Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto "koeaikana".
17.01.2011 |
Mietin tuossa, että kun nykyään on yleistä asua vuosiakin avoliitossa ennen avioliittoa, niin miten avioliiton kannattajat nyt sitten suhtautuvat tähän? Mitä jos elää avoliitossa, ja avioliittoaikeet ovat nuorella parilla sillä tasolla, että "sitten joskus" (jos koskaan). Avoliittohan on monille sitä koeaikaa, että katsellaan uskaltaisiko sen toisen kanssa lupautua elämään loppuelämänsä. Onko tässäkin jotain pahaa? Eikö tämä ole ennemminkin hyvä juttu, varmasti paljon avioliittoja jää solmimatta, kiitos avoliiton mahdollisuuden.
Milloin avoliitossa eläjistä on tullut siinä roikkujia? Viiden vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä?
Kommentit (78)
tykkää kääriä riisinjyviä foliopapereihin ja leikellä piparkakkureunuksia servietinpitimiin :D
Naimisiinkin menimme vain koska halusimme pitää juhlat. Molemmista oli kiva suunnitella häitä, tehdä koristeluja jne. kun nyt satuimme molemmat olemaan kotona toimettomina, minä ä-lomalla ja mies lomautettuna. Tuo tosiaan oli ainoa syy meidän naimisiinmenoomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kuulkaas räkäisesti naurettu jokaiselle avioerolle,mitä on tullut ja joiden häissä on oltu.
Minä en tarvitse sellaista prinsessapäivää ollakseni sitoutunut mieheeni.
Mutta prinsessapäivää ei todellakaan tarvita avioitumiseen. Senkun menee maistraattiin. Ja kaipa kirkkohäät ja juhlakekkeritkin voisi halutessaan vetää asialinjalla ilman röyhelöitä.
oletat että nainen haluaa lapsia ja oletat että mies ei halua jatkossakaan? Ei kaikki naiset halua lapsia, itse olen yhä 35-vuotiaana yhtälailla vastaan lapsen hankkimista kuin olin 20-vuotiaanakin.
eivät halua, mutta tuo nainen kun ei ole asiaa vielä edes miettinyt. Siis että pitää täysin mahdollisena, että joku päivä haluaa lapsia, vaikka ei nyt haluakaan. Silti on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on ilmoittanut, ettei missään nimessä halua lapsia. Voihan sitä joo elää siinä uskossa, että toinen muuttaa mielensä, mutta sitten on syytä olla olematta katkera, jos nainen 10 v päästä huomaa, että pitäis alkaa tehdä niitä lapsia jos haluaa ja mies on edelleen kannassaan.
Älä välitä. Nämä on niitä, jotka saa itkupotkuraivareita, että on tää oikea liitto ja ollaan me ihan tosissaan, uskokaa nyt. Me ollaan ihan sillai sidosti rakastuneita ja ei mentäis millään naimisiin kun meidän liitto on sillai ihan oikee ja perustuu aitoon rakkauteen. Me ei hei tarvita mitään vanhanaikaisia papereita ku meillä on hei sillai toisemme ja uskokaa nyt, että me ollaan sillai kuulkaas ihan oikeesti tosissamme.
"...mieheni valitsee minut joka aamu aina uudelleen ja minä vastaavasti panostan suhteeseemme 200%"
luuletteko sitten, että se paperinpala estäisi miestänne jättämästä teitä,jos eräänä päivänä päättäisikin valita jonkun toisen tai lakkaisi rakastamasta teitä? Eli sen jälkeen kun saitte miehen nalkkiin, teidän ei ole tarvinnut panostaa parisuhteeseen ollenkaan, koska ettehän te mitenkään enää voi erota, kun naimisissa ollaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me saatu naimisiinmenosta minkäänlaista paperinpalaa jollei sitä vihkiraamattua lasketa paperinpalaksi
Ette koskaan ole sopineet että asuisitte yhdessä - toinen vain eräänä päivänä ilmestyi paikalle kaikkine tavaroineen, mutta ette sopineet että hän muuttaisi? Alkoi vain purkaa tavaroitaan eikä siitä seurannut mitään keskustelua?
no ei ihan. Tilanne oli sellainen, että opiskelupaikkojen välissä asuin hetken aikaa vanhempieni luona. Samaan aikaan seurustelin nykyisen kumppanini kanssa, ja pikku hiljaa kävi niin, että olin käytännössä melkein koko ajan hänen luonaan - tosin olin vielä kirjoilla vanhempieni luona, vaikka saatoin joskus olla siellä vain pari päivää kuukaudesta.
Tämä vaihe kesti aika kauan, eli virallisesti asuin vanhempien luona, mutta käytännössä asuin yhdessä mieheni kanssa. Postini tuli osittain hänen luokseen, osittain vanhempieni luo. Opiskelin samaa alaa, jossa hän oli jo töissä, ja haimme samaan projektiin töihin toiseen kaupunkiin. Meistä vain toinen sai töitä, mutta muutimme silti molemmat, jo senkin vuoksi, että suurin osa alan työpaikoista on (yllätys,yllätys) täällä Helsingissä.
Eli emme missään vaiheessa käyneet keskustelua aiheesta "muutettaisiinko yhteen", emme edes "asutaanko me nyt siis yhdessä". Sivumennen sanoen emme myöskään osaisi mainita tiettyä päivää, josta lukien olemme olleet "pari" - siis emme osaa määritellä sitä, mistä varsinainen seurustelumme aikanaan alkoi (en tosin tiedä olisiko tarpeenkaan).
Lapsesta silti keskusteltiin, ja siitä tehtiin ihan tietoinen päätös ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliittolaisilla tuntuu vain olevan ihmeen huono itsetunto kun pitää olla vahingoniloinen toisten eroista.
Yksi ainoa on ilmoittanut tekevänsä niin.
Kannattaa myös muistaa, että kaikki täällä avoliittolaisina tai avioliittolaisina kirjoittavat eivät välttämättä ole sitä, mitä väittävät.
Eli en hankkisi lapsia heti 3 kk jälkeen ja ottaisi lapsen isää luokseni asumaan suoraan vanhempiensa luota yms.
Harmi, että vauvakuume tuli silloin, kun olin vielä epäkypsä todellakin.
Nyky-yhteiskunnan ongelmia. Ei ennen tällaista ollut, että kukaan ei opasta mitenkään!
Ja sitten liian aikaisin tapahtuu juuri se "tikanpoikajuttu".
Mutta kukaan ei ota tästä vastuuta tässä maassa, kun uskotaan vain itseensä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi kyllä ollut eron paikka jos avioliitto ei olisi ollut jatkumona suhteessa. Kaikin mokomin suon ihmisille avoliittonsa, mutta minulle ainoa oikea liitto on avioliitto. Mieheni tiesi tämän seurustellessamme ja kun muutimme yhteen, oli selvää että jossain kohtaa menemme naimisiin jos jatkamme yhdessä. Minulle tärkeää oli myös mennä naimisiin kirkossa, ei tavan tai prinsessamaisuuden takia, vaan siksi että sanoin 'tahdon' Jumalan silmien edessä.
Joissain asioissa ei vaan omatunto kestä periksiantamista, siksi on aika kamalaa verrata avoliitto/avioliitto-keskustelua johonkin seinän maalin väriin.
Nykyään kihlauskin on vain joku juttu, esitellään sormusta eikä ole aikomustakaan mennä vihille. Miksi sitten kihloihinkaan? Kihlaus on avioliittolupaus, jos ette aio mennä naimisiin niin älkää sitten puhuko menneenne kihloihinkaan.
olisi kyllä ollut eron paikka jos avioliitto ei olisi ollut jatkumona suhteessa. Kaikin mokomin suon ihmisille avoliittonsa, mutta minulle ainoa oikea liitto on avioliitto. Mieheni tiesi tämän seurustellessamme ja kun muutimme yhteen, oli selvää että jossain kohtaa menemme naimisiin jos jatkamme yhdessä. Minulle tärkeää oli myös mennä naimisiin kirkossa, ei tavan tai prinsessamaisuuden takia, vaan siksi että sanoin 'tahdon' Jumalan silmien edessä.
Joissain asioissa ei vaan omatunto kestä periksiantamista, siksi on aika kamalaa verrata avoliitto/avioliitto-keskustelua johonkin seinän maalin väriin.
Nykyään kihlauskin on vain joku juttu, esitellään sormusta eikä ole aikomustakaan mennä vihille. Miksi sitten kihloihinkaan? Kihlaus on avioliittolupaus, jos ette aio mennä naimisiin niin älkää sitten puhuko menneenne kihloihinkaan.
ihan terveellistä sinullekin miettiä asioita muun kuin oman navan kautta. Omatunnolla ei ole mitään tekemistä naimisiinmenon kanssa, vaikka itse olet vanhoillisen uskonnollinen, niin se ei tarkoita, että avoliitossa eläjät olisivat moraalittomia ja rikollisia. Paavin mielestä ehkäisy on syntiä, oletettavasti sellaista käytät joten suuri määrä ihmisiä pitää sinua moraalittomana ja ihmettelevät, miten omatuntosi antaa sen periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omatunnolla ei ole mitään tekemistä naimisiinmenon kanssa,
Niin ei ole SINULLE, mutta minulle on. Et taida ymmärtää lukemaasi? Juuri tätä kommentoin kuinka se MINULLE on niin tärkeä asia. Ei minua haittaa jos se ei sinulle sitä ole, enkä ole ketään tuomitsemassa tai pitämässä rikollisena tai moraalittomana...
Oman navan kautta kai täällä kaikki kommentoivat. Minua ärsytti vain näissä juupas eipäs mutinoissa juuri tuo ehkä juuri sinun kaltaistesi mustavalkoisuus, jos on naimisissa on vaan siksi että on paperi blaa blaa/ jos on avoliitossa ei ole sitoutunut. MINULLE tämä merkitsee tätä, joillekin se sattuu merkitsemään jotain ihan muuta.
Nykyään kihlauskin on vain joku juttu, esitellään sormusta eikä ole aikomustakaan mennä vihille. Miksi sitten kihloihinkaan? Kihlaus on avioliittolupaus, jos ette aio mennä naimisiin niin älkää sitten puhuko menneenne kihloihinkaan.
Tosin perinteetkin muuttuvat ja jokainen voi soveltaa niitä ihan siten kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kihlauskin on vain joku juttu, esitellään sormusta eikä ole aikomustakaan mennä vihille. Miksi sitten kihloihinkaan? Kihlaus on avioliittolupaus, jos ette aio mennä naimisiin niin älkää sitten puhuko menneenne kihloihinkaan.Tosin perinteetkin muuttuvat ja jokainen voi soveltaa niitä ihan siten kuin haluaa.
Totta tämäkin. Mutta eihän avioliittokaan ole avioliitto, jos ihmiset eivät ole naimisissa, vaan on keksitty uusi nimitys (avoliitto). Miksi sitten kihlaus on kihlaus, vaikka aietta avioon ei ole? Eikö sitä kuuluisi nimittää joksikin muuksi? Mites olis kihmaus *reps* :-D
Totta tämäkin. Mutta eihän avioliittokaan ole avioliitto, jos ihmiset eivät ole naimisissa, vaan on keksitty uusi nimitys (avoliitto). Miksi sitten kihlaus on kihlaus, vaikka aietta avioon ei ole? Eikö sitä kuuluisi nimittää joksikin muuksi? Mites olis kihmaus *reps* :-D
Niin, onhan se hassua, että avoliitolle on annettu on älytön nimi. Miksi ei vaan puhuta yhdessä asumisesta tai yhdessä elämisestä, tms. Mutta silloin 70-luvulla oli niin vanhoillista.
Juu, itse en ole kihloissa (ollutkaan enkä menekään), enkä oikein ole tajunnut koko jutun ideaa. Tai siis tajuan kyllä toki, jos on päätetty mennä naimisiin ja vaikka varattu hääpäivä. Mutta nykyisin se tosiaan tuntuu lähinnä kaupalliselta tapahtumalta, mikä varmaan sopii ainakin kultasepänliikkeille ;) (Itse en ole muuten koskaan tajunnut, miksi pitää ostaa sormukset, edes vihkisormukset. Tykkään kyllä koruista, sormuksistakin, mutta tuo perinne tuntuu hyvin vieraalta.)
maaseutuäitini sanoi aikanaan, että ei pidä mennä naimisiin ennenkuin on vähintään 2 vuotta asunut avoliitossa =)
Onko avoliitto suosittu nimenomaan nuorten keskuudessa? Nuorilla tarkoitan alle 30-vuotiaita, ehkä jopa alle 25-vuotiaita.
Itse olen jo 30+-vuotias ja lähes kaikki ystäväni ovat asuneet jossain vaiheessa avoliitossa vähintään 3 vuotta, me asuimme vain kaksi vuotta, mutta olimme siinä vaiheessa seurustelleet jo 6 vuotta. Useimmat ovat avioituneet, pari jo eronneetkin, vain yksi pari asuu tällä hetkellä avoliitossa, ja heidän avoliittonsa on kestänyt nyt 18 vuotta!!!
Tunnen joitakin alle 30-vuotiaita pareja, ja mitä lähempänä he ovat sitä 20 ikävuotta, sitä nopeammin ovat avioituneet. Olenkin nyt hiukan miettinyt, että onko tuosta avioliitosta tullut nuorille jokin päämäärä, kun avoliitto on niin helppo solmia. Näitä nuoria pareja yhdistää parin vuoden seurustelu max. ja mielettömän isot häät. Tuntuu, että nuoret haluavat nopeammin kaikki kokemukset, mitä parisuhteessa voi olla. Ehkä myös sen avioeron, vaikka omat 20+ avioparit eivät olekaan vielä eronneet. Väittäisin siis, että avoliittojen pituus on nuorten kohdalla huomattavasti lyhentynyt, mutta tämä nyt vain mutua omaa tuttavapiiriä seuraamalla.
Miksi susiparit eivät usko, että heidän suhteensa voisi avioliittona kuulua niiden avioliittojen joukkoon, jotka kestävät koko elämän ajan? Niitähän on tilastojen mukaan yli puolet avioliitoista.
kuka susipari näin on sanonut? On ihan eri asia ajatella, ettei pidä avioliittoa tärkeänä, kun ajatella, että avioliitto tuhoaisi suhteen.
Eikös tuo ole ennemminkin avioliittoa puolustavien mielipide, että suhde muuttuu ratkaisevasti avioliiton myötä ja että ero ei ole avioliitossa niin helppoa kuin avoliitossa (onko avoliitossa ero sitoutumisen ja tunnepuolen kannalta helpompaa). Onko tämä päätelmä vedetty nyt siitä väitteestä, että avioliitto voi loppua ihan yhtä lailla kuin se avoliittokin?
oletat että nainen haluaa lapsia ja oletat että mies ei halua jatkossakaan? Ei kaikki naiset halua lapsia, itse olen yhä 35-vuotiaana yhtälailla vastaan lapsen hankkimista kuin olin 20-vuotiaanakin.