Mitä varten yli 40-vuotiailla naisilla

Kenties ihminen, joka ei vanhene?



Vai oletko kenties ihminen, joka kyllä vanhenee, ja jonka elämä loppuu 40-vuotiaana?



Aika surullinen näkymä, jos ajattelee mukavien asioiden olevan ohi 40-vuoden jälkeen!



Mutta ihan vakavissaan, täällä tuntuu olevan jollakulla enemmän kuin ongelma jonkun 40+ naisen suhteen! Siis joku helkkarinmoinen kateus tai vastaava, joka saa naputtelemaan suorastaan sairaalloisella tavalla näitä järjettömiä, mollaavia aloituksia yli 40-vuotiaista naisista.

Mutta on iän lisääntyminen, kun sen on hyväksynyt, osin vapauttavaakin. Vaikka kun sitä tarpeeksi tulee, alkaa olla paskamaistakin, Tove Janssonia (ja omaa äitiäni) lainatakseni.

Sitä voi esim. kovin kliseisesti tuntea vapautuvansa tietyistä, yleensä nuorille naisille asetetuista (ja nuorena naisena päälleen sovittamista) kahleista. Siis eihän ole maailmassa mitään niin konservatiivista, itselleen ja muille sääntöjä asettavaa olentoa kuin nuori, vasta aikuistunut perheellinen nainen. Se alkaa jotakuinkin viimeistään siinä, kun aletaan opiskella hääetikettiä ja suunnittelemaan sitä suurta päivää.

Tuo osui niin naulan kantaan tuo, että nuori nainen on konservatiivinen =). Olen nyt 41-vuotiaana huomattavasti sallivampi sekä itseäni että muita kohtaan kuin parikymppisenä. Silloin oli niiiiin tietoinen, miten piti olla ja elää ja yritti olla kaikille mieliksikin ja kun sen tajuaa, että tuollainen ei ole mahdollist,n iin se vapauttaa hirmu paljon energiaa muuhun. Ihanaa tää yli nelikymppisen naisen elämä!!

mun miehestä ja pelkäisin että joku nuorempi vie hänet minulta. Kun asia on oikeesti ihan päinvastoin meillä =). Nyt jos koskaan saan huomioita NUOREMMILTA miehiltä ja en vaan tajuu mikä siinä on?? Sillä nuoren palstamamman mielestähän minä olen rupsahtanut kurppa =). Mun mies ei vaihtaisi mua mihinkään, sitä ei kiinnosta nuoremmat pätkääkään eli näin..

olisiko ap:lla joku ongelma ikäasioiden kanssa.



44 ja elämä ihan ok, ja niin se oli 34-vuotiaanakin, ja 24

Ulkoisesti rupsahtaa, mutta järkeä enemmän ja myös elämänkokemus tekee viisaammaksi.

Nuoret on ns. vähän tyhmiä ja ajatus pyörii siinä ulkonäön keskelle, niinkuin sinullakin.

Luulet, että elämä on vain pelkkää ulkonäköä.

Nautin elämästä nyt paljon enemmän, kuin ennen ja ikää 45v.

Sain kuopukseni 42v, seksuaalisuuteni ja kauneuteni on kypsynyt ja parhaimmillaan ja olen sinut itseni kanssa. En ollenkaan kaipaa niitä epätoivoisia nuoruusvuosia!



50v onnellinen 2 miehen rakastama nainen

*halit* t. 42 v

25 vuotiaana oli opinnot kesken, miehestä en ollut varma, kunto oli huono, raha ei riittänyt ja vauva valvotti.



Nyt nelikymppisenä on hyvä työ jossa viihdyn ja koen onnistumisia, hyvä mies, trimmi kroppa, taloudellinen tilanne hyvä, kuopus on nukkuu öisin ja teinit ovat ok nuoria. Koskaan enää en ole niin nuori kuin tänään, joten miksi haikailla eilistä tai surra tulevaa. Juuri näin elämä on hyvä.

Mikä vika 35-vuotiaan elämässä sitten oli?

olen 44v ja asiat eivät voisi olla paremmin

kymmenen vuotta vanhempia ja ei siis enää tarvitse elää pikkulapsiperheen elämän pakkotahtisuutta.

eläminen on noin vastenmielistä????

Mikä vika 35-vuotiaan elämässä sitten oli?

olen 44v ja asiat eivät voisi olla paremmin

kymmenen vuotta vanhempia ja ei siis enää tarvitse elää pikkulapsiperheen elämän pakkotahtisuutta.

mutta arvaukseni on että ensin sitä neljääkymmentä pelätään, ja sitten kun se tulee ja menee eikä elämä muutukaan kamalaksi, helpotus on niin suuri että sitä halutaan hehkuttaa.



En ole vielä neljääkymmentä, mutta täytyy sanoa etten IKINÄ olisi arvannut että 38-vuotiaana olo on niin samanlainen kuin "aina ennenkin", eli etten tunne oloani sen vanhemmaksi ja väsyneemmäksi kuin esim. kymmenen vuotta sittenkään. Toivottavasti tilanne on sama vielä kymmenen vuotta eteenpäinkin.

että ei se elämä siitä sen kummemmaksi muutu vaikka ikää tulee 40v :)

olen 44v ja asiat eivät voisi olla paremmin

olen 44v ja asiat eivät voisi olla paremmin

Ei tässä ole mitään selittämistä - elämä vain on niin ihanaa, piste. :)



t. 45 v.

Haluaisivat vielä lapsen, mutta ikää on jo.

Tai parisuhteen, tai haluaisivat olla vielä nuoria, mutta eivät ole enää ja sitten voivotellaan tai tehdään jotain epätoivoisia yrityksiä näyttää nuoremmalta. Sitten 50v täytettyään alkaa tutut jo olla kypsempiä, ja rauhallisempia, ei tarvi enää suorittaa, tehdä lapsia, eikä tarvi enää yrittää näyttää nuoremmalta, kun ei enää edes voi näyttää, paitsi ehkä botoxilla ja isoillla kauneusleikkauksilla? He minusta sanovat useimmiten, että kiva olla tämän ikäinen.

vaihdevuosikurppanat sitten kadehtivat nuorempiaan ja ovat mustasukkaisia miehistään ja pelkäävät kuollakseen että nuoret naiset vie niiden miehet?

seesteinen olo nyt tasan 40-vuotiaana, että menin pari vuotta sitten naimisiin, meillä on ihan pienet lapset, on oma koti, työpaikka jne. Eli elämässä ei tarvitse enää "hankkia" mitään, ei miestä, ei lapsia, ei taloa, ei työpaikkaa, koska ne kaikki on jo. Ei elämä ole sellaista suorittamista kuin aiemmin, nyt vaan elelee päivästä toiseen se on rennompaa:)

seesteinen olo nyt tasan 40-vuotiaana, että menin pari vuotta sitten naimisiin, meillä on ihan pienet lapset, on oma koti, työpaikka jne. Eli elämässä ei tarvitse enää "hankkia" mitään, ei miestä, ei lapsia, ei taloa, ei työpaikkaa, koska ne kaikki on jo. Ei elämä ole sellaista suorittamista kuin aiemmin, nyt vaan elelee päivästä toiseen se on rennompaa:)

ja miehet on jo laitettu kiertoon, joten ei tarvi olla mustis :)



40+ vuodet olleet parhaita mun elämässä