Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien rahallinen avustus asunnonostossa
19.01.2011 |
Jos olisit ottamassa lainaa asunnonostoon ja vanhempasi tarjoutuisivat antamaan sinulle rahallista apua niin mitä tekisit?
Moni palstalla kun on kertonut saaneensa kotoa vaan 100 m etumatkaa ja kehuu sillä ettei ole koskaan saanut minkäänlaista apua vanhemmiltaan.
Isäni haluaa antaa meidän asunnonvaihtoon 30.000 euroa ja mun mielestäni se on aivan mielettömän hienoa enkä häpeä lainkaan ottaa tuota rahaa vastaan. Omat isovanhempani auttoivat aikoinaan vanhempiani ensiasunnon hankinnassa ja nyt he näköjään haluavat laittaa "hyvän kiertämään."
Kommentit (59)
Luin enimmän osan ketjusta, enkä huomannut kuin fiksuja neuvoja ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Ehkä se "kateuskin" sitten voi olla katsojan silmässä.
Ei ole itseltäni pois jos joku toinen saa vanhemmiltaan taloudellista tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän pitäisi tulla toimeen omillanne ja ostaa asunto johon teidän tuloillanne on varaa. Ei kuulu elää toisten ihmisten rahoilla.
Mun mielestä on ainakin parempi että mun äiti ja isoäiti avusti mua silloin kun oli asuntolainat ja muutenkin rahasta tiukkaa, eikä makuuttaneet rahoja omilla tileillään odottamassa että mä perin ja maksan perintöveroja...
Sillon kaksvitosenahan sitä apua tarvitsi. Mun mielestä aika vattumaisia nihilistejä sellaset vanhemmat joilla itsellä on raha-asiat kunnossa mutta antaa lastensa suunnilleen nähdä nälkää. Rakkautta? Ei mun nähdäkseni.
teille, joita vanhenpanne auttavat. Itselläni on varakkaat vanhemmat, mutta ilmeisesti saan sitten joskus perintöä ja muhkeat verot maksettaviksi.
Opiskeluaikana en ole mitään avustusta saanut kotoa. Muistan, kun monet kaverit asuivat vanhempien omistamissa asunnoissa ja kävivät yhdessä tekemässä viikon ruokaostokset.
Nyt, kun on asuntolainaa ja pienet lapset, ei edelleenkään mitään.
Harmittaa kyllä, kun tiedän, että heillä olisi mistä antaa. Itse en koskaan perinnöstä pääse hyötymään, mitä sillä rahalla enää 6-kymppisenä tekee, mutta toivon sillä voivani itse auttaa omia lapsiani hieman helpomman elämän alkuun.
näyttää olevan niin rikkaat vanhemmat, jotta tuollaisia summia lahjoittelevat. Varmasti helpottaa elämää.
Mulle ei ole kukaan koskaan lahjoittanut yhtään mitään, ei senttiäkään, vaan kaiken olen itse säästänyt palkastani - joka ei tosiaan päätä huimaa. Sittemmin tietysti miehen kanssa yhdessä, eikä hänkään mikään suuripalkkainen ole. Eikä hänenkään vanhemmat ole meitä auttaneet rahallisesti ikinä.
No. Me ehkä asutaan vaatimattomammin (ihan omakotitalossa kuitenkin, mitä nyt lainanmaksua riittää vielä hamaan tulevaisuuteen), ei pystytä juuri reissaamaan missään tai ostelemaan kalliita muodissa olevia asioita, paitsi harkinnan ja säästämisen jälkeen.
Mutta tiedättekö mitä. Ei haittaa, sillä mä tiedän, että kaiken mitä mulla on, olen hankkinut ihan itse, omilla ansioillani, ja voin seistä pää pystyssä todeten, että mä pärjään! Itse. Ja aion pärjätä jatkossakin. Joskus se vähemmän on jopa enemmän, jos kukaan ymmärtää...
En kovin mielelläni edes ottaisi vastaan mitään isoa rahalahjoitusta, johan siitä jäisi älytön kiitollisuudenvelka ja tuntuisi jotenkin pöljältä. Kun kuitenkin olen aikuinen ja työssä käyvä ihminen. Mutta te jotka niin teette ja koette sen olevan ihan ok, sen kun vaan :).
Ehkä asioita arvostaakin enemmän, kun niitten eteen joutuu tekemään töitä...
En kovin mielelläni edes ottaisi vastaan mitään isoa rahalahjoitusta, johan siitä jäisi älytön kiitollisuudenvelka ja tuntuisi jotenkin pöljältä. Kun kuitenkin olen aikuinen ja työssä käyvä ihminen. Mutta te jotka niin teette ja koette sen olevan ihan ok, sen kun vaan :). Ehkä asioita arvostaakin enemmän, kun niitten eteen joutuu tekemään töitä...
...ja taivaassa kirkkaamman kruunun saat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me kun rakennettiin, anoppi aina nappaili laskuja muistitaululta. suurin oli lähemmäs 30 000€
Itse en koskaan perinnöstä pääse hyötymään, mitä sillä rahalla enää 6-kymppisenä tekee, mutta toivon sillä voivani itse auttaa omia lapsiani hieman helpomman elämän alkuun.
niin sun kannattaa luopua perinnön vastaanottamisesta, jolloin perintö jaetaan suoraan seuraaville perijöille eli sun lapsille. Näin sun ei tarvi maksaa perintöveroja rahasta, jota et enää tarvi ja sitten muutaman vuoden päästä sun lapset maksais taas perintöveron siitä samasta rahasta, kun sä oot kuollut.
Parempi, että lapset perii suoraan isovanhempansa, maksuun menee vain yhdet perintöverot (jotka nekin on pienemmät, kun ne jakaantuu useammalle lapselle, jolloin jokainen lapsi saa periä ensin verottomana osan ja vasta lopusta maksaa verot). Ja rahat menee heti käyttöön sille sukupolvelle, jolla niille rahoille on enemmän käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuttavapariskunta, jonka rouvan äiti osti heille paritalon KOKONAAN. Eli siis tekivät lainapaperit äidin kanssa ja lyhentävät korotonta velkaa äidille pikkuhiljaa (hyvin vähän). Ja tämä asia on todella hys hys. Enkä usko, että pelkäisivät kateellisia, vaan enemmänkin kyse on ehkä siitä, että tietävät kaikilla muilla olevan pankkilainaa (kenellä enemmän kenellä vähemmän) ja pärjäävän omillaan. Eli on siinä ehkä pieni "noloustekijäkin" että pariskunta tarvitsi äidin apuun asunnon ostoon.
Me itse olemme saaneet pienempiä avustuksia omille lapsillemme isovanhemmilta, eli olemme sitten ostaneet osakkeita/rahasto-osuuksia heille. Itsellemme emme ole saaneet emmekä pyytäneet mitään (ainoastaan pienet perinnöt kaukaisemmilta sukulaisilta). Ja voin kyllä sanoa olevani ylpeä, että meidän asuntomme on lähes 100 % meidän omilla rahoilla ostettu. Mieheni sisarukset menevät huomattavasti herkemmin vanhempien kukkarolle ihan pyytämään rahaa (hekin aikuisia työssä käyviä ihmisiä) ja minusta se on kyllä vähän noloa....
mutta ystävättäreni oli kerran suunnitellut kaukomatkaa ystävänsä kanssa. Tuli kuitenkin yllättäviä kuluja ja työpaikkakin vaihtui, joten hän sanoi ystävälleen, että nyt on valitettavasti luovuttava tästä kaukomatkasuunnitelmasta, hänellä ei ole varaa. No, toinenpa tokaisi, että "pyydä vanhemmiltasi rahaa". Ystäväni jäi haavi auki tuijottamaan, he molemmat ovat reippaasti yli 30 v ja hyväpalkkaisissa töissä.... Lopulta hän sai kuitattua, että minä en ole kyllä pyytänyt vanhemmiltani rahaa sen jälkeen kun täytin 20 v. Eli kyllä jotkut aikuiset ihmiset menevät iskän kukkarolle ihan etelänmatka-asioissakin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentit ovan selkeästi kateellisuudesta kumpuavia.
Aika "ihme" että kommentoijat eivät ole sellaisia, jotka olisivat torjuneet rahallisen avustuksen, vaan eivät ole sellaista koskaan saaneetkaan :D
Sitten asiaan. Itse en ole omislta vanhemmilta juurikaan avustuksia saanut. Joskus opiskeluaikana äiti toi ruokaa ja silloin tällöin antoi muutaman kympin (markkoja). Mutta ei mitään isompaa.
Hyvin toimeen tulevia ovat, mutta eivät rikkaita. En ole kuitenkaan koskaan ollut kateellinen niille, jotka ovat saaneet avustusta kotoa. Onhan se luonnollista jos vanhemmilla paljon rahaa, että haluavat siitä lapsilleen osan jakaa. Miksipä ei? Vaikka lapset kasvavat aikuisiksi, ovat he silti näiden vanhempien lapsia.
Appivanhempani ovat todella varakkaita ja he ovat auttaneet miestäni vuosien varrella paljonkin ja perheen perustamisen jälkeen myös meidän koko perhettä.
Minulle avun vastaanottaminen oli aluksi todella vaikeaa, kun en ole sellaiseen tottunut. Siis vaikeaa siten, että olin hämilläni ja todella kiitollinen, en todellakaan pahoillani. Eriasia on silloin jos lapset ottavat rahaa vanhemmilta, joilla ei olisi siihen varaa. Siis pienestä eläkkeestä annetaan ja sitten itse kituutetaan loppu kuu. Sitä en ymmärrä.
Mutta jos vanhemmilla on oikeasti paljon varallisuutta ja lahjoitettu summa ei juurikaan heidän omaisuudessaan tunnu, niin miksi sitä ei saisi omalle lapselleen antaa.
Kyllä minäkin toivon, että meillä miehen kanssa on tulevaisuudessa varaa auttaa lapsia asuntojen ym hankinnoissa.
kyllä nämä "aikuisten pitäisi pärjätä omillaan"
kommentit ovan selkeästi kateellisuudesta kumpuavia. Aika "ihme" että kommentoijat eivät ole sellaisia, jotka olisivat torjuneet rahallisen avustuksen, vaan eivät ole sellaista koskaan saaneetkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos on itse maksanut sen talon sen sijaan että siitä olisivat maksaneet osan muut, niin onhan se ymmärrettävää, että siitä talosta on ylpeämpi kuin sellainen jota on sponsoroitu? Minusta ainakin se on todella hienoa, kaikki on omaa saavutusta.
kyllä nämä "aikuisten pitäisi pärjätä omillaan"
kommentit ovan selkeästi kateellisuudesta kumpuavia. Aika "ihme" että kommentoijat eivät ole sellaisia, jotka olisivat torjuneet rahallisen avustuksen, vaan eivät ole sellaista koskaan saaneetkaan :D
Eli jos on itse maksanut sen talon sen sijaan että siitä olisivat maksaneet osan muut, niin onhan se ymmärrettävää, että siitä talosta on ylpeämpi kuin sellainen jota on sponsoroitu? Minusta ainakin se on todella hienoa, kaikki on omaa saavutusta.
latistamatta halventavansävyisillä kommenteillä niitä, joita "sponsoroidaan" :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omilla ansioillaan omaisuutensa luoneet, joiden mielestä jokainen on oman onnensä seppä??? Eli oikeastihan he kaikki ovat vaan kateellisia sponsoroiduille?
- miksi olisin, sillä olen osoittanut itselleni, että selviydyn elämästä ja olen kaiken tarpeellisen saanut itselleni ihan ilman kenenkään ulkopuolisen apua. Seison omilla jaloillani ja tukevasti.
Ei mut tarvitse olla kenellekään kateellinen yhtään mistään.
Enkä myöskään kiillota mitään kruunua tai sädekehää, kuten joku kommentoi - eikö omalla työllä ja säästämisellä hankkimaansa omaa omaisuuttaan sitten saisi arvostaa :-O? Outoja mielipiteitä...
kateellinen jne... kirjoitusvirhepaholainen iski :P.
mutta muuten on kyllä tullut minun vanhemmiltani käteistä tiskin alta välillä ja lasten tileille rahaa lahjoituksina. Olen ainoa lapsi niin minullehan ne jää sitten loppuviimeksi kumminkin kaikki mitä eivät saa käytettyä.
Ei siinä mitään, aion itsekin avustaa lapsiani jos pystyn.
Toivottavasti ap on saanut jo napanuoran katkaistua....
eikä ole mitään syytäkään. Hienoahan se on, että vanhemmat pystyvät helpottamaan lastensa elämää noinkin stressaavissa asioissa.
Kielteisiä kommentteja tulee kuitenkin myös. Ja itsekin kuulun niihin, joiden vanhemmat eivät noin suurissa asioissa ole pystyneet avustamaan. Mutta ei minua haittaa, että jotkut toiset saavat rahaa, sehän on vain elämää.
Mutta siinä vaiheessa kyllä ärsyttää, jos joku ihmettelee, että miksi te ajatte noin vanhalla autolla. Tai vaikka ei suoraan sanoisi, niin alkaa puhumaan, että hän ei uskaltaisi ajaa vanhalla autolla, ettei se jätä tielle. Ihan niin kuin minusta olisi hauskaa, kun auto hajoaa! Vaan kun uutta ei saa ilman rahaa.
Tai jos joku huokailee, että miten te jaksatte asua näin pienessä asunnossa. Niin taas sama juttu, että rahaahan siihen isompaan asuntoon tarvitaan. Niin tuleehan sitä tuollaista kuunnellessa mieleen, että mistähän ne sanojan rahat on peräisin, kun samoissa ammateissa toimitaan ja samaa palkkatasoa nautitaan, niin jostain on toisen täytynyt saada vähän ylimääräistä.
Joten sitähän tässä vaan toivoisi, että ne rahaa saaneet muistavat, että kaikilla ei samoja etuja ole. Joten kuten joku edellä sanoi, niin noista eduista ei kannata paljon kavereille huudella.