Lue keskustelun säännöt.
Raskausaika ketjuun liittyen: hoiditko loppuun saakka kaikki työt kuten ennenkin?
14.01.2011 |
Eli kävit kaupassa ja kannoit ruokakassit, kävit hiihtämässä/jumpassa/lenkillä, kannoit puita, teit lumityöt, siivosit jne? Ihan nyt mitä kenenkin elämään kuuluu. Kun niin moni tuntui tuossa ketjussa sanovan ettei huomannut raskaanaoloa ollenkaan vaan eleli ihan normaalia elämää. Kyllä, itse olen käynyt lenkillä, kantanut ruokakassit, kantanut puita, käynyt hiihtämässä (rv 39 nyt menossa), hoitanut KAIKEN aivan kuten ennenkin, mutta en voi kyllä väittää ettei raskautta huomaisi mitenkään! Tämä on neljäs raskaus ja kyllä tässä loppuvaiheessa tosiaan huomaa eron siihen onko raskaana vai ei. Ja kyllä, se miehen apu olisi ihan mukavaa (esim. että kantaisi viikon ruokaostokset eikä minun tarvitsisi, tai kantaisi puut sisälle). Enkä edes koe olevani valittaja tai vaativani prinsessakohtelua, vaan todellakin moni asia on vain raskaampaa näin viikkoa ennen laskettua aikaa. Hirmu helppoja raskauksia ihmisillä ollut, vaikka pidinkin itseäni melko pirteänä 10km hiihtolenkin jälkeen...
Kommentit (50)
Eli kävit kaupassa ja kannoit ruokakassit
-joo. Kauppaan muutama sata metriä, siellä käydään melkein joka päivä eli kassit ei ole kauhean painavia
-kävit hiihtämässä/jumpassa/lenkillä
en just noita, mutta liikuntaa harrastin samaan tapaan kuin ennenkin. Lajit ei ole mitään vauhdikkaita tai revittelylajeja, joten raskaus ei ollut esteenä.
-kannoit puita, teit lumityöt
asumme kerrostalossa
-siivosit
joo
Meillä ei ole mitään raskaita kotitöitä (esim. halonhakkuuta tai lumitöitä) vaan sitä perusimurointia, pyykinpesua jne, ja lisäksi voin aivan erinomaisesti koko raskauden, raskaus oli oikeasti ihan superhelppo. Ei tullut turvotusta, solmin itse kengännauhat ilman ongelmia, ei ollut selkäkipuja tms. Mahakin alkoi kasvaa vasta joskus 6 kk tienoilla eikä tullut missään vaiheessa kovin isoksi.
Kyllä mä ymmärrän että jos raskaus on vaikea tai on raskaita töitä niin raskaus pitää huomioida eri tavalla (siis myös miehen ;), mutta omassa tilanteesa en todellakaan tarvinnut mitään erityishuomiota sen normaalin lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen raskaus oli riskiraskaus ja välillä makasin sairaalassa.
Nyt kolmas on vielä niin alussa, etten tiedä.
ja kyllä minä olen ihan normaalisti kaiken hoitanut aina sinne rv 42+ saakka, jolloin olen nuo aikaisemmat vauvat pullauttanut ulos. En kokenut puiden kantamista, liikuntaa, lumitöitä saati nyt sitten siivoamista mitenkään hankalana missään vaiheessa. Vielä pari päivää ennen viimeisintä synnytystä kävimme isompien lasten kanssa pyörälenkillä, niin että 3v. istui minun kyydissäni lastenistuimessa.
En todellakaan yritä kehustella, mutta kun ei mitään vaivoja tai komplikaatioita ole ollut niin ei ole. Miksi töissäkäyvä mies tekisi nuo työt, joiden tekemiseen minulla oli kaiket päivät aikaa 7 viikon ajan ennen synnytyksiä?
ihan loppuun asti pystyin tekemaaän kaikki työt normaalisti. Esim. perheen molemmat autot pesin.
Tosin en nostellut mitään kymmenien kilojen painoisia esineitä, mutta sitä en tee normaalisti muutenkaan. Ostoskassit kannoin, koska kävin ruokakaupassa yleensä arkipäivisin, kun mies oli töissä.
Tietenkin oli erilainen olo, kun vatsa oli iso ja vähän tiellä monessakin hommassa.
Mutta olen voinyt hyvin molemmilla kerroilla, tiedän joitakin, joilla kävelykin on tehnyt tiukkaa loppuvaiheessa.
"Eli kävit kaupassa ja kannoit ruokakassit
-joo. Kauppaan muutama sata metriä, siellä käydään melkein joka päivä eli kassit ei ole kauhean painavia
-kävit hiihtämässä/jumpassa/lenkillä
en just noita, mutta liikuntaa harrastin samaan tapaan kuin ennenkin. Lajit ei ole mitään vauhdikkaita tai revittelylajeja, joten raskaus ei ollut esteenä.
-kannoit puita, teit lumityöt
asumme kerrostalossa
-siivosit
joo"
Meillä tilanne on hieman erilainen. Kun lapsia on kolme, niin viikko-ostokset ovat meillä n.5 kassin luokkaa, ja kannan ne itse. Tosin pääsen kauppaan autolla, mutta silti ne pitää kantaa autoon ja autosta sisälle.
Harrastan juoksua ja hiihtoa, juoksun jouduin lopettamaan, hiihtämässä käyn edelleen, varmasti niin kauan kun lapsi syntyy.
Meillä on omakotitalo ja teen lumityöt. Se tuntuu näin loppuvaiheessa raskaalta, kun on iso piha ja jos lumi on painavaa.
Meillä on puulämmitteinen talo, joka päivä pitää kantaa puita. Eilen kannoin 5 täyttä koria, se tuntuu vatsassa.
Tässä siis näitä ap:n esimerkkejä. En makaa sohvalla ja valita, mutta välillä mietin että päivät ovat aika raskaita. Ja kaipaisin hieman extrahuomiota nimenomaan tämän raskauden takia, muuten teen raskaitakin töitä ilman ongelmia. Tässä on varmasti pitkälti kyse siitä minkälaista elämää viettää noin yleensä, että miten raskaus vaikuttaa (vaikka olisikin ns. normaali raskaus)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En todellakaan yritä kehustella, mutta kun ei mitään vaivoja tai komplikaatioita ole ollut niin ei ole. Miksi töissäkäyvä mies tekisi nuo työt, joiden tekemiseen minulla oli kaiket päivät aikaa 7 viikon ajan ennen synnytyksiä? " Mutta luulen kuitenkin että yleensä tietyt työt tuntuvat raskaammilta raskauden loppuvaiheessa, kuin ns.normaalitilassa. Ja kuten totesin, olen itsekin hoitanut kaiken yksin ilman mitään erityishuomioita loppuun saakka ja minullakin on kolme lasta ennestään. En pidä tätä mitenkään erityisen hienona asiana, vaan mietin sitä että mielestäni ei ole mitenkäään kohtuutonta jos mies auttaa raskaimmissa hommissa loppuvaiheessa. Ei silloin tarvitse olla edes mikään prinsessa tai laiskamato.
Alun raju oksentelu, edelliset keskenmenot, supistelu, tulehdus, unettomuus, liitoskivut ja lonkkakivut varmistivat, etten todellakaan osallistunut normaalissa määrin kotitöihin. Onneksi minulla on hyvä mies joka pitää itsestään selvänä, että raskaus huomioidaan vaikka ei edes olisi ongelmia. Kumpikaan ei koe sitä mitenkään paapomisena tai laiskotteluna.
Minua ihmetyttää noissa kehuskeluketjuissa se, että eikö miestä koskaan pelottanut että vauvalle voisi käydä jotain, jos vaimo supistelee kauppakasseja tai polttopuita kannellen tai liukastelee hiihtoladulla tms.? Ilmeisesti minulla on tavallista huolehtivaisempi mies, tai sitten nuo keskenmenot ovat peläyttäneet hänetkin niin, ettei enää kuvittele että "se on vaan raskaus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan on vain siitä kiinni, miten hyvin voi. Jos on sairaaana, tarvitsee tietenkin apua ja huomiota. Itse voin todella hyvin, mitä nyt pissatti koko ajan lopuksi. Tein siis hommani kuten ennenkin. Samaa ei tietenkään voinut odottaa raskaana olleelta ystävältäni, joka ensi oksensi pari kuukautta putkeen ja alkoi sitten kärsiä kamalista selkäkivuista ym.
Pelkkä raskaus ei mielestäni oikeuta prinsessaksi ryhtymiseen, mutta kukin on yksilö vaivoineen.
"Minua ihmetyttää noissa kehuskeluketjuissa se, että eikö miestä koskaan pelottanut että vauvalle voisi käydä jotain, jos vaimo supistelee kauppakasseja tai polttopuita kannellen tai liukastelee hiihtoladulla tms.? Ilmeisesti minulla on tavallista huolehtivaisempi mies, tai sitten nuo keskenmenot ovat peläyttäneet hänetkin niin, ettei enää kuvittele että "se on vaan raskaus". "
Itsekin mietin että sittenkö mies vasta osallistuisi, jos jotain sattuisi. Kun kaikki on mennyt ennenkin hyvin ja olen ennenkin jaksanut hoitaa kaiken niin jaksan edelleen. Niin luulen mieheni ajattelevan. Kyse ei ole edes kohdallani jaksamisestani vaan lähinnä siitä että ajattelen että olisi luonnollista jos mies edes ihan loppuvaiheessa hieman haluaisi helpottaa työtaakkaani, vaikka onkin töissäkäyvä ja minä "vain kotona". Mutta ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(sori että ole tänään vähän hitaalla). TIETENKIN mies kantaa kauppakassin, puut ym. jos olemme yhtä aikaa kotona/kaupassa ja ne työt on tehtävänä. Eli ei ole kysymys siitä, että mies "pistäisi minut hommiin". Paremminkin omalla kohdallani oli niin, että halusin tehdä hommat pois alta päiväsaikaan, kun mies oli töissä, niin illat oli aikaa puuhastella kaikenlaista mukavaa perheen kesken. Se oli ihan luksusta verrattuna siihen aikaan, kun olimme molemmat töissä ja lapset hoidossa.
t. 5
"Minua ihmetyttää noissa kehuskeluketjuissa se, että eikö miestä koskaan pelottanut että vauvalle voisi käydä jotain, jos vaimo supistelee kauppakasseja tai polttopuita kannellen tai liukastelee hiihtoladulla tms.? Ilmeisesti minulla on tavallista huolehtivaisempi mies, tai sitten nuo keskenmenot ovat peläyttäneet hänetkin niin, ettei enää kuvittele että "se on vaan raskaus". " Itsekin mietin että sittenkö mies vasta osallistuisi, jos jotain sattuisi. Kun kaikki on mennyt ennenkin hyvin ja olen ennenkin jaksanut hoitaa kaiken niin jaksan edelleen. Niin luulen mieheni ajattelevan. Kyse ei ole edes kohdallani jaksamisestani vaan lähinnä siitä että ajattelen että olisi luonnollista jos mies edes ihan loppuvaiheessa hieman haluaisi helpottaa työtaakkaani, vaikka onkin töissäkäyvä ja minä "vain kotona". Mutta ei niin ei.
ja tein kaikkia juttuja. Kävelyvauhtia piti joskus hillitä supistusten takia. Kolme raskautta ja synnytystä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole koskaan supistellut ennenaikaisesti tai muitakaan ongelmia ollut (paitsi alkuraskauden keskenmenoja, joihin ei mitenkään voi itse vaikuttaa), niin miksi ihmeessä sitä miestä (tai minua itseänikään) pitäisi pelottaa, että jotain tapahtuu normaalia elämää eläessä. Ja ihan oikeastiko sinusta ei raskaanaoleva voi käydä hiihtämässä?! Sehän on mitä parasta liikuntaa raskausaikana.
Mies kyllä huolehtii siitä, että saan levätä tarpeeksi, syön terveellisesti enkä mitään "kiellettyä" ja että pääsen mm. liikkumaan aina kun haluan. Itselleni tuo on paljon parempaa huolehtimista kuin kotitöiden tekemisen tai kaupassakäynnin kieltäminen :-O
Minua ihmetyttää noissa kehuskeluketjuissa se, että eikö miestä koskaan pelottanut että vauvalle voisi käydä jotain, jos vaimo supistelee kauppakasseja tai polttopuita kannellen tai liukastelee hiihtoladulla tms.? Ilmeisesti minulla on tavallista huolehtivaisempi mies, tai sitten nuo keskenmenot ovat peläyttäneet hänetkin niin, ettei enää kuvittele että "se on vaan raskaus".
raskaudessa tein kaiken kuten ennenkin, kunnes 7. kuulla sairastuin niin etten voinut kävellä, enkä kahteen kuukauteen tehnyt mitään mitä en voinut tehdä kyynärsauvojen kanssa. Mun reippaus loppui tasan siihen hetkeen kun sairastuin, ja sen jälkeen en ole ikinä vähätellyt toisten vaivoja - mä nimittäin oisin säästynyt pahimmalta jos olisin levännyt heti kun oireita alkoi tulla, mut koska aliarvioin täysin raskauden vaikutuksen esimerkiksi niveliin, niin ylirasituin ja sairastuinkin vakavammin.
Tässä toisessa liitoskivut on olleet sitä luokkaa, että olen pitemmät lenkit pois. Muuten puuhastelen kuten ennenkin, mut edellisestä raskaudesta oppineena olen mieluummin ylivarovainen kuin yritän liikaa, sillä nivelet ei ole enää koskaan entisenlaiset edellisen raskauden jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaudessa tein kaiken kuten ennenkin, kunnes 7. kuulla sairastuin niin etten voinut kävellä, enkä kahteen kuukauteen tehnyt mitään mitä en voinut tehdä kyynärsauvojen kanssa. Mun reippaus loppui tasan siihen hetkeen kun sairastuin, ja sen jälkeen en ole ikinä vähätellyt toisten vaivoja - mä nimittäin oisin säästynyt pahimmalta jos olisin levännyt heti kun oireita alkoi tulla, mut koska aliarvioin täysin raskauden vaikutuksen esimerkiksi niveliin, niin ylirasituin ja sairastuinkin vakavammin. Tässä toisessa liitoskivut on olleet sitä luokkaa, että olen pitemmät lenkit pois. Muuten puuhastelen kuten ennenkin, mut edellisestä raskaudesta oppineena olen mieluummin ylivarovainen kuin yritän liikaa, sillä nivelet ei ole enää koskaan entisenlaiset edellisen raskauden jäljiltä.
ja sitten sairaalaan viikolla 24, sen jalkeen en pahemmin edes kavellyt kunnes vauva syntyi; tokassa raskaudessa olin vuodelevossa ekassa kolmanneksessa 5 viikkoa, sain nousta ylos hetkeksi ja sitten jouduin taas vuodelepoon ja jalleen sairaalaan enka kavellyt ennen kuin rv 35 tuli tayteen; kolmannessa raskaudessa jouduin vuodelepoon rv 12 ja siita eteenpain en kaynyt kuin vessassa ja suihkussa rv 35 asti. Sen jalkeen opettelin kaytannossa kavelemaan uudestaan, ainakin hiukan pidempia matkoja (eli siis puhutaan vaikkapa 200 m kavelysta, joka ei aluksi sujunut ollenkaan).
niin kyllä siihen oma riskinsä liittyy jos lapsivedet menee kesken 10km hiihtolenkin keskellä metsää... Napanuora voi luiskahtaa ja ambulanssia on paha tilata keskelle metsää. Ettei se nyt ihan niinkään ole että turvallisuus olisi taattu...
"kyllä, olin jopa töissä vielä aamulla, kun vauva
illalla syntyi"
kävin vielä 8.lla kuulla töissä, tosin 5t päiviä, kun olin yksityisyrittäjä, tosin ei se seisomatyö kovin herkkua ollut.
"En oikein ymmärrä kysymystä.
Miten se olisi pitänyt noteraata? Tavallista elämää elettiin."
"Mitenkä raskaus pitäisi erityisesti huomioida??
Kantaa jäätelöä ja hemmotella? Ei raskaus nyt sentään mikään sairaus ole. Eletään normaalisti mahan kasvun mukaan.Jos sitten ei jaksa pahoinvoinnin tai ison mahan takia niin sitten hidastetaan vauhtia mutta en tosiaankaan halua että mua olis alettu paapomaan!!"