Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto "koeaikana".
17.01.2011 |
Mietin tuossa, että kun nykyään on yleistä asua vuosiakin avoliitossa ennen avioliittoa, niin miten avioliiton kannattajat nyt sitten suhtautuvat tähän? Mitä jos elää avoliitossa, ja avioliittoaikeet ovat nuorella parilla sillä tasolla, että "sitten joskus" (jos koskaan). Avoliittohan on monille sitä koeaikaa, että katsellaan uskaltaisiko sen toisen kanssa lupautua elämään loppuelämänsä. Onko tässäkin jotain pahaa? Eikö tämä ole ennemminkin hyvä juttu, varmasti paljon avioliittoja jää solmimatta, kiitos avoliiton mahdollisuuden.
Milloin avoliitossa eläjistä on tullut siinä roikkujia? Viiden vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä?
Kommentit (78)
että on tää oikea liitto ja ollaan me ihan tosissaan, uskokaa nyt. Me ollaan ihan sillai sidosti rakastuneita ja ei mentäis millään naimisiin kun meidän liitto on sillai ihan oikee ja perustuu aitoon rakkauteen. Me ei hei tarvita mitään vanhanaikaisia papereita ku meillä on hei sillai toisemme ja uskokaa nyt, että me ollaan sillai kuulkaas ihan oikeesti tosissamme.
pätkääkään, roikkuuko joku vaikka koko elämänsä avoliitossa tai hirressä tms.
Joku ihme trauma teillä avoliittolaisilla kun pitää aloittaa joka päivä tästä samasta aiheesta uusi jankutusketju.
Mietin tuossa, että kun nykyään on yleistä asua vuosiakin avoliitossa ennen avioliittoa, niin miten avioliiton kannattajat nyt sitten suhtautuvat tähän? Mitä jos elää avoliitossa, ja avioliittoaikeet ovat nuorella parilla sillä tasolla, että "sitten joskus" (jos koskaan). Avoliittohan on monille sitä koeaikaa, että katsellaan uskaltaisiko sen toisen kanssa lupautua elämään loppuelämänsä. Onko tässäkin jotain pahaa? Eikö tämä ole ennemminkin hyvä juttu, varmasti paljon avioliittoja jää solmimatta, kiitos avoliiton mahdollisuuden.
Milloin avoliitossa eläjistä on tullut siinä roikkujia? Viiden vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ns. osta sikaa säkissä. Avoliitto on nykyään ihan normi ennen avioliittoa, harvassapa ne ovat, jotka suoraan naimisiin menevät ennen kuin yhteen muuttavat ja perheen perustavat. Avoliitto on ollut hyväksyttävä "maan tapa" jo useita vuosikymmeniä, miksi ihmeessä jollekin se voi olla jotenkin uusi ja outo asia?
minäkin ihmettelin - mutta sitten tulin siihen tulokseen, että joku yksi tai kaksi tyyppiä kirjoittelee provoteksteinä noita avoliitossa olevia surkuttelevia viestejään. Nämä ketjut kuulostavat niiltä osin ihan joiltain 1950-luvun maaseudun tätien taivasteluilta :D
että on tää oikea liitto ja ollaan me ihan tosissaan, uskokaa nyt. Me ollaan ihan sillai sidosti rakastuneita ja ei mentäis millään naimisiin kun meidän liitto on sillai ihan oikee ja perustuu aitoon rakkauteen. Me ei hei tarvita mitään vanhanaikaisia papereita ku meillä on hei sillai toisemme ja uskokaa nyt, että me ollaan sillai kuulkaas ihan oikeesti tosissamme.
paljon joitain tosiaan tuntuu häiritsevän, että jotkut ihmiset elävät avoliitossa, pitää oikeen vielä 2000-luvulla aloittaa aiheesta monta ketjua "onks se siis niin et te vaan seukkaatte ja etitte uutta seuraa" ja "kamalaa miten ihmiset nykyään tekee lapsia ihan tuntemattomien kans, mut mä en kyl tajuu miks joku sit ei mee naimisiin".
Olisipa ihanaa, jos nämä olisivat maailman isoimpia ongelmia!
Ja meinaatteko tosiaan, että olisimme vähemmän sitoutuneita kuin jotkut kermakakkuhörselöissä juhlineet mimmit.
Meillä on 2 lasta ja asuntolaina. Ollaan kuulkaas räkäisesti naurettu jokaiselle avioerolle,mitä on tullut ja joiden häissä on oltu.
Minä en tarvitse sellaista prinsessapäivää ollakseni sitoutunut mieheeni.
avoliitosta eroaminen ei ole niiiiiiin noloa kuin avioliitosta.
On tosi noloa, että ensin vuosi suunnitellaan häitä ja pidetään lainalla mammuttijuhlat ja sitten erotaan parin vuoden päästä.
Niiiiiiiiiin noloa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olette aina vahingoniloisia kun joku eroaa avioliitostaan.
Jotain ihme pätemisen tarvetta kai tuokin.
Ja meinaatteko tosiaan, että olisimme vähemmän sitoutuneita kuin jotkut kermakakkuhörselöissä juhlineet mimmit.
Meillä on 2 lasta ja asuntolaina. Ollaan kuulkaas räkäisesti naurettu jokaiselle avioerolle,mitä on tullut ja joiden häissä on oltu.
Minä en tarvitse sellaista prinsessapäivää ollakseni sitoutunut mieheeni.
se paperinpala pakota mihinkään, omasta vapaasta tahdosta ja sydämen halusta ja rakkaudestahan siihen avioliittoon mennään ja siinä pysytään. Miksi olet kyyninen etkä pysty uskomaan, että on olemassa miehiä jotka tuohon pystyvät koko loppuelämänsä ajan ja ihan itse sitä haluavat? Yli puolet aviomiehistä kun todellisuudessa pystyvät kaikkeen tuohon.
Surullista jos et ole löytänyt miestä, jonka kanssa tuo kaikki olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin avoliitossa eläjistä on tullut siinä roikkujia? Viiden vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä?
on nyt vähän epäselvää, mitä tällä kysymyksellä haettiin (ellei lisää väittelyä). Itselleni on vähän vieras ajatus, että varsinaisesti MIKÄÄN aika olisi mitään koeaikaa. En itse kokenut edes seurusteluaikaa minään "koeaikana". Koeaika voi olla työpaikoilla, mutta ihmissuhteessa se kuulostaa vähän oudolta.
En myöskään ihan saa kiinni, mitä tarkoitetaan "roikkumisella". Mistä roikkumisesta siinä puhutaan? Jokuhan voi roikkua vaikka väljähtyneessä suhteessa, mutta sitä tässä tuskin haetaan. Ehkä ihmiset olisivat onnellisempia, jos ei koko ajan olisi tarve lokeroida suhdetta johonkin keinotekoiseen "vaiheeseen".
Ja meinaatteko tosiaan, että olisimme vähemmän sitoutuneita kuin jotkut kermakakkuhörselöissä juhlineet mimmit.
Meillä on 2 lasta ja asuntolaina. Ollaan kuulkaas räkäisesti naurettu jokaiselle avioerolle,mitä on tullut ja joiden häissä on oltu.
Minä en tarvitse sellaista prinsessapäivää ollakseni sitoutunut mieheeni.
että mä olen naimisissa, enkä ole pukenut päälleni kermakakkuhörselöä enkä viettänyt prinsessapäivää, vaan käynyt mieheni kanssa ihan kahdestaan vihittävänä, todistajatkin saatiin viran puolesta. Kai sinäkin osaat erottaa toisistaan avioliiton ja hääjuhlan, vaikka itse et naimisissa olekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suostua menemään naimisiin.
Miksi kukaan vastustaisi kiven kovaan ja viimeiseen asti jotain yhtä mitätöntä asiaa kuin asunnon maalivalinta keltaisen ja beigen välillä?
MINULLE se on pikkujuttu. Jos joku vastustaa kivenkovaan avioliittoja, siis instituutiota yleensä, niin eiköhän sillä ole sille hyvät perustelut. En toki ole niin yksinkertainen, että kuvittelisin, että jos minä suvaitsen olla jotain mieltä jostain, niin kaikki erimieltä olevat ovat tietenkin väärässä.
Tiedän muuten yhden avioparin, jossa nainen on parikymppinen ja mies kolmikymppinen, mies on sanonut ettei ikinä halua lapsia. Nainen sanoi, että asia on ok, mutta eihän hän toki niin nuorena vielä tiedä, että haluaako itse lapsia, luultavasti haluaa, mutta pitäisikö sitä nyt sitten erota tollasen takia. Että menee ne jotkut aika heppoisasti naimisiin, tuollekin naiselle se on todella iso juttu olla ihan NAIMISISSA.
Kun olen muuttanut yhteen ex-avopuolisoideni kanssa, me sovimme että muutamme yhteen. Kun menin naimisiin aviomieheni kanssa, me sovimme että olemme naimisissa lopun ikäämme.
Avoliittojeni lupaus toteutui molemmilla kerroilla, vaikka sitten lopulta erosimmekin. Lupaus oli että asuisimme yhessä.
Samalla logiikalla voisi kysyä Miksi avioliiton pitäisi olla merkki siitä, että aikoo olla naimisissa lopun ikää. Sehän on vain juridinen sopimus, jonka voi purkaa koska vaan.
[ Miksi yhdessä asumisen pitäisi olla merkki siitä että aikoo asua yhdessä koko loppuelämänsä? Sehän on vain kämppä. Seurustelevatkin usein nukkuvat toistensa luona, vaikka asuntoja onkin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitto tarkoittaa, että pariskunta asuu YHDESSÄ, muttei ole naimisissa.
naimisissa nykyään mutta olisin hyvin voinut elää avoliitossakin. Meille muodostui perhen tasan tarkkaan siinä kohtaa, kun minä muutin poikani kanssa miehen kanssa yhteen. En koskaan ajatellut, ettemme olisi perhe vain sen takia, että emme laittaneet nimeämme johonkin paperiin.
Naimisiinkin menimme vain koska halusimme pitää juhlat. Molemmista oli kiva suunnitella häitä, tehdä koristeluja jne. kun nyt satuimme molemmat olemaan kotona toimettomina, minä ä-lomalla ja mies lomautettuna. Tuo tosiaan oli ainoa syy meidän naimisiinmenoomme.
Mikään ei muuttunut. Olemme edelleen yhtä sitoutuneita kuin olimme avoliitossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen muuttanut yhteen ex-avopuolisoideni kanssa, me sovimme että muutamme yhteen. Kun menin naimisiin aviomieheni kanssa, me sovimme että olemme naimisissa lopun ikäämme.
Avoliittojeni lupaus toteutui molemmilla kerroilla, vaikka sitten lopulta erosimmekin. Lupaus oli että asuisimme yhessä.
olen ollut avoliitossa mieheni kanssa 12 vuotta, mutta emme ole vielä koskaan tehneet mitään sopimusta yhdessä asumisesta. Toisaalta emme myöskään ole tehneet mitään sopimusta myöskään siitä, että olisimme yhdessä loppuikämme. Tosin olemme kyllä molemmat sanoneet toisillemme, että haluamme olla aina yhdessä jne. Mutta sopimukset ei kai sitten ole meidän juttu, no ehkä siksi emme ole innostuneet menemään naimisiinkaan.
Avoliitto tarkoittaa, että pariskunta asuu YHDESSÄ, muttei ole naimisissa.
Tässä tämä parisuhteiden määrittelyn kierous taas paljastuu. Kuvitellaanpa, että avoliitossa oleva pari muuttaa vaikka työn vuoksi eri kaupunkiin (sehän voi olla väliaikaistakin). Ovatko he silloin siis eronneet, vai? Jos kerran määrittelyt tehdään ulkopuolelta sen mukaan, miltä tilanne "näyttää". Ja avioliitossa oleva taas olisi varmaan vastaavassa tilanteessa asumuserossa?
Ei, antaa ihmisten itse määritellä oma parisuhteensa!
olen ollut avoliitossa mieheni kanssa 12 vuotta, mutta emme ole vielä koskaan tehneet mitään sopimusta yhdessä asumisesta.
Ette koskaan ole sopineet että asuisitte yhdessä - toinen vain eräänä päivänä ilmestyi paikalle kaikkine tavaroineen, mutta ette sopineet että hän muuttaisi? Alkoi vain purkaa tavaroitaan eikä siitä seurannut mitään keskustelua?
"Avoliitto-sanaa on noin 1970-luvun alusta käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat, avioliittoa solmimatta, vakituisesti yhdessä." Wikipedia
sitoutuneessa parisuhteessa voi ihan hyvin olla asumatta yhdessäkin, mutta ei se ole silloin avoliitto. Eikä pitäisi olla mitään väliä, miten suhde virallisesti määritellään, jos itse tietää mikä on meininki.
meitä on neljän ystävän porukka ollut teini-iästä. Kaikilla on lapsia. Minä olen ainoa avoliittolainen ja ainoa, joka on vielä lastensa isän kanssa. Kolme avioitunutta ovat eronneet jo...:) Tottakai tuo on sattumaa, mutta on usein naurettu sitä, että avioliitto taitaakin olla vaan askel kohti eroa.
Kaikkien nuoruuden avoliitot on purkautuneet (siis alle 30 vuotiaina solmitut). Myös minun.
On tullut pari avioeroja, mutta on myös näitä liittoja, jotka solmittiin parikymppisenä ja viettävät jo 25v hääpäivää.
Avoliittolaisilla tuntuu vain olevan ihmeen huono itsetunto kun pitää olla vahingoniloinen toisten eroista. Minä olen kyllä aina ollut surullinen ystävieni puolesta ja yrittänyt tukea heitä, enkä nauranut paskaisia nauruja, että hiihaa, nytpä ne eros kun menivät muka naimisiinkin.
meitä on neljän ystävän porukka ollut teini-iästä. Kaikilla on lapsia. Minä olen ainoa avoliittolainen ja ainoa, joka on vielä lastensa isän kanssa. Kolme avioitunutta ovat eronneet jo...:) Tottakai tuo on sattumaa, mutta on usein naurettu sitä, että avioliitto taitaakin olla vaan askel kohti eroa.
eivät ns. osta sikaa säkissä. Avoliitto on nykyään ihan normi ennen avioliittoa, harvassapa ne ovat, jotka suoraan naimisiin menevät ennen kuin yhteen muuttavat ja perheen perustavat. Avoliitto on ollut hyväksyttävä "maan tapa" jo useita vuosikymmeniä, miksi ihmeessä jollekin se voi olla jotenkin uusi ja outo asia?