Miksi olette ylipainoisia?

Olen liian tyytyväinen nykyiseen elämääni jaksaakseni motivoitua.



Ylipainoa 8 kg.

jos ihmisellä on joku vakava sairaus ja sen hoitona on tiettyjen ruokien välttäminen, niin miksi ihmiset ei ajattele, että lihavana mun ei pidä syödä esim. suklaata.

Lihavuuskin on sairaus ja aiheuttaa sairauksia.

Yksi on sairaus, joka rajoitti liikkumista, ja se ei edes vähentänyt syömistä, vaan tavallaan tuli syötyä tylsyyteen.

on liikkumista rajoittavat sairaudet (ms-tauti ja reuma) nostaneet painoa :(

Sitä syömisen määrää kun ei ymmärrä/halua rajoittaa vaikka liikkuminen vähenee.

Ennen sairauksia liikuin hyvin aktiivisesti. Saatoin helpostii vetää vaikka pari tiukkaa aerobic-treeniä peräkkäin useampana päivänä viikossa. Lisäksi kävin säännöllisesti kuntosalilla, ainakin 2 kertaa viikossa.

Sitten tuli nämä taudit, liikuminen väheni ja paino nousi.

Nyt pärjään sairauksien kanssa niin hyvin, että minulla on voimia painonpudotukseen. 5 kiloa olen saanut pois ja 10 olisi vielä pudotettavana.

Tuntuu liian ankealta elää ilman mässyjä. Imetän vielä, joten tarkoitus on laihduttaa takaisin normaalipainon puolelle (-10kg), kun imetys loppuu. Nutriletilla ajattelin kokeilla ja samalla vieroittaa itseni herkuista. Toivottavasti.

Sokerin himosta pääsee eroon hiljalleen. Liikunta auttaa, sanoin riittävä proteiinin syöminen (=liha, kasvisruokavaliolla on haettava tarkemmin).

Olen samanlainen mässyttäjä ja kokemuksesta menee pari viikkoa, että himot hiipuu. Näiden juhlapyhien jälkeen on aina saatava putki poikki ;) Jouluna syödään suklaata ja synttäreillä kakkua, siitä en luovu. BMI 22

mullla raskauksien myötä tuli n. 10kg ylipainoa ja en todellakaan pitänyt siitä! Heti otin itseäni niskasta kiinni ja n. 3 kuukaudessa taas omassa norkkupainossa.

Minulla monia ihania ylipainoisia ystäviä. Joku viihtyy kilojensa kanssa toinen ei. Yleensä sieltä sielujen syövereistä tulee, että haluaisivat hiukka hoikistua, mutta ei varmaan jokaiselle helppoa.

Lihoin n. 16-22-vuotiaana, kun en ihan oikeasti tiennyt, minkälainen ruokavalio olisi sopiva. Siihen asti liikuntaa tuli paljon ihan huomaamatta ja kasvoi pituutta, joten tuhdit ruuat eivät lihottaneet. Meillä äiti teki paljon esim. kermaisia ruokia ja aina jos oli jotain kevyempää, vaikka kasviskeitto, oli lisäksi lihapiirakkaa tms. Lisäksi tuossa iässä alettiin käydä kavereiden kanssa hampurilaisilla, ostettiin välitunneilla karkkia jne.



Jossain vaiheessa n. 22-25-vuotiaana havahduin ja aloin ottaa selvää asioista. Pari kertaa olen laihduttanut noin 5 kiloa, jotka ovat hiipineet takaisin pitkän ajan kuluessa. Muuten paino on pysynyt aika samassa, eli ilmeisesti tällä hetkellä en syö ihan hirveästi liikaa, koska paino ei nouse vaan pysyy samassa. Mutta nuo laihdutetut kilot tuntuu tulevan aina nopeasti takaisin, heti kun lopettaa syömisten tarkkailemisen.



Myönnän, että tykkään herkuista, enkä väitäkään, että kyse olisi jostain poikkeuksellisista geeneistä tai sairaudesta. Syön pääasiassa melko terveellistä tavallista ruokaa, mutta sen lisäksi sorrun tukeviin iltapaloihin tai makeisiin herkkuihin. Liikun säännöllisesti ja minulla on hyvä kunto, mutta en laihdu, koska varmastikin syön suurin piirtein saman verran kuin kulutan. Jos haluaisin laihtua, pitäisi kieltäytyä niin monista asioista joista en halua.



Oikeastaan olen aika tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Paino ei ole vuosiin noussut sen yli mitä se joskus silloin alle 25-vuotiaana oli, raskauskilot olen aina saanut nopeasti pois (eikä paino ole noussut kuin n. 12 kg). Mieheni olen tavannut tässä kunnossa suurin piirtein. Ei ole korkeaa kolesterolia tai verenpainetta, raskausaikana sokerit ei nousseet.



BMI nyt 29.

varsinkin suklaata :) enkä tykkää liikunnasta. En kyl halua olla laiha. haluaisin olla normaalipainon ylärajalla tai lievästi ylipianoinen, nyt painoindeksi 32 ja tarkoitus päästä takaisin 29 iin. olen laihduttanut monesti mutta kilot tulevat korkojen kera takaisin. tiesitkö, että tutkimuksien mukaan vain 5% onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi.. vanhat tavat on sitkeessä.

ettet halua olla laiha,niin ne läskit sanoo:) kuka voi oikeasti haluta olla ylipainonen?? tos ei ole järkeä,lyllertää eteenpäin ja hengästyä jo kun nousee sohvalta ylös ja hikoilee iha pienestä.todella ällöttävää!!!ihrapalloja pyörii joka nurkan takaa,mun tekis mieli mennä kysymään et miten voit elää ittes kans ja kehtaa esim.syödä mäkissä tai vastaavassa.mua naurattaa aina ku nään läskin vetämäs roskaruokaa häpeilemättä. must ne vaan on luusereita!ja toi et "tutkimuksien mukaan 5% onnistuu pudottamaan painoa pysyvästi" lohduttaudu sä vaan sillä ja jatka syömistä:D:D

Mulla on BMI 29 ja jaksan hiihtää, pyöräillä, uida, käydä zumbassa, pumpissa, jne. Kilot on olleet vuosia, tuli aikoinaan n. 5 vuoden aikana, ja sen jälkeen pysyneet samassa. Jos ulkonäöstä puhutaan niin joo, myönnän että olisin kauniimpi hoikempana. Olen kuitenkin omasta ja miehen mielestä nytkin kivannäköinen ja minulle tärkeintä on se, että voin hyvin. Tunnen itseni energiseksi, jaksan tehdä asioita, olen hyvä työssäni, tykkään touhuta lasten kanssa. Minulla on ihania ystäviä ja ihana mies. En jaksa juuri nyt laihduttaa, kun olen tyytyväinen ilmankin. Niin, ja olen terve.

Olen siinä ikävaiheessa, jossa paitsi itsellä, myös aika monella kaverilla alkaa olla muksu tai useampi. Moni äiti on jäänyt tenavien kanssa kotiin, aika yleistä.



Yleistä on myös raskauskilojen jääminen ja niiden valittelu. Jo raskausaikana katsoin osan syömistä; suklaata, metripizzaa, roskaa, roskaa, roskaa - "kun nyt saa syödä kahden edestä". Ja sillä metripizzalla terve sikiö..? No, annoin olla. Itselle jäi raskausajasta 7kg ylimääräistä, verratessa painoon ennen raskautta.



Se hävisi viidessa kuukaudessa. Söin, imetyksen huomioiden kuten ennenkin. Herkkujakin: vaan en liikaa. Suklaapatukka päivässä ei vielä lihota ketään, levy jo alkaa näkyä. Olin kotona, mutta liikuin lapsen kanssa: jumpattiin kotona, nostelin muksua musiikin ja liikkeiden tahdissa, molemmat tykkäsivät - ohjeita löytyy netissä. Käytiin - ja käydään - vauvauinnissa. Lisäksi kävelin/lenkkeilin - ja kävelen/lenkkeilen - muksun kanssa: tenava vaunuihin ja menoksi. Saadaan molemmat vaihtelua ja raitista ilmaa; säävarauksella, toki.



Eniten ihmettelen selitystä "tylsyyteen syömisestä". Itsehän olet elämäsi valinnut, lapsesi tehnyt, kotiin jäänyt/työsi valinnut. Jos syöminen on ainoa sisältö tai hupi jota elämään löytyy - kannattaa ehkä katsoa peiliin ihan noin henkisestikin. Meinasitko tosissasi rypeä siinä itsevalitussa tylsyydessä hamaan hautaan saakka?



Kulunut hokema, mutta jos tylsyttää, niin hanki harrastus, näe ystäviä - hanki uusia kontakteja, jos ei vanhoilla ole aikaa -, vaihda duunia, mene vapaaehtoishommiin - mitä vain. Oma valinta, ja jos tylsyyden valitseen, on turha minulle valittaa. Internetaikana voi aika paljon tehdä, harrastaa ja virikkeistää jo kotosalla. :)

Minä en ole koskaan ollut hoikka. Olen ollut ihan vauvasti asti pullero, hoikimmillani taisin olla lukioaikoina, ja silloinkin vähän ylipainoinen.



Sen jälkeen kilot ovat hiipineet pikkuhiljaa, kilo silloin toinen tällöin, myös raskauksien yhteydessä.



Olen herkkuperse, syön normaalisti ihan tavallista kotiruokaa, mutta sorrun liian usein herkutteluun. Karkkia voin syödä monta sataa grammaa aivan helposti, samoin jäätelöä menisi miten paljon vaan. Yleisesti ottaen syön liikaa ja itsekurini on olematon.



Käyn tunnin kävelylenkillä pari kertaa viikossa, mutta tavoite olisi saada syöpöttely kuriin, että saisin painoa sen verran alas, että pystyisin siirtymään juoksulenkkeihin (nyt en jaksa hölkätä 500 m enempää). Työmatkastani kävelen osan, joten hyötyliikuntaa tulee jonkin verran, ei kuitenkaan tarpeeksi.

kehon lämpötila nousee.



Lasten hoitaminen yms. vie aikaa, varsinkin kun yksi on erityislapsi.



Laiskuus.

Aikuisiällä olen ehtinyt olla alipainoinen, ylipainoinen, raskaana ja normaalipainoinen. Nyt on taas viime aikoina paino hieman noussut. Laihduttamalla en ole koskaan onnistunut laihduttamaan. Liikunnallinen en ole oikeastaan koskaan ollut, mutta syömällä en ennen raskautta saanut itselleni lisää painoa (vaikka siihen olisi ollut tarvettakin). Raskauskilot eivät lähteneet, ennen kuin jatkoin hormonaalista ehkäisyä, -15 kiloa silmänräpäyksessä. Tätä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa mietittiin mistä voisi johtua ja todettiin, että oma aineenvaihdunta ja hormonitoiminta on todennäköisesti sen verran heikkoa, ettei ilman lisähormoneja toimi niinkuin kuuluisi (piti varautua siihen, että kun hormonaalinen ehkäisy lopetetaan, niin kiloja tulee) Aika huoletta sain taas syödä eikä kilot tarttuneet, kunnes...



Laiskuus vähensi harrastustuntien määrää, ehkäisymenetelmä vaihtui ja ikäkin kipusi sinne kolmenkymmenen paremmalle puolelle, niin jonkinlaisen suuremman pelastusrenkaan olen onnistunut itselleni keräämään (niin ja isommat tissit ;)).



Liikunta olisi kivaa, mutta mut pitäis tulla hakemaan ja "pakottamaan" mukaan. Ruokailutottumukset ovat vinksallaan, niiden muuttaminen vaatisi vähän viitseliäisyyttä. Mutta ehkä tässä jossain vaiheessa saan otettua itseäni niskasta kiinni. Eniten häiritsee tuo entisestään lisääntynyt selluliittivarasto takapuolessa ja takareisissä. Pömppömahan kanssa olen elänyt teini-iästä asti, joten se ei niinkään häiritse.

Olen siinä ikävaiheessa, jossa paitsi itsellä, myös aika monella kaverilla alkaa olla muksu tai useampi. Moni äiti on jäänyt tenavien kanssa kotiin, aika yleistä. Yleistä on myös raskauskilojen jääminen ja niiden valittelu. Jo raskausaikana katsoin osan syömistä; suklaata, metripizzaa, roskaa, roskaa, roskaa - "kun nyt saa syödä kahden edestä". Ja sillä metripizzalla terve sikiö..? No, annoin olla. Itselle jäi raskausajasta 7kg ylimääräistä, verratessa painoon ennen raskautta. Se hävisi viidessa kuukaudessa. Söin, imetyksen huomioiden kuten ennenkin. Herkkujakin: vaan en liikaa. Suklaapatukka päivässä ei vielä lihota ketään, levy jo alkaa näkyä. Olin kotona, mutta liikuin lapsen kanssa: jumpattiin kotona, nostelin muksua musiikin ja liikkeiden tahdissa, molemmat tykkäsivät - ohjeita löytyy netissä. Käytiin - ja käydään - vauvauinnissa. Lisäksi kävelin/lenkkeilin - ja kävelen/lenkkeilen - muksun kanssa: tenava vaunuihin ja menoksi. Saadaan molemmat vaihtelua ja raitista ilmaa; säävarauksella, toki. Eniten ihmettelen selitystä "tylsyyteen syömisestä". Itsehän olet elämäsi valinnut, lapsesi tehnyt, kotiin jäänyt/työsi valinnut. Jos syöminen on ainoa sisältö tai hupi jota elämään löytyy - kannattaa ehkä katsoa peiliin ihan noin henkisestikin. Meinasitko tosissasi rypeä siinä itsevalitussa tylsyydessä hamaan hautaan saakka? Kulunut hokema, mutta jos tylsyttää, niin hanki harrastus, näe ystäviä - hanki uusia kontakteja, jos ei vanhoilla ole aikaa -, vaihda duunia, mene vapaaehtoishommiin - mitä vain. Oma valinta, ja jos tylsyyden valitseen, on turha minulle valittaa. Internetaikana voi aika paljon tehdä, harrastaa ja virikkeistää jo kotosalla. :)

Kyllä minäkin yhden lapsen kanssa pystyin liikkumaan, ja painoindeksi olikin alle 20, mikäs siinä. Kaksikin vielä meni. Mutta kun on enemmän lapsia, mies usein työmatkalla, ei tukiverkkoja, lisänä oma sairaus, niin kumma kyllä, joskus sitä hoiti tylsyyttään syömällä. Ja moni asia oli omia valintoja, mutta eipähän ne kilotkaan ole kenelläkään toisella kuin minulla, mutta jos suoraan kysytään, niin kai siihen voi rehellisesti vastata?

olen ylipainoinen siksi, kun liikunta ei ole koskaan kuulunut lempiharrastuksiini millään tavalla. Ja siksi, kun minulla on hyvä maku- ja hajuaisti (en polta) eli ruoka vain yksinkertaisesti maistuu niin hyvältä, että sitä helposti syö enemmän kuin kuluttaa.Ja olen tosi perso kaikelle makialle. Ja koska olen jo kohta viisikymppinen, niin elimistöni ei enää tarvitsisi niin paljon energiaa kuin nuorempana perustoimintoihinkaan. Tosin ylipainoni on jo muutaman vuoden pysynyt samoissa lukemissa, että kertoohan se toisaalta sen ettei syömiseni ihan hallitsematonta ole. Painoani olen kuitenkin nyt päättänyt vähentää syömistäni tarkkailemalla ja painoani seuraamalla.Toivottavasti onnistun siinä. Ensimmäinen etappini on vähentyä 12 kg:)

Eikö ole vaikea kävellä?