Oys ja amme. Onko kukaan saanut synnyttää sinne? Onko kukaan kiellosta (?) huolimatta näin tehnyt?
Kommentit (56)
Ajattelin aluksi olla vastaamatta, koska monikaan ei ole samoilla linjoilla kanssani asian suhteen. Luin myös viimeisimmät kätilöiden kommentit läpi. Perustelen kantani erään ylilääkärin kommentilla, että koskaan ei voi olla varma syntyvän lapsen tilasta ennen kuin hän on syntynyt ja vesisynnytys voi olla joillekin riski. Myös tuo mainittu infektioriski, jonka joku mainitsikin aikaisemmin, tosin hieman vähättelevään sävyyn. Oma lapseni ollut pitkään teho-osastolla aikoinaan (en synnyttänyt ammeen) ja siellä nähnyt itse henkilökohtaisesti kaiken laisia tapauksia ja infektioriskin suurentaminenkin on mielestäni kamalaa, koska vastasyntyneiden infektiot eivät ole pikkujuttuja. Omani meinasi siihen menehtyä, joten ei kiitos kiihkeitä vastakommentteja tähän asiaan. Oma tietenkin joka äidin valinta, mitä valitsee. Itse en vaan uskaltaisi riskeerata, koska ilman omaa riskeeraamista paljon voi tapahtua.
Esimerkiksi esimerkkisi, ettei kotisynnytys ole sen riskialttiimpi kuin synnytys sairaalassa, niin vastaisin, että kotona sinulla ei ole apua saatavilla, jos sattuu jotain ikävää, sairaalassa se on jo paikalla! Syntymä on aina yllätys, miten käy ja vastasyntynyt on ansainnut kaiken sen avun, mitä nykypäivä voi hänen vointinsa takia tarjota. Minulla ei olisi lapsia, jos olisin kotona synnyttänyt!
vesisynnytyksessä infektioriski on kohonnut, jos vesien menosta on kulunut yli vuorokausi, ihan niinkuin kuivallakin maalla. silloin ei voi enää mennä veteen. muuten infektioriski on sama kuin kuivalla maalla.
tuo että vauvan tilaa ei tiedetä ennen kuin hän on syntynyt. tjaaa... niinhän se kyllä on. mutta miten se eroaa syntyykö veteen vai maalle? jos tarkoitetaan sitä, kun joskus vauvalta imetään lapsivettä nielusta heti kun pää on syntynyt? veteen syntyessä ideana on juuri se, ettei vauva ole kosketuksissa ilman kanssa, eikä siis vedä ilmaa keuhkoihinsa, jolloin myös tulee vetäneeksi lapsivettä. ketjussa kätilö kertoi kuulleensa lapsen menehtyneen näin, mutta siinä olikin oltu ensin ilmassa, sitten takaisin vedessä. juuri niin ei saa tehdä, ja kätilön olisi pitänyt se tietää.
ja olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että kätilöiden tulisi olla koulutettu hoitamaan myös vesisynnytyksiä. en voi vaan uskoa että se olisi kauhean suuri ponnistus järjestää osaksi koulutusta. taitaa olla lähinnä kiinni koulutuksen suunnittelijoiden halusta ja mielipideilmastosta.
nyt tuntuu että tämä ketju on taas saavuttanut jonkinlaisen maagisen lakipisteen, jonka jälkeen näissä hiukan marginaalisempia juttuja käsittelevissä aiheissa alkaa vilisemään sanontoja tyyliin ¿syyllistäminen¿, ¿extreme-kokemus¿, ¿urheilla vauvan terveydellä¿ ja ¿lapseni olisi kuollut jos...¿.
tuossa joku sanoi että kun vertailitte koti -ja vesisynnytyksen riskejä sen että vesisynnytyksessä ollaan sairaalassa jos jokin menee vikaan.
minusta on käsittämätöntä se, että jos kätilö käskee nousemaan niin äiti voisi edes ajatella sinne jäävänsä- ihan vaan sen takia kun sairaalassa. tossa kovasti vetositte siihen että kätilöt ei ole kaikkitietäviä. sanottakoon se että ei sairaalatkaan ole kaikkitaitavia. jos lapsi on vaarassa niin ei se laitteidenpaljous takaa sitä että lapsi säästyy kaikelta pahalta. oletteko koskaan seisoneet lasikaapin takana kun oma vauvanne on siellä ja lääkärit sanoo etteivät oikein enää tiedä että mitä vois kokeilla?
vaikka miten äidin vaistot olis tarkat niin tasan synnytysammattilaiset, lääkärit ja kätilöt kokemuksen kanssa osaavat sanoa milloin mennään riskirajoilla. jouskossa on varmaan kätilöissäkin sellaisia jotka haluavat tehdä homman itselleen helpoksi, mutta mun mielestä se on aika pientä sen rinnalla jos tilanne uhkaa oikeasti ja äiti vaan itsepintaisesti kieltäytyy nousemasta ja vannoo omien vaistojensa nimeen. jos kätilöissä on itsekkäitä ja omaa mukavuuttaan ajattelevia niin niin on myös äideissä. siinä mennään jo elämysmatkailun puolelle.
vesisynnytys on varmasti mukava kokemus ja joillekin hyvin sopiva. mutta mun mielestä sen pitäisi tapahtua yhdessä ja yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa.
lapsi on lopulta tärkein.
Minulla on kaksi lasta joista kumpikaan ei ole syntynyt veteen vaikka kummallakin kerralla olin avautumisvaiheessa vedessä. Eka lapsi syntyi sairaalassa jossa veteen synnyttäminen olisi ollut mahdollista. Tuossa sairaalassa oli myös mahdollista saada ilokaasua vedessa ollessaan.
Toisella kertaa synnytin Tays:sissa jossa ei saa synnyttää veteen eikä missään nimessä saanut ilokaasua altaaseen. Käydessäni pelkopolilla nämä asiat tyrmäättiin vaarallisina. Minä menin pelkopolille koska pelkäsin sairaalaa. No noiden keskustelujen jälkeen pelkäsin vielä enemmän.
ymmärtäisin kyllä jos veteen synnyttäminen kiellettäisiin sen takia, että paikalla olevilla lätilöillä ei ole siihen ammattitaitoa, mutta sitä en ymmärrä että se kielletään ilman tutkimuspohjaa jonkun lääkärin mutun pohjalta eikä sitä ammattitaitoa kätilöille edes yritetä hankkia. Se, että uusinta tutkimustietoa ei viitsitä selvitella ja kätilöitä jatkokouluttaa ei kyllä auta minua tuntemaan oloani luottavaiseksi sairaalan suhteen.
Äidinvaisto - ja kätilönvaisto ei aina auta kun tilanne nopeasti muuttuu. Esimerkkini tästä hukkumisesta on juuri sellainen: äidin oma tunne kehotti nousemaan seisaalleen ponnistamaan ammeessa. Noh uudelleen synnyttäjä, yksi työntö ja hups... Ei siinä rautaisinkaan ammattitaito ota koppia toiselta puolelta huonetta. Eikä sitä paljon ennakoida.
Valitettavasti kätilön peruskoulutukseen ei kuulu vesisynnytyksen hoitaminen, toki aihetta sivutaan. Joka sairaalassa on oman " byrokratiansa" mukaiset ohjeet asiasta ja mahdollisesti jopa koulutusta. Mutta ne säästöt, ne säästöt... Eli omaa aktiivisuutta (ja rahaa) pitäisi olla tätä koulutusta varten, että omalla ajalla, kolmivuorotyön ohessa, omien lasten harrastusten lomassa, omista asuntoveloistaan huolimatta kurssille menisi ja sen huonosta palkastaan maksaisi... Heh :) vitsi... Tarkoitan sitä että harva oikeasti jaksaa enää kaiken tämän ihan normaalin elämän ohessa panostaa sellaisen ammattitaidon hankintaan (omalla kustannuksella) jota ei synnyttäjistä hyödynnä kuin murto-osa. Kun mekin ollaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisine eläminemme ja huolinemme. Ja kun lähden töistä ja suljen osaston oven, olen silti ihan tyytyväinen itseeni kätilönä: osaan toteuttaa suurimman osan toiveet ja saan tekemästäni työstä positiivista palautetta. Lapset syntyvät turvallisesti, eikä äiditkään kovin suurta vääryyttä kärsi. Minulla on omat rajoitukseni kätilönä, niin on myös jokaisella naisella synnyttäjänä. Keskitien löytäminen siitä välistä ei ole aina helppoa, mutta mahdollista se on. Toivoisin että kun äidit tulevat synnyttämään, he tulisivat avoimin mielin. Omien oikeuksiensa vaatiminen heti ovella nostaa suotta kätilöparan karvat pystyyn heti aluksi - sillä jos millä pilataan se suhde. Kun pystytään asiallisesti keskustelemaan asioista, uskon että toiveet pystytään toteuttamaan. Mikään palveluautomaatti en toki minäkään ole, ihmisarvoista kohtelua tarvitsee myös kätilö. Tällä palkalla ei kukaan kuuntele v*ttuilua :) Hyviä synnytyksiä niin veteen kuin kuivalle maallekin teille kaikille.
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…
Ja tässä pieni pätkä suoraan tuosta artikkelista:
" Synnytyslääkärin asetettava rajat elämysten metsästykselle"
Dosentti, erikoislääkäri Ulla Ekblad TYKS:n naistenklinikasta toi näkökohtiaan esille kirjoituksessaan " Räätälöity synnytys - tasapainoilua äidin elämysten ja sikiön hyvinvoinnin välillä" . Suhtautuminen synnytykseen vaihtelee. Kun joku toivoo lempeää ja luonnonmukaista synnytystä toinen haluaa taata vastasyntyneen terveyden ja välttää synnytyskipua vaatimalla keisarileikkausta ilman lääketieteellistä perustetta. Erityisesti Ekblad kritisoi kirjoituksessaan " pientä, mutta sitäkin äänekkäämpää synnyttäjäryhmää, joka on ryhtynyt vaatimaan yhä " kodinomaisempia" synnytyksiä, jopa kotisynnytyksiä, vesisynnytyksiä ja kaikkien invasiivisten toimenpiteiden kuten sikiön sähköisen valvonnan ja lääketieteellisen kivunlievennyksen poistamista synnytyssaleista. Ääritapauksissa sisätutkimustakaan ei saisi tehdä." (Ekblad 1998)
Ekbladin tulkinnan mukaan vesisynnytys lisää äidin ja vauvan tulehdusriskiä. Hän ehdottaa, että " perusteltaessa vesisynnytyksen vaaroja, voisi äideille kertoa, että nisäkkäistä vain virtahepo, valas ja delfiini synnyttävät veteen" - nekin ilman vaihtoehtoa.
Dosentti, osastonylilääkäri Eeva-Marja Rutanen sekä professori, ylilääkäri Olavi Ylikorkala HYKS:n naistenklinikasta kantavat niin ikään kortensa kekoon kirjoittamalla obstetriikan hyvistä saavutuksista Suomessa (Rutanen, Ylikorkala 1998). " Kun kehitysmaissa äiti, sikiö ja vastasyntynyt taistelevat - usein huonosti menestyen - hengestään ja terveydestään, meillä lasta odottava perhe suunnittelee synnytyksestä " elämysmatkaa" ja näyttää joskus täysin unohtavan, että synnytykseen liittyy edelleen sekä äitiin, sikiöön ja vastasyntyneeseen kohdistuvia vakavia terveysriskejä" . Äidin ja perheen toivomuksia tulee heidän mukaansa kyllä kunnioittaa, mutta synnytyslääkärin on viime kädessä uskallettava asettaa rajat " elämysmetsästyksessä" koska hänellä on kokonaisvastuu synnytyksessä.
Onko pelko suotuisa synnytysmieliala?
Näistä ja vähän muistakin kirjoituksista " aktivoituivat juuri siinä nimetyt tahot eli elämyksellisiä synnytyksiä haluavat" (Ekblad 1999). Hanna Hirvonen, viiden lapsen äiti (Hirvonen 1999), muistutti, että äidin elämysten ja lapsen turvallisuuden välillä ei tarvitse " tasapainoilla" , sillä ne eivät ole toistensa vastakohtia. Elämys ei sulje pois turvallisuutta, vaan päinvastoin edistää kivun siedolle ja synnytyksen etenemiselle suotuisaa hormonitoimintaa. Kuoleman ja lapsen menettämisen pelko ei ole synnyttäjälle otollinen mielentila. Kun äiti saa synnyttäessään olla oma itsensä ja turvautua hänelle tärkeisiin keinoihin selviytyä, autetaan samalla ehkäisemään synnyttäjän stressiä. Tämä puolestaan helpottaa sikiön hapensaantia.
Vesisynnytyksen vaaroista
Vesisynnytykseen laajasti perehtyneenä, aiheesta kirjan kirjoittaneena Hirvonen ihmettelee myös Ekbladin intoa nähdä vesisynnytys erityisen vaarallisena synnytystapana. Tutkimukset eivät puolla tätä näkemystä. Eivät edes Ekbladin itsensä esimerkkeinä mainitsemat tutkimukset! Suomalaisessa vesisynnytystutkimuksessa tulehduksia esiintyi vain vertailuryhmässä - ei vesisynnytysten yhteydessä. (Kuusela ym. 1996) Toisessa Ekbladin kirjoituksessaan mainitsemassa tutkimuksessa tutkijat totesivat, että vesi ei lisännyt äidin tai lapsen infektioriskiä synnytystä edeltävän sikiökalvojen puhkeamisen jälkeenkään. (Eriksson ym. 1996) "
Nuutti:
Tutkimukset eivät puolla tätä näkemystä. Eivät edes Ekbladin itsensä esimerkkeinä mainitsemat tutkimukset! Suomalaisessa vesisynnytystutkimuksessa tulehduksia esiintyi vain vertailuryhmässä - ei vesisynnytysten yhteydessä. (Kuusela ym. 1996) Toisessa Ekbladin kirjoituksessaan mainitsemassa tutkimuksessa tutkijat totesivat, että vesi ei lisännyt äidin tai lapsen infektioriskiä synnytystä edeltävän sikiökalvojen puhkeamisen jälkeenkään. (Eriksson ym. 1996) "
Otappa hyvä ihminen sellainen asia huomioon, että ammeeseen ei mennä, jos sikiökalvojen puhkeamisesta on kulunut tietty aika. Tämä selittää ehkä sitä, että tulehduksia ilmeni vertailuryhmässä. Kaikkea ei tarvitse ajatella niin " luomusti" . Ei luomusti synnyttänyt ole sen parempi äiti tai synnyttäjä kuin ei-luomuilijatkaan.
Ja tämä johtuu ehkä juuri tuonsorttisesta ajatusmallista, että asiakkaat, jotka ovat perehtyneet asioihin ja oikeasti tietävät mikä heille voisi olla hyvä ratkaisu, ovat sitten niitä " kaikkitietäviä/hankalia asiakkaita" .
Oikiasti tietävät? Hmmm...
Yhden ihanan kätilön olen Oysissa synnytkyksiini saanut. Tosin hänkin sitten lopuksi tuotti pettymyksen, kun pakotti ponnistamaan kyljeltään.
Tarkoitatko, että Oys:ssa on vain yksi ihana kätilö. Mutta eikö se ole aika iso sairaala? Ettei vain olisi aihetta katsoa peiliin???
Minustakin olisi ihanteellista, että joka kerta sattuisi kohdalle kätilö, jonka ammattitaitoon voisi luottaa.
Sinähän se olet pätevä arvioimaan kätilön ammattitaitoa...
Kliinisten taitojen uskon löytyvän joka kätilöltä, mutta ehken ei ole aiheellista jokaisessa synnytyksessä niitä automaattisesti laittaa käytäntöön...? Tätä on tapahtunut minulle kahdessa aiemmassa synnytyksessä.
Mielestäni on vähän kummallista, että esim. Oysissa löytyy amme, jossa tosiaan mahtuu synnyttämään (liekkö vallan tarkoitettu kehiteltäessä siihen - en ole varma), mutta kätilöille ei ole järjestetty koulutusta veteen synnyttämiseen. Se ehken kertoo jotain osaston politiikasta. Ja tuollainen politiikka ei taas luo sitä luottavaista ilmapiiriä.
Sinulleko luottamus on sitä, että hoitaako kätilö ammesynnytyksen vai ei?
mutta jos erehdyt toivomaan väärältä tyypiltä vaikkapa ponnistusasennoksi jakkaraa, niin parhaimmillaan olen kuullut tämän lausahduksen: " Ei kannata ehkä liikaa suunnitella etukäteen, mitä vain voi sattua."
Oletko ajatellut että jakkarasynnytyksessä saattaa kätilö saada päällensä kakan, pissan, veren ja lapsiveden. Joten kysymys: ottaisitko sinä henk.kohtaisesti päällesi kaikkea sitä kätilön palkalla???
Eli en vihjaile, että vesisynnytys olisi jotenkin ehdoton juttu vauvan ja äidin vuorovaikutuksen syntymiseen, vaan ihan suoraan ja rehellisesti sanon, että meidän tapauksessa se todennäköisesti sitä olisi.
Onko sinulle tärkeintä se, että SINÄ koet kaiken positiivisena? En usko että lapsen elämä on traumaattista vaikka hän sattuisikin syntymään " maalla" . Eli voinko ymmärtää oikein, että synnytyskokemuksesi vaikuttaa suhtautumiseesi lapseesi?
Edelliselle kätilölle jo suunnittelin kukkapuskan tuomista, mutta jäi sitten siitä lopusta niin ikävä kuva, että jäi puskat ostamatta. Toivottavasti ensikerralla tosiaan sattuisi kukkapuskan ansaitseva ihminen vastaan. =) Suuri haaveeni tällä hetkellä. Mutta koska tiedän omasta kokemuksestani, että tähän ei kannata tuudittautua, niin olen katsonut parhaimmaksi tosiaan itse perehtyä aiheeseen ja itse miettiä jo etukäteen erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa. Että voisin paremmin luoda itselleni kuvan siitä, mikä mahdollisesti minulle parhaiten sopii. Ja ihan vain siksi, että näin synnytys todennäköisimmin etenee ilman turhia toimenpiteitä ja näin ollen on turvallisempi meille.
Suosittelen kotisynnytystä. :) Ota ammattitaitoinen ystäväsi kätilöksi.
Onnellista jatkoa sinulle ja perheellesi!
Ei ole kyse siitä, että haluaisin tehdä jotain paremmin kuin muut. Eikä kyse ole myöskään siitä, että haluaisin tehdä kaiken luomusti siksi, että se on luomua. Uskon vain vakaasti, että kaikissa asioissa ei kannata aina varustautua pahimpaan. Ennemmin koen, että itselleni moisesta ajattelumallista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja siten myös sitten lapselleni. Näen synnytyksen mahtavana mahdollisuutena - en pakollisena pahana, jos haluaa lapsen. Synnytys on minun mielestäni suuri tapahtuma, joka on sitä jonkin syyn takia. Ja mitä enemmän voin itse kuunnella (mielestäni tähän ei kukaan muu, edes koulutettu ammattilainen, pysty niin hyvin kuin minä itse) omia vaistojani, sen paremmin se homma etenee. Ihan on käytännön kokemustakin tästä asiasta - siis itseäni koskevaa omakohtaista. Koen itse, että minun synnytyksistäni parhaiten on mennyt se, jossa synnytykseen puututtiin hyvin vähän ja tuettiin ja kehuttiin omia tuntemuksiani. Eikä halveksittu niitä jonain " muoti-ilmiöajatteluna" .
Mielestäni en missään vaiheessa ole yrittänyt nostaa itseäni jossain äitiyden pallilla...? Kuten tuskin nekään äidit, jotka haluavat keisarinleikkauksen? Mutta olen vain jutuissani tuonut esille asioita, jotka _itse_ koen tärkeiksi/toimiviksi koskien omaa synnytystäni. Sinullekin voisi olla helpompaa kohdata meitä extreme-äitejä, mikäli tiedostaisit, että äiti on oikeasti oman synnytyksensä asiantuntija. Sinä olet asiakaspalvelutehtävässä ja näin ollen äidin käytettävissä. Ja tällä en todellakaan tarkoita, että sinun on hypittävä äidin pillin mukaan ja leikittävä vaikka jänöpupua, jos äiti näin käskee... Vaan että äiti on siellä synnyttämässä omaa lastansa ja hänellä on mahdollisesti omia toiveita synnytystään koskien. Sinun tulee tukea näitä, paitsi jos kokemuksesi ja tietosi kertovat, että nyt on aiheellista toimia toisin. Silloin sinä astut arvoon arvaamattomaan. Silloin voidaan (mahdollisesti) unohtaa luomuhörhöilyt ja toimia kliinisesti. Aina kuitenkin kannattaa tällöinkin vielä kuunnella äitiä ja jos näyttää, ettei hän oikeasti käsitä tilannetta, niin yrittää vielä asiallisesti (ei alentavasti) keskustella. Siis mikäli aikaa pienelle muutaman sekunnin keskustelulle vain on. Ja usein varmaankin on...?
Itse ainakin synnyttäessä en ole tässä maailmassa. Ja hyvä niin - jos minut jostain syystä on synnytyksen aikana revitty tähän maailmaan, niin homma on minulla vaikeutunut huomattavasti. Ja tiedän, että tämä ei ole hyväksi minulle, ei synnytyksen kululle ja näin ollen ei myöskään sille lapselle, josta siis koet olevasi vastuussa. Eli tavallaan sillä liialla ammattitaidolla saattaa huonolla tuurilla ennemminkin vaarantaa lapsen kuin turvata hänen terveytensä/henkensä. Se, että itse en kuuliaisesti toteuta jokaista käskyä hypätä pöydälle tutkittavaksi ja piikitettäväksi ei tarkoita, etten arvosta kätilöä. Itse ainakin vain olen sellaisessa mielentilassa synnyttäessäni, ettei minulta liikene huomaavaisuuskykyä sellaisia toimenpiteitä ja henkilöitä kohtaan, jotka tunnen jotenkin uhaksi sillä hetkellä. Ehken on hieman suureellista edes odottaa aina hyvää käytöstä synnyttävältä äidiltä...? Kertaakaan en ole kätilön kanssa riidellyt, mutta sulkeutunut olen muutaman kanssa. Ikävä tunne, kun se kohdalle tulee kesken synnytyksen (siihen asti hyvin edenneen).
Uskon, että nämä on vain asioita, joita tulet oppimaan kun työvuosia ja kokemusta karttuu. Ei kukaan onneksi ole valmis heti touhuun lähtiessään. =) Ja minusta itsestäni ei olisi kätilöksi. En välttämättä osaisi kohdata äidin oloa, enkä tukea häntä siten, kuin tuntisin jokaisen synnyttäjän ansaitsevan. Että siinä mielessä hatunnosto sinulle! Arvokasta työtä teet! =)
kätilö79:
Nuutti:Tutkimukset eivät puolla tätä näkemystä. Eivät edes Ekbladin itsensä esimerkkeinä mainitsemat tutkimukset! Suomalaisessa vesisynnytystutkimuksessa tulehduksia esiintyi vain vertailuryhmässä - ei vesisynnytysten yhteydessä. (Kuusela ym. 1996) Toisessa Ekbladin kirjoituksessaan mainitsemassa tutkimuksessa tutkijat totesivat, että vesi ei lisännyt äidin tai lapsen infektioriskiä synnytystä edeltävän sikiökalvojen puhkeamisen jälkeenkään. (Eriksson ym. 1996) "
Otappa hyvä ihminen sellainen asia huomioon, että ammeeseen ei mennä, jos sikiökalvojen puhkeamisesta on kulunut tietty aika. Tämä selittää ehkä sitä, että tulehduksia ilmeni vertailuryhmässä. Kaikkea ei tarvitse ajatella niin " luomusti" . Ei luomusti synnyttänyt ole sen parempi äiti tai synnyttäjä kuin ei-luomuilijatkaan.
Kyllä minä käsitän mitä tarkoitat. Halusin vain tuoda tiettyjä asioita esiin kätilöiden näkökulmasta.
Kannustan äitejä pärjämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, etsimään hyvää asentoa, nauttimaan supistuksista, luomaan itselleen mielikuvia joiden avulla pärjää jne.
Ja uskonpa, että jos tulisit minun asiakkaakseni synnyttäessäsi et tunnistaisi minua näiden kirjoitusten kirjoittajaksi. Kyllä minä äitejä ymmärrän, vaikka en olekaan samaa mieltä. Mutta sinä ilmeisesti synnytät OYS:ssa, joten emme tule kohtaamaan.
Mutta siitä minä en pidä, jos minun ammattitaitoa arvostellaan sen perusteella, onko äiti " saanut" tehdä asiansa niin kuin hän itse haluaa. Joskus kun äiti " ei ole tässä maailmassa" täytyy kätilön osata olla napakka. Valitettavasti äidit kokee sen usein ilkeämieliseksi pään aukomiseksi.
mielipiteesi, etkä oikeasti ajattele ihan noin " kylmästi" ... Sinun ammattiisi kuuluu sitä lapsivettä ja paskaa ja verta. Sinun ammattisi palkkaus on mikä on, mutta sillä palkalla olet ammattisi valinnut. Esim ensihoitajat taitavat saada vielä huonompaa palkkaa ja paskaa ja verta vähän enemmän niskaan, kuin sinä niiden maximissaan muutaman ponnistusvaiheen aikana, jotka vuorollesi sattuvat. Siivoojat joutuvat tekemisiin jos jonkin eritteen ja myrkyn kanssa ja palkka heillä ei yllä lähellekään kätilön palkkaa. No, roskakuskeilla tuskin niinkään miellyttävää se työnkuva.
Totta on, että nykymaailmassa on menty suuntaan, jossa äidin tulisi olla mahdollisimman huomaamaton ja helppo kätilöä ajatellen. Onneksi - siis herranjumala ONNEKSI - tämä ajattelumalli on väistymässä ja on alettu taas tiedostaa, että synnytyksen hoitaa äiti. (siis ihannetilanteessa) Kätilö on siellä turvaamassa synnytyksen turvallisen kulun. Valitettavasti aina tuo synnytys ei tosiaan ole veretön ja paskaton...
kätilö79:
Ja tämä johtuu ehkä juuri tuonsorttisesta ajatusmallista, että asiakkaat, jotka ovat perehtyneet asioihin ja oikeasti tietävät mikä heille voisi olla hyvä ratkaisu, ovat sitten niitä " kaikkitietäviä/hankalia asiakkaita" .
1.Oikiasti tietävät? Hmmm...
Yhden ihanan kätilön olen Oysissa synnytkyksiini saanut. Tosin hänkin sitten lopuksi tuotti pettymyksen, kun pakotti ponnistamaan kyljeltään.
2.Tarkoitatko, että Oys:ssa on vain yksi ihana kätilö. Mutta eikö se ole aika iso sairaala? Ettei vain olisi aihetta katsoa peiliin???
Minustakin olisi ihanteellista, että joka kerta sattuisi kohdalle kätilö, jonka ammattitaitoon voisi luottaa.
3.Sinähän se olet pätevä arvioimaan kätilön ammattitaitoa...
Kliinisten taitojen uskon löytyvän joka kätilöltä, mutta ehken ei ole aiheellista jokaisessa synnytyksessä niitä automaattisesti laittaa käytäntöön...? Tätä on tapahtunut minulle kahdessa aiemmassa synnytyksessä.
Mielestäni on vähän kummallista, että esim. Oysissa löytyy amme, jossa tosiaan mahtuu synnyttämään (liekkö vallan tarkoitettu kehiteltäessä siihen - en ole varma), mutta kätilöille ei ole järjestetty koulutusta veteen synnyttämiseen. Se ehken kertoo jotain osaston politiikasta. Ja tuollainen politiikka ei taas luo sitä luottavaista ilmapiiriä.
4.Sinulleko luottamus on sitä, että hoitaako kätilö ammesynnytyksen vai ei?
mutta jos erehdyt toivomaan väärältä tyypiltä vaikkapa ponnistusasennoksi jakkaraa, niin parhaimmillaan olen kuullut tämän lausahduksen: " Ei kannata ehkä liikaa suunnitella etukäteen, mitä vain voi sattua."
5.Oletko ajatellut että jakkarasynnytyksessä saattaa kätilö saada päällensä kakan, pissan, veren ja lapsiveden. Joten kysymys: ottaisitko sinä henk.kohtaisesti päällesi kaikkea sitä kätilön palkalla???
Eli en vihjaile, että vesisynnytys olisi jotenkin ehdoton juttu vauvan ja äidin vuorovaikutuksen syntymiseen, vaan ihan suoraan ja rehellisesti sanon, että meidän tapauksessa se todennäköisesti sitä olisi.
6.Onko sinulle tärkeintä se, että SINÄ koet kaiken positiivisena? En usko että lapsen elämä on traumaattista vaikka hän sattuisikin syntymään " maalla" . Eli voinko ymmärtää oikein, että synnytyskokemuksesi vaikuttaa suhtautumiseesi lapseesi?
Edelliselle kätilölle jo suunnittelin kukkapuskan tuomista, mutta jäi sitten siitä lopusta niin ikävä kuva, että jäi puskat ostamatta. Toivottavasti ensikerralla tosiaan sattuisi kukkapuskan ansaitseva ihminen vastaan. =) Suuri haaveeni tällä hetkellä. Mutta koska tiedän omasta kokemuksestani, että tähän ei kannata tuudittautua, niin olen katsonut parhaimmaksi tosiaan itse perehtyä aiheeseen ja itse miettiä jo etukäteen erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa. Että voisin paremmin luoda itselleni kuvan siitä, mikä mahdollisesti minulle parhaiten sopii. Ja ihan vain siksi, että näin synnytys todennäköisimmin etenee ilman turhia toimenpiteitä ja näin ollen on turvallisempi meille.
7.Suosittelen kotisynnytystä. :) Ota ammattitaitoinen ystäväsi kätilöksi.
Onnellista jatkoa sinulle ja perheellesi!
1. Tuo kommentti yksinään oli TODELLA äitiä loukkaava - todella sitä. Ja tuo kyllä tulee mielipiteistäsi ilmikin, ettet oikeasti luota siihen, että äiti voi tuntea itsensä, omat voimavaransa ja selviytymiskeinonsa. Ja tuo seikka on asia, johon suosittelen sinua ehken keskittymään. Tuo asenne on aivan hirveä KÄTILÖLLE... oikeasti.
2. Tarkoitan, että omiin synnytyksiini on sattunut yksi ihana kätilö. Hän oikeasti antoi minulle tilaa ja kuunteli minua taitavasti vaikken oikeastaan mitään edes puhunut. Hän oli selvästi myös perehtynyt toiveisiini ja aiempiin synnytyksiini jo vähän etukäteen.
3. Kerroin siinä edellä, mitä minä arvostan kätilössä. Mikä _minusta_ on ammattitaitoista käytöstä ja toimintaa kätilöltä.
4. Ei, minulle luottamusta tuo asiallinen ja reilu käytös. Puhuin tuossa osaston politiikasta ja täten siitä, millaiset resurssit kätilöillä on toimia. Ja jos politiikka on kovin lääkäri/kätilölähtöinen, on minun hankala luottaa tiettyihin toimenpiteisiin tai lähinnä niiden tärkeyteen.
5. Tähän jo vastasinkin.
6. Kyllä. Olet ymmärtänyt oikein. Ja enpä taida olla ainoa... Mm. synnytysmasennusta ilmenee huomattavasti enemmän äideillä, jotka kokevat synnytyksen olleen hallitsematon " paukku" . Ja joilla jostain syystä ensikohtaaminen vauvan kanssa on mennyt mönkään (syy voi olla ulkopuolinen tai sitten äidin väsymys raa' an synnytyksen jälkeen). Ja ihan omakohtaisia kokemuksiakin löytyy. Esikoisen synnytys oli raju ja toimenpidepainotteinen. Itse lojuin jossain epiduraalitokkuroissa ja äidinrakkauden syntymiseen meni reilu kuukausi. En usko, että rutiininomainen lapsen hoitaminen ja hoivaaminen voi olla hänelle hyväksi... Onneksi olen asian käsitellyt ja pystyn sen kanssa elämään. Kenellekään toiselle en moista kokemusta soisi, vaikka se helpottaisi jonkun kätilön työsarkaa siltä illalta huomattavasti... Ja kyllä, minulle tärkeää omassa synnytyksessäni on positiivinen ilmapiiri. Se vaatii, että koen tietyt asiat itse positiivisesti. Tosiapaikan tullen minulle on ihan sama, kokeeko kätilö minun toimintani negatiivisena vai positiivisena. Valitettavasti. Ja näin kuuluu minusta ollakin. Toki ikäväksi minunkin kokemukseni muuttuvat, mikäli kätilö näyttää negatiiviset ja alentavat ajtuksensa.
7. Kotisynnytys ei minulle ole vaihtoehto. Ja tämän ei kuitenkaan nykypäivänä aiheuttaa sitä, että on vain otettava vastaan mitä saa. Valitan, mutta jokaisella äidillä on tietyt oikeudet. Sanoo Suomen lakikin.
Että kätilölle voi vuoden 2005 Suomessa olla yllätys se, että synnytyksellä voi olla jotakin tekemistä äiti-lapsisuhteen kanssa. Että ihminen on valinnut ammattinsa tietäen, että siinä saattaa joutua tekemisiin ihmiseritteiden kanssa, ja nyt niiden eritteiden erittäjien velvollisuus onkin toimia niin, että kätilö säästyy eritteiltä!
Ei, tämä ei varsinaisesti herätä kuvaa työhönsä motivoituneesta ammattilaisesta :D
Voimme lohduttautua vain sillä, että kyseinen ammattilainen on nimimerkistä päätellen varsin nuori (toisaalta se juuri pelottaakin - patavanhoillisia asenteita luulisi löytyvän ennen muuta vanhemmalta kätilöpolvelta) ja ehtii vielä oppia lisää. Ja minä sillä, että kaikesta päätellen kyseinen ammattilainen ei toimi minun sairaanhoitopiirissäni!
kätilö79:
Oletko ajatellut että jakkarasynnytyksessä saattaa kätilö saada päällensä kakan, pissan, veren ja lapsiveden. Joten kysymys: ottaisitko sinä henk.kohtaisesti päällesi kaikkea sitä kätilön palkalla???
Onko sinulle tärkeintä se, että SINÄ koet kaiken positiivisena? En usko että lapsen elämä on traumaattista vaikka hän sattuisikin syntymään " maalla" . Eli voinko ymmärtää oikein, että synnytyskokemuksesi vaikuttaa suhtautumiseesi lapseesi?
Suosittelen kotisynnytystä. :)
Kaksi lasta veteensynnyttäneenä olen saanut kuulla vaikka minkälaisia kommentteja. Olen itsekäs, hullu, extreme-urheilija, hörhö, jääräpää...
Esikoinen syntyi Englannissa sellaisessa pienessä paikassa missä ei ollut edes lääkäreitä, vaan yksikköä pyörittivät kätilöt. Lähin sairaala oli ajomatkan päässä, joten siirto hätätilanteessa olisi onnistunut suht helposti. Mutta tottakai riskit minimoitiin, ja se olikin ehtona koko veteensynnytykselle.
Toisen synnytin täällä Suomessa, sellaisessa sairaalassa jossa veteensynnytys ei ole sallittua, mutta jossa oli kiinteä allas.
Aloitin taistelun varhain (ennen raskautumista :D ) ja otin selvää mahdollisuuksistani. Sairaalassani oli yksi ainoa kätilö joka osasi hoitaa vesisynnytyksiä, ja hän ajoi asiaani ylilääkärille, ja viimein sain luvan synnyttää veteen, edellyttäen että raskaus on riskitön jne jne (samat ehdot kuin esikoisenkin kohdalla). Tämä ihana kätilö tuli vapaapäivänään hoitamaan synnytykseni, ja kaikki meni aika lailla samalla tavalla kuin esikoisenkin synnytys.
En osaa kuvitella synnyttäväni kuivalla maalla. Ja tämäkö tekee minusta hullun? EI TIETENKÄÄN se veteensynnytys ole itsetarkoitus, mutta miksei sitä voisi etukäteen suunnitella?
Kätilöitä on kyllä joka lähtöön, valitettavasti. Onneksi kohdalleni sattui ainoastaan lämpimiä, hyväsydämisiä ja joustavia yksilöitä, jotka kuuntelivat minua ja kunnioittivat toiveitani.
Hmm... =) Mielestäni kätilöt ja lääkärit eivät ole jumalia ja kaikkitietäviä. Joissakin asioissa he hilaavat edelleen vähän jäljessä (ja eivät siis tosiaankaan kaikki ja kaikissa jutuissa, vaan kuitenkin valitettavasti aika moni - omiin ja muiden kokemuksiin perustuu tämä väittämä). Ja tämä johtuu ehkä juuri tuonsorttisesta ajatusmallista, että asiakkaat, jotka ovat perehtyneet asioihin ja oikeasti tietävät mikä heille voisi olla hyvä ratkaisu, ovat sitten niitä " kaikkitietäviä/hankalia asiakkaita" .
Yhden ihanan kätilön olen Oysissa synnytkyksiini saanut. Tosin hänkin sitten lopuksi tuotti pettymyksen, kun pakotti ponnistamaan kyljeltään. Tuossa vaiheessa minusta ei ole enää sanomaan vastaan, enkä löydä niitä eläimellisiä voimia vastustaa. Mitään järkevää syytä tuolle asennolle ei ollut - ennemminkin ponnistusvaihe venyi ja itse aloin jälleen kerran (muuten kyllä sain pidettyä itseni ehdottomasti parhaiten mukana noista kolmesta synnytyksestäni) mennä shokin/hysterian/epätoivon puolelle. Muistan vain, kuinka yritin epätoivoisesti hokea:" Minä en halua olla näin" . Asento tuntui äärimmäisen pahalle ja tehtävä täysin toivottomalle. Mutta itsestäni ei ollut tuon enempää vastustamaan vihaiseksi muuttunutta kätilöä. Tuohon asti hän oli todellakin ollut äärimmäisen ammattitaitoinen - keskittyi minun tukemiseen ja sainkin uskomattomia voimia hänen sanoistaan (äänettömistä ja ääneen lausutuista).
Mielestäni se ei tee minusta ammattilaista _kätilönä_, että olen itse perehtynyt aiheeseen itseni näkökulmasta. Se tekee minusta ammattilaisen koskien minun omaa synnytystäni.
Minustakin olisi ihanteellista, että joka kerta sattuisi kohdalle kätilö, jonka ammattitaitoon voisi luottaa. Ja minulla suuri kriteeri sille ammattitaidolle on kyky kuunnella äitiä. Vaikkei äiti edes puhuisi mitään. Kliinisten taitojen uskon löytyvän joka kätilöltä, mutta ehken ei ole aiheellista jokaisessa synnytyksessä niitä automaattisesti laittaa käytäntöön...? Tätä on tapahtunut minulle kahdessa aiemmassa synnytyksessä. Perustellut lääketieteelliset toimenpiteet on täysin ok, enemmän kuin suotavia suorastaan. Jos siis kyseessä minun tai syntyvän lapsemme terveys/henki. Jo epäilyskin riskistä riittää minulle. Mutta mikäli asialla ei ole hengenhätä, koen minä ansaitsevani selvityksen mitä tehdään ja miksi. Tällöin voin säilyttää sen hallittavuuden tunteen, joka ainakin itselle on suunnattoman tärkeä synnytyksen kaltaisessa myllerryksessä. Mikäli kätilö vain naama mutrulla tekee ja käskee, ei se todellakaan herätä luottamusta. Varsinkin jos omat vaistot huutaa ihan muuta...
Mielestäni on vähän kummallista, että esim. Oysissa löytyy amme, jossa tosiaan mahtuu synnyttämään (liekkö vallan tarkoitettu kehiteltäessä siihen - en ole varma), mutta kätilöille ei ole järjestetty koulutusta veteen synnyttämiseen. Se ehken kertoo jotain osaston politiikasta. Ja tuollainen politiikka ei taas luo sitä luottavaista ilmapiiriä. Ja edelleen uskon, että jokaikinen OYSinkin kätilö/lääkäri on taatusti äärettömän kätevä kaikissa kliinissä toimenpiteissä, mutta ainakin tosiaan minulle on sattunut useampi sensorttinen, joka tosiaan ottaa äidin omat toiveet lähinnä " tahallisena vastustamisena" . Jumppapalloa jos on vailla, niin se vielä menee, mutta jos erehdyt toivomaan väärältä tyypiltä vaikkapa ponnistusasennoksi jakkaraa, niin parhaimmillaan olen kuullut tämän lausahduksen: " Ei kannata ehkä liikaa suunnitella etukäteen, mitä vain voi sattua." Täytyypä sanoa, että tuolloin ei tullut kovin luottavainen olo kätilöön. Samainen kätilö keskittyi koko alkusynnytyksen ajan kauppaamaan minulle epiduraali-puudutusta sen sijaan, että olisi auttanut minua ottamaan kivun vastaan (mikä tosiaan oli omaa turhanpäiväistä etukäteensuunnittelua). No, lopulta kätilö voitti, ja luovutin lopullisesti sen kivun kanssa ja otin sen epiduraalin. Oli tainnut kätilö jo alusta asti _suunnitella_ sen minun synnytykseen...
Minulle ei todellakaan veteensynnyttäminen ole mikään itsetarkoitus (huoh...). Olen vain asiasta lueskellut muiden synnyttäneiden kokemuksia ja ne vaikuttavat aika ihanilta. Juuri sen suuntaisilta, että uskon itsekin saavani suuren avun vedestä. Ja itse uskon myös, että tuon takia kykenisin kaikkein parhaiten ja rennoiten hoitamaan myös ponnistusvaiheen ja näin ottamaan kaikkein parhaimmassa mielentilassa _minulle_ uuden lapseni vastaan. Joka ihan kiistatta edesauttaisi myös parhaiten meidän leimautumista. Eli en vihjaile, että vesisynnytys olisi jotenkin ehdoton juttu vauvan ja äidin vuorovaikutuksen syntymiseen, vaan ihan suoraan ja rehellisesti sanon, että meidän tapauksessa se todennäköisesti sitä olisi.
Minun olisi hyvin helppo päätös siis nousta sieltä vedestä, jos kätilö kertoisi (niinkuin aikuinen kertoo aikuiselle), että nyt hän ei tunne pystyvänsä tässä tilanteessa turvaamaan lapsen terveyttä. Hän kertoisi, miksi epäilee nyt juuri tässä synnytyksessä olevan parasta, että nousen kuivalle maalle. Eipä tarvitsisi toista kertaa " käskeä" . Mutta jos automaattisesti otetaan sellainen kanta, että me kuulkaas rouva tiedetään, että se vesisynnytys on vastuuton ajatuksenakaan ja tässä sairaalassa ei todellakaan sellaista tehdä, niin ei se kovin luottamusta kyllä oikeasti herätä.
Kaikea voi sattua. Varsinkin synnytyksessä. Sellaista se elämä on. Mutta jos on todellakin TUTKITTU, että vesisynnytys ei ole sen riskimpi, kuin tavallinenkaan, niin perusteluksi ei silloin mielestäni riitä ylilääkärin kanta asiaan. Varsinkin jos sairaalasta löytyy vielä allas, johon oikeasti mahtuu synnyttämään. Toki ei tulisi edes mieleen synnyttää OYSissa siihen pienempään altaaseen, joka on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen... Ja jos otetaan verrokiksi esimerkiksi keisarinleikkaus. Sen saa hyvinkin helpoin perustein (jos nyt siis verrataan tuohon ilmeisesti useammassakin paikassa edes ajatuksena mahdottomaan vesisynnytykseen). Ja silti keisarinleikkauksen riskit ovat aivan hurjan paljon suuremmat, kuin alatiesynnytyksen. Ja sattuupa vielä nykypäivänäkin, että lääkäri (siis se ammatilaisten ammattilainen) viiltää leikkaushaavaa tehdessään myös vauvaa - ihan siis todellakin ammattilainen ja arvostettu lääkäri.
Mutta, jännityksellä jään odottamaan, millainen kätilö kohdalleni sattuu tässä seuraavassa synnytyksessä. Toivottavasti suuntaus tosiaan olisi ainakin omassa sairaalassani se, mikä se tähän asti on kokemusteni perusteella ollut. Eli elän toivossa, että kätilö jaksaa tukea minua rohkeasti kokeilemaan myös ponnistusvaiheessa muutakin paikkaa, kuin sitä sänkyä (joka ei todellakaan ole minun juttu). Edelliselle kätilölle jo suunnittelin kukkapuskan tuomista, mutta jäi sitten siitä lopusta niin ikävä kuva, että jäi puskat ostamatta. Toivottavasti ensikerralla tosiaan sattuisi kukkapuskan ansaitseva ihminen vastaan. =) Suuri haaveeni tällä hetkellä. Mutta koska tiedän omasta kokemuksestani, että tähän ei kannata tuudittautua, niin olen katsonut parhaimmaksi tosiaan itse perehtyä aiheeseen ja itse miettiä jo etukäteen erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa. Että voisin paremmin luoda itselleni kuvan siitä, mikä mahdollisesti minulle parhaiten sopii. Ja ihan vain siksi, että näin synnytys todennäköisimmin etenee ilman turhia toimenpiteitä ja näin ollen on turvallisempi meille. Eli tarkoitukseni ei ole hakea jotain extreme-kokemuksia (vaikka edelleen olen sitä mieltä, että sellainen se synnytys nyt kuitenkin aina on, suunnitteli sitä tahi ei), vaan tehdä tapahtumasta mahdollisimman turvallinen juttu.
Ja toki ymmärrän, että kätilölle on todella tärkeää turvata minun ja lapsen hyvinvointi synnytyksen kulussa, mutta kun kiistatta on näytetty toteen (ainakin sen kirjallisuuden perusteella, johon minä olen perehtynyt), että parhaimpiin tuloksiin päästään, kun äiti hallitsee synnytystilannetta, niin tuntuu ehken minusta vähän ristiriitaiselta sitten monen kätilön toimet ja asenteet. Ja nyt en siis hauku koko kätilökuntaa (esimerkiksi omalla parhaalla ystävälläni, joka on siis kätilö, on aivan uskomattoman kuuloinen ammattitaito. Neuvoi minuakin vain olemaan päättäväinen ja yrittä olla kuin kotona synnärillä... Kertoa vain kätilölle, mihin seuraavaksi tarvitsen hänen apuaan tai neuvoaan.) , vaan niitä joiden mielestäni koen toimivan epäammatimaisesti joissain asioissa. Kaikille edes nämä asiat eivät ole tärkeitä (äidin kuuntelu ja tukeminen), vaan he odottavat kätilöltä selviä säveliä. Tämä taas suotakoon näille äideille. Tällaiset äidit sitten usein kohtaavat halveksuntaa ja arvostelua siitä, etteivät itse yhtään yritä... Ja edelleenkään en syytä koko kätilökuntaa... Varmasti löytyy monta ihanaa ihmistä sen kätilöntittelin takaa, jotka kykenevät tukemaan äitiä niiden kliinisten taitojensa lisäksi aina tapauskohtaisesti myös henkisesti.