Mitä varten yli 40-vuotiailla naisilla

on paljon ihanampaa kuin 35v, lapset on sen verran isoja että ehtii oikeasti nauttia elämästä. Ennen ehti vain hetkittäin, oli kiire töihin, kauppaan, ruuanlaittoon, lasten harrastuksiin, omiin harrastuksiin, kotiin iltapalalle, lasten läksyjen vahtimiseen jne, jos kaksi sekunttia ennen nukahtamista ehti ajatella elämäänsä niin hyvä.



Nykyisin ehtii tutkailla vaikka naamaansa peilistä puoli tuntia, niinkuin joskus teininä viimeksi.



Ainakin minä nautin suunnattomasti elämästä ruuhkavuosien jälkeen, on oikeasti omaa aikaa ja yöllä saa nukkua ihan niin pitkät unet kuin tarvitsee kukaan ei kömmi viereen potkimaan ja janoa valittamaan.



Vaikka en voi väittää että en olisi nauttinut elämästäni ennenkin, nyt vain ehtii sen ihanan elämän huomata.

seesteinen olo nyt tasan 40-vuotiaana, että menin pari vuotta sitten naimisiin, meillä on ihan pienet lapset, on oma koti, työpaikka jne. Eli elämässä ei tarvitse enää "hankkia" mitään, ei miestä, ei lapsia, ei taloa, ei työpaikkaa, koska ne kaikki on jo. Ei elämä ole sellaista suorittamista kuin aiemmin, nyt vaan elelee päivästä toiseen se on rennompaa:)

elää riippumatonta sinkkuelämää, niin ne kyllä estävät hankkimasta em. asioita jo kaksvitosena.

Sitten kun nämä asiat alkavat olla pulkassa, niin voi siirtyä vakavampaan suhteeseen ja sen myötä lasten hankintaan siinä kolmikymppisenä. Kymmenen vuotta myöhemmin alkaa lapset olla vaivattomassa iässä ja silloin onkin jo 40+.

Itse olen päälle 40v. Tässä iässä on iän tuomaa varmuutta ja osaa arvostaa erinäisiä asioita. Ja aivan toisella näkövinkkelistä, kuin 20v tai 30v.

Olihan se elämä ihanaa,kun itse oli 30v tai 35v. Silloin ei vaan osannut ymmärtää aivan kaikkea.

Nyt on elämä oikeesti ihanaa kun nuo kaikki asiat on hiffannut.

Lapset tehty aika päivää sitten. Laspet isoja. Osaa nauttia eri asioista ja ihan eri tavalla.

Enää en koe traumoja vanhenemisesta. Sitäkin on ollut. En ole epätoivoinen.

Onnellinen, tasapainoinen, seesteinen, harmoninen tms olotila.

Mutta on iän lisääntyminen, kun sen on hyväksynyt, osin vapauttavaakin. Vaikka kun sitä tarpeeksi tulee, alkaa olla paskamaistakin, Tove Janssonia (ja omaa äitiäni) lainatakseni.



Sitä voi esim. kovin kliseisesti tuntea vapautuvansa tietyistä, yleensä nuorille naisille asetetuista (ja nuorena naisena päälleen sovittamista) kahleista. Siis eihän ole maailmassa mitään niin konservatiivista, itselleen ja muille sääntöjä asettavaa olentoa kuin nuori, vasta aikuistunut perheellinen nainen. Se alkaa jotakuinkin viimeistään siinä, kun aletaan opiskella hääetikettiä ja suunnittelemaan sitä suurta päivää.

En ole sitä täällä hehkuttanut.



Minusta on itseasiassa ällöttävää vanheta: leukaperät roikkuu, läski lähtee hitaammin, näkö heikkenee, nuoret miehet eivät enää huomaa jne. Mutta tämä nyt on vain vääjäämätöntä.

Kaikki vanhenevät - teiniäidit ja mummoäidit.



Jos saisin valita olisin aina 35-vuotias. En haluasii olla epävarma parikymmpinen, muttan keski-ikäinenkään. But no can do.

Mitä varten yli 40-vuotiailla naisilla on tällä palstalla kauhea tarve selittää koko ajan miten ihanaa on olla yli 40-vuotias? Siis paasataan vaikka kukaan ei sitä edes kysyisi.

Jotenkin tulee tunne että kirjoittajat koittavat itselleen vakuuttaa miten hienoa on vanheta vaikka oikeasti ovat aivan epätoivoisia.

Onko nelikymppinen sitten niin kamalan vanha ja jos on, onko se jotenkin huono asia, ap? Ahdistaako se (sinua)? Rivien välistä on jotenkin aistittavissa jotain sen suuntaista, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

Muista en mene sanomaan yhtään mitään, mutta näin neljääkymppiä käyvänä - vielä on muutama vuosi aikaa - elämäni on paljon paremmalla tolalla kuin olisin koskaan (nuorempana) voinut kuvitella.

Uskon siis, että elämä yli nelikymppisenä on lähes poikkeuksetta hehkuttamisen arvoinen asia.

Aivan kun aloittaja itse ei vanhenisi ja olisi joskus "rupsahtanut kurppa" hehe, kyllä se vanheneminen koskee kaikkia.

t. hottis seksikäs 23v misu

et yli 40vuotiaat naiset ovat kauheita kanoja,varsinkin kun saavat viinaa!!

jotenkin uskomatonta t. 40 v ja risat

Siis eihän ole maailmassa mitään niin konservatiivista, itselleen ja muille sääntöjä asettavaa olentoa kuin nuori, vasta aikuistunut perheellinen nainen.

Pisti ihan miettimään muutaman (itseäni nuoremman) naisen elämää. Näin vähän vanhempana voi jo vähän relata, siistii:)

vaihdevuosikurppanat sitten kadehtivat nuorempiaan ja ovat mustasukkaisia miehistään ja pelkäävät kuollakseen että nuoret naiset vie niiden miehet?

Enkä ainakaan minä pelkää yhtään, että joku nuorempi nainen veisi mieheni, ihan naurattaa ajatuskin.

kuumat aallot jne