Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät - mikä on sinun salaisuutesi?
Toisten ihmisten elämä voi näyttää ulospäin onnelliselta ja täydelliseltä, jopa ystäville. Kaikilla on kuitenkin ristinsä kannettavana, sanotaan. Minä vaikutan itsevarmalta ja onnekkaalta. Olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä, minulla on ihana mies ja kaunis koti ja taloudellisesti tulemme hyvin toimeen. Olemme yrittäneet lasta jo pitkään. Minulla on ollut kaksi keskenmenoa. En ole kertonut kenellekään, vaan lapsiuteluihin vastaan että emme ole vielä miettineet asiaa.
Mikä on sinun taakkasi?
Kommentit (215)
ja ihana suhde varattuun työkaveriini..
on hyvännäköinen mutta tosi kiltti ja kunnollinen mies. Ystäväni pitävät miestä ihan täydellisenä. En ole kertonut heille että mies on pettänyt minua, kun olin raskaana. Siitä ei tiedä kukaan muu kuin minä. Enkä minäkään tiennyt ennen kuin mies kertoi.
mä elän hyvässä parisuhteessa, rahaa on, ihana lapsi on jne. Ja ihan tottakin elämä hymyilee, sinänsä se mitä näkyy muille on ihan totta.
Mutta mä käyn vieraissa. Vuosien aikana olen käynyt lukuisia kertoja, panen milloin miehen kavereita, milloin omia, milloin tuntemattomia. Olen ihan hervoton jakorasia. Mies tietää osan, suurinta osaa ei. Välillä olen pidempiä aikoja ihan "uskollinen", sit taas hairahdun. En edes tunne huonoa omaatuntoa kuin hetkellisesti.
niistäkin kyllä moni ystävä tietää.
Mutta ne ovat aika ahdistava taakka. Raha-asioista en kyllä kenellekkään kerro. Ne ovat ehkä sellainen risti sitten
Näin ihmiset ajattelevat meistä.
Todellisuudessa mulla on tosi vaikeaa hyväksyä mieheni lapset. Mietin eroa, sillä se on ainoa keino päästä eroon heistä.
Mutta ulkokuori on toki kultaa ;)
Taidan olla aika onnekas? Asiat hyvin "paperilla" ja myös todellisuudessa. Toki miehen kanssa on vähän kireää välillä, mutta suurimmaksi osaksi ihan seesteistä, ja lapsikin on kuin unelma.
En jaksa/halua pitää mitään esirippua.
Mun salaisuus:
-Olen yrittänyt itsemurhaa 17-vuotiaana
Asumme kerrostalossa (kaikilla kavereilla jo omakotitalot), olen työtön, olen ylipainoinen, lapset eivät harrasta mitään hienoa, ja mieskin on "epäarvostetussa ammatissa", automme on kohta 20 vuotta vanha...
mutta
minä (uskaltaisin ehkä myös sanoa, että me) olen/olemme onnellisia. Kaikki on hyvin, olen kiitollinen ja tyytyväinen, tykkään elämästäni. Miehen kanssakin menee tosi hyvin. Tulevaisuuskin näyttää valoisalta, vaikkei siihen ole mitään konkreettista syytä. Elämä on ihanaa, meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja hieman ylimääräistäkin :)
En kyllä yritä peitellä, mutta eipä siitä ihan oikeilla sanoilla tule puhuttuakaan. Huomenna en tiedä viitsinkö mennä perhekahvilaan, kun mulla ei ole rahaa siihen kahviin -ja se kuitenkin kuuluu ohjelmaan.
Onhan se kiva että mies ei ole niin paljon töissä, mutta neljälläsadan eteen ei paljon töitä tarvi tehdäkään.
- olen sairastanut anoreksiaa (mieheni ei tiedä)
- elämme lähinnä kulissiliitossa (lähimmillä eli siskollani saattaa olla tästä aavistus)
- lapsemme oli ns. vahinko, vaikkakin hyvin rakastettu; jos lasta ei olisi tullut, olisin ottanut eron
Näistä huolimatta en koe eläväni kovin salattua elämää.
miehen firma menee konkurssiin minä hetkenä hyvänsä. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Minä elätän perheen. Minulla ei ole varaa ostaa itselleni mitään.
Toinen salaisuus onkin se, että minulla on vain yhdet rintaliivit. Imetysliivit kuuden vuoden takaa. Olen siis käyttänyt samoja liivejä kuusi vuotta. Ei ole varaa ostaa uusia...
abortti 17-vuotiaana. Häpeän niin etten ole kertonut tästä kenellekään. Aikaa tuosta jo yli 13 vuotta.
ja se näkyy ja kuuluu. Olen itse avoin enkä peittele asioita, mies taas näyttää tunteensa ihan suoraan. Ehkä moni jopa luulee, että meillä menee huonommin kuin meillä oikeasti menee.
Mutta puitteet on tietty hienot: iso omakotitalo, kaksi lasta, kummallakin vakituiset työpaikat jne. Varmaan moni saattaisi olla kateellinen, jos ei ole meitä tavannut.
rahat perheemme elämäntyyliin tulevat minulta, eivät mieheltäni.
Ja hyvin varjeltu salaisuus onkin. Minä inhoan täydestä sydämmestäni "parasta" työkaveriani. Sillä maailman yksinkertaisimmalla blondilla ei ole siitä hajuakaan.
...ja täysin riippuvainen sähköstä, jotta voin nukkua.
että hän löysi minua paremman miehen ja tuntuu osaavan elää elämäänsä paljon paremmin ja onnellisempana kuin minä. Oma ns. elämäni on surkea, läpinäkyvä kulissi, jota en jaksa enää edes yrittää kiillottaa.
että hän löysi minua paremman miehen ja tuntuu osaavan elää elämäänsä paljon paremmin ja onnellisempana kuin minä. Oma ns. elämäni on surkea, läpinäkyvä kulissi, jota en jaksa enää edes yrittää kiillottaa.
asioistani rehellisesti ja peittelemättä. Siitäkin huolimatta tiedän, että ihmiset todennäköisesti pitävät perhettämme onnellisuuden perikuvana ja parisuhdettamme varsinaisena match-made-in-heaven. Tavallaan siis avoimuuteni antaa vaikutelman, että suhteemme on syvä ja onnellinen, koska siinä on myös pieniä säröjä.
No, iso ongelmmmea on seksin vähäisyys... nytkin edellisestä kerrasta alkaa olla 6 viikkoa. Säälittävää. Tämä johtuu varmaan suurelta osin musta, sillä välttelen aihetta. Muuten elämämme on aika täydellistä.