Ajatelkaa, jos teillä olisi vain yksi lapsi

Rakastan lapsiani ihan valtavasti, jopa kuolisin heidän puolestaan.

Mutta, mutta! Ihan kuten joku äiti kirjoitti aiemmin niin jos aloittaisin alusta niin haluaisin maksimissaan yhden lapsen.

Hui kauhistus,tosiaan meillä yksi lapsi. Ja ihan monta kertaa päivässä kaipaa seuraani ja hänen kanssaan joskus leikin myös kivoja leikkejä.Olen kiitollinen jokaisesta päivästä hänen kanssaan. Suosittelen sinullekin tutustumaan lapsiisi. Ne ovat ihania!Eivät ne keskenään pelkästään kasva.

Lapsellani on myös päivittäin ikätovereita leikkimässä,mutta arvostan myös meidän kahdenkeskistä aikaa.Mikä ongelma tässä on?

yksi kohta eskariin menevä, jota on tänäänkin näkynyt sisällä vain ruoka-aikoina... Naapurusto täynnä muksuja joten leikkiseuraa riittää.



Osaa kyllä myös leikkiä itsekseen ja koko perheen kesken on mukava pelata pelejä, käydä uimassa, hiihtämässä, luistelemassa jne. Mutta kaikille - myös vanhemmille - riittää myös sitä omaa aikaa ja tilaa.

7-vuotias alkaa jo kaivata enemmän leikkiseuraa lapsista, ei siinä äidin seura enää välttämättä riitä.. Itse ainakin jo viisi-vuotiaasta leikin kavereiden kanssa pihalla päivät pitkät vaikka minulla olikin nuorempia sisaruksia.

jättäneet siihen kahteen, mihin yleensä jätetään, olisi elämämme paljon tyhjempää ja tylsempää.

Jos aloittaisin alusta niin tekisin uudestaan neljä lasta. Elämä on ollut niin rikasta heidän kanssaan.

ja työ määräkin nelin kertainen...yhtään en pois antaisi, mutta jos nyt aloittaisin lasten tekemisen ja tietäisin kaiken tämän...tekisin yhden tai en YHTÄÄN

Paljon helpompaa itselle, kun on vaan on yksi lapsi. Ihanan rauhallista.



Meilläkin lapset leikkivät aivan koko ajan keskenään, jos eivät ole kavereidensa kanssa. Tuntuu vain, että suurinosa ajasta menee lapsilla tapellessa. Kokoajan saa toimia erotuomarina. Pienen hetken pystyvät leikkimään sovussa ja taas suuttuvat toisilleen jostain.



Itselläni ei ole ollut sisaruksia ja koen menettäneeni jotain. Oli kyllä läheinen suhde serkkuihin ja paljon kavereita, silti koin itseni jotenkin yksinäiseksi.

Enää en kuitenkaan ole varma onko se sisarus rikkaus vai vaan suuri riesa, kun katselee noita meitä poikia.

Tottakai tykkään olla omien lapsieni kanssa!!

Minusta on vaan kiva juttu, että lapsillani on seuraa koko ajan toisistansa. KOSKAAN ei ole kummankaan suusta kuulunut "äiti, minulla ei ole mitään tekemistä, keksi mulle tekemistä". Ja vaikka äiti olenkin, niin tarvitsen minäkin sitä omaa aikaa ja saan sitä todennäköisesti enemmän, kun minulla on kaksi lasta.

Itse olin ainoa lapsi 8 ikävuoteen saakka ja minä koin olevani yksinäinen usein, vaikka kavereita oli paljon. Toisaalta olen aika sosiaalinen luonne (mutta niin ovat lapsenikin.)

Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä.

Huuooooh.. Oikeasti. Jos sinä et keksinyt ainoana lapsena mitään tekemistä niin se ei tarkoita sitä etteivät kaikki lapset ole samanlaisia. Itse en lapsena tykännyt leikkiä muiden kanssa, vaikka vanhempia sisaruksia olikin.

Oma lapseni taas, kyllä, ainoa, osaa leikkiä niin seurassa kuin yksinkin, ja mielikuvitusta riittää sen verran ettei ole kertaakaan tullut mankumaan että "äitiii keksi tekemistääää", johtuu varmaan siitäkin että telkkaria meillä ei katsota paljoa, ja lapsella on aikaa pelata pleikkaria korkeintaan tunti päivässä.

Mieluumin hän piirtää, askartelee ja leikkii noita mielikuvitusleikkejään, yksin. Silloin kun tylsistyy omaan seuraansa, pyytää että soittaisin tuttavalle jolla on samanikäinen ja samantyylinen lapsi että kutsuisin sen lapsen meille leikkimään. Poikia ovat molemmat.

Tiedänpä muuten sisarukset joiden ikäero oli vuoden ja jotka alkoivat tulla toimeen keskenään vasta yli 20-vuotiaina.. Että ei kaikki mene niinkuin vanhemmat sen ajattelee.

Yksikin on jo enemmän kuin ei yhtään.

ja yhtään en heistä antaisi pois. Perhe on upea tällaisenaan.



Silloin kun yhden kanssa on riitaa, perheessä riittää varaa vaihtaa toiseen sisarukseen. Lisäksi meillä on kaiken aikaa lasten kavereita kylässä.



Kyllä minua joskus säälittää tuttavan ainoa lapsi. Hän pelailee tietokoneella päivät pitkät ja "väsyy" kavereiden seuraan nopeasti.



Todennäköisesti tuttava puolestaan säälii minua ja lapsiani.

ja toinen tulossa ihan siksi, että hänelle on leikkikaveri. Asumme maalla, eikä lähellä asu muita lapsia. Pitää aina matkustaa jonnekin, jos haluaa viedä lasta leikkimään.



Ja totta, haluamme miehen kanssa myös omaa aikaa, eli sellaista ettei lasta tarvitse koko ajan olla viihdyttämässä (näin on juuri tällä hetkellä), toivomme, että toisesta lapsesta tulee kiva leikkikaveri tälle esikoikselle.

Meillä lapset jo yläkouluikäisiä. Jokaisen kanssa saa tehdä kaikkia kivoja asioita. Jokainen tykkää eri jutuista. Jäisi monta asiaa tekemättä jos olisi vain yksi lapsi. On tyttöjä ja poikia.



Pienempänä oli toisistaan leikkiseuraa ja nyt käyvät shoppailemassa ja huvipuistoissa ja aina on joku, joka haluaa tehdä samaa asiaa eikä tarvi välttämättä kyliltä hakea kaveria.



Onneksi hankin monta lasta.