Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tässä tilanteessa? (En osaa päättää kannattaisiko lähteä opiskelemaan vai ei)
22.04.2024 |
Minulla on:
- liikaa ikää (47 vuotta)
- liikaa velkoja isoilla koroilla (otettu, kun olin töissä), jotka eivät juurikaan pienene, koska saan vain minimimaksut maksettua
- tutkinto, mikä ei nykyaikana työllistä
- satunnaisia (varsin vähän) töitä kassamyyjänä, ja vaikuttaa siltä että vakituista työtä en saa edes kaupasta yrityksistäni huolimatta.
- ja krooninen rahapula ja pelko siitä, että milloin menetän luottotietoni.
Nyt sitten vaihtoehtona saattaisi olla opiskelemaan hakeutuminen (varmaan joskus ensi syksyllä tai ensi vuoden keväällä)
- jos lasken yhteen opintotuen, opintolainan ja mahdollisen asumislisän, saattaisin saada kasaan juuri ja juuri sen verran, että pystyisin selviämään opintojen ajan kaikista kuluistani, tosin tässä voi tulla vastaan ongelmia, mistä lisää alempana
- työllistymismahdollisuuteni saattaisivat parantua (tosin ikäni ja työhistoriani huomioon ottaen ei välttämättä),
- Lisäksi pitäisi päättää, että mille alalle ja minkä tasoista tutkintoa tässä lähtisi suorittamaan. Korkeakoulu- tai amk-tutkinto kiinnostaisi siinä mielessä, että työllistymismahdollisuudet olisivat takuulla paremmat kuin ammattitutkinnon kanssa, mutta ongelmana tässä on se, että tukikuukaudet eivät välttämättä riitä koko tutkinnon ajaksi ja pelkään, että en jaksaisi sekä työskennellä kokoaikaisesti rahoittaakseni opintoni ja samaan aikaan opiskella sitten kun opintotuki loppuu (Tukikuukaudet eivät riitä, koska minulla on taustalla kesken jääneet kirjastoalan opinnot. Näitä opintoja ei kannata jatkaa, kun töitä ei ole juurikaan tarjolla).
-Ammattikoulutus olisi siinä mielessä helpompi, että ei tarvitsisi stressata toimeentulosta opiskeluaikana. Mutta hieman epäilen, että työllistääkö ammattikoulutus tämän ikäistä. Ja vielä kun lukee uutisista, kuinka surkealla tasolla opetus on nykyisin ammattikouluissa, niin tulee mieleen, että onko siitä koulutuksesta mitään hyötyä jos siellä ei edes opi mitään.
- Suurin ongelma on tietysti päättää, että mitä hakisin opiskelemaan. Esimerkiksi hoitoalalla olisi kuulemma töitä, mutta en tiedä, löytyisikö sieltä mitään minulle. Ainakaan miksikään sairaanhoitajaksi tai lähihoitajaksi minusta ei olisi. Ja muutenkin tuntuu, että en ole tarpeeksi ekstrovertti ja omaa tarpeeksi hyviä sosiaalisia taitoja että olisin sopiva työntekijä hoitoalalle, missä täytyy olla koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa usein varsin herkissä tilanteissa.
- Mutta työllistääkö mikään muu ala nykyisin enää Suomessa ?
Kommentit (23)
Sinuna yrittäisin päästä työkkärin ammatinvalintapsykologin juttusille. Yksi vaihtoehto on oppisopimuskoulutus, jos paikka löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää kun vain menee töihin. Ei tarvii hakea töitä eikä opiskella - vaan mennnä töihin. Tässä ratkaisu.
Opiskelemaan kannattaa lähteä vain, jos joku aihe kiinnostaa tai tietysti jos tykkää opiskelusta ihan muutenkin..Muuten ei maksa vaivaa.Ei varsinkaan enää tuossa iässä.Eli ei kannata itseään kiusata ,jos opiskelu maistuu puulta.
Lähihoitajaksi olisin muuten suositellut varman työllistymisen vuoksi, mutta sen olitkin rajannut pois.
Aika hankala, tuon velkatilanteen vuoksi. Valitset minkä tahansa alan, sun pitää heti alkaa etsiä sen alan harjoittelupaikkoja/pätkätöita jo opiskelun ajalle. Ja sitten opiskella ihan todella hyvällä motivaatiolla ja teholla.
Miten olisi AMK:ssa tekniikan alat tai terveydenhuollon kapea-alaisemmat alat, kuten suuhygienisti, kätilö, toimintaterapeutti...
Vierailija kirjoitti:
Opiskelemaan kannattaa lähteä vain, jos joku aihe kiinnostaa tai tietysti jos tykkää opiskelusta ihan muutenkin..Muuten ei maksa vaivaa.Ei varsinkaan enää tuossa iässä.Eli ei kannata itseään kiusata ,jos opiskelu maistuu puulta.
Lähihoitajaksi olisin muuten suositellut varman työllistymisen vuoksi, mutta sen olitkin rajannut pois.
On minulla joitain aloja, mitkä kiinnostaisivat, mutta työllistyminen onkin sitten iso kysymysmerkki. En nyt ihan välttämättä haluaisi opiskella työttömäksi.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun vain menee töihin. Ei tarvii hakea töitä eikä opiskella - vaan mennnä töihin. Tässä ratkaisu.
Joo, menen heti. Kerrotko vielä, kuka on työnantaja ja missä kyseinen työpaikka sijaitsee, kun unohtivat minulle ilmoittaa
ap.
Ei kannata mitään tutkintoa jos on epävarma, mutta jotain kursseja miltä työllisyminen varmaa, ikä 47 on hirveän paljon sillä viisikymppinen on vanha rekrytoijien mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuo tutkinto sulla on? Voitko tehdä siihen sivuavia opintoja/kokonaisuutta, jolla pääsisit kiinni jollekin erikoisalalle?
Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin: jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää.
Työhaluiset ihmiset ovat ilman työtä siksi, että nykyisessä järjestelmässä vain pääoma voi työllistää. Ja suurpääomallehan menee nykyään sitä paremmin mitä vähemmän se työllistää ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä töitä sitten aiemmin teit? Itse luin työn ohella monia ja pitkiä kursseja, jotka työllisti lisää ja teen nykyään asiantuntijatyötä yliopistokoulutettujen kollegoiden rinnalla. Pohjakoulutus yo-merkonomi. Työtä kun ei opeteta yliopistossa....vaan pitää olla kokemusta.
Alan vaihto sinun iässä on riski, varsinkin kun kokemusta ja tuoretta osaamista haetaan, mutta aiemman alan osaamista kehittävä lisäkoulutus voi olla etu, jos se vaan on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Aika hankala, tuon velkatilanteen vuoksi. Valitset minkä tahansa alan, sun pitää heti alkaa etsiä sen alan harjoittelupaikkoja/pätkätöita jo opiskelun ajalle. Ja sitten opiskella ihan todella hyvällä motivaatiolla ja teholla.
Miten olisi AMK:ssa tekniikan alat tai terveydenhuollon kapea-alaisemmat alat, kuten suuhygienisti, kätilö, toimintaterapeutti...
Kätilö?
Ajattelin ehdottaan röntgen- tai laboratoriohoitajaa, niissä ei silleen tuole se psyykkinen puoli ehkä niin vastaan. Mekaanista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mitään tutkintoa jos on epävarma, mutta jotain kursseja miltä työllisyminen varmaa, ikä 47 on hirveän paljon sillä viisikymppinen on vanha rekrytoijien mielestä.
työn ohessa kvalifioidut, eli hanttihommiin ja siitä modulaarisesti aina seuraava askel ylöspäin. näin saat työnantajankin vakuutettua. jos lähdet siitä, että työn pitää ensin olla todella rahakasta tai mielenkiintoista ennenkuin teet mitään, on kyseessä asenneongelma, joka näkyy heti päälle. päiväkouluihin en lähtisi, koska siellä pyörit niiden parikymppisten seassa ja käyt läpi itsestäänselvyyksiä (=metataitoja), mikä vain masentaa ikäistäsi ajantuhlauksesta puhumattakaan. t. kokemusta on kaikesta kirjoittamastani.
Akk eli aikuiskoulutuskeskus ja lvi- asentaja. Paska ei lakkaa koskaan kulkemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut? Lähtisin opiskelemaan, mutta ainoastaan työllistävää alaa. Röntgenhoitaja tai bioanalyytikko. Joku aika sitten oli hesarissa juttu, että bussikuskit tienaa yli 3 tonnia.
Olen introvertti ja silti hoitoalalla.
Osa asiakkaista ja potilaista pitää paljonkin siitä, että hoidosta ei tehdä sosiaalista showta vaan asiat hoidetaan ja se on sitten siinä. Asiakkaana omalla kohdalleni on sattunut hoitajia, joiden on kanssa tuntunut, että tukehdun siihen sosiaalisuuden määrään. Varsinkin jos olen ollut pidempään hoidossa, se alkaa käydä aika raskaaksi kaiken muun päälle.
Kevään 2. hakuaika päättyi viime kuussa syksyllä alkaviin koulutuksiin, joten seuraava kierros on ajankohtainen. Jos ala ei ole tiedossa, kannattaa selata vaikka https://toissa.fi sivustoa, joka on valtion tekemä sivusto siitä, minkälainen kunkin koulutusalan työllisyystilanne on, miten ihmiset sijoittuvat työelämään, palkkojen jakauma, tarinoita opiskelijoiden työarjesta opintojen jälkeen jne.
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut? Lähtisin opiskelemaan, mutta ainoastaan työllistävää alaa. Röntgenhoitaja tai bioanalyytikko. Joku aika sitten oli hesarissa juttu, että bussikuskit tienaa yli 3 tonnia.
Noita kahta olen jonkin verran miettinyt vaihtoehtoina, mutta en tiedä työllistymisestä. Bioanalyytikon työ etenkin kiinnostaisi, koska minulla on vanha laborantin tutkinto, josta saattaisi olla jotain hyötyä (tosin en oikein ikinä saanut laboratorioalan töitä, mistä kieltämättä tulee mieleen, että saanko sitten töitä myöskään bioanalyytikkona). Ainoa asia mikä minua estää lähtemästä bioanalyytikoksi on lähinnä se ,että pelkään etten opi näytteenottoa. Kun en halua olla se labratyöntekijä joka joutuu satuttamaan potilaita ja pistämään neulalla kymmeniä kertoja tai tekemään jotain muuta vastaavaa, kun ei osaa vaikka löytää suonia.
AP:
Jos opiskelemaan lähdet alaa kannattaa kyllä harkita tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut? Lähtisin opiskelemaan, mutta ainoastaan työllistävää alaa. Röntgenhoitaja tai bioanalyytikko. Joku aika sitten oli hesarissa juttu, että bussikuskit tienaa yli 3 tonnia.
Noita kahta olen jonkin verran miettinyt vaihtoehtoina, mutta en tiedä työllistymisestä. Bioanalyytikon työ etenkin kiinnostaisi, koska minulla on vanha laborantin tutkinto, josta saattaisi olla jotain hyötyä (tosin en oikein ikinä saanut laboratorioalan töitä, mistä kieltämättä tulee mieleen, että saanko sitten töitä myöskään bioanalyytikkona). Ainoa asia mikä minua estää lähtemästä bioanalyytikoksi on lähinnä se ,että pelkään etten opi näytteenottoa. Kun en halua olla se labratyöntekijä joka joutuu satuttamaan potilaita ja pistämään neulalla kymmeniä kertoja tai tekemään jotain muuta vastaavaa, kun ei osaa vaikka löytää suonia.
AP:
Koulutus kestää 3,5 vuotta, joilloin olet jo täyttänyt 50 vuotta, kannattaa todella miettiä kannattaako vaiva.
Menisin opiskelemaan mutta en mihinkään amikseen käteenpierijöiden sekaan vaan ihan minimissään amkiin.