Vanhempien rahallinen avustus asunnonostossa

Millä ne kontrolloi yksityishenkilöiden välisiä rahasiirtoja?



Kertokaa tyhmälle :D

ja saman miehelle, niin siinä on jo 16 ooo euroa ihan laillisesti annettu.

t. ap edelleen :-)

jonka mukaan hän antoi meille 50 000 e lainaa asunnonostoon. Kun mies lähti lätkimään, laittoi isä lainan maksuun. Exä ei siten saanut euroakaan, vaikka niin luuli.



Eli kun saatte rahaa, tehkää selväksi, kenelle, Jos on yhteinen perhe ja yhteiset rahat, menee vanhempien avustus mahdollisesti miehen uudelle naiselle.

ja otat lainaa vain 50 000 e, kiinnostuu verottaja, että mistä tuli loput rahat.

Tuollaista mahista ei ole ollut, mutta olisihan se todella iso apu ja mahtava juttu. Älä häpeile, rakkaudesta isäsi sen antaa. Salli se hänelle. :)

Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki ovat saaneet avustusta vanhemmiltaan jossakin muodossa, useimmat ihan rahana. Itsekin olen saanut sekä lahjoina että korottomana lainana yhteensä tähän mennessä jo lähemmäs 100.000 euroa. Ilman avustusta emme olisi voineet ostaa omakotitaloa Helsingistä. tuota korotonta lainaa makselemme erittäin pienissä erissä takaisin, verottajalle riittää että on olemassa maksusuunnitelma jota noudatetaan mutta takaisinmaksuaika voi olla vaikka 50 vuotta.



Jos vanhemmalla sukupolvella on rahaa ja varallisuutta yllin kyllin ja yli oman tarpeen, niin on vain järkevää että avustavat lapsiansa ja auttavat näitä. Näin aion itsekin toimia jos vain on mistä antaa.

Millä ne kontrolloi yksityishenkilöiden välisiä rahasiirtoja? Kertokaa tyhmälle :D

Mutta ihan todellinen esimerkki on se, että isäni kuoli ja perunkirjoitus oli juuri äskettäin. Siinä tilanteessa käydään nämä ennakkoperinnöksi tai lahjaksi luokiteltavat lahjoitukset läpi. Riippuu tietenkin perunkirjoituksen tekevästä lakimiehestä ja pesän sopuisuudesta, mutta kun me kukaan emme tiedä kuinka paljon päiviä on jäljellä - me emme todella tienneet olevamme yhtäkkiä tässä tilanteessa.

Eli perunkirjoituksessa kysyttiin todistavan lakimiehen läsnäollessa onko kukaan pesän osakkaista saanut sen ja sen summan ylittävää lahjoitusta tai ennakoperintöä perinnön jättäjältä.

Eli kannattaa joko hoitaa asia tasapuolisesti kaikkien sisarusten kesken, jakaa lahjoitus osiin tai olla todella hys, hys asiasta jos vain yksi saa.

On jännä huomata miten äärettömän läheisissäkin perheissä rahalla on älytön voima siinä vaiheessa kun sitä aletaan jakamaan. Yksi sisarus jota asia on jäänyt vaivaamaan ja se on siinä...

Harvoin rahalla saa aikaan niin hyvän teon, kuin auttamalla lastaan perheineen omaan kotiin. Antaisin itsekin tulevaisuudessa jos voisin.

Jos isovanhemmat tekee lahjoituksen teidän lapsille, niin ne rahat jää kyllä pois asunnonvaihtobudjetista. Lapsen ei tarvitse maksaa perheen asumista.

ja saman miehelle, niin siinä on jo 16 ooo euroa ihan laillisesti annettu.

t. ap edelleen :-)

Sain omilta vanhemmiltani 40 000 euroa taloa ostaessa. Loput osuudestani olivat omia säästöjä. Otin avun hyvillä mielin vastaan, sillä tulisivathan ne rahat minulle joskus kuitenkin (toivottavasti vasta vuosikymmenten päästä ja todennäköisesti silloin ei yhtä suureen tarpeeseen). Lisäksi tiesin, että vanhemmilleni kyseessä oli varsin vaatimaton summa ja he olisivat olleet halukkaita antamaan enemmänkin. Koska minulla ei ole lainaa, pystyn kitkuttelemaan kotihoidontuella ja olemaan lasten kanssa pitempään kotona.



En kuitenkaan asiasta kavereiden keskuudessa huutele, en siksi, että pitäisin vanhempien apua jotenkin häpeällisenä, vaan siksi, että olen oppinut, että kateellisia maailmassa aina riittää.

Itse ilman muuta ottaisin rahallisen avun vastaan. Poislukien sellainen tilanne, että vanhempani joutuisivat heikkoon taloudelliseen asemaan tämän vuoksi. Tosin verotukselliset asiat lahjan osalta hoitaisin itse ehdottomasti kuntoon ihan noiden perintö ym asioiden takia. sekin on ihan hyvä vanhempiesi miettiä onko kyseessä lahja vai ennakkoperintö vai jopa laina ja annetaanko tämä vain sinulle vai myös miehellesi ja jos vain sinulle suljetaanko miehesi ulkopuolelle mahdollisessa erotilanteessa (en muista termejä, anteeksi). Itse olen sen verran periaatteellinen, että ajattelen että veroja on ihan hyvä maksaa muutenkin jos varaa on vaikka toki verosuunnittelua kannattaa jossain määrin harrastaa.



Meillä on lasten tukeminen taloudellisesti ollut aina tapana kotona. Mummo (ei ollut rikas vaan säästäväinen pikemminkin) jo teki lahjoituksia minulle ja sisarelleni ja serkuilleni kun olimme lapsia ja vanhemmat säästivät lapsilisämme (ja ilmeisesti muutakin, en edes tarkkaan tiedä) meille. En ole mistään äärimmäisen varakkaasta perheestä. Vanhempani ovat kuitenkin tulleet kohtuullisesti toimeen, olleet säästeliäitä, saaneet jonkin verran perintöjä ja ennen kaikkea sijoittaneet rahansa (ja myös minun ja sisareni lapsilisä ja lahjoitusrahat) todella hyvin. Joten lopulta varallisuutta onkin vanhemmille ja meille lapsille kertynyt aika mukavasti.



Opiskeluajan asuin pääsääntöisesti edullisella vuokralla vanhempien ostamassa asunnossa samoin kuin sisareni. Kun ostin oman asunnon oli minulla käytössä nuo lapsesta asti säästetyt rahat ja osakkeet. Lisäksi vanhemmat halusivat lahjoittaa myös varsin huomattavan summan asunnon ostoon (josta tietenkin maksoin lahjaverot). Ovat vastaavasti tukeneet myös sisartani. Vanhempieni periaatteena on ollut, että heiltä todennäköisesti kuitenkin jää meille perittävää niin mikseivät auttaisi lapsiaan silloin kun lapset tarvitsevat ja myös verotuksellisesti ovat nähneet tämän järkeväksi. Ovat myös lapselleni tehneet jo pienenä lahjoituksia. Ymmärrän, että monesta tämä varmasti kuulostaa ihan hölmöltä mutta itse on niin kasvanut tähän sisälle, että toimin aika samalla tavalla itse, tein itsekin ensimmäisen rahalahjoituksen lapselleni kun hän oli vasta alle vuoden ikäinen. Tällainen säästeliäisyys sopii itselleni kun minulla kerran varaa on ja haluan elää mahdollisimman ekologisesti enkä siis ole kovasti kaiken uuden ja upean ostamisenkaan perään niin rahaa jää palkasta väkisinkin yli kun asumiskulut ovat alhaiset.



En usko, että vanhempien tuen vuoksi kenenkään elämä yleensä menee pilalle. Esim. itse olisin mieheni kanssa voinut vanhempieni tuen vuoksi ostaa paljon kalliimmankin asunnon mutta olemme tyytyneet ihan peruslähiöasuntoon. Opiskeluaikana olisin kenties tehnyt enemmän töitä ja opiskellut nopeammin jos minulla ei olisi ollut varallisuutta mutta toisaalta olin kyllä opiskeluaikana töissä oman alani töissä suhteellisen paljonkin ja hankin todella laajan koulutuksen, josta on ollut hyötyä. En myöskään ollut tuhlaavainen opiskeluaikana mutta minulla oli aina rahaa laadukkaaseen ruokaan ja siihen, mitä tarvitsin. Lasten kanssa on myös varaa olla kotona tämän taustani takia. Tiedän olevani hyvässä asemassa ja olen siitä onnellinen.

Jos olette, teidän pitäisi tulla toimeen omillanne ja ostaa asunto johon teidän tuloillanne on varaa. Ei kuulu elää toisten ihmisten rahoilla.

Mikäs uskonto tai laki saa sinut noin ajattelemaan.

Olen saanut vanhemmiltani taloudellista tukea eri elämän vaiheissa, välillä suurtakin. Tämän saman tuen annan omille lapsilleni, korkojen kanssa.

Ei jokainen lahja tai ennakkoperintö ole tarkoitettu tuhlattavaksi vaan nimenomaan avuksi jotta oikeasti tulee omillaan ja pystyy kartuttamaan pääoma. Tähän liittyy myös vastuu omia perillisään kohtaan.

Mä olen varmaan sitten ainut tässä ketjussa, joka ei ottaisi tummoista summaa. Ensinnäkään ilman veroja ei voisi ottaa vastaan yli 16000 vaikka miten päin laskisi. Lisäksi jotenkin koen, että jos antaminen ja asunto yhdistetään samaan lauseeseen, niin ehkä kokisin sitten jotenkin olevani tilivelvollinen siitä, että mitä sille omaisuudelle muutenkin teen eli lyhennänkö lainaa vai pidänkö lyhennysvapaata vai pistänkö koko asunnon myyntiin.



Jos vanhempani haluaisivat minulle lahjoittaa rahaa pitäisi sitä tietty myös vähän hassuna, kun olen varmasti itse rikkaampi kuin he, mutta jos he nyt kuitenkin haluaisivat lahjoittaa rahaa, niin toivoisin, että tekisivät sen niin, että veroja ei mene ja lisäksi että se ei olisi sidonnainen mihinkään (esim. asuntoon) vaan se olisi sitten niin aito lahjotus, että kokisin, etten potisi huonoa omaatuntoa, jos myisin vaikka vuoden päästä asunnon ja lähtisin maailmanympärysmatkalle.



No taitaa kertoa tämä mun ajatusmaailma paljon siitäkin, että eipä ole noita lateja edelliseltä sukupolvelta tullut koskaan ja olen ollut aina täysin itsenäinen raha-asioissani.

Omillaan pitää tulla toimeen, ja asua niin kuin on varaa. Avustuksia ei pidä ottaa, eikä kyllä lainaakaan. Kituuttaa 20 vuotta ja saada sitten se ensimmäinen kerrostaloloukko. Ja jos omakotitalon haluaa, niin miehen pitää se itse rakentaa, muuten ei ole edes mikään mies. Ja miehet ei itke. Ja lapset pitää itse hoitaa kun niitä on hankittukin. Ja ulkomaan elävien ruokia ei perkele syödä. Liha ja peruna on kunnon ruokaa, ulkomaalaisilla on kaiken maailman pastat ja riisit, ei me niitä syödä. Suomessa! Homoistakaan me ei tykätä yhtään! Perkele!

Me emme ole kotoa saaneet mitään, mutta takasimme sitten kuitenkin anopin ja miehensä asuntolainan. Olisin iloinen, jos omat vanhemmat auttaisivat tuollaisessa asiassa, kuin että sitten joudut makselemaan myöhemmin veroja perinnöstä.

Omillaan pitää tulla toimeen, ja asua niin kuin on varaa. Avustuksia ei pidä ottaa, eikä kyllä lainaakaan. Kituuttaa 20 vuotta ja saada sitten se ensimmäinen kerrostaloloukko. Ja jos omakotitalon haluaa, niin miehen pitää se itse rakentaa, muuten ei ole edes mikään mies. Ja miehet ei itke. Ja lapset pitää itse hoitaa kun niitä on hankittukin. Ja ulkomaan elävien ruokia ei perkele syödä. Liha ja peruna on kunnon ruokaa, ulkomaalaisilla on kaiken maailman pastat ja riisit, ei me niitä syödä. Suomessa! Homoistakaan me ei tykätä yhtään! Perkele!

vanhemmat tuli lainan takaajiksi antamalla kiinnityksen omasta omaisuudesstaan. Ja nyt siitä on sitten aina sopivissa väleissä saanut kuulla.. =0/



Eli jos mulla olis vanhempina jotkut muut kuin ne jotka nyt on ja tarjoaisivat rahaa, ottaisin vastaan. Näiltä nykyisiltä en ottais vaikka mikä olis. Vituttaa tuollanen selkään puukottaminen jälkikäteen, mikään pakkohan ei olis ollu auttaa.

summa on muistaakseni alle 4000e mitä voi lahjoittaa verottomana joka kolmas (?)vuosi. vanhempasi voivat siis kumpikin erikseen lahjoittaa esim. sinulle, miehellesi, jokaiselle lapsellenne tuon summan. kannattaisi harkita ettei tule verottajan kanssa myöhemmin sotkua ja jälkiveroja.. ja kaikki kirjallisena niin on helpompaa todistaa jälkeenpäin!

Onnea teille, ihanat vanhemmat :)

Jos isovanhemmat tekee lahjoituksen teidän lapsille, niin ne rahat jää kyllä pois asunnonvaihtobudjetista. Lapsen ei tarvitse maksaa perheen asumista.

ja saman miehelle, niin siinä on jo 16 ooo euroa ihan laillisesti annettu.

t. ap edelleen :-)

Ensinnäkin saa antaa 4000 Euroa verotta ja sen saa antaa lapsillekin. Eli jos teillä on kaksi lasta, niin vanhempanne saavat antaa sinulle, miehelle ja lapsille kaikille tuon 4000 kumpikin.



Mutta miten verottaja saisi tietää? Älä vaan puhu tuosta asiasta kenellekään, kateellisia käräyttäjiä riittää! Otatte rahat tilille ja piste. Kukaan ei saa koskaan tietää.



Itse olen saanut tuollaisia summia mutamaan otteeseen ja kuka niitä tilejä tutkii. Kyse on kuitenkin ihan "silakoista joulukaloiksi"... rikkaisiin verrattuna!