Lue keskustelun säännöt.
Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät - mikä on sinun salaisuutesi?
11.01.2011 |
Toisten ihmisten elämä voi näyttää ulospäin onnelliselta ja täydelliseltä, jopa ystäville. Kaikilla on kuitenkin ristinsä kannettavana, sanotaan. Minä vaikutan itsevarmalta ja onnekkaalta. Olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä, minulla on ihana mies ja kaunis koti ja taloudellisesti tulemme hyvin toimeen. Olemme yrittäneet lasta jo pitkään. Minulla on ollut kaksi keskenmenoa. En ole kertonut kenellekään, vaan lapsiuteluihin vastaan että emme ole vielä miettineet asiaa.
Mikä on sinun taakkasi?
Kommentit (215)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertokaahan arvon palstalaiset näin illan ratoksi tarinoitanne!
Aikaisemmin jo kerroinkin talouskurimuksestamme ja lisäisin siihen vielä sen, että entisenä positiivisen luonteen omaavana ihmisenä en jaksa enää pahemmin hymyillä.
Tämä elämän tilanne alkaa "tappamaan" minua ihmisenä sisältä.
Ihmissuhteissa ongelmia: en ole sisarusteni kanssa missään tekemisissä, myös anoppiin suhteeni katkesi muutama vuosi sitten. Hääpäivää ei juhlita ollenkaan. Olen pettynyt mieheni tulotasoon ja hänen olemattomaan keskustelutaitoonsa. Seksi ei ole kaikilta osin tyydyttävää.
jos meille on tulossa vieraita. Paha! Mitäs sit... En saa töitä. Juomme 3-5 kaljaa melkein joka ilta. Ööö... En keksi muuta. Käyn tylsyyttäni AV:lla enkä enää edes jaksa provoilla. Ultimate low. Nii ja peseydyn nyt työttömänä harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteessa (yhä saman kanssa) pettäminen.
Lisäksi harva tietää että olen ollut mielisairaalassa pakkohoidossa.
Kukaan ei tiedä, että olen jättäynyt aivan yksin. Minulle se sopii. Töistä kun leimaa kortin ulos, haluan vain omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Ainoa mikä pelottaa, ettei lapsellekaan löydy kavereja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä pahin kiemura on se, että mulla on suhde kaverini miesystävän kanssa. Ollaan koitettu olla vain kavereita, mutta kun on paljon enemmän, niin ei se niin vain laimene.
Niin minullakin, ystäväperheen miehen kanssa. Ei laimene ei.
Ulkoisesti meillä on kaikki hyvin, asutaan hienossa omakotitalossa, kaksi lasta, hyvät virat molemmilla jne...
en kerro kellekään ikääni, tietty mieheni sen tietää. Olen hyvin kiinnostunut eräästä yleensä aika parjatusta uskonnosta mutta joka antaa minulle todella paljon.
Ei muita salaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne alkaa vaivaamaan ja aina kun olen ajatellut, että ei kellään ole tälläistä ja alkanut puhumaan jostain, olen saanut ympäristöstä kommenttia, että VIHDOINKIN joku jonka kanssa tästäkin asiasta voi puhua. Sen takia minulla on paljon rakkaita ja syvällisiä ihmissuhteita. Karsin aina kaikki fake it till you make it tyypit elämästäni. Turhanpäiväinen feikkaaminen on ikävää.
Kulissien ylläpito on raskasta, eikä sen arvoista.
ne alkaa vaivaamaan ja aina kun olen ajatellut, että ei kellään ole tälläistä ja alkanut puhumaan jostain, olen saanut ympäristöstä kommenttia, että VIHDOINKIN joku jonka kanssa tästäkin asiasta voi puhua. Sen takia minulla on paljon rakkaita ja syvällisiä ihmissuhteita. Karsin aina kaikki fake it till you make it tyypit elämästäni. Turhanpäiväinen feikkaaminen on ikävää. Kulissien ylläpito on raskasta, eikä sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisellä oikeus, minullakin asia jota en kerro mutta se ei vaikuta silti elämääni juurikaan.
huudella kaikki asiansa ympäri maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tiedä, että olen suuttuessani käynyt käsiksi tuohon "hankalampaan" lapseen. Olen tukistanut ja tahalleni satuttanut ehkä kymmenisen kertaa, kun hän oli 4-5 v. Vain kyseinen lapsi itse tietää.
Kukaan ei tiedä, kuinka isoja määriä todellisuudessa syön karkkia.
Kukaan ei tiedä, että minua - analyyttistä, loogista ihmistä - kiinnostaa kaikki hörhöilyt chakroista ja enkeleistä lähtien.
Kukaan ei tiedä, että rukoilen.
Ex-mieheni ei koskaan saanut tietää, kuinka usein teeskentelin orgasmia. Edes av:lla en koskaan ole kertonut, että haaveilin isommasta.
Kukaan ei saanut koskaan tietää, etten todellisuudessa arvostanut kovin korkealle ex-miestäni, ja pidin itseäni aina älykkäämpänä ja viisaampana kuin häntä. Ehkä alitajuisesti ex-mies sen tajusi, koska avioliiton lopputulos oli mikä oli, mutta millään näkyvillä toimenpiteellä en sitä edes hänelle osoittanut.
Kukaan ei tiedä, että menin naimisiin järjellä enkä tunteella, sen vuoksi että koin sen velvollisuudeksi, sen vuoksi koska ajattelin etten voi parempaakaan saada. Kukaan ei tiedä, että olin vielä naimisiin mennessänikin ihastunut vanhaan poikaystävään.
Minä katson, että nämä häpeät ja valheellisuudet syövät ihmistä sisältä päin. Jopa tällaiset "pienet" asiat. Kenenkään ei pitäisi tehdä asioita, jotka haluaa jättää salaisuudeksi. Häpeä pitäisi aina kohdata. Ja valheellisuus on (kai) pahin asia, mitä parisuhteessa voi tehdä. Olen nämä asiat oppinut vasta avioeroni myötä.
munun olevan supertehokas ja aikaansaava opiskelija-uranainen, jonka koti on kunnossa ja parisuhde unelmaa. Todellisuudessa hoidan opiskelut rimaa hipoen ja vihaan työtäni ja teen vain sen mikä on pakko. Koti on päällisin puolin ok, mutta vain silloin kun vieraita käy. Kaappeihin on turhaa katsoa.
Miehen kaverit ylistävät minua siitä, etten nalkuta turhasta, enkä ole liian tiukkapipoinen poikien illoista, vaikken itse juuri käytä alkohoia. Totuus on, että vihaan niitä poikien iltoja, koska pelkään mieheni eksyvän väärään sänkyyn. Kukaan ei tiedä sitäkään, että niiden iltojen aikana minä juon pullon pari viiniä yksinäni kotona.
Sairastin nuorena vakavaa masennusta ja kukaan lähelläni ei näe että uin jälleen jossain masennuksen suossa.