Lue keskustelun säännöt.
Mitä varten yli 40-vuotiailla naisilla
22.01.2011 |
on tällä palstalla kauhea tarve selittää koko ajan miten ihanaa on olla yli 40-vuotias? Siis paasataan vaikka kukaan ei sitä edes kysyisi.
Jotenkin tulee tunne että kirjoittajat koittavat itselleen vakuuttaa miten hienoa on vanheta vaikka oikeasti ovat aivan epätoivoisia.
Kommentit (52)
mut ei tässä mitään puolustelemista ole. Se on kyllä myönnettävä, että olen paremmassa kunnossa kuin esim. 25 vuotiaana. Sillon en olis jaksanu juosta ees 10 km, nyt menee jo maratoni :)
Ihmiset vanhenee ja se on tosiasia. Jokainen ikä on omalla laillaan hyvää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ukolle annetaan kenkään persiiseen ja kynitään siltä rahat. Sen jälkeen alkaa elämä kun lapsetkaan ei ole enää kotona.
hankkimasta 25-vuotiaana, että ei olisi aviomies ja lapset siinä iässä vähempää voineet kiinnostaa. Jos olisin hankkinut silloisten sussujen kanssa lapsen, ero olisi tullut, että paukahti. Kun vähän malttaa odottaa, osaa arvostaa kohdalle sattuvaa miestä, eikä tarvi toisia kierroksia ajatella, kun se ensimmäinenkin kierros on ihan hyvä.
haluaisi lapsen. Pikemminkin ovat helpottuneita kun lapset ovat (suurimmalla osalla) jo aika isoja, ja on aikaa myös itselle.
Itse ihailen monissa yli 40 vuotiaissa sitä, että he todella tuntevat olevansa sinut itsensä kanssa. Kaipa siinä vaiheessa suurin osa hyväksyy jo oman itsensä, puutteineen, vikoineen ja myös ihanine puolineen. Etenkin työelämässä tuntuu, että heidän on jo helppoa pitää puoliaan ja seistä mielipiteidensä takana.
Itse olen ihan reilusti alle 40 vuotias, mutta toisin kuin eräät, ymmärrän kyllä että joka vuosi tulee yksi numero ikään lisää ja jonain päivänä itsekin toivottavasti saan täyttää 40. Aika köyhää on, jos sillä pitää brassailla että olenpa nuori. Mutta joo, erilaisia ollaan ja jotainhan se teidänkin elämästä kertoo että tuijotatte jotain ikää... nehän on vaan numeroita!
Itse olen 42 v. ja onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Nuoruuden hairahduksista on opittu ja nyt eletään seesteistä perhe-elämää. Rakastan uutta miestäni valtavasti, tällaista rakkautta en ole koskaan kokenut.
Tässä iässä elämä on jo uomissaan, on koulutus, työtä, ihana koti ja rakastava kumppani. Mitä muuta ihminen voi toivoa. Mikä siinä on epätoivoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyn, että miksi ihmeessä täällä av:ssa on vähintään joka toinen joku avaus aiheesta miltä tuntuu olla nelikymppinen? :D Ei se ole sen ihmeempää kuin olla 35v. Myös 25v. voi olla seesteinen ja elää hyvää elämää, mutta sen mitä elämänkokemus tuo tullessaan ymmärtää vasta sitten kuin on saavuttanut itse tietyt etapit. Toinen on kaksikymppisenä vanha, toinen viisikymppisenä nuori. Henk.koht. on ihan sama mitä joku minusta tai iästäni ajattelee. Harvemmin pohdin muidenkaan ikää. En ole koskaan murehtinut vanhenemista, elän tätä päivää enkä vaihtaisi mitään pois.
entinen luokkakaveri sai viime vuonna esikoisen ja tämä nainen on vm -68... Kyllä hyvinkin yli nelikymppiset tekee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä iässä elämä on jo uomissaan, on koulutus, työtä, ihana koti ja rakastava kumppani. Mitä muuta ihminen voi toivoa. Mikä siinä on epätoivoista?
on tällaistä? Minulla oli koulutus, koti, perhe ja oma talo eli kutakuinkin elämä uomissaan jo 25-vuotiaana.
Ja elämä on helppoa ja omaa aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset 10 vuotta ovat menneet niin nopeasti, etten ole edes huomioinut ylittäneeni jo 40-ikäpyykin.
En muista miltä elämä tuntui 20-vuotiaana tai 30-vuotiaana, joten en voi sanoa, että nyt tuntuu paremmalta. Tai jotenkin huonommalta. Elossa ollaan kuitenkin.
Aivan kun aloittaja itse ei vanhenisi ja olisi joskus "rupsahtanut kurppa" hehe, kyllä se vanheneminen koskee kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yli 40 vuotiailta olen saanut ihanaa seksiä ja paljon muutakin!!!! Niillä on elämä kunnossa.
miehet kierrätetty jne..ihana kypsiä NAM!
M36
käsitä ollenkaan vanhenevansa? Ihan kuin nelikymppiset olisivat syntyneet nelikymppisiksi. Aika rientää niin hirvittävän nopeasti, ettei ole kuin silmänräpäys kun kaksikymppinen on nelikymppinen. Ei kannattaisi sahata omaa oksaa haukkumalla tulevaisuuden itseään kurpaksi. Voi olla aikamoinen ikäkriisi edessä jos on noin sairas asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä ainakaan missää yhteydessä surkuttele ikääni mutta en vastaavasti yritä hehkuttaa elämisen ihanuutta.
Kaikki vanhenee, sieltä se ap:kin perästä tulee. Kuvitelma, että joku ikään tai ikääntymiseen liittyvä juttu ei sitten koskisi minua itseäni, koska nyt olen 25 v ja pidän itsestäni huolta... niin minäkin luulin.
Lapseni kaverin äiti oli jotain 40 tai vastaavaa ja käytti kasvoharjaa! Nauroin! Olin itse just 30 v täyttänyt.
Nyt mietin, että ehkä olisi pitänyt se kasvoharja silloin 3-kymppisenä ostaa.. mutta minun kun ei kuulunut rupsahataa, minun naamaani ei tule juonteita, vaikka ikää tuleekin.
Niin ne vaan vaot on.
Ja kun ikä tuo mukanaan kaikenlaista, ne vaihdevuodet ja epäsäännölliset kuukautiskierrot ja hikoilupuuskat. Niin se vain on. Paitsi jos käyttää esim. hormoonikierukkaa. Minä en käytä.
Ikä tuntuu siinä, etten ole yhtä notkea ja vitreä kuin 10 v sitten.
tarvitse unta enemmän, mutta olen toisaalta aina tarvinnut unta paljon.
Kuntoilemaan en pääse, liikuntaa en voi harrastaa eikä omaa aikaa ole, koska iltatähtiä ei voi jättää kotiin yksin. sama tilanne oli tosin nuorenkin, olin kiinni lapsissa. Mutta silloin jaksoin vähemmällä enemmän. Nyt puuskutan lumikolan varressa ja portaissa.
Ikänäkökin on, lasit tarvitaan.
En minä sitä surkuttele. Näin se vaan menee. Toisilla on vaivoja enemmän, toisilla vähemmän. Toisilla on rahaa enemmän, on mahdollisuus huolehtia itesestään ja ulkonäöstään. Minulla ei sitäkään ole.
Rupsahdan siis ihan rauhassa.. jos se sinua haittaa, älä katso minua kohti. Älä istu viereeni bussissa.
En hehkuta semmoista, mikä ei ole totta. En surkuttele ikääni tai sen tuomia "vaivoja"; iälle en mitään voi, kaikki me vanhenemme joka vuosi vuodella. "Vaivat" ovat itseaiheutettuja, koska tein tai sain vielä lapsia "vanhemmalla iälläni".
Ja kuten työkaveri sanoi: SEHÄN ON VAIN PINTAA
ihan sama minä sisältä olen kuin ennenkin, Sillä erolla että olen rohkeampi, en enää niin mieti mitä muut ajattelee (minusta).
jos niin on, niin ehkäpä siksi, että se 40 on pelottanut kauheasti etukäteen ja tuntunut vaimealta maailmanlopulta, mutta loppujen lopuksi ei ole sitä ollutkaan. Elämä jatkuu ja sanoja tyttöjä sitä ollaan.
Paitsi että kammoan kuollakseni tulevaa syntymäpäivääni.
Tässä iässä elämä on jo uomissaan, on koulutus, työtä, ihana koti ja rakastava kumppani. Mitä muuta ihminen voi toivoa. Mikä siinä on epätoivoista?
on tällaistä? Minulla oli koulutus, koti, perhe ja oma talo eli kutakuinkin elämä uomissaan jo 25-vuotiaana.
olen sen 40 v ja opli jo 25:na asiat mallillaan. Mutta silloin oli asuntolainaa, pienet lapset jne... Nyt lainaton elämä, isot lapset, varmuutta joka tulee vain ikääntymisenä (ei 25 voi millään olla saman kokemuksen omaava)
OIkeesti, elämä vasta alkoi kun täytin 40. odottakaa kun tulette tähän ikään niin tajuatte.
vaihdevuosikurppanat sitten kadehtivat nuorempiaan ja ovat mustasukkaisia miehistään ja pelkäävät kuollakseen että nuoret naiset vie niiden miehet?
ei ole ikäsidonnaista vaan henkilösidonnaista. Kateellisia ja mustiksia on nuoremmissakin naisissa ja kaikissa ikäryhmissä on myös naisia, jotka luottavat itseensä ja kumppaniinsa eivätkä ole kovinkaan kiinnostuneita ulkoisista asioista, kuten nyt vaikkapa rupsahtamisesta. Sitä kyllä ihmettelen, että miksi joku haukkuu itseään vanhempia naisia, sillä jokainenhan meistä vanhenee? Tai miksi ylipäätään solvata muita naisia?
Itse ihailen monissa yli 40 vuotiaissa sitä, että he todella tuntevat olevansa sinut itsensä kanssa. Kaipa siinä vaiheessa suurin osa hyväksyy jo oman itsensä, puutteineen, vikoineen ja myös ihanine puolineen. Etenkin työelämässä tuntuu, että heidän on jo helppoa pitää puoliaan ja seistä mielipiteidensä takana. Itse olen ihan reilusti alle 40 vuotias, mutta toisin kuin eräät, ymmärrän kyllä että joka vuosi tulee yksi numero ikään lisää ja jonain päivänä itsekin toivottavasti saan täyttää 40. Aika köyhää on, jos sillä pitää brassailla että olenpa nuori. Mutta joo, erilaisia ollaan ja jotainhan se teidänkin elämästä kertoo että tuijotatte jotain ikää... nehän on vaan numeroita!
Minäkin tässä kovaa vauhtia;) lähestyn neljääkymppiä ja täytyy sanoa, että juuri tuo oman itsensä hyväksyminen ja se, että todellakin on sinut itsensä kanssa, on IHANAA!!! Joskus -en tosin tällä palstalla- huomaan tavallaan joutuvani puolustelemaan itseäni tämän ikäisenä ja vastapuolena nimenomaan sellainen 5+ vuotta mua nuorempi nainen (useampikin) joille oman nuoremmuuden korostaminen tuntuu olevan kovin tärkeää. Tai oikeastaan en juurikaan puolustele, siihen ei ole tarvetta, mutta ajaudun kuitenkin keskustelemaan aiheesta ja tuntuu että syynä on nimenomaan tämän vähän nuoremman vastapuolen tarve pönkittää omaa itseään ja olemistaan. Mutta kyllä ne muutaman vuoden päästä huomaa ettei siihen ole mitään tarvetta, on kiva olla just tällainen ja tässä iässä:)
Tässä iässä elämä on jo uomissaan, on koulutus, työtä, ihana koti ja rakastava kumppani. Mitä muuta ihminen voi toivoa. Mikä siinä on epätoivoista?
on tällaistä? Minulla oli koulutus, koti, perhe ja oma talo eli kutakuinkin elämä uomissaan jo 25-vuotiaana.
Muita juttuja voi hankkia aiemminkin. Ymmärrät kun ikäännyt.
Tässä nyt oli kyse vähän nuoremmista.