Ajatelkaa, jos teillä olisi vain yksi lapsi

kaksi lasta löytyy mutta eipä niistä kauheasti toisilleen seuraa ole, kun on sen verran ikäeroa ja leikitkin ovat vähän erilaisia kummallakin, kun eivät ole samaa sukupuolta.

Siis meillä 1 lapsi jolla on paljon kavereita ja serkkuja. Me saadaan kaikki hyvät puolet, kvereiden kanssa ei riidellä niinkuin sisarukset tekee vaan leikkivät aina nätisti keskenään.



En todella halua muita lapsia siksi että saan juoda kahviaq rauhassa, meillä on varaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikenlaista siksi kun lapsia on vain se 1.



Kavereita ja serkkuja saa aina mukaan matkoille ja mökille. Yksin ei tarvitse olla vaikkei ole sisaruksia. Ei riitaa, vain hauskaa yhdessäoloa.

yksi lapsi, eikä ole ikinä valittanut tekemisen puutetta, harrastuksia ja kavereita on ja serkku, 9 vuotta nuorempi, korvaa sisaruksen, jota ei ole koskaan kaivannut.



Suunnitelmissa oli kyllä kaksi tai kolme, mutta olen tyytyväinen, että on vain tuo yksi, koska jäin yh:ksi, muuten en olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa niin paljon hänen elämässään läsnä, luomaan hänen kanssaan keskustelevat ja läheiset suhteet, mikä kantaa nyt murrosiässä ja samalla olen voinut tehdä vaativaa työtäni.

ja nyt jo huomaa, miten paljon heistä on seuraa toisilleen. Äiti saa rauhassa tehdä ruokaa tms. ja pikkusisko seuraa veljensä touhuja ja nauraa kaksin kerroin vähän väliä. Ja isoveli kyselee heti siskoaan kun saa aamulla silmät auki, ja haluaa olla tämän kanssa, auttaa tuttia suuhun, silittää ja suukottaa ja leikittää leluilla.



Tosi hellyttävää, eikä mene enää kauaa kun touhuavat sitten jo hiekkalaatikolla yhdessä :) Olen iloinen, että saimme lapset näin pienellä ikäerolla! Ja heidän kanssaan on ihanaa olla kotona puuhaamassa.

Ja mulla on aikas luksusta ja ihanan rauhallista, vaikka tuokin kaverinsa joka päivä meille juuri siksi, että täällä on rauhallista:)

Niin, kamalaa että pitäisi viettää aikaa...oman lapsensa kanssa. Eikö? ;)

Hui kauheeta!

ja työ määräkin nelin kertainen...yhtään en pois antaisi, mutta jos nyt aloittaisin lasten tekemisen ja tietäisin kaiken tämän...tekisin yhden tai en YHTÄÄN

Meillä on vaan yksi lapsi, eikä ikinä ole ollut sitä ongelmaa,että olisi ollut "liian kiinni" aikuisissa.On sosiaalinen luonne mutta on aina viihtynyt myös itsekseen.Toisin on siskollani, jolla 2 lasta ja kinaavat ja tappelevat todella paljon keskenään ja toinen lapsista on sellainen, että ei hetkeäkään viihdy yksinään vaan vaatii aina tekemistä tai jonkun muun seuraa.Eli riippuu kyllä paljon lapsen persoonasta.

kun lapsi kaipaa vanhempiensa seuraa? Kohta ne eivät sitä kaipaa ja sitten voi tulla asiaa ikävä ;)



Asioilla on aina puolensa.

Mitä päässäsi oikein liikkuu. Yleensä yksi lapsisen perheen lapsi osaa olla myös yksin. Toisin kuin moni lapsisen perheen lapsi joka on tottunut että hänellä on jatkuvasti seuraa.

meillä on yksi lapsi. Vietämme mielellämme aikaa hänen kanssaan, lisäksi hänellä on paljon kavereita.

Niin, kamalaa että pitäisi viettää aikaa...oman lapsensa kanssa. Eikö? ;)

Hui kauheeta!

Aivan kammottava ajatuskin. Ajatelkaapa tosiaan jos teillä olisi vain yksi lapsi. Jäisi aikaa lapsen hoitamisen lisäksi vielä itsellekin.

Taitaa tällaiset varoittelut yksilapsisuudesta tulla niiltä joilla vahinko on sattunut jo useamman kerran. Tarkoitan siis että ovat siunattuja useampaan kertaan kuin me yksilapsiset. :D Yhdessä pysytään. Se työnmäärä ei totta tosiaan ainakaan vähene usemman lapsen kanssa. Se totuudensiemen totta kai aloittajalla on että lapsista on seuraa toisilleen. Ovat sitten sisaruksia tai eivät.

Tottakai tykkään olla omien lapsieni kanssa!!



Minusta on vaan kiva juttu, että lapsillani on seuraa koko ajan toisistansa. KOSKAAN ei ole kummankaan suusta kuulunut "äiti, minulla ei ole mitään tekemistä, keksi mulle tekemistä". Ja vaikka äiti olenkin, niin tarvitsen minäkin sitä omaa aikaa ja saan sitä todennäköisesti enemmän, kun minulla on kaksi lasta.



Itse olin ainoa lapsi 8 ikävuoteen saakka ja minä koin olevani yksinäinen usein, vaikka kavereita oli paljon. Toisaalta olen aika sosiaalinen luonne (mutta niin ovat lapsenikin.)



Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä.

Kyllä minä (sisaruksellinen) muistan vinkuneeni tekemisen puutetta. Ei se sisaruksellisuus ole mikään 24h seuran tae. Tai tylsyyden poistamisen tae.

Lapsella on ikää jo 9v. Toinen lapsista taas kavereidensa kanssa. Meillä voisi hyvinkin olla vaan yksi lapsi. Sisaruussuhteita on erilaisa.

Lapsillani on ikäeroa 2v.

Näin tässä elämässä nyt vain kävi.

minäpä ajattelen asiaa.



...



No, nyt on ajateltu ja tuossahan tuo yksi lapsi näkyy edelleen tyytyväisenä leikkivän. Kohta lähdetään ulkoilemaan ja lapsi pääsee leikkimään kavereidensa kanssa. Ei ole valittamista eikä lapsi mitenkään ripustaudu minuun tai isäänsä, enempää lapsia emme kaipaa tähän perheeseen.

viihtyy hyvin leikeissään myös ihan yksikseen. Voi leikkiä pitkiäkin toveja itsekseen (ja tarhassa sanoivatkin, että keksii leikin mistä vain ja mielikuvitus on todella hyvä).



Leikkii paljon kavereiden ja puuhailee kaikenlaista vanhempien kanssa, mutta jatkuvasti ei tarvitse olla muiden seuraa.

en pysty kuvitteleen et lapsia ois vaan 1.. mihis ne ajatuksista ne neljä lasta katois ;) mut silloin kun lapsia oli vaan yks niin elämä oli ihan mallillaan niinkin.. ei sse laps määrä mitään merkkaa vaan se millaiset olosuhteet siel kotona on. rakkauden määrä on se kaikista tärkein

ja harvoin se on yksin. Tokaluokkalaiset tapailee puistossa, vierailee kylässä ja nytkin viikonloppuna oli yksi lapsi yökylässä ja lapset hengailivat koko päivän yhdessä... Olen yh, ja meillä on runsaasti tuttavia ja ystäviä, joiden kanssa teemme samoja asioita kuin perheet yhdessä. Minusta tämä on mukava tapa elää. Toki en tiedä millaista olisi olla kaksilapsinen perhe isällä...