on oltava myös aloitteellinen. Mistä minä muuten tiedän, mitä hän haluaa oikeasti? -ap

No eikö se riitä että se on naimisissa sun kans ja asuu sun kanssa. Vieläkö sitä pitää erikseen haluta ja hokea sinulle koko ajan että haluaa haluaa haluaa haluaa olla sinun ja vain sinun kanssa ja tehä just niinku toivot

eikä asioiden voi silloin antaa olla. Mä en ainakaan pysty mihinkään, kun on paha olla ja ahdistaa. Huomenna pitäisi jaksaa mennä töihin.

Kävin äsken miehen luona. Hän sanoi, ettei ole sanottavaa eikä pysty korjaamaan tilannetta. Olikohan tämä nyt sitten tässä? -ap

Lapset nukkuvat, mutta mies kävelee ohitseni, vaikka meillä olisi taatusti puhuttavaa. Viimeksi käyty keskustelu meni näin: Mies: Etkö sitten jaksa enää asua kanssani? Minä: En. Eikö jotain pitäisi vielä sanoa? En halua olla aina se, joka pyytää miehen paikalle ja luotsaa keskustelua eteenpäin. Miehen on oltava myös aloitteellinen. Mistä minä muuten tiedän, mitä hän haluaa oikeasti? -ap

No eikö se riitä että se on naimisissa sun kans ja asuu sun kanssa. Vieläkö sitä pitää erikseen haluta ja hokea sinulle koko ajan että haluaa haluaa haluaa haluaa olla sinun ja vain sinun kanssa ja tehä just niinku toivot

yhdessä viikonlopussa eikä teini-tason sanailulla-kuten televisiosarjoissa.

Turhat erot tulevat siitä että ihmiset ovat romanttisten symbioottisen parisuhdekäsitysten vallassa ja kun elämä ei mene niin, luullaan että nyt on joku ihan hirveä katastrofi.

Todellisuudessa liitossa on 2 yksilöä, joilla kummallakin on vastuu itsestään ja kasvustaan ja sitten siinä välissä tahitaan sitä yhteistä juttua. Asioille voi antaa paljon aikaa ja keskittyä siihen omaan kasvuun ja arkeen. Jos

pitkässä juoksussa ei ole tarpeeksi yhteistä hyvää-niin kannattaa varmaan erota. Typerien sanailujen ja valtataistelujen vuoksi ei todellakaan.

ap

yhdessä viikonlopussa eikä teini-tason sanailulla-kuten televisiosarjoissa. Turhat erot tulevat siitä että ihmiset ovat romanttisten symbioottisen parisuhdekäsitysten vallassa ja kun elämä ei mene niin, luullaan että nyt on joku ihan hirveä katastrofi. Todellisuudessa liitossa on 2 yksilöä, joilla kummallakin on vastuu itsestään ja kasvustaan ja sitten siinä välissä tahitaan sitä yhteistä juttua. Asioille voi antaa paljon aikaa ja keskittyä siihen omaan kasvuun ja arkeen. Jos pitkässä juoksussa ei ole tarpeeksi yhteistä hyvää-niin kannattaa varmaan erota. Typerien sanailujen ja valtataistelujen vuoksi ei todellakaan.