Raskausaika ketjuun liittyen: hoiditko loppuun saakka kaikki työt kuten ennenkin?

"Mutta todellisia prinsessojahan ovat juuri nämä, jotka ovat saaneet niin luxus-kohtelun elämältä, että neljäkin lasta on pyöräytetty ohimennen hiihtolenkkien, töiden ja jumppien lomassa ilman pienintäkään pelkoa vauvojen menetyksestä, hyvinvoinnnista tai kivuista."

noin minäkin sen nakisin.

T: yhteensä 12 kk vuodelepoa, tuloksena 3 elävää lasta, ja päivääkään en vaihtaisi pois...

voi olla iloisia toisten puolesta, joilla ne on menneet ongelmitta?

miksi ei sais olla tyytyväinen, että on mennyt ja menee hyvin?

ai niin,kun palstalla ei saa puhua positiivisista asioista.

pois kauniit, hoikat, rikkaat ja älykkäät ihmiset!

täällä rulaa ruma kouluttamaton läski!!!!!!!!!

ole sattunut vaikeuksia raskauden aikana ja siksi jatkaa kuten ennenkin? Etenkin jos tajuaa (kuten monet tekevät) että on onnekas ja että jos asiat olisivat toisin olisi voinut voida huonommin ja kaivata apua.

Tekeekö hyvä tuuri siis prinsessan?

Mutta todellisia prinsessojahan ovat juuri nämä, jotka ovat saaneet niin luxus-kohtelun elämältä, että neljäkin lasta on pyöräytetty ohimennen hiihtolenkkien, töiden ja jumppien lomassa ilman pienintäkään pelkoa vauvojen menetyksestä, hyvinvoinnnista tai kivuista.

osittain viikolla 16, niin aika hissukseen sitä tuli otettua tuo viimeisin raskaus. Kerran kannoin kauppakassit, heti alkoi verenvuoto. Olin siis onnettomuudessa, jossa nuo vedet meni osittain, ja syntyi iso hematooma. TÖissä kävin loppuun asti, koska se oli helppoa istumatyötä.

niin ekan lapsen kohdalla kävin laskettuna päivänä 10km pyörälenkillä, uin kilometrin, kävin elokuvissa ja asuntonäytössä. Myös päivää ennen synnytystä 41+3 jorasin oikein olan takaa opiskelukaverin illanistujaisissa.

Että kyllähän sitä silloin menee ja tekee, kun se onnistuu. Ja kun ei, silloni otetaan rauhallisemmin.

miksi ette te karmeita raskauksia kokeneet voi olla iloisia toisten puolesta, joilla ne on menneet ongelmitta?

niin on kyllä aika vaikea uskoa todeksi, että jollain voi mennä kokonainen raskaus niin, ettei se vaikuta suoriutumiseen yhtään. Helposti sitten tulee kuittailtua, kun pitää toista oikeasti kökönpuhujana.

Ja toisaalta kun ei itse voi uskoa noita hyvinvointitarinoita, niin tuskin kaikki hyvinvoivat uskovat todellisiksi noita huonovointitarinoitakaan. Siinä tulee sitten puolustettua sitä huonovointisuutta. Ihan sama ilmiö näkyy tässä ketjussa molemmilla puolilla.

Mä voin ainakin myöntää avoimesti olevani kateellinen niille, joilla on helpot raskaudet. Keskenmeno- ja kohtukuolematausta, joten en todellakaan ota turhia riskejä.



Raskaiden tavaroiden kanniskelua kannattaa välttää rv 24 eteenpäin, jolloin vauvalla rupeaa olemaan eloonjäämisedellytyksiä jos sattuu synnytys käynnistymään. Voimakkaassa ponnistuksessa voi irrota/revetä istukka tai kalvokiinnitteinen napanuora. Istukan repeäminen ei aina johda välittömään verenvuotoon kohdun ulkopuolelle, joten se saattaa tulla selville vasta kuolleen vauvan synnytyksessä. Eikä siihen liity mitenkään pakosti kipukaan. Vanha kansa on tässä asiassa oikeassa, raskaana ei pitäisi kanniskella painavia kuormia.

Tekeekö hyvä tuuri siis prinsessan?

Mulla meni elämässä pitkään ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Ei ollut suvussa edes kuolemantapauksia mun koko lapsuudessa ja nuoruudessa. Sain hyvän opiskelupaikan, löysin asunnon, oon aina ollut todella terve, mulla oli hyvä koti, jne. Kyllä mä pidin itseäni pumpulissa kasvaneena.

Ihan aikusena kolmekymmpisenä sitten vasta koin ensimmäiset sukulaisten kuolemantapaukset ja niissä oli sitten muutakin kuin "kevyttä vanhuskuolleisuutta". Asumisjärjestelyt olivat jonkin aikaa epätyydyttävät. Mutta noista on päästy yli ja edelleen pidän itseäni kyllä todella onnekkaana ja vähän hemmoteltunakin.

Musta on ihan oikeutettua sanoa, että toinen on prinsessa, jos raskaudet ovat menneet ongelmitta. Näin siis verrattuna niihin, joilla on ongelmia takana.

Minusta prinsessuus on ennemminkin käytöstä kuin vain sitä mitä itse on/ei ole kokenut. Minusta prinsessa-termi negatiivisesti käyettynä on ihminen joka on itsekeskeinen, ei ymmärrä että kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin kuin itsellä, vaatii hirveästi muilta jne.

Itse olen päässyt helpolla ja vain pienillä vastoinkäymisillä ja tiedän sen, mutta aina olen ollut ns. tiedostava (käynyt mm. kehitysmaassa töissä yms) ja lähipiirissä on sen verran paljon epäonnea (kotiväkivaltaa, kuolemaa, alkoholismia jne) ollut että kyllä ne elämän realiteetit ovat ihan hyvin tiedossa.

Mulla meni elämässä pitkään ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Ei ollut suvussa edes kuolemantapauksia mun koko lapsuudessa ja nuoruudessa. Sain hyvän opiskelupaikan, löysin asunnon, oon aina ollut todella terve, mulla oli hyvä koti, jne. Kyllä mä pidin itseäni pumpulissa kasvaneena.

Ihan aikusena kolmekymmpisenä sitten vasta koin ensimmäiset sukulaisten kuolemantapaukset ja niissä oli sitten muutakin kuin "kevyttä vanhuskuolleisuutta". Asumisjärjestelyt olivat jonkin aikaa epätyydyttävät. Mutta noista on päästy yli ja edelleen pidän itseäni kyllä todella onnekkaana ja vähän hemmoteltunakin.

Musta on ihan oikeutettua sanoa, että toinen on prinsessa, jos raskaudet ovat menneet ongelmitta. Näin siis verrattuna niihin, joilla on ongelmia takana.

tavallisesta suomalaisesta naisesta, jonka normaaliin elämään tuskin kuuluu raskaan työn raataminen kellon ympäri tai sadan kilon sementtisäkkien nostelu?

Veikkaan, että aika moni tekee suhteellisen kevyttä sisätyötä (hoitoala erikseen) ja kotona on yleisimmät kodinkoneet työtä helpottamassa, joten jos on normaalisti edennyt komplikaatioton raskaus, on täysin mahdollista selvitä hommistaan normaalisti raskauden loppuun asti.

Se ei siis ole prinsessatason selviytymistarina tai leuhkimista.

ei ole ihme, että enemmistö raskaana olevista on hirmuisia valaita synnytyksen jälkeen...