Suren sitä, ettei lapseni saa sisarusta

suren etten lapseni saa sisarusta. Täytän 42 v, ekaa lasta tehtiin 6 v ja nyt mun munasolut ovat niin huonot, ne ovat hengissä vain 4 pv.

Rahaa mennyt hoitoihin enemmän kuin rivitalon verran, tosin on ollut sen arvoista.

Mutta olen tietenkin todella onnellinen yhdestä lapsesta, monella ei asiat ole näinkään hyvin.

mutta mielestäni tuo miehesi on nyt ensisijainen onglema ap. Kuulostaa minunkin mielestä aika kamalalta ukolta. Miten parisuhteenne toimii? Oletko oikeasti onnellinen? Mä ymmärrän vielä, jos miehesi ei halua toista lasta, mutta toi "tyttö ei leikkisi pojan kanssa - voisin korkeintaan vielä toisen pojan sulattaa" ajatus puistattaa. Haluatko oikeasti tuollaisen miehen kanssa vielä toisen lapsen? Ja sinullekin ap, miten voit väittää, ettei lapsilla isolla ikäerolla ole enää iloa toisilleen? Kovin kapeakatseisia olette mielestäni molemmat.

Siis: Ap:n pitää kunnioittaa miehen tahtoa, mutta miehen ei tarvi kunnioittaa Ap:n tahtoa? Missä logiikka?

lapsia, saa aina päättää, riippumatta siitä, kumpi se on. Eli mies ei saa painostaa vaimoa äitiyteen, eikä vaimo miestä isyyteen. Ja ap:lle, voimia surutyöhön. On kyllä joitakin perheitä, joissa ajan myötä on sitten kuitenkin saatu lisää lapsia, vaikka toinen on jossain vaiheessa ollut kovastikin vastaan. Jos ette ole ihan kamalan vanhoja, mieli voi vuosien varrella muuttua.

Siis niin että se päättää joka ei halua enempää? Enemmän järkeen käy, että päätös on sen, joka sen lapsen kantaa sisällään sen noin 9kk.

Jos puolisosi haluaisi välttämättä lapsen ja sinä et, eikö silloin olisi sinulle itsestään selvää, ettei sinua voi pakottaa ryhtymään vanhemmaksi vasten tahtoasi?

Mutta kuitenkin ei voi pakottaa olemaan ryhtymättä vanhemmaksi, tajuatko? Sitä paitsi minun mieheni kanssa ei moista ongelmaa ole, kumpikaan ei tässä vaiheessa halua lapsia, ja sitten kun niitä tulee, niin määrä katsotaan sitten. Mieheni kun _kunnioittaa_ minun mielipiteitäni, ja olen varma että jos tulee määrän suhteen erimielisyyksiä, saamme aikaan kompromissin.

Mielestäni sen sana painaa enemmän, joka ei lasta halua. Eli lasta haluavaa ei voi pakottaa olemaan hankkimatta lapsia, mutta ne pitää, karua kyllä, hankkia sitten jonkun sellaisen kanssa, joka myös haluaa lasta. Se vastuu lapsesta on niin suuri, ja kestää niin monta vuotta, että ketään ei vain yksinkertaisesti voi pakottaa siihen.

t. kahden äiti

Vahinkoraskauksia sattuu (niin oikeita kuin 'vahinkoja') ja yleensä se haluton osapuoli tottuu ajatukseen ja lapsesta tuleekin toivottu. Ja jos ei totu vaan lähtee, on syytä kysyä oliko suhde kunnollisella pohjalla alunperinkään.

Ja olen edelleen sitä mieltä että enemmän päätös kuuluu sille, joka sen lapsen kantaa, oli päätös miten päin vain. Miehet saavat näissä asioissa enemmän valtaa (saman verran kuin naiset) heti kun kykenevät tulemaan raskaaksi, kantamaan sikiön kohdussaan ja synnyttämään, ei ennen.

Emme ole kovin vanhoja, joten aikaa on biologisessa mielessä. Mutta jos lapsi saa 10 vuotta nuoremman sisaruksen, niin onko siitä iloa kummallekaan?

ap

Hohhoijaa. On sullakin murheet. Vaihda miestä! Tule salaa raskaaksi?

t: en voi saada toista lasta, kohtu puuttuu

Olen tosi pahoillani siitä, että sinulta puuttuu kohtu etkä voi saada toista lasta. Mutta onko se jotenkin vähemmän surullista, että minä en voi saada toista lasta, vaikka syy ei olekaan sama?

Oletko todella sitä mieltä, että en saa surra asiaa? Siinä tapauksessa taidat rypeä vähän liian syvällä itsesäälissäsi.

ap

mutta mielestäni tuo miehesi on nyt ensisijainen onglema ap. Kuulostaa minunkin mielestä aika kamalalta ukolta. Miten parisuhteenne toimii? Oletko oikeasti onnellinen? Mä ymmärrän vielä, jos miehesi ei halua toista lasta, mutta toi "tyttö ei leikkisi pojan kanssa - voisin korkeintaan vielä toisen pojan sulattaa" ajatus puistattaa. Haluatko oikeasti tuollaisen miehen kanssa vielä toisen lapsen? Ja sinullekin ap, miten voit väittää, ettei lapsilla isolla ikäerolla ole enää iloa toisilleen? Kovin kapeakatseisia olette mielestäni molemmat.

En vaan oikein pysty näkemään, että lapsista olisi kovin paljon seuraa toisilleen, jos ikäero on suuri. Pikemminkin isommasta tulisi vain lapsenvahti.

Olet oikeassa, parisuhteemme ei ole kovin ihmeellinen. Mutta emme myöskään riitele kovin paljon, uskon, että perheemme on ihan hyvä paikka lapselle. En halua erota, koska uskon, että se vahingoittaisi lasta enemmän.

ap

... sen ensimmäisen 5 vuoden jälkeenkin. Itselläni on yli 10 v nuorempia sisaruksia ja yksi vanhempi veli. Kun on yli 20 v, niin ei ole väliä onko 10 v ikäeroa. Sisaruksista on turvaa ja seuraa jne aikuisenakin.

muuta kuin, että sinulla on oikeus surra, vaikka joku toinen ei saisi lasta.



Minäkin olen surrut monia asioita, vaikka naapurilla oli rintasyöpä ja toinen sai keskenmenon. Se oma suru on kuitenkin oma suru.



Olen itse isosta perheestä ja meilläkin on monta lasta. Mutta lasteni kavereina on näitä ainokaisia ja voin tästä kokemuksesta sanoa, etteivät he ole kärsineet siitä. Fiksuja lapsia ja osaavat jakaa ja saavat vanhempien jakamatonta huomiota, mitä tällaisessa isommassa perheessä lapset ei saa.



Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. Lapsellasi tulee olemaan hyvä lapsuus, koska hänellä tuntuu olevan hieno äiti.

muuta kuin, että sinulla on oikeus surra, vaikka joku toinen ei saisi lasta.

Minäkin olen surrut monia asioita, vaikka naapurilla oli rintasyöpä ja toinen sai keskenmenon. Se oma suru on kuitenkin oma suru.

Olen itse isosta perheestä ja meilläkin on monta lasta. Mutta lasteni kavereina on näitä ainokaisia ja voin tästä kokemuksesta sanoa, etteivät he ole kärsineet siitä. Fiksuja lapsia ja osaavat jakaa ja saavat vanhempien jakamatonta huomiota, mitä tällaisessa isommassa perheessä lapset ei saa.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. Lapsellasi tulee olemaan hyvä lapsuus, koska hänellä tuntuu olevan hieno äiti.

Olen samaa mieltä suremisen oikeudesta. Täällä av:lla on paljon ihmisiä, joiden mielestä ihminen ei saa surra mitään pienempää kuin läheisen kuolemaa tai omaa lapsettomuutta. Miten se on heiltä pois, jos joku suree jotain heidän näkökulmastaan pienempää asiaa? Voinko minäkin sanoa, että koska minun isäni on kuollut, muut eivät saa surra esimerkiksi avioeroa?

Kiitos lohduttavista sanoistasi!

ap

meillä on poika 2 v. ja tyttö 4 kk, niin juuri vähän aikaa sitten eräs ihan vieras ihminen sanoi, että "Ai, teidän vauva on tyttö. Onpa hyvä tuuri, kun on jo molemmat, niin ei tartte enää tehdä."



Olin ihan öönä. Ei kait nykyihmisillä ole tarvetta saada ehdottomasti tehtyä tyttöä ja poikaa?? Jos meille tehdään kolmas lapsi, minulle on ainakin ihan sama, kumpi se on. Ja jos tämä kuopuskin olisi ollut poika, ei se meitä olisi haitannut.

Päättääkö hän perheessänne kaiken muunkin?!

"Hmm, pieni murhe verrattuna siihen, että toista lasta ei voi saada"



Kyllä murhe on minulle ihan yhtä suuri riippumatta syystä.



ap

Päättääkö hän perheessänne kaiken muunkin?!

Tämä on asia, jossa ei oikein voi sanoa, kummalla on oikeus päättää.

ap

paitsi että MINÄ olen se joka ei toista halua.Tavallaan ehkä joo seuraksi esikoiselle,mutta oikeasti en halua ja siksi en toista lasta tee.



Lapsen hankinta on MOLEMPIEN vanhempien päätös,ja miehesi mielipide on ihan yhtä arvokas kun sinunkin. On kuitenkin parempi olla hankkimatta sitä lasta kuin että se hankitaan vaikka toinen ei edes halua!



Meillä tuo lapsi on jo tokalla joten tuskinpa enää kannattaisi leikkikaveriksi toista hankkia edes.Voihan sitä sitten joskus iltatähden hankkia jos siltä tuntuu.

Lasta ajatellen on parasta ettei hän synny vanhemmille joista toinen ei häntä halua.Hyvin yksinkertaista.Sinä kuitenkin olet vapaa etsimään miehen joka haluaa lapsia kanssasi,jos tämä siis tulee olemaan avioliittonne kynnyskysymys.

Mitä jos rupeaisitte jonkun pojan tukiperheeksi vaikka? Miehesi ei kyllä kuullosta sellaiselta, että sekään kävisi.

paitsi että MINÄ olen se joka ei toista halua.Tavallaan ehkä joo seuraksi esikoiselle,mutta oikeasti en halua ja siksi en toista lasta tee.

Lapsen hankinta on MOLEMPIEN vanhempien päätös,ja miehesi mielipide on ihan yhtä arvokas kun sinunkin. On kuitenkin parempi olla hankkimatta sitä lasta kuin että se hankitaan vaikka toinen ei edes halua!

Ymmärrän mainiosti, että se lapsen hankinta on molempien päätös.

MUTTA niin on sekin, että jätetään lapsi hankkimatta. Entä jos minulle on yhtä tärkeää hankkia lapsi kuin miehelle olla hankkimatta?

ap

Meillä tuo lapsi on jo tokalla joten tuskinpa enää kannattaisi leikkikaveriksi toista hankkia edes.Voihan sitä sitten joskus iltatähden hankkia jos siltä tuntuu.

paitsi että MINÄ olen se joka ei toista halua.Tavallaan ehkä joo seuraksi esikoiselle,mutta oikeasti en halua ja siksi en toista lasta tee.

Lapsen hankinta on MOLEMPIEN vanhempien päätös,ja miehesi mielipide on ihan yhtä arvokas kun sinunkin. On kuitenkin parempi olla hankkimatta sitä lasta kuin että se hankitaan vaikka toinen ei edes halua!

Meillä tuo lapsi on jo tokalla joten tuskinpa enää kannattaisi leikkikaveriksi toista hankkia edes.Voihan sitä sitten joskus iltatähden hankkia jos siltä tuntuu.

Ymmärrän mainiosti, että se lapsen hankinta on molempien päätös.

MUTTA niin on sekin, että jätetään lapsi hankkimatta. Entä jos minulle on yhtä tärkeää hankkia lapsi kuin miehelle olla hankkimatta?

ap

ap

Mitä jos rupeaisitte jonkun pojan tukiperheeksi vaikka? Miehesi ei kyllä kuullosta sellaiselta, että sekään kävisi.

Mies ei varmaan halua hyysätä muiden lapsia... omastakin mainitsee parhaaksi puoleksi sen, että on oma.

Minä voisin kyllä ruveta tukiäidiksi.

ap

eli meillä on 9kk tyttö, haluaisin toisenkin lapsen, vaikka 4, mutta mieheni ei. Hänellä on jo kaksi lasta ensimmäisestä liitosta. Lapset asuu Virossa äidin kanssa.



Vaikka olen sanonut että haluaisin meidän tytölle siskon/veljen, mies on sitä mieltä että hänellä on jo sisko ja veli. Hän on oikeassa, mutta he ovat kaukana ja heillä on ikääkin - teinejä.



En tiedä, ehkä joskus suostuu. Mutta tästä asiasta ei voi keskustella hänen kanssa. Aina iso EI. Hän ei voi elättää neljä lasta... (minun mielestä meillä on ihan hyvin asiat rahallisesti..)

Lasta ajatellen on parasta ettei hän synny vanhemmille joista toinen ei häntä halua.Hyvin yksinkertaista.Sinä kuitenkin olet vapaa etsimään miehen joka haluaa lapsia kanssasi,jos tämä siis tulee olemaan avioliittonne kynnyskysymys.

Omasta puolestani kestäisin ajatuksen, ettei toista tule. Mutta lapselleni haluaisin sisaruksen, koska uskon, että sisarus on elämässä tärkeä tuki ja turva. Onko tämä sitten sellainen asia, jonka vuoksi haluaisin hajottaa lapseni perheen. En usko.

ap