Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette ylipainoisia?
11.01.2011 |
Raskautta ei lasketa:) Siis, onko se oma valinta ja miksi. Sairaushan on aikas pieni prosentti tässä asiassa.
Jokainen täällä käyvä on varmnaankin tietoinen liikakilojen haitoista. Hyötyjä en tiedä. Ja miski ette laihduta? Siis tämä ei ole kritisoiva aloitus vaan ihan vaan kysyn hyvällä?
Kommentit (34)
itseni normaalipainoiseksi mutta normaalipainon pitäminen on niin hankalaa että olen aina repsahtanut takaisin. Normaalipainoisena pysyminen ainakin minun kohdallani tarkoittaa niin tavattoman pientä syömistä etten vaan jaksa elää niin. Eli ihan laiskuuttani olen ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja urheilullinen, nyt vajaa nelikymppisenä ylipainoinen.
Syitä on varmaan monia. Yksi on sairaus, joka rajoitti liikkumista, ja se ei edes vähentänyt syömistä, vaan tavallaan tuli syötyä tylsyyteen. Siihen liittyi ehkä lievä masennuskin, jota lääkitsi samalla herkuilla, ja yksinäisyys uudella paikkakunnalla. Sairaus hidasti myös aineenvaihduntaa. Siinä varmaan pääasialliset syyt.
Laihtuminen onkin sitten vaikeampaa, koska painon ylläpitäminen, kun energiankulutus aikaisemmasta on vähentynyt niin dramaattisesti, vaatii paljon vähemmän syömistä, kuin aikoinaan hoikkana liikkujana söin. Enemmän kuin hoikkuutta haluaisin taas hyvän kunnon.
en ole ollut sitten teini-iän, sen jälkeen hoikka, josta normaalipainoiseksi... Liikunnasta en ole tykännyt koskaan, mutta onnekseni omistan koiria, pitävät jonkunlaisessa kuosissa, kun on vähän pakko.
Normisti olen sellaista 170/70 luokkaa, nyt uuden parisuhteen myötä paisunut 75-kiloiseksi - eilen aloitin Jutan dieetin, joten visu on tarkoitus laihtua!
En siis ole suoranaisesti paljoa ylipainoinen, vastasin kuitenkin syyn omaan lihomiseeni. On vaan niin kiva kutea kullan kainalossa, ottaa viikonloppuisin viiniä ja juustoja tms., katsella leffoja, käydä viihteellä, syömässä jne.
Nyt alkoi molemmilla uusi elämäntaparemontti, kun mieskin on vähän lihonut... :)
varsinkin suklaata :)
enkä tykkää liikunnasta.
En kyl halua olla laiha. haluaisin olla normaalipainon ylärajalla tai lievästi ylipianoinen, nyt painoindeksi 32 ja tarkoitus päästä takaisin 29 iin.olen laihduttanut monesti mutta kilot tulevat korkojen kera takaisin.
tiesitkö, että tutkimuksien mukaan vain 5% onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi.. vanhat tavat on sitkeessä.
ettet halua olla laiha,niin ne läskit sanoo:) kuka voi oikeasti haluta olla ylipainonen?? tos ei ole järkeä,lyllertää eteenpäin ja hengästyä jo kun nousee sohvalta ylös ja hikoilee iha pienestä.todella ällöttävää!!!ihrapalloja pyörii joka nurkan takaa,mun tekis mieli mennä kysymään et miten voit elää ittes kans ja kehtaa esim.syödä mäkissä tai vastaavassa.mua naurattaa aina ku nään läskin vetämäs roskaruokaa häpeilemättä. must ne vaan on luusereita!ja toi et "tutkimuksien mukaan 5% onnistuu pudottamaan painoa pysyvästi" lohduttaudu sä vaan sillä ja jatka syömistä:D:D
- raskauden jälkeen en saanut laihdutettua 10kg pois (herkuttelin raskausajan surutta)
- en enää harrasta liikuntaa niinkuin ennen
- syön lapsen myötä enemmän ja useammin
- teen kotona töitä, se mahdollistaa jääkaapille hipsimisen milloin vain
- ei päivittäistä työmatkaa jossa saisi edes vähän hyötyliikuntaa
Tässä varmaan pääsyyt. Tiedän toki ettei näin tulisi toimia, mutta en saa niskasta kiinni ja muutettua elämäntapojani. Mieleni tekisi toki olla normaalipainoinen, niinkuin ennen raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan yksinkertaisesti syön liikaa, suklaata ennen kaikkea - se vaan on niin hyvää.
Puuttuu se pitkäjänteisyys laihdutuksesta. Yritetty on, mutta aina sitä palaa takaisin vanhoihin huonoihin tapoihin... Itsekuria pitäis jostain saada lisää :)
Ja kyllä, mielelläni olisin hoikka/normaalipainoinen. Kun se vaan kävis sillein "simsalapim"-tyylillä :)
minä olen ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Vanhempani eivät koskaan kontrolloineen syömisiäni mitenkään. Ostivat aina kaupasta niin paljon herkkuja kuin halusin ja tottakai sitten lihoin. Lapsena opituista tavoista on vaikea päästä eroon. Olen kyllä onnistunut teininä laihduttamaan kymmenen kiloa, tosin terveellistä se mun laihduttamisesni ei ollut. Opiskeluaikoina sairastuin bulimiaan josta olen nyt päässyt eroon, mutta edelleen mulla on lähes 10kg ylipainoa. Tai av:n mukaan mulla on varmaan ainakin 30kg ylipainoa... Miksi en sitten laihduta. Niin no, jos laihduttaminen olisi niin helppoa niin ylipainoisia ei varmasti olisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ymmärtää kyllä hyvin ylipainoisia.
Tuntuu vaan, että nykyisin heitä on aika paljon.
Jostain luin, että maailmassa on enemmän ylipainoisia kuin nälkäänäkeviä, joka tietenkin hyvä asia sinänsä:)
Oletteko ylipainoiset sitä mieltä, että tarvitsisitte enemmän tukea? Ihan vaikka ammattilaisilta (ravitsemuterapeutit jne.)?
minä olen ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Vanhempani eivät koskaan kontrolloineen syömisiäni mitenkään. Ostivat aina kaupasta niin paljon herkkuja kuin halusin ja tottakai sitten lihoin. Lapsena opituista tavoista on vaikea päästä eroon. Olen kyllä onnistunut teininä laihduttamaan kymmenen kiloa, tosin terveellistä se mun laihduttamisesni ei ollut. Opiskeluaikoina sairastuin bulimiaan josta olen nyt päässyt eroon, mutta edelleen mulla on lähes 10kg ylipainoa. Tai av:n mukaan mulla on varmaan ainakin 30kg ylipainoa... Miksi en sitten laihduta. Niin no, jos laihduttaminen olisi niin helppoa niin ylipainoisia ei varmasti olisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäis olla sellainen personal trainer kotona, joka määräisi minut liikkumaan ja laittaisi ruokani valmiiksi. Enempää ei tippuisi.
enkä tukijaa. Tarvitsisin vain AIKAA. Tarvitsisin lapselle joka päivä hoitajan noin kahdeksi tunniksi että pääsisin liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ymmärtää kyllä hyvin ylipainoisia. Tuntuu vaan, että nykyisin heitä on aika paljon. Jostain luin, että maailmassa on enemmän ylipainoisia kuin nälkäänäkeviä, joka tietenkin hyvä asia sinänsä:) Oletteko ylipainoiset sitä mieltä, että tarvitsisitte enemmän tukea? Ihan vaikka ammattilaisilta (ravitsemuterapeutit jne.)?
mikä ruoka lihottaa, ja mikä ei. Enemmän on apua siitä, kun esim anoppi tulee, ja sanoo, että hän hoitaa lapsia, niin käy sinä lenkillä, tai jotenkin muuten saa jotain tekemistä. Minulla ainakin syöminen liittyy tylsyyteen.
5
Ja lisäksi kauhean hätäinen tyyppi. Voin olla supertiukalla laihtarilla muutaman viikon ja sitten repsahdan taas mössöttämään. Voin olla hyvin syömättä vaikka kaksi päivää, mutta sitten sorrun syömään jotain todella kalorikasta kasoittain.
Tykkään karkista... ja ravintolassakin haluan rasvaiset perunat ja pihvin. Ajatus salaatista... yöks.
Suuri syy tuon lisäksi on ihan tämä perhe-elämä. Ollaan paljon kotona lasten takia (jääkaappi lähellä) ja nytkin hoitovapaalla. Ennen lapsia sain pidettyä painon kurissa, kun oli koko ajan menossa. Kotona tulee vaan syötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina ollut hoikka, kunnes parikymppisenä pitkäaikainen masennus otti lopulta kiinni ja kiloja alkoi tulla vauhdilla liian syömisen ja juomisen takia. En myöskään halunnut poistua asunnostani ellei ollut ihan pakko.
Tosin uuden kämpän ja koiran tulon myötä laihduin takaisin entisiin mittoihini, ja pääsin parempaan kuntoonkin kuin olin ollut ennen lihomista. En mitenkään siitä ylipainoisena olosta nauttinut, tai sitä kenellekään suosittelisi, mutten ole niin henkisesti alikehittynyt että muille paino-ongelmista kärsiville jossain naureskelisin, vaikken olisi itse kokenutkaan millaista se on. Tosin tämänkin normaalin tunne-elämän kehitysvaiheen on skipanneet ilolla sen verran suuri osa populusta, ettei kannata huolta kantaa, enemmistö on puolellasi, naureskelija.
Ajattelin aina, etten koskaan liho, ja ihmettelin miten joillekin voi niin käydä..
Vielä kun aloin odottaa esikoistani 28-vuotiaana, BMI oli 17-18. Neuvolassa sanottiin, että painon pitää nousta niin laihalla enemmän kuin pyöreämmällä. Kiloja taisi ekassa raskaudessa tulla reilut kymmenen, eli ei mahdottomasti laihalle ihmiselle. Toinen vauva sai alkunsa esikoisen ollessa 7 kk, jolloin oli vielä n. 5 kg ekassa raskaudessa tullutta jäljellä (imetin, en varsinaisesti laihduttanut mutta paino oli silti putoamassa tasaiseen tahtiin).
Sitten toisessa raskaudessa ilmeisesti paino nousi liikaa/ söin liikaa. Paino ei synnytyksen jälkeen hämmästyksekseni lähtenytkään putoamaan edes puolen vuoden täysimetyksellä, kuten ensimmäisellä kerralla. Varmasti liikuntakin jäi vähän vähemmälle kyllä, ja kahden pienen lapsen kanssa kotona tuli syötyä liikaa päivän mittaan. Mitään karkkeja ja sipsejä en ole koskaan mässyttänyt, peruselintavat ovat olleet kunnossa.
Nyt kahden lapsen jälkeen olen BMI 27, eli ylipainoa on. En olisi koskaan uskonut, että näin voi päästä käymään. Ja laihduttaminen ON vaikeaa, nyt kun ensimmäisen kerran elämässäni sitä joudun yrittämään. Tykkään nimittäin ruuasta, harrastamme ruuanlaittoa. Ja alle kolmekymppisenä/ ennen lapsia ja painonnousua siis sain syödä "ihan mitä vaan". Nyt on totuttelemista uuteen tilanteeseen.
varsinkin suklaata :)
enkä tykkää liikunnasta.
En kyl halua olla laiha. haluaisin olla normaalipainon ylärajalla tai lievästi ylipianoinen, nyt painoindeksi 32 ja tarkoitus päästä takaisin 29 iin.olen laihduttanut monesti mutta kilot tulevat korkojen kera takaisin.
tiesitkö, että tutkimuksien mukaan vain 5% onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi.. vanhat tavat on sitkeessä.ettet halua olla laiha,niin ne läskit sanoo:) kuka voi oikeasti haluta olla ylipainonen?? tos ei ole järkeä,lyllertää eteenpäin ja hengästyä jo kun nousee sohvalta ylös ja hikoilee iha pienestä.todella ällöttävää!!!ihrapalloja pyörii joka nurkan takaa,mun tekis mieli mennä kysymään et miten voit elää ittes kans ja kehtaa esim.syödä mäkissä tai vastaavassa.mua naurattaa aina ku nään läskin vetämäs roskaruokaa häpeilemättä. must ne vaan on luusereita!ja toi et "tutkimuksien mukaan 5% onnistuu pudottamaan painoa pysyvästi" lohduttaudu sä vaan sillä ja jatka syömistä:D:D
kun laihdutan rinnat pienenn hirveästi ja en todellakaan halua olla pienirintainen. Tykkään isoista F-kupin rinnoistani.
Mäkissä olen syönyt viimeksi 16 vuotta sitten. En tykkään hamppareista tai pizzasta, en syö niitä.
Eikä mua hengästytä nousta sohvalta ylös :). viime kesänä on viimeks mitattu kolesteroli ja olen ollut sokerirasituksessa - kummatkin kunnossa. myös verenpaineet hyvät.
neljä lastakin olen tehnyt ja raskaudet ja synnytykset sujuneet ongelmitta.
Kyllä mä tiedän, että sun mielestä oon luuseri mut mitä sitten? en mäkään pidä susta - olit sitten minkä kokoinen tahansa. en pidä sinusta sinun käytöksesi takia.
ja asia vituttaa aivan sairaasti. Liikun kuin pieni elukka ja syömiseni listaan tunnollisesti Kiloklubiin ja silti paino on ja pysyy. Lääkitys ollut nyt 5kk ja eipä se ainakaan laihduttamiseen auta, tajuttomaan väymykseen kyllä.
Tuntuu liian ankealta elää ilman mässyjä. Imetän vielä, joten tarkoitus on laihduttaa takaisin normaalipainon puolelle (-10kg), kun imetys loppuu. Nutriletilla ajattelin kokeilla ja samalla vieroittaa itseni herkuista. Toivottavasti.
sohvalta ylös huohottavat hikoilijat on ihan toista kaliibeira. Veikkaisin, että painoa saa olla lähemmäs 200kg että menee siihen kuntoon.
Me tavalliset pullerot ollaan ihan hyväkuntoisia :D
varsinkin suklaata :)
enkä tykkää liikunnasta.
En kyl halua olla laiha. haluaisin olla normaalipainon ylärajalla tai lievästi ylipianoinen, nyt painoindeksi 32 ja tarkoitus päästä takaisin 29 iin.
olen laihduttanut monesti mutta kilot tulevat korkojen kera takaisin.
tiesitkö, että tutkimuksien mukaan vain 5% onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi.. vanhat tavat on sitkeessä.