Avoliitto "koeaikana".

Olen lukenut monesta tutkimuksesta, joissa on todettu että nykynuorilla perhearvot ovat hyvin vahvat ja että suurin osa nuorista haluaa mennä naimisiin sitten kun löytää Sen Oikean. Joten avioliiton suosio on kasvamassa, vaikka onhan sen asema nytkin vahva. Ei avioliitto ole mikään vanhentuva instituutio, niinkuin vanhatpiiat happamina väittävät.

Mutta se ei edelleenkään suojaa miltään ongelmilta parisuhteessa. Jos kaksi paria on ollut yhdessä 10 vuotta ja pari lasta, niin todennäköisyys erota riippuu ihan jostain muusta kuin liitossa olevasta i-kirjaimesta.



Tottakai avoliitoista erotaan enemmän, mutta juuri siksi, että niissä on paljon nuoria ja suhteet on aluksi usein kokeilullisia. Avioliittoon ei mennä kokeilemaan. Silti se ei tarkoita, ettei pitkää avoliitto voi olla yhtä vakava kuin avioliitto. Yleensä onkin.

Miksi susiparit eivät usko, että heidän suhteensa voisi avioliittona kuulua niiden avioliittojen joukkoon, jotka kestävät koko elämän ajan? Niitähän on tilastojen mukaan yli puolet avioliitoista.

kuka susipari näin on sanonut? On ihan eri asia ajatella, ettei pidä avioliittoa tärkeänä, kun ajatella, että avioliitto tuhoaisi suhteen.

Eikös tuo ole ennemminkin avioliittoa puolustavien mielipide, että suhde muuttuu ratkaisevasti avioliiton myötä ja että ero ei ole avioliitossa niin helppoa kuin avoliitossa (onko avoliitossa ero sitoutumisen ja tunnepuolen kannalta helpompaa). Onko tämä päätelmä vedetty nyt siitä väitteestä, että avioliitto voi loppua ihan yhtä lailla kuin se avoliittokin?

Usein naimattomat nimenomaan sanovat, että heidän miesystävänsä ei usko avioliittoon ja siksi ei halua naimisiin tai sitten nainen itse ei usko avioliittoon.

kun se mies saattaa lähteä kuitenkin. Parempi pysyä vain tällaisessa avoliitossa niin ei tarvitse sitten hävetä niin paljoa jos mies lähtee. Tätäkö yrität sanoa? Ihmeen tärkeää avolaisille nämä miehen lähtemiset ja varsinkin toisten miehien. Kyllä suurin osa varmasti naimisiin menevistä siinä vaiheessa uskoo, että eroa ei tule ja ollaan loppuelämä yhdessä. Mutta aina ei mene, kuten kuvittelee. Ihmettelen näitä avoliittolaisia, että jaksavat toivoa toisille pahaa ja sitä, että naimisissa oleville tulisi eroja. Aivan kuin se tukisi heidän avoliittoaan. Nämä on ihan yksisöllisiä tradegioita ja jokainen avioero on kova paikka eronneille. Ei mitään helppoja tapauksia. Sairasta jos joku avoliittolainen saa siitä tyydytystä. Ja avioeroja hakee käsittääkseni enemmän naiset kuin miehet. Mihin perustuu tää avoliittolaisten orgastinen kihinä, että kyllä ne aviomiehet löytää uuden kun niistä tuntuu avioliitossa, että ovat pallo jalassa ja vankilassa ja aviovaimo ei enää satsaa suhteeseen. Mistä sitten avoerot tulee? Ai niin, siihenhän ei voi tätä samaa asiaa verrata. Avoliitossahan nainen satsaa 200% ja mies valitsee joka päivä uudestaan. Avoerojahan ei voi edes tulla kun siinä satsataan joka päivä niin täysillä ja ollaan niin täysillä kummatkin mukana. Avoerot ovat varmaan kypsien ihmisten järkevä päätös edetä elämässä uudelle asteelle. Avioerot on naisen syy kun ei enää satsaa liittoon ja pitää miestä nalkissa. Voi teitä avoliittolaiset, kuinka lapsellisia te olettekaan.

luuletteko sitten, että se paperinpala estäisi miestänne jättämästä teitä,jos eräänä päivänä päättäisikin valita jonkun toisen tai lakkaisi rakastamasta teitä? Eli sen jälkeen kun saitte miehen nalkkiin, teidän ei ole tarvinnut panostaa parisuhteeseen ollenkaan, koska ettehän te mitenkään enää voi erota, kun naimisissa ollaan?

mies joka ei halua?

jos molemmat haluaa aina olla oikeassa ja että asiat tehdään niin kuin itse haluaa, niin eihän tuosta eikä mistään muusta mielipide-erosta pääse yli ja sitten pitää vain etsiä joku, jota voi käskyttää miten lystää. Mutta minulle tämä nimenomainen asia vain on niin mitätön, että ihmettelen sellaista, joka siksi lopettaa täydellisen parisuhteen, ettei pääse naimisiin. Jos siis toisella on hyvät perustelut sille, miksei halua avioitua. Sehän nyt on niin, että jonkun täytyy aina joustaa parisuhteissa ja jos itse joustaa esim. tässä niin se toinen varmaan joustaa jossain toisessa. Ne lakijututkin kun voi hoitaa ilman avioitumista. Sen sijaan taas lasten tekeminen on ihan eri mittaluokan juttu, ja siitä ei oikein voi joustaa, jos toinen todella paljon haluaa lapsia ja toinen ei missään nimessä. Avioituminen itsestäni on paljon pienempi juttu, vähän kuin että maalataanko asunto vaaleankeltaiseksi vai beigeksi.

mies joka ei halua?

jos molemmat haluaa aina olla oikeassa ja että asiat tehdään niin kuin itse haluaa, niin eihän tuosta eikä mistään muusta mielipide-erosta pääse yli ja sitten pitää vain etsiä joku, jota voi käskyttää miten lystää. Mutta minulle tämä nimenomainen asia vain on niin mitätön, että ihmettelen sellaista, joka siksi lopettaa täydellisen parisuhteen, ettei pääse naimisiin. Jos siis toisella on hyvät perustelut sille, miksei halua avioitua. Sehän nyt on niin, että jonkun täytyy aina joustaa parisuhteissa ja jos itse joustaa esim. tässä niin se toinen varmaan joustaa jossain toisessa. Ne lakijututkin kun voi hoitaa ilman avioitumista. Sen sijaan taas lasten tekeminen on ihan eri mittaluokan juttu, ja siitä ei oikein voi joustaa, jos toinen todella paljon haluaa lapsia ja toinen ei missään nimessä. Avioituminen itsestäni on paljon pienempi juttu, vähän kuin että maalataanko asunto vaaleankeltaiseksi vai beigeksi.

olkono se sitten vaikka se avoliittoaika. Mutta ei naimisiin ole mikään pakko mennä, tosin en ymmärrä miksi avioliitto tuntuu joillekin olevan fanaattisesti vastustettava asia, tietty löytyy myös yhtä fanaattisia avoliiton vastustajia. Minulle on ihan sama elävätkö ihmiset avo- vai avioliitossa, kunhan saan vapaasti päättä kummass aitse haluan elää :)

Jätit Sen Oikean, koska se ei halunnut naimisiin? No enpä itsekään ottaisi miestä, joka jättäisi minut, jos en avioituisi hänen kanssaan. Sen ymmärtäisin, jos jättäisi esim. siksi, etten haluaisi lapsia, mutta tuota en.

miksi joillekin on kuin maailman kamalin asia, jos menisi naimisiin rakkaansa kanssa? Monille naimisiin uskaltaneille kun naimisiinmeno on kunnia-asia ja ihana asia, niin naisille kuin miehillekin. Onhan se ihana asia, kun oma rakas on valmis sitoutumaan koko elämän kestävään avioliittoon samalla tavoin kuin itsekin, eikä vain lupaile epämääräisesti että "kyllä mä tämän yhden päivän kerrallaan voin luvata sulle, huomenna ehkä valitsen sinut uudelleen tai sitten en", niinkuin joku tässä ketjussa kuvaili avoliiton sitoutumistapaa.

miksi joillekin on kuin maailman kamalin asia, jos menisi naimisiin rakkaansa kanssa? Monille naimisiin uskaltaneille kun naimisiinmeno on kunnia-asia ja ihana asia, niin naisille kuin miehillekin. Onhan se ihana asia, kun oma rakas on valmis sitoutumaan koko elämän kestävään avioliittoon samalla tavoin kuin itsekin, eikä vain lupaile epämääräisesti että "kyllä mä tämän yhden päivän kerrallaan voin luvata sulle, huomenna ehkä valitsen sinut uudelleen tai sitten en", niinkuin joku tässä ketjussa kuvaili avoliiton sitoutumistapaa.

noin sitä kuvaili se avioliittofanaatikko. Se oma rakas on valmis sitoutumaan koko elämän kestävään avioliittoon sinä YHTENÄ PÄIVÄNÄ kun se lupaus tehdään. Kuitenkin hän tietää, ettei lupausta ole pakko pitää, ja tosiasiassa arvioi jatkuvasti, että kannattaako tässä suhteessa vielä olla. Jos tulee ongelmia, ei se avioliitto merkitse yhtään mitään siinä päätöksen teossa, että jatketaanko yhdessä vai ei. Lapset on ne, jotka voi pitää huononkin parisuhteen kasassa. Valitettavasti, lasten kannalta siis.

kyllä sinäkin kyynikko vielä jonain päivänä uskot avioliittoon ja elämän kestävään rakkauteen sitten kun löydät Sen Oikean. Reilusti yli puolet avioliitoista kestää koko elämän ajan, joten kestävää Oikeaa rakkautta ON olemassa. Asian voin todistaa myös omasta kokemuksesta.

kyllä sinäkin kyynikko vielä jonain päivänä uskot avioliittoon ja elämän kestävään rakkauteen sitten kun löydät Sen Oikean. Reilusti yli puolet avioliitoista kestää koko elämän ajan, joten kestävää Oikeaa rakkautta ON olemassa. Asian voin todistaa myös omasta kokemuksesta.

voin hyvinkin löytää yhden noin kolmesta miljardista Niistä Oikeista, joista joku varmaankin sattuu asumaan sattumalta samassa kaupungissa kuin minä ja viettämään aikaansa samantyyppisissä paikoissa. Naimisiin en kuitenkaan välttämättä hänen kanssaan mene vaan elän onnellisesti Oikeaa rakkautta ihan ilman vihkisormustakin.

Me asuimme 6 vuotta avoliitossa, + seurusteluaika.

Sitten "vasta" menimme naimisiin.

Ei meillä mikään kiire ollut. Ehdimme pykäämään 2 lastakin sillä ajalla :)



Tosiaan, pääasia että itse pariskunta ovat tyytyväisiä elämäänsä, ei siihen muiden mielipiteitä tarvitse :)

tuota asiaa... Siis tottakai kaverini osaavat itsekin irvailla avioliitoistaan niiden pätyttyä.

Ja on mulla itsellänikin avioliitto takana ja ero siitkin tuli. Ei ollut lapsia.

Kaikkien nuoruuden avoliitot on purkautuneet (siis alle 30 vuotiaina solmitut). Myös minun.

On tullut pari avioeroja, mutta on myös näitä liittoja, jotka solmittiin parikymppisenä ja viettävät jo 25v hääpäivää.

Avoliittolaisilla tuntuu vain olevan ihmeen huono itsetunto kun pitää olla vahingoniloinen toisten eroista. Minä olen kyllä aina ollut surullinen ystävieni puolesta ja yrittänyt tukea heitä, enkä nauranut paskaisia nauruja, että hiihaa, nytpä ne eros kun menivät muka naimisiinkin.

meitä on neljän ystävän porukka ollut teini-iästä. Kaikilla on lapsia. Minä olen ainoa avoliittolainen ja ainoa, joka on vielä lastensa isän kanssa. Kolme avioitunutta ovat eronneet jo...:) Tottakai tuo on sattumaa, mutta on usein naurettu sitä, että avioliitto taitaakin olla vaan askel kohti eroa.

teille susiparit! Jos ette usko että kestävä avioliitto on mahdollista tai jos puolisonne ei usko ja jos kyynisyytenne vuoksi uskotte että teidänkin avioliittonne kuuluisi niiden avioliittojen joukkoon jotka päätyvät avioeroon, miksi sitten uskallatte olla avoliitossa? Koska avoerojahan sattuu moninkertaisesti enemmän kuin avioeroja, joten avoliitossa suhteenne päättyy eroon paljon todennäköisemmin. Ja jos ette usko suhteenne kestävän avioliitossa, koska ylipäätäänkään ette usko kestävän avioliiton olevan mahdollista (koska ajattelette kyynisesti kaikista avioliitoista), niin tuo kaikkihan osoittaa vain että uskotte suhteenne päättyvän eroon joka tapauksessa. Miksi se kestäisi avoliitossa, jos ei kestäisi avioliitossakaan.



Mutta viisaita olettekin, jos ette tuossa tapauksessa mene naimisiin. Kukapa sitä menisikään naimisiin, jos uskoisi suhteensa päätyvän eroon tai jos puoliso uskoo. Ja tässähän kiteytyykin se susiparien sitoutumistaktiikka, jonka susiparit itse ovat määritelleet tässä niinkuin monessa muussakin ketjussa: he sitoutuvat vain päivän kerrallaan, huomisen sitoutuminen katsotaan sitten huomenna, mutta siitä ei vielä tänään osaa sanoa mitään.

Miksi susiparit eivät usko, että heidän suhteensa voisi avioliittona kuulua niiden avioliittojen joukkoon, jotka kestävät koko elämän ajan? Niitähän on tilastojen mukaan yli puolet avioliitoista.

kun se mies saattaa lähteä kuitenkin. Parempi pysyä vain tällaisessa avoliitossa niin ei tarvitse sitten hävetä niin paljoa jos mies lähtee.

Tätäkö yrität sanoa?

Ihmeen tärkeää avolaisille nämä miehen lähtemiset ja varsinkin toisten miehien.

Kyllä suurin osa varmasti naimisiin menevistä siinä vaiheessa uskoo, että eroa ei tule ja ollaan loppuelämä yhdessä. Mutta aina ei mene, kuten kuvittelee.

Ihmettelen näitä avoliittolaisia, että jaksavat toivoa toisille pahaa ja sitä, että naimisissa oleville tulisi eroja. Aivan kuin se tukisi heidän avoliittoaan. Nämä on ihan yksisöllisiä tradegioita ja jokainen avioero on kova paikka eronneille. Ei mitään helppoja tapauksia. Sairasta jos joku avoliittolainen saa siitä tyydytystä.

Ja avioeroja hakee käsittääkseni enemmän naiset kuin miehet. Mihin perustuu tää avoliittolaisten orgastinen kihinä, että kyllä ne aviomiehet löytää uuden kun niistä tuntuu avioliitossa, että ovat pallo jalassa ja vankilassa ja aviovaimo ei enää satsaa suhteeseen.

Mistä sitten avoerot tulee? Ai niin, siihenhän ei voi tätä samaa asiaa verrata. Avoliitossahan nainen satsaa 200% ja mies valitsee joka päivä uudestaan. Avoerojahan ei voi edes tulla kun siinä satsataan joka päivä niin täysillä ja ollaan niin täysillä kummatkin mukana. Avoerot ovat varmaan kypsien ihmisten järkevä päätös edetä elämässä uudelle asteelle. Avioerot on naisen syy kun ei enää satsaa liittoon ja pitää miestä nalkissa.

Voi teitä avoliittolaiset, kuinka lapsellisia te olettekaan.

luuletteko sitten, että se paperinpala estäisi miestänne jättämästä teitä,jos eräänä päivänä päättäisikin valita jonkun toisen tai lakkaisi rakastamasta teitä? Eli sen jälkeen kun saitte miehen nalkkiin, teidän ei ole tarvinnut panostaa parisuhteeseen ollenkaan, koska ettehän te mitenkään enää voi erota, kun naimisissa ollaan?

tottakai avoeroja tulee helpommin, koska jotkut muuttavat yhteen jo viikon päästä tapaamisesta. Luonnollisesti naimisiinmenoa harkitaan kai enemmän kuin yhteenmuuttoa (siis jos jo asutaan yhdessä), mutta se mitä kaikki ovat yrittäneet sanoa, on että KAIKKI eivät ole avioitumatta vain siksi, ettei mies suostu naimisiin. Montakohan kertaa se pitää takoa teidän paksuihin kalloihinne. Ja edelleen siinä avioliitossakin on syytä panostaa itseensä ja parisuhteeseensa, koska eroaminen on aivan yhtä helppoa kuin mistä tahansa seurustelusuhteesta.

Ihmeen tärkeää avolaisille nämä miehen lähtemiset ja varsinkin toisten miehien.

luet nämä kaikki avoliitto-ketjut läpi, huomaat kuinka nimenomaan avioliittoja puoltavissa kirjoituksissa korostetaan mahdollisuutta siihen, että "mies lähtee".

Kyllä suurin osa varmasti naimisiin menevistä siinä vaiheessa uskoo, että eroa ei tule ja ollaan loppuelämä yhdessä. Mutta aina ei mene, kuten kuvittelee.

Tietysti uskoo, ei sitä varmasti kukaan epäilekään. Samalla lailla uskovat avoliitossa elävät ja jopa vasta rakastuneet. Ja hyvä niin!

Ihmettelen näitä avoliittolaisia, että jaksavat toivoa toisille pahaa ja sitä, että naimisissa oleville tulisi eroja. Aivan kuin se tukisi heidän avoliittoaan. Nämä on ihan yksisöllisiä tradegioita ja jokainen avioero on kova paikka eronneille. Ei mitään helppoja tapauksia. Sairasta jos joku avoliittolainen saa siitä tyydytystä.

No, tuskinpa oikeasti kovin moni saa. ja ihan yhtä sairasta vahingonilo on avioliittolaisenkin kohdalla ;)

Ja avioeroja hakee käsittääkseni enemmän naiset kuin miehet. Mihin perustuu tää avoliittolaisten orgastinen kihinä, että kyllä ne aviomiehet löytää uuden kun niistä tuntuu avioliitossa, että ovat pallo jalassa ja vankilassa ja aviovaimo ei enää satsaa suhteeseen.

Varmaan samaan kuin avioliittolaisten orgastinen kihinä siitä, että avovaimoparka ei "pääse" naimisiin ja mies voi mennä "vaikka huomenna naimisiin jonkun toisen kanssa".

Näissä ketjuissa nimenomaan avioliittoa puoltavissa kirjoituksissa on elänyt vanhanaikainen sukupuoliroolioletus - niissähän nimenomaan on oletettu, että avioliitto on naiselle paitsi toimeentulon edellytys, myös muuten ehdottoman tärkeä, ja on kovin vaikea saada vastahankainen mies huijattua projektiin mukaan.

Voi teitä avoliittolaiset, kuinka lapsellisia te olettekaan.

Lue oikeasti nämä kaikki avoliittoketjut, niin huomaat, että suurimmat lapsellisuudet ja typeryydet on kirjoitettu avioliitossa olevien suulla (toki suurin osa niistä on provoja, ja ne voi olla oikeasti kirjoittanut kuka vaan). Mutta jos ne olisivat kaikki oikeita mielipiteitä, tulisi helposti sellainen kuva, että avioliittoa puoltavat henkilöt ovat konservatiivisia moralisteja, joille avioliitto on lisäksi statussymboli, ja ajatustapa on, että kaikki ihmiset ajattelevat aina kaikesta pohjimmiltaan samalla lailla.