Suren sitä, ettei lapseni saa sisarusta

Onko kiva syntyä perheeseen jos isä ei edes olisi halunnut lapsen syntyvän? Parempi olla ilman,koska nyt sitä lasta ei ole edes olemassa.

Onko kiva syntyä perheeseen jos isä ei edes olisi halunnut lapsen syntyvän? Parempi olla ilman,koska nyt sitä lasta ei ole edes olemassa.

siis nykyisen lapsen. Siksi haluaisin toisen. Ja jos luulet, että olen jättämässä salaa ehkäisyä pois tms. niin olet väärässä.

Mielestäni mies on vaan käsittämättömän itsekäs, kun on sitä mieltä, ettei lapsi tarvitse sisarusta koska isi ei jaksa yöhuutoja. Minä olen hoitanut tämänkin lapsen 99%:sti, joten ei ole paljon miestä rassannut.

ap

siitä, ettei saa hankkia toista lasta ilman miehen hyväksyntää? Ei kai ap ole niin tekemässäkään? Lukekaa aloituksen otsikko: ap:ta surettaa se, ettei toista lasta tule. Siinä ei lue, että ap on hankkimassa toista lasta.

eli meillä on 9kk tyttö, haluaisin toisenkin lapsen, vaikka 4, mutta mieheni ei. Hänellä on jo kaksi lasta ensimmäisestä liitosta. Lapset asuu Virossa äidin kanssa.

Vaikka olen sanonut että haluaisin meidän tytölle siskon/veljen, mies on sitä mieltä että hänellä on jo sisko ja veli. Hän on oikeassa, mutta he ovat kaukana ja heillä on ikääkin - teinejä.

En tiedä, ehkä joskus suostuu. Mutta tästä asiasta ei voi keskustella hänen kanssa. Aina iso EI. Hän ei voi elättää neljä lasta... (minun mielestä meillä on ihan hyvin asiat rahallisesti..)

olen pahoillani sinun ja lapsesi puolesta :(

ap

siitä, ettei saa hankkia toista lasta ilman miehen hyväksyntää? Ei kai ap ole niin tekemässäkään? Lukekaa aloituksen otsikko: ap:ta surettaa se, ettei toista lasta tule. Siinä ei lue, että ap on hankkimassa toista lasta.

Kiitos kun selvensit ajatustani!

ap

Tuo on iso suru. En oikein osaa auttaa muuta kuin, että jatka miehen käännyttämistä hienovaraisesti.



Minulle tuo olisi myös tosi kova paikka. Siinä mielessä olen onnellinen, että mies lupautui minun takiani kolmanteen lapseen, vaikka itse olisi ollut tyytyväinen kahteen.

Tuo on iso suru. En oikein osaa auttaa muuta kuin, että jatka miehen käännyttämistä hienovaraisesti.

Minulle tuo olisi myös tosi kova paikka. Siinä mielessä olen onnellinen, että mies lupautui minun takiani kolmanteen lapseen, vaikka itse olisi ollut tyytyväinen kahteen.

Tässä vaan alkaa olla aika vähän aikaa käännytykseen. Jos sisarus tulee kun poika on koulussa, niin tuskinpa heistä on kovin paljon seuraa toisilleen...

ap

Yritin vain kertoa ap:lle että myös miehen mielipidettä on kunnioitettava yhtälailla.

Yritin vain kertoa ap:lle että myös miehen mielipidettä on kunnioitettava yhtälailla.

Siksi meille ei ole tulossa toista lasta. Kai saan silti surra? Vai onko se kiellettyä av:lla?

ap

Kaveritkin on olemassa, lisäksi on läheisiä serkkuja ja pikkuserkkuja. Todella hyvät sosiaaliset taidot (pk:n mukaan), kavereita tulee varmasti riittämään. Itseäni ei ahdista tämä asia yhtään. Mielestäni yksilapsisuudessa on tosi paljon hyviä puolia.

Poika vasta vuoden, mutta toivoisin tälle kovasti kaveria. Ja kyllä itsekkäästi myös itselleni toista lasta.



Mies on tehnyt selväksi, että hänelle riittää yksi. On itsekin ainoa lapsi, eikä siitä koskaan kärsinyt. Itselläni taas on sisko ja veli, joista oli minulle valtavasti iloa lapsena ja myös nyt aikuisena.



Tämän kanssa on siis vain elettävä. :(

miten jaksaisi kahden kanssa kaikki arkiset toimenpiteet, kun yhden kanssa on välillä niin vaikea saada kaikki tehdyksi. Mutta uskon vakaasti, että muutaman vuoden "kestämisen" jälkeen sisaruksista on toisilleen seuraa ja edes yksi sisarus olisi korvaamaton asia lapselle.

Siis: Ap:n pitää kunnioittaa miehen tahtoa, mutta miehen ei tarvi kunnioittaa Ap:n tahtoa?



Missä logiikka?

Kaveritkin on olemassa, lisäksi on läheisiä serkkuja ja pikkuserkkuja. Todella hyvät sosiaaliset taidot (pk:n mukaan), kavereita tulee varmasti riittämään. Itseäni ei ahdista tämä asia yhtään. Mielestäni yksilapsisuudessa on tosi paljon hyviä puolia.

Meidän lapsella ei ole serkkuja, eikä lähipiirissä ole muutenkaan juuri samanikäisiä. Lapsemme on TOSI ujo ja pelkää muita lapsia, joten uskon, että sisarus olisi juuri hänelle tärkeä; turvallinen tapa totutella muihin lapsiin.

ap

miten jaksaisi kahden kanssa kaikki arkiset toimenpiteet, kun yhden kanssa on välillä niin vaikea saada kaikki tehdyksi. Mutta uskon vakaasti, että muutaman vuoden "kestämisen" jälkeen sisaruksista on toisilleen seuraa ja edes yksi sisarus olisi korvaamaton asia lapselle.

Olen jutellut asiasta monen kahden lapsen äidin kanssa, ja ovat kyllä vakuuttaneet, että eka puoli vuotta on rankkaa, mutta sitten alkaa asiat sujua ja lapset leikkii paljon keskenään. Mutta mies on sitä mieltä, että tyttö ja poika ei leiki keskenään... :(

ap

Poika vasta vuoden, mutta toivoisin tälle kovasti kaveria. Ja kyllä itsekkäästi myös itselleni toista lasta.

Mies on tehnyt selväksi, että hänelle riittää yksi. On itsekin ainoa lapsi, eikä siitä koskaan kärsinyt. Itselläni taas on sisko ja veli, joista oli minulle valtavasti iloa lapsena ja myös nyt aikuisena.

Tämän kanssa on siis vain elettävä. :(

Aina välillä tuntuu, että hitto, tämä on lapseni (ja minun) ainoa elämä, onko oikein, että mies päättää itsekkäästi olla antamatta hänelle sisarusta. Mutta mitä voisin asialle tehdä?

Ja niille, jotka aikovat sanoa, että mitäs otit tuollaisen miehen: mieheni oli kyllä aiemmin halukas hankkimaan lapsiA. Mieli vaan on muuttunut kun oma mukavuudenhalu kasvaa vanhetessa.

ap

kuulostaa tutulta.Tilanteeni on sama.Lapsemme tulee kohta 4v ja meillä on ikää 38v.Näitä samoja mietin minäkin.Kummalla sitten on oikeus päättää mitä...mihinkään "vahinkoon" en minäkään ryhdy; itse asiasa pelkään nykyään hysteerisesti raskaaksi tuloa vaikka ehkäisy on kunnossa.Mutta mikään kun ei ole 100%...Meidänkin oli tarkotus hankkia kaksi lasta.Tämä on tosi vaikea asia minullekin edelleen.

Siis: Ap:n pitää kunnioittaa miehen tahtoa, mutta miehen ei tarvi kunnioittaa Ap:n tahtoa?

Missä logiikka?

Siis: Ap:n pitää kunnioittaa miehen tahtoa, mutta miehen ei tarvi kunnioittaa Ap:n tahtoa? Missä logiikka?

lapsia, saa aina päättää, riippumatta siitä, kumpi se on. Eli mies ei saa painostaa vaimoa äitiyteen, eikä vaimo miestä isyyteen.

Ja ap:lle, voimia surutyöhön. On kyllä joitakin perheitä, joissa ajan myötä on sitten kuitenkin saatu lisää lapsia, vaikka toinen on jossain vaiheessa ollut kovastikin vastaan. Jos ette ole ihan kamalan vanhoja, mieli voi vuosien varrella muuttua.

kuulostaa tutulta.Tilanteeni on sama.Lapsemme tulee kohta 4v ja meillä on ikää 38v.Näitä samoja mietin minäkin.Kummalla sitten on oikeus päättää mitä...mihinkään "vahinkoon" en minäkään ryhdy; itse asiasa pelkään nykyään hysteerisesti raskaaksi tuloa vaikka ehkäisy on kunnossa.Mutta mikään kun ei ole 100%...Meidänkin oli tarkotus hankkia kaksi lasta.Tämä on tosi vaikea asia minullekin edelleen.

Sulla on sikäli vielä kurjempi tilanne, että et ehkä voi odotella kovin pitkään biologisista syistä. Mulla on kyllä lapsentekoikää jäljellä hyvinkin 10 vuotta, eli jos tulee ero jostain syystä niin voin tietysti yrittää jonkun muun kanssa. Mutta suunnilleen samanikäistä sisarusta en enää lapselle saa.

Minäkin pelkään raskaaksi tulemista tosi paljon, koska mies varmaan kilahtaisi ihan täysin ja syyttaisi mua että olen hankkiutunut tahallani raskaaksi. Eikä varmasti tekisi mitään tukeakseen, vaatisi aborttia.

ap