Suurten ikäluokkien rutkutus ärsyttää

Suuret ikäluokat hoitavat tälläkin hetkellä omia vanhempiaan, jotka eivät mahdu vanhainkoteihin. Näiltä taas ei ihmeemmin rahaa perittäväksi jää, koska eiväthän he edes ansainneet kovin paljoa (sotien jälkeen ennen 70-lukua palkat eivät olleet kummoisia, ei niistä säästetty).



Byrokratia luotiin ennen suuria ikäluokkia, sitten heidät koulutettiin siihen työntekijöiksi. Ehkä heidän olisi pitänyt sanoa, että kiitos ei, jäämme tänne pientiloja viljelemään kaikki. Niin Suomessa olisi nyt noin 100 000 asukkaan Helsinki ja noin 0.8 miljoonaa pientilaa. Sinäkin asuisit pikkutilalla, jossa olisi navetassa pari lehmää, muutama sika ja lampaita, aamulla kävisit lypsyllä ja hoitaisit lapset kotona...

kylläkin kuolleet jo. Suuret ikäluokat kuluttivat vanhempiensa tienestit eivätkä he ehtineet ansaita työeläkkeitä juurikaan - järjestelmä alkoi vasta 60-luvulla, joten vanhempi väki sitkutteli kansaneläkkeellä. Julkinen sektori syntyi 60- luvulla, jolloin suuret ikäluokat astuivat työelämään.

mikään suurten ikäluokkien fani



Ovat toki tehneet paljon hyvää ja ahkerasti duunia yhteiskuntamme kehittämiseksi.



Jaksan kuitenkin väittää, että eivät ole tehneet riittävän kauaskantoisia tai kestäviä ratkaisuja.



Yhteiskuntamme rakennuskanta on homeessa ja eläkkeiden lisäksi saa nuorempi sukupolvi ensin purkaa huoltamattomat rakennukset ja sen jälkeen rakentaa kaiken uusiksi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.



Mielestäni suuri ikäluokka on pedannut eläkepäivänsä suorastaan ryöstämällä meiltä nuoremmilta.



Täytyy kuitenkin muistaa, että osa eläköityvistä kansalaisista on oikeasti tukalassa taloudellisessa tilanteessa. Kaikilla ei ole asiat hyvin.



Mielestäni suurten ikäluokkien tulisi myydä asuntonsa ja rahoittaa sillä "kalliit hoitonsa". Jos on 70 vuotta elänyt, niin kyllä pitää jo olla sukan varressa jotain eläkepäivien varalle, eli käänteinen asuntolaina vainkäyttöön. Näin pysyy verotus kohtuullisena, eikä suomi uppoa velkavankeuteen ja 30 vuotta kestävään taantumaan.

kylläkin kuolleet jo. Suuret ikäluokat kuluttivat vanhempiensa tienestit eivätkä he ehtineet ansaita työeläkkeitä juurikaan - järjestelmä alkoi vasta 60-luvulla, joten vanhempi väki sitkutteli kansaneläkkeellä. Julkinen sektori syntyi 60- luvulla, jolloin suuret ikäluokat astuivat työelämään.

Suuret ikäluokat ovat melkoinen tulppa ja rasite.

Ovat olleet tulppana nuorempien työllistymiselle ja nyt ovat rasite nuoremmille eläkkeiden ja hoidon tarpeen muodossa.



Ja ikävintä on lisäksi se, että eivät he mitään hyvää yhteiskuntaa luoneet vaan heidän vanhempansa loivat mitä pystyivät ja suuret ikäluokat ovat sen pääasiassa pilanneet. Meille nuoremmille lankeaa nyt ikävä velvollisuus yrittää korjata mitä korjattavissa on.



Kannatan suurien ikäluokkien ikäisten ihmisten eläkkeiden leikkaamista. Keskimäärin suurilla ikäluokilla on maksetut asunnot jopa useita asuntoja. He eivät ole köyhiä eivätkä vähäosaisia.



Heitä vanhemmat ja nuoremmat sen sijaan saattavat kyllä ollakin.

Vai tulppa ja rasite. Minkäs sille voin, jos pääsin vasta 64 vuotiaana ruhtinaalliselle eläkkeelle.

Pelkäävät suuria ikäluokkia, koska heillä on taloudellinen valta. Lopettavat kohta lööppien lukemisen!

Mua ainakin nykyisellään kiinnostaa kovasti nuorten asiat, sillä omat lapseni ovat tulleet siihen ikään.

jotenkin iän mukaan? Kyllä Suomessa jokaisella 18 vuotta täyttäneellä on yhtäläinen äänioikeus. Kummastipa nämä solidaarisuuden ja tasa-arvon perään huutelijat tuntuvat kuitenkin tipahtavan eduskunnasta joka vaaleissa, vaikka nuoria äänestäjiä on paljon. Tai ehkäpä nuoriso kokee porvarillisen kykypuolueen ajavan taloudellista tasa-arvoa, solidaarisuutta, tuloerojen tasoittamista, hyvinvointia, asuntojen hintojen laskemista, asuntolainojen saannin ehtojen helpottamista, eläkeiän laskemista, yritysten voittojen suuntaamista kansalaisille ja muuta sellaista kaikille kivaa?

Mutta heidän yhteenlaskettu joukkonsa ei ole niin homogeeninen kuin suurten ikäluokkien joukko. Esimerkiksi 18-25 vuotiaat varmasti haluavat ilmaista opetusta, opintotukea, edullisia vuokra-asuntoja jne. 25-35 vuotiaat sitä vastoin ovat kiinnostuneita työpaikoista, päiväkodeista ja asuntojen hinnoista. 35-45 vuotiaat haluavat verohelpotuksia, kasvattaa omaisuuttaan, saada lapsensa hyviin kouluihin. 45-55 vuotiaat alkavat jo vähän miettiä terveydenhoitoa, vanhuutta, eläkkeitä ja siitä ylöspäin kun mennään suuriin ikäluokkiin niin tärkeimpiä asioita ovat vanhustenhoito ja eläkkeet. Yhtenäiset tavoitteet siis. P*skat päiväkodeista, koulutuksesta, korkovähennyksistä tai nuorten työttömyydestä.

Pelkäävät suuria ikäluokkia, koska heillä on taloudellinen valta. Lopettavat kohta lööppien lukemisen!

Niin rohkeaa toimittajaa ei taida löytyä.

päiväkotien asiaa ja äitiyslomia ja äitiyspäivärahoja.



Kun he eivät niitä enää tarvinneet, alkoi niiden alasajo. Eli minä olen saanut paljon pienemmän äitiyspäivärahan kuin siskoni, joka on suuria ikäluokkia.



Ettekö ole ihmetelleet, miksi nyt huudetaan rahaa vanhustenhuollolle? Eivät itse satsanneet omien vanhempiensa hoitoon, mutta nyt on paskat housuissa ja pitäisi panna veroeurot heidän hoitoonsa ja ottaa ne lapsilta pois.



Ja ihmiset lankeavat ansaan ja huutavat suuna päänä, että rahaa lisää suurien ikäluokkien laadukkaaseen hoitoon ja päiväkotiryhmiä isommaksi.

päiväkotien asiaa ja äitiyslomia ja äitiyspäivärahoja.

Kun he eivät niitä enää tarvinneet, alkoi niiden alasajo. Eli minä olen saanut paljon pienemmän äitiyspäivärahan kuin siskoni, joka on suuria ikäluokkia.

Ettekö ole ihmetelleet, miksi nyt huudetaan rahaa vanhustenhuollolle? Eivät itse satsanneet omien vanhempiensa hoitoon, mutta nyt on paskat housuissa ja pitäisi panna veroeurot heidän hoitoonsa ja ottaa ne lapsilta pois.

Ja ihmiset lankeavat ansaan ja huutavat suuna päänä, että rahaa lisää suurien ikäluokkien laadukkaaseen hoitoon ja päiväkotiryhmiä isommaksi.

Heillä on siihen ihan hyvät eläkkeet.

Aika vasta oli lehdessä juttu siitä, kuinka paljon suuret ikäluokat sponsoroi aikuisia lapsiaan. Meillä juurikin näin, eläkkeelle kohta jäävä äitini antaa minulle ja siskolleni säännöllisesti 300-400 euroa. Vanhemmillani on lainat maksettu, he eivät paljon kuluta. Ylimääräistä jää siis pienemmästäkin palkasta. Aika mukavasti auttoivat minua myös opiskeluaikana, lisäksi olivat laittaneet lapsilisäni säästötilille. Epäilen, etten pysty omille lapsilleni vastaavaa tarjoamaan. En minä tästä kuitenkaan suuria ikäluokkia syytä. Ehkä meidänkin ikäluokkaa vielä lykästää jonain päivänä ja sitä paitsi, kyllä me jos joku ollaan pullamössössä kasvaneita ja liian helppoon elämään tottuneita. Yhyy yhyy, kun ei ole varaa ostaa wiitä, otetaanpa pikavippiä. Mun vanhemmat on sentään joutuneet säästämään esim. ensimmäistä autoaan varten. Kuka nykyään enää edes mitään säästää? Lainaksi eletään.

Tämän pullamössöikäpolven toive näyttää tosiaan olevan, ettei muita tarvita kuin tuottavia ihmisiä, joten odotettavana on, että jossain vaiheessa ihmisten elämä lopetetaan yhteiskunnan toimesta tuottavuuden eikä inhimillisten perusteiden mukaan. Siinäpä menee sitten moni nuorikin, joka on heti koulusta päästyään "syrjäytynyt" kaljakuppiloihin ja huumejengeihin vanhempiensa elätettäväksi.

Itse olen työskennellyt 15-vuotiaasta keskeytyksettä yli 40 vuotta, itseni ja lapseni elättänyt, 25 vuotta maksanut asuntolainoja, auttanut rahallisesti lapsiani eteenpäin vielä nykyäänkin.

Hermot on menneet vakavan masennuksen puolelle työpaikalla, jossa näitä nuoria ja näppäriä on. Nuoriso jyrää ja vihjailee kuinka ollaan täälläkin taakkana.

Hoitelimme myös hautaan äitini anoppini ja appeni, heiltä ei paljoa perintöä jäänyt ja kaiken avun teimme ilmaiseksi.

Itse ainakin toivon, että omat lapseni ja lapsenlapseni rakastaisivat minua itseni eikä rahojeni vuoksi, näin he kyllä tekevätkin. He yrittävät selviytyä omillaan ja antavat arvoa myös meille. Eipä ole mitään rakkaampaa kuin lapsenlapset!!

Älkää marisijat pelätkö, kuolemme ennen aikojaan tätä menoa ja pääsette kiinni suuriin perintöihinne! Tehkää te parempi maailma, kun sen taidatte. Parhaamme mekin yritimme.

Olit siis yksinhuoltaja?

Milloin maksoit asuntolainaa ja millä korolla?

Et ole ollut pätkätöissä?

joista tätä nuorempaa ikäpolvea en ymmärrä lainkaan. Ei alle 30-vuotiailla kuulukaan olla omaa asuntoa ja vakituista työpaikkaa. Ei se järjestelmä ole koskaan mennyt niin.



Suuret ikäpolvet olivat nuoria aikuisia 60-luvun puolessa välissä. Silloin ei ollut lapsilisiä, ei kunnallista päivähoitoa, lauantai oli työpäivä, ei ollut asumistukea, opintotukea eikä edes kattavaa terveyskeskusverkostoa. Nuoret aikuiset asuivat ahtaasti, tekivät töitä opiskelujen lomassa tai hakeutuivat ilman koulutusta työelämään. Ahtaasti asuminen oli normaalia, töitä piti etsiä ja hakea ahkerasti. Monet muuttivat maaseudulta kaupunkiin ja jättivät kaikki tukiverkot taakseen. Työn perässä piti muuttaa, kun vaihtoehtoja ei ollut.



On totta, että tilanne parani 70-luvulla. Toisaalta silloin tuli myös työttömyyttä mukaan kuvioihin. 70-luvulla suuret ikäluokat alkoivat lähetä jo 30 ikävuotta, ja oli toki aikakin jo löytää vakituiset työpaikaat, oma asunto jne. Ei heillekään ole kaikki tippunut ilmaiseksi. Oma perheeni muutti isän työpaikan takia tiuhaan ja suku ja kotikaupunki jäi kauas taakse.



Nykyään tilanne on vähän toinen. Ystäväni on 28-vuotias yh. Hän on ollut työttömänä jo jonkin aikaa eikä tarjottu työkään kelvannut, koska työmatkat olivat niin mahdottomat. Työ oli samassa kaupungissa kuin missä ystäväni asui, mutta se olisi merkinnyt sitä, että 5-vuotias lapsi olisi viety päiväkotiin hiukan klo 7 jälkeen ja haettu vasta niukasti vähän ennen viittä. Bussiyhteydet kun olisivat näin hankalat. Joo, olisihan se kamalaa, että lapsi olisi hoidossa ja äiti ansaitsisi ihan itse rahaa. Kyllähän sen työpaikan pitää tottakai sijaita oman asunnon vieressä. Ei sinne lähemmäksi voi muuttaa, ei voi hankkia omaa autoa eikä ainakaan kestää sitä, että lapsi olisi päivähoidossa tunnin pidempään kuin keskivertosuomalaisella. Mieluummin siis ollaan työttömiä ja annetaan yhteiskunnan maksaa kotonaolo. Tätä mahdollisuutta ei ollut suurilla ikäluokilla.



Minusta pullamössösukupolvi kuvastaa hyvin nykyisiä 20+-vuotiaita ja jopa 30+-vuotiaitakin. Kaikki pitää saada ilmaiseksi, ilman vaivaa, helpommalla ja tasan yhtäpaljon kuin joku muukin. Ikinä yhteiskunta ei ole tukenut näin hyvin ja runsaasti pelkästään kotona istumisesta mutta lisää on saatava ja heti. Pätkätyöt ovat kauheita, mieluummin ollaan vaan kotona. Työmatkaa ei saa olla, työ ei saa alkaa väärään aikaan eikä saa loppua väärään aikaan. Työ ei saa rasittaa liikaa eikä siitä saa saada liian huonoa palkkaa. Muuten vaan jäädään mieluummin kotiin.



Minä lähenen nyt 40 vuoden ikää. Olen ollut erinäisissä töissä 15-vuotiaasta lähtien, ja samalla opiskellut lukion jälkeen 8 vuotta. Pätkätöitä tein toiset 8 vuotta ennen kuin sain vakinaisen työsuhteen. Velkaa on paljon, mutta muuten elämä alkaa vasta nyt vakiintua. Näin tosin oli omilla vanhemmillanikin. Työtä piti vaihtaa, kun vanha loppui, mutta aina pärjättiin. Oma isäni asui usein eri paikkakunnillakin, kun ei viitsitty enää teinejä repiä irti kotipaikkakunnasta, mutta jostainhan sitä rahaakin oli saatava. Ei olisi tullut kyseeseenkään heittäytyä kotiin istumaan, kun työmatka oli liian pitkä...



Tämä "kaikki mulle heti"-sukupolvi on oikea vinkuvalitusmarisijasukupolvi. Kun jotkut ovat tehneet työtä oman hyvinvointinsa eteen, pitäisi tämän sukupolven saada kaikki ilmaiseksi vain sillä periaatteella, kun muillakin on. Miten olisi, jos nostaisitte sen perseenne irti sohvasta ja lähtisitte tosissanne tarttumaan tilaisuuksiin ilman jatkuvia reunaehtoja. Jos teidän työpaikkanne ei sijaitse trendikkäästi asuntonne vieressä, jos se työ ei olekaan ihan niin helppoa ja mielekästä kuin haluaisitte ja jos se palkka nyt ei heti vastaa mielikuvianne, saatte silti siitä rahaa ja työkokemusta ja se voi olla askel parempaan ja vakituisempaan työsuhteeseen.

kun niin kovasti surkuttelit sitä. Tosiasiassa lähes kaikki 90-luvun laman aikaan nuoria aikuisia olleet ja sillooin työttömyydestä ja pätkätöistä kärsineet ovat ostaneet halvalla (ensi)asuntonsa ja asuvat nyt velattomissa taloissaan. Ja ovat ihan oikeissa töissäkin olleet kauan.

Sen sijaan nykypäivän pätkätyöläiselle ei näy valoa tunnelin päässä. Eikä mitään mahdollisuutta oman asunnon ostamiseen ole.

Meinaatko siis, että suhdannevaihtelutkin ovat suurten ikäluokkien juoni? Kyllä, meillä kävi onni, ostimme kerrostaloasuntomme vuonna 1995, maksoimme siitä 80 tuhatta euroa, arvo noussut niin, että sen arvo nyt on 180 tuhatta. Tosin mehän emme siitä mitään hyödy, koska emme voi asuntoa myydä ja hassata rahaa, eli arvonnousu on siinä mielessä vähän fiktiivistä. Lama kuitenkin edesauttoi siis meidän ensiasuntomme ostoa. Pari vuotta sitten näytti, että taas asuntojen hinnat laskevat. Naapuri myi asuntonsa 130 tuhannella eli n. 20 tonnia alle nykyhinnan. Älysitkö iskeä pari vuotta sitten ja hyödyntää hintojen notkahduksen? PS: jos hinnat aina vaan nousevat, niin silloinhan sinunkin nyt ostamasi asunnon hinta on noussut 16 vuodessa. Ei ehkä tuplaantunut, mutta veikkaan, että aika likellä. Jos siis ostat sen muuttopainekunnasta, kuten me stadista. Ei siis todellakaan kannata tässä nyt syyttää markkinatilanteesta ketään...

Me, jotka valmistuimme 90-luvun laman alkuun, emme todellakaan ole ostannet halpoja asuntoja. Jos asunnot oli halpoja, niin korot puolestaan oli pilvissä eli siinä 13-16%!!! Mietipä sitä, sinä nuori, joka tänä päivänä nautit 2%:n asuntolainakorkoa. Ja se 90-luvun lama oli PAAAAALJON syvempi ja pahempi kuin tämä nykyinen mini-lama. Voi elämän kevät, miten jollakin voi olla tuollainen kuva!

kun niin kovasti surkuttelit sitä. Tosiasiassa lähes kaikki 90-luvun laman aikaan nuoria aikuisia olleet ja sillooin työttömyydestä ja pätkätöistä kärsineet ovat ostaneet halvalla (ensi)asuntonsa ja asuvat nyt velattomissa taloissaan. Ja ovat ihan oikeissa töissäkin olleet kauan.

Sen sijaan nykypäivän pätkätyöläiselle ei näy valoa tunnelin päässä. Eikä mitään mahdollisuutta oman asunnon ostamiseen ole.

Meinaatko siis, että suhdannevaihtelutkin ovat suurten ikäluokkien juoni? Kyllä, meillä kävi onni, ostimme kerrostaloasuntomme vuonna 1995, maksoimme siitä 80 tuhatta euroa, arvo noussut niin, että sen arvo nyt on 180 tuhatta. Tosin mehän emme siitä mitään hyödy, koska emme voi asuntoa myydä ja hassata rahaa, eli arvonnousu on siinä mielessä vähän fiktiivistä. Lama kuitenkin edesauttoi siis meidän ensiasuntomme ostoa. Pari vuotta sitten näytti, että taas asuntojen hinnat laskevat. Naapuri myi asuntonsa 130 tuhannella eli n. 20 tonnia alle nykyhinnan. Älysitkö iskeä pari vuotta sitten ja hyödyntää hintojen notkahduksen? PS: jos hinnat aina vaan nousevat, niin silloinhan sinunkin nyt ostamasi asunnon hinta on noussut 16 vuodessa. Ei ehkä tuplaantunut, mutta veikkaan, että aika likellä. Jos siis ostat sen muuttopainekunnasta, kuten me stadista. Ei siis todellakaan kannata tässä nyt syyttää markkinatilanteesta ketään...

Et tiedä mistä puhut Me, jotka valmistuimme 90-luvun laman alkuun, emme todellakaan ole ostannet halpoja asuntoja. Jos asunnot oli halpoja, niin korot puolestaan oli pilvissä eli siinä 13-16%!!! Mietipä sitä, sinä nuori, joka tänä päivänä nautit 2%:n asuntolainakorkoa. Ja se 90-luvun lama oli PAAAAALJON syvempi ja pahempi kuin tämä nykyinen mini-lama. Voi elämän kevät, miten jollakin voi olla tuollainen kuva!

ja palataksemme suuriin ikäluokkiin ja heitä edeltäneeseen sukupolveen, kannattaa pitää mielessä se että heillä todellakin vauhdilla laukkaava inflaatio söi asuntolainat ihan itsestään. Lisäapua antoivat säännöllisesti tehdyt devalvaatiot, jolla Suomen kilpailukykyä parannettiin. Ja vaikka nykyään korot ovat suht alhaalla, nykyvelalliset maksavat kuitenkin reaalikorkoa lainoistaan.

Ja silloin siellä päiväkodeissa oli hoitajia pilvin pimein ja ruokakin oli kunnollista.

Tiedän tämän koska olin töissä päiväkodeissa 80-luvulla. Aina oli lounaan kanssa mehevät jällkärit ja rahaa käytettiin ruokaan todella paljon.

Nyt muiden ikäluokkien lapset saavat päiväkodissa pärjätän lähes omillaan, hoitajia on vain yksi 20 lasta kohden ja ruoasta on leikattu niin, ettei lasta kohden ole kuin puolikas paahtoleipä aterialla. Senkin olen nähnyt koska olen päiväkodissa ollut töissä.



Mua jotenkin ällistyttää, ettei ihmiset tämän enempää valita ja vaadi epäkohtiin puuttumista. Onko niin, että 60,70 ja 80 luvun aikuiset on niin väsyneitä ja ahdistuneita, etteivät jaksa taistella pienimpienkään oikeuksiensa puolesta saati paremman yhteiskunnan eteen.

Jos en olisi ollut nuori aikuinen 80-luvulla, en tietenkään tietäisi miten asiat on olleet, eikä olisi vertailukohtaa mutta kun sen muistaa ja tietää niin nykykehitys harmittaa tavattomasti.

Mitä niitä säästelevät!? Turhaan monet heistä valittavat, kun omaisuuttaa on vaikka kuinka. Siitähän saisi rahaa hoitoihin, lääkkeisiin yms. Mutta ei, pitää kunniallisuuden nimissä heittäytyä marttyyriksi ja säästää niitä lapsille, ettei sitten heidän kuoltuaan voi kukaan haukkua, kun kaikki omasuutensa tuhlasi. Voi sitä HÄPEÄN määrää kuoleman jälkeen, jos ei jäisi perintöä lapsille!



Mieluummin ruikutetaan nyt eläessä ja yritetään vaatia kaikki palvelut illmaiseksi. Ärsyttävää!

Suuret ikäluokat ovat Suomen historian ensimmäinen sukupolvi, jonka varallisuus on ja tulee olemaan korkeampi kuin jälkipolviensa. Mielestäni se kertoo jo jotain siitä, kuinka hyvin ovat onnistuneet vetämään vain ja ainoastaan niistä omista naruistaan vaaliuurnilla.

käyttää omaisuutensa itseensä viimeistä penniä myöten. Pankeillahan on ns. käänteinen asuntolainakin tarjolla. Turha omaisuutta on jättää kiittämättömälle ruikuttavalle jälkikasvulle tapeltavaksi.