Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitko, jos olisit minä? Mitä tekisit tilanteessani?
23.01.2011 |
Mieheni ilmoitti viime viikonloppuna jättävänsä minut. Hän on stressaantunut työstä ja kotitöistä. Pian hän halusi perua tuon jättämisensä. Hän oli tullut sanoneeksi niin pahoja asioita, että minun on ollut vaikea antaa anteeksi ja luottaa häneen. Mies kuitenkin pyysi tilaisuutta näyttää, mitä hän minusta oikeasti ajattelee, miten arvostaa ja rakastaa.
Eilen illalla mies joi liikaa, ei kaatokänniin mutta puhe takelteli, tavarat putoilivat kädestä ja hän horjahtelikin vähän. Hän tietää, että en pidä hänestä juoneena, siitä on puhuttu lukuisia kertoja. Sanoin, että olen pettynyt. Nyt kun olisi ollut aikaa näyttää niitä todellisia tunteita ja viettää aikaa yhdessä.
Mies lähti ulos ja jutteli naapurin kanssa 3 tuntia yöllä. (Nuo yöjuttelut ovat tapana naapurustossamme.) Sitten hän tuli kotiin, meni toiseen kerrokseen sohvalle nukkumaan ja alkoi kuorsata niin kovaa, että en voinut nukkua. Lapsikin kertoi heränneensä siihen. En saanut miestä edes huutamalla vieressä ja heiluttamalla hereille. Näin hän siis näytti, miten minua arvostaa; hän joi, vaikka inhoan sitä, ei viettänyt aikaa kanssani, vaan naapurin kanssa ja vei minulta taas yöunet ja pilasi viikonloppuni. Nyt hän sanoo, että ei osaa sanoa mitään.
Jaksaisitko minuna vielä? Kun mies on pyytänyt uutta mahdollisuutta ja käyttäytyy heti näin, tunnen itseni aivan arvottomaksi nollaksi hänen elämässään. Miten opastaisit minua?
Kommentit (93)
päästä irti- älä takerru. Anna toisen olla ja katso välimatkan päästä. Silloin molemmilla on tilaa hengittää ja toimia toisin. Jatkuva kärttäminen ja vaatiminen ainoastaan lisää molempien ahdistusta. Myös jos koko ajan vaadit jotain, toisella ei ole mitään mahdollisuuksia ruveta toimimaan toisin ja tulla sua kohti, ainoastaan yrittää paeta tai sitten alistua sun tavalle toimia. Kun antaa tilaa, tulee myös mahdollisuuksia tehdä toisin. Naisten vika on usein takertua, sitä kovemmin, mitä huonommin menee. ja se on enemmänkin läheisriippuvuutta kuin mitään ihmissuhteen hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun antaa tilaa, tulee myös mahdollisuuksia tehdä toisin. Naisten vika on usein takertua, sitä kovemmin, mitä huonommin menee. ja se on enemmänkin läheisriippuvuutta kuin mitään ihmissuhteen hoitoa.
Tämäpä on kelpo neuvo. Olen samaa mieltä.
Älä koko ajan tivaa ja kysele. Johan siitä ahdistuu molemmat.
on huonoja jaksoja ja että nyt menee tosi surkeasti. En halua tunnustaa kenellekään epäonnistumistani, enkä kaataa ihmisten käsityksiä suhteestamme. Me olemme se unelmapari, joka ei koskaan eroa. Äitiä mulla on kauhea ikävä, mutta äiti sanoisi, että se on hyvä mies, älä nyt riskeeraa mitään. Kun mieheni seurustellessamme kohteli minua tosi törkeästi, äiti kuuli riitamme ja sanoi, että jos en lopeta, mies jättää minut. Olen siis ykisn tämän asian kanssa. -ap
päästä irti- älä takerru. Anna toisen olla ja katso välimatkan päästä. Silloin molemmilla on tilaa hengittää ja toimia toisin. Jatkuva kärttäminen ja vaatiminen ainoastaan lisää molempien ahdistusta. Myös jos koko ajan vaadit jotain, toisella ei ole mitään mahdollisuuksia ruveta toimimaan toisin ja tulla sua kohti, ainoastaan yrittää paeta tai sitten alistua sun tavalle toimia. Kun antaa tilaa, tulee myös mahdollisuuksia tehdä toisin. Naisten vika on usein takertua, sitä kovemmin, mitä huonommin menee. ja se on enemmänkin läheisriippuvuutta kuin mitään ihmissuhteen hoitoa.
En halua tunnustaa kenellekään epäonnistumistani, enkä kaataa ihmisten käsityksiä suhteestamme. Me olemme se unelmapari, joka ei koskaan eroa.
Olen itsekin eronnut unelmasuhteesta. Vielä kohta 10 v eron jälkeen tullaan kysymään että ette kai te tosissaan aio jäädäkin eronneiksi. Kun oltiin kuulemma niin yhteensopivat. Hyvä meillä olikin yhdessä, eipä sillä. Mutta hyvä on erikseenkin. Lapsi vain kärsii liikaa, parempi olisi ollut kun vanhemmat olisi olleet saman katon alla.
Minullekin teki hirveän tiukkaa silloin aikanaan myöntää yhtään kenellekään, että meillä on kriisi. Mutta se oli kuitenkin välttämätöntä. Eihän semmoista taakkaa yksin jaksa kukaan.
Sinun kannattaa ottaa yhteyttä vaikka johonkin palvelevaan puhelimeen, jos sinulle on liian suuri kynnys hakeutua mielenterveyspuolelle terapeutin kanssa keskustelemaan. Sinänsä terapian hakeminen olisi viisasta, että sitä keskusteluapua tarvitsee kyllä eron jälkeenkin.
Mutta minä en sinuna eroaisi. Hakisin vain itselleni tukea tässä vaikeassa tilanteessa.
Jaksuja!
mutta hyviäkin neuvoja on tullut tuossa myöhemmin..
Eihän rakkaus ole sitä että tulee ansaita se toisen hyväksyminen ja läheisyys. Tarkoitan tällä sitä että kyllä aloittaja on miehensä rakkauden ansainnut jo, ei hänen tarvitsisi miettiä yhtään onko hän tarpeeksi älykäs, seksikäs, miestään arvostava tms Pieleen mennään avioiitossa jos on olemassa jokin lista ominaisuuksia jotka tulee täyttää!
Olen samaa mieltä että voisit ottaa etäisyyttä mieheesi. Ei se tarkoita avioliittosi päättymistä! Se tarkoittaa vain sitä että annat miehellesi tilaa, itsellesi tilaa ja teidän liitolle tilaa kehittyä ja kasvaa. Ota itsellesi nyt aikaa, hemmottele ja ole hyvä itsellesi! Tapaa ystäviäsi, osta kaunis huivi, käy jalkahoidossa. Nauti omasta seurastasi! Vietä aikaa lastesi kanssa, laita kotona vurototellen kaikkien herkkuruokia ja osta keittiöön uudet verhot.
Kun huomaat että paineet alkavat hellittää kotona (ja näin tulee tapahtumaan koska tulet itse olemaan rentoutuneempi!) tulee avioliittonnekin aukeamaan uudella tavalla. Joko miehesi tulee sinua vastaan tai sitten käy niin että huomaat ettei miehesi ole kertakaikkiaan halukas kehittämään yhteistä liittoanne. Jos niin tulee tapahtumaan niin tulet itse olemaan siihen valmiimpi kuin nyt. Mitään hyvää lopputulosta ei ainakaan voi nyt syntyä sillä kuulostaa siltä että te olette todella jännittyneessä tilassa molemmat. Ota itsellesi 3 kuukautta aikaa mutta keskity VAIN itseesi ja lapsiin. Mutta muista hemmotella ennenkaikkea itseäsi!! Olet jotenkin sellaisen lempeän huolenpidon tarpeessa ja kaipuussa niin kovin ja se saattaa katkeroittaa naisen pahasti.
Jos sitten se päivä tulee että mies ei halua jatkaa liittoanne niin tiedät ettei se ainakaan tapahtunut vain sinun painostuksen takia. Perhettä ei kannata hajottaa vaan se kannattaa aina yrittää pelastaa! Mutta muista että "ehjäkin" perhe voi olla rikki eikä asioitten kannata päästää niin pahaan jamaan.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se onnistuu niin, että kukaan ei saa tietää. -ap
En halua tunnustaa kenellekään epäonnistumistani, enkä kaataa ihmisten käsityksiä suhteestamme. Me olemme se unelmapari, joka ei koskaan eroa.
Olen itsekin eronnut unelmasuhteesta. Vielä kohta 10 v eron jälkeen tullaan kysymään että ette kai te tosissaan aio jäädäkin eronneiksi. Kun oltiin kuulemma niin yhteensopivat. Hyvä meillä olikin yhdessä, eipä sillä. Mutta hyvä on erikseenkin. Lapsi vain kärsii liikaa, parempi olisi ollut kun vanhemmat olisi olleet saman katon alla. Minullekin teki hirveän tiukkaa silloin aikanaan myöntää yhtään kenellekään, että meillä on kriisi. Mutta se oli kuitenkin välttämätöntä. Eihän semmoista taakkaa yksin jaksa kukaan. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä vaikka johonkin palvelevaan puhelimeen, jos sinulle on liian suuri kynnys hakeutua mielenterveyspuolelle terapeutin kanssa keskustelemaan. Sinänsä terapian hakeminen olisi viisasta, että sitä keskusteluapua tarvitsee kyllä eron jälkeenkin. Mutta minä en sinuna eroaisi. Hakisin vain itselleni tukea tässä vaikeassa tilanteessa. Jaksuja!
enkä minä pääse töiden jälkeen kotoa mihinkään. Minun on oltava lasten kanssa ja huolehdittava heidän asioistaan. Kun mies tulee kotiin, on jo niin myöhä, että mikään paikka ei ole auki eivätkä ystävät voi lähteä enää mihinkään. Lastenhoitoapukin on tosi vaikeasti järjestettävissä. -ap
mutta hyviäkin neuvoja on tullut tuossa myöhemmin.. Eihän rakkaus ole sitä että tulee ansaita se toisen hyväksyminen ja läheisyys. Tarkoitan tällä sitä että kyllä aloittaja on miehensä rakkauden ansainnut jo, ei hänen tarvitsisi miettiä yhtään onko hän tarpeeksi älykäs, seksikäs, miestään arvostava tms Pieleen mennään avioiitossa jos on olemassa jokin lista ominaisuuksia jotka tulee täyttää! Olen samaa mieltä että voisit ottaa etäisyyttä mieheesi. Ei se tarkoita avioliittosi päättymistä! Se tarkoittaa vain sitä että annat miehellesi tilaa, itsellesi tilaa ja teidän liitolle tilaa kehittyä ja kasvaa. Ota itsellesi nyt aikaa, hemmottele ja ole hyvä itsellesi! Tapaa ystäviäsi, osta kaunis huivi, käy jalkahoidossa. Nauti omasta seurastasi! Vietä aikaa lastesi kanssa, laita kotona vurototellen kaikkien herkkuruokia ja osta keittiöön uudet verhot. Kun huomaat että paineet alkavat hellittää kotona (ja näin tulee tapahtumaan koska tulet itse olemaan rentoutuneempi!) tulee avioliittonnekin aukeamaan uudella tavalla. Joko miehesi tulee sinua vastaan tai sitten käy niin että huomaat ettei miehesi ole kertakaikkiaan halukas kehittämään yhteistä liittoanne. Jos niin tulee tapahtumaan niin tulet itse olemaan siihen valmiimpi kuin nyt. Mitään hyvää lopputulosta ei ainakaan voi nyt syntyä sillä kuulostaa siltä että te olette todella jännittyneessä tilassa molemmat. Ota itsellesi 3 kuukautta aikaa mutta keskity VAIN itseesi ja lapsiin. Mutta muista hemmotella ennenkaikkea itseäsi!! Olet jotenkin sellaisen lempeän huolenpidon tarpeessa ja kaipuussa niin kovin ja se saattaa katkeroittaa naisen pahasti. Jos sitten se päivä tulee että mies ei halua jatkaa liittoanne niin tiedät ettei se ainakaan tapahtunut vain sinun painostuksen takia. Perhettä ei kannata hajottaa vaan se kannattaa aina yrittää pelastaa! Mutta muista että "ehjäkin" perhe voi olla rikki eikä asioitten kannata päästää niin pahaan jamaan. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on huonoja jaksoja ja että nyt menee tosi surkeasti. En halua tunnustaa kenellekään epäonnistumistani, enkä kaataa ihmisten käsityksiä suhteestamme. Me olemme se unelmapari, joka ei koskaan eroa. Äitiä mulla on kauhea ikävä, mutta äiti sanoisi, että se on hyvä mies, älä nyt riskeeraa mitään. Kun mieheni seurustellessamme kohteli minua tosi törkeästi, äiti kuuli riitamme ja sanoi, että jos en lopeta, mies jättää minut. Olen siis ykisn tämän asian kanssa. -ap
päästä irti- älä takerru. Anna toisen olla ja katso välimatkan päästä. Silloin molemmilla on tilaa hengittää ja toimia toisin. Jatkuva kärttäminen ja vaatiminen ainoastaan lisää molempien ahdistusta. Myös jos koko ajan vaadit jotain, toisella ei ole mitään mahdollisuuksia ruveta toimimaan toisin ja tulla sua kohti, ainoastaan yrittää paeta tai sitten alistua sun tavalle toimia. Kun antaa tilaa, tulee myös mahdollisuuksia tehdä toisin. Naisten vika on usein takertua, sitä kovemmin, mitä huonommin menee. ja se on enemmänkin läheisriippuvuutta kuin mitään ihmissuhteen hoitoa.
et selvästikään uskalla elää omaa elämääsi- vaan teet asioita sen mukaan mitä muut susta ajattelevat. Se on tosi huono juttu. Toinen; sun äitisi antama naismalli on se, että naisella itsellään ei ole arvoa vaan se tulee miehen kautta- että parempi huono mies kun ei miestä ollenkaan. Sekin on tosi huono juttu. MOlemmat on huonoja juttuja ennen kaikkea sulle itsellesi. Jos olisin sinä, menisin jollekin ammatti-ihmiselle selvittämään noita juttuja. Muuten olet koko elämäsi altavastaajana ihmissuhteessa ja yrität miellyytää muita sen sijaan että arvostaisit itseäsi ja eläisit omaa elämääsi. On erittäin suuri virhe kuvitella olevansa jonkun unelmaparisuhdekuvan edustaja ja että tätä roolia pitäisi muille näytellä. JOkaisella on oikeesti oma elämä- eikä kukaan loppujenlopuksi piittaa muiden parisuhteista. Olet ihan samanlainen tavistallaaja kuin IHAN KAIKKI muutkin, ja sulla on samat oikeudet kuin muilla. Kenekäänj elämä (paitsi ehkä äitisi) ei kaadu siihen että tuotat pettymyksen ja osoittaudut ihan tavalliseksi vajaavaiseksi vaimoksi. Todennäköisesti vain sinä itse (Ja äitisi) luulet että sun pitää olla joku unelmaliiton unlemavaimo.
Kyllä avioliitossa tulee vaikeitakin aikoja mutta tuo ei vaikuta syyltä eroon ei sitten lähimainkaan. Keskustelkaa, anna miehelle aikaa opetella keskustelua jos ei osaa. Älä eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole avioliitto vaan pakkomielle pitää kulisseja pystyssä. Miksi ihmeessä?? En oikeesti ymmärrä lainkaan ihmisiä jotka haluaa esittää parempaa kuin on ja kuluttaa elämänsä kulissien ylläpitoon. Kerro mulle miksi niin teet? Mitä helkutin väliä sillä on mitä muut tiedän elämästä ajattelee?
kun jääminen pelottaa enemmän kuin lähteminen.
luin sen joskus täältä, noudatin neuvoa, ja oikein tein. yhtäkkiä se raja vain oli ylittynyt.
Paljon parempi kuin ettei lapsipehe saisi erota. Minä sain vastaavan (täällä) reilu vuosi sittn ja lähdin viimein. Olen parempi äitikin nyt kun en pelkää ja hermoile koko aikaa.
Mutta minusta tuota voisi lientää ettei tarvii mennä pelkoon asti. Jos tilanne on sinusta sellainen ettei siinä voi jatkaa ja mies vain lupaa tyhjiä eikä mikään muutu (ei siis tule muuttumaankaan vaikka sanoisi taas kauneuksia) niin tottakai sinun on lupa lähteä. Älä anna miehen juomisten ja välinpitämättömyyden viedä omia voimiasi.
Oletkos muuten varma, ettei miehellä ole pohdintavaihe sinun ja jonkun toisen naisen väliltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuuttomiakin. Miehesi alkoholinkäyttö on hänen vastuullaan. Hänen käytöksensä sinua kohtaan on hänen vastuullaan. Sinun käytöksesi häntä kohtaan on sinun vastuullasi. KAIKKI ei ole sinun vastuullasi. (mikä sävy täällä tuntuu olevan)
Alue: Aihe vapaa
Nämä aaveen vastaukset kun on mitä on. Onhan sinulla oikeita ystäviä joiden kanssa keskustella?