Saavatko lapsenne leluja ”muuten vaan”?

Moni on sanonut että lastenhuone ei pursuile leluja kun "pieneksi käyneet" lelut laitetaan säännöllisesti pois. Miten ihmeessä laitetaan vaikkapa Legot tai lautapelit (suositusikäraja 7-99 v)pois? Kyllä niitä kerääntyy ja kerääntyy. Juuri ostimme pojalle uuden hyllykön jotta näytille mahtuu lisää kasattuja Lego-rakennelmia (osa ohjeista tehtynä, osa omasta päästä) ja vastaavasti kirjahyllyyn lisää pelejä (jouluna sai 6 uutta lautapeliä sukulaisilta).



Joku sanoi että ei ymmärrä miten lapsella voisi olla kehitysvaiheeseen sopivia leluja jos niitä ei ostaisi pitkin vuotta. Ei meidän 8 v ainakaan kehity niin yllättäen, että joku lelu olisi "pakollinen" juuri nyt. Urheiluvälineitä en pidä leluina, eli niitä toki pitää hankkia tarpeen mukaan.



Vauva-aikanakin lapsemme ovat saaneet esim. niitä helistimiä heti vastasyntyneinä, ei niitä ole tarvinnut ostaa siinä vaiheesssa kun tarttumista opetellaan. Palikkalaatikkokin on jo yli 30 v odotellut uutta käyttäjäänsä. Itse asiassa nuo "kehittävät" lelut ovat olleet varsin vähällä käytöllä kun lapset ovat kiinnostuneet ihan muusta.



Muutenkin ikävaiheeseen sopimattomien lelujen poistaminen ei ole aina järkevää, koska lapset keksivät vanhoille leluille paljon mielenkiintoisempia käyttötarkoituksia kuin pienempinä. Esim. se helistin tai palikkalaatikko voivatkin olla avaruusraketin ohjaimia.



Tietenkin meilläkin osa leluista laitetaan säilöön, mutta usein ne ovat parin kk päästä taas kovin mielenkiintoisia. Ei tarvitse ostaa uutta, kun vanhatkin kiinnostavat.



Meillä ei siis lapsille osteta uusia leluja ihan muuten vaan, mutta kyllä niitä tulee kuitenkin hankittua erilaisiin tilanteisiin liittyen. Varsinkin työmatkoilta tulee tuotua jotain tuliaisia ja sukulaiset tuovat paljon kaikenlaista. Askartelutarvikkeita ja urheiluvälineitä ostetaan kun tarvitaan. Kirjoja ostelen kun mielenkiintoisia sattuu eteen.

Ostan valtaosan leluista kirpparilta, joten lapsi saa uusia leluja silloin kun niitä sattuu sieltä löytymään. Välillä on kirpparikierroksia, ettei osu mitään sopivaa eteen (kohtuuhintaista, hyväkuntoista ja ikäkauteen sopivaa). Jonkun isomman lelun saatan säästää synttäri- tai joululahjaksi. Mutta tuo 1,5v kehittyykin niin nopeasti, että jos puolikin vuotta säästää jotain lelua, niin voi olla ettei se enää sitten kiinnostakaan tai on liian "helppo".

Itse ostamme lapsillemme varsin vähän leluja, sillä isovanhemmat tuovat usein käydessään jotain tuomisiksi. Leluja on siis paljon.

Meillä on synttärit joulun tienoilla, joten tuntuisi hullulta antaa hiekkaleluja tammikuussa.



Meillä leluja annetaan vanhempien päätöksesta, ei lasten mielihaluista.

ihan muuten vaan. Ei palkinnoksi tms, vaan ihan vain siksi, että ilahtuu siitä.



Lapsi on nyt vasta 1v emmekä vielä ole ostaneet hänelle kuin pallon (muuta on saanut sukulaisilta). Emme halua tavarapaljoutta mutta mielestämme lapsella on samanlainen oikeus ilahtua jostain uudesta tavarasta ihan muuten vaan kuin aikuisillakin. Ostammehan itsellemmekin joskus jotain ihan vain huvin vuoksi. Kinuamalla lapsi ei saa mitään, mutta jos joskus jotain kovasti toivoo, voimme yhdessä sopia esim. että hän saa sen jonain tiettynä päivänä, jonka ympyröimme vaikka kalenterista jotta lapsi voi itse odottaa sen saamista.



T. Erityisopettaja-äiti

Tämä siksi, ettei juuri koskaan pyydä itselleen mitään leluja. Pyytää noin kerran kahdessa vuodessa ja silloin kyllä ostan.

että emme aio ostaa lapselle leluja viikottain vaan harvemmin, mutta niin, että lapsi saa niitä ihan vain siksi, että hän ilahtuu niistä. Ja koska on ihana odottaa saavansa jonkin kivan jutun!



Palkinnoksi eri asioista aiomme antaa kivaa, yhteistä tekemistä. Tai lapsi saa valita esim. mihin ravintolaan mennään yhdessä syömään. Kunhan tuo ensin kasvaa...

kyllä siihen aina jotain erityistilannetta liittyy. Joskus saavat jotain pientä matkatuliaisina, ja joskus olen ostanut esim. jonkun pelin tai DVD:n kun ovat sairaana tai muuten erityisen tylsistyttävässä tilanteessa.



Joskus ostan alennusmyynnistä leluja, pistän ne kaappiin ja annan sitten seuraavan kerran kun on synttärit tai joulu. Pidän tarpeellisena rajoittaa tavaran määrän kerääntymistä, muuten me hukuttaisiin siihen.

mutta en koskaan "palkinnoksi".



Lelut kuuluvat mielestäni lapsille siinä missä pienet ylellisyydet aikuiselle. Toki lapsi voi ja saakin itse vaikuttaa asioihin, esim. ottaako heti sen 20 euron jutun vai säästääkö isompaan. 9-vuotias meillä jo järkielee aina itse, kannattaako laittaa karkkirahat karkkeihin vai säästää johonkin isompaan. Viimeksi osti säästöillään Wii-konsolin syksyllä :)

synttäreillä ja jouluna uusia leluja. Kirppikseltä ostan myös, jos löydän halvalla jotain kivaa. Ja silloin kun lapset ovat mukana kirppiksellä, saavat ostaa sieltä itselleen jotain esim. eurolla. Ikää heillä 5 v ja 8 v ja ovat tehneet kirppiksellä muutaman kerran hyviä löytöjä. Joskus ostan myös ihan kaupasta esim. jonkun pikkuauton tai muun pienen jutun, jos lapsi on sellaista kovasti toivonut. Mutta esim. isoja legopaketteja, nukkeja tai barbeja lapset eivät saa "tosta noin vaan". Mutta jos ollaan esim. matkalla, saavat ostaa sieltä jotkut lelut.

Ja tietenkin ostan esim. askartelu- ja piirrustusvälineitä sitä mukaa kun vanhat kuluvat ja kesällä uusia hiekka- ja uimaleluja.



Kun olin lapsi, sain saman periaatteen mukaan leluja ja musta se toimi tosi hyvin. Muistan, miten paljon ilahduin, kun joskus sainkin jotain "ylimääräistä". Mutta jaksoin myös odottaa synttäreille ja jouluun. Edelleenkään en osta itselleni kovin usein mitään ihan vaan huvin vuoksi. En ole kovin materialistinen ihminen, enkä halua lapsistanikaan sellaisia. Olen ylpeä heistä, koska he arvostavat lelujaan ja oikeasti myös leikkivät niillä. Muutamassa kaveriperheessä on lapsia, jotka saavat uusia leluja tämän tästä, eikä heille tunnu riittävän mikään =(

En oikein osaa ajatella leluja palkkioina hyvästä käytöksestä. Ylipäätään pyrin opettamaan lapselle, että kaikkia mahdollisia leluhässäköitä ei hankita ja meille suurin osa leluista hankitaan käytettynä (lähinnä esim. joitain mieluisia kirjoja, värityslehtiöitä, kyniä yms. olen ostanut uusina). Jouluna ja synttärinä lapsi ei saa montaa lahjaa. En oikein tiedä miksi pitäisi olla vain joulu ja synttäri tai joku muu erityistilanne kun saa lahjan vaikka kieltämättä mullakin on jo monta kirppari ja huutisjuttua jemmassa, että ne joskus antaisin lapselle....

Eivätkä nuo ainakaan ole kinuneet leluja. Joskus saattavat sanoa, että sellainen olisi kiva saada, mutta jos en halua ostaa niin hyväksyvät asian mukisematta.

Lapseni on jo 8v ja 10v eli enää ei tule kauheasti leluja heille ostettua.

joten isoja leluja saa todellakin vain joko synttäreinä tai jouluna.



Pienempiä saattaa saada silloin tällöin esim. jollain kauppareissulla, tuliaisina, matkoilla jne. Monet sukulaiset tuovat leluja myös tullessaan kylään.



Kuopus onkin syntynyt sitten joulun jälkeen, joten voi olla, että tulee saamaan leluja muulloinkin. Ei ole kiva olla ilman vesileluja, kun ei niitä kukaan osta talvella. :( Toisaalta hän perii isoveljensä lelut, joten ei kai ole niin tarpeellistakaan ostaa hänelle mitään.

Välillä tehdään reissu isoon lelukauppaan, niin että lapset saavat itse valita lelut. Tai sitten tuon tuliaisina kauppareissulta. Minusta lelut kuuluvat lapsuuteen. Mitään kilpavarustelua en kuitenkaan kannata.

miten olisi mahdollista tarjota vauvalle ikäisekseen sopivaa virikettä lelujen muodossa, jos ei itse ostaisi sopivia virikeleluja. Esim helistin, purulelut, laatikko, jonne tiputetaan erimuotoisia paloja, palapelejä, kävelyvaunu. Ei näitä tule etukäteen lapselle ostettua, joten kyllä niitä nyt sitten hankitaan pitkin vuotta. Toki monet lelut on korvattavissa asioilla, jotka löytyvät kotoa. Esim leikkipuhelimen sijasta voi antaa kaukosäätimen. Kunhan itse seuraa leikkiä, niin että säädin ei mene rikki, eikä toimi puruleluna.

Meillä tosin eka lapsi, joten mtn ei ole ennestään olemassa. Haluan, että uusi lastenhuone näyttää siltä, että sen omistaa lapsi ja olohuoneessa päivittäin leikitään, joten siellä on pieni lelukori. Enemmän ollut ongelmana se, etten halua ostaa krääsää vaan yritän etsiä kestäviä leluja, joiden kehittävä ominaisuus on ajankohtainen ja joista lapsi on oikeasti haltioissaan. Ja silloin, kun jtkin etsii niin sitähän ei löydä. Siispä jos jonkun ihanan lelun harvoin bongaan, niin se täytyy ostaa ja antaa silloin. Yhden kerran ostin uuden lelun, kun toinen oli niiiin kipeänä kotona ja piristikin koko sairausviikon. Lelut eivät pursuile, kun niitä pakkaa sitä mukaa varastoon, kun lelun suositusikä ohittuu/lelu ei enää kiinnosta. Ja jos joku lelu ei alunperin satu kiinnostamaan, sen voi antaa sellaiselle lapselle jota kiinnostaa.

ihan muuten vaan. Ei palkinnoksi tms, vaan ihan vain siksi, että ilahtuu siitä.

Lapsi on nyt vasta 1v emmekä vielä ole ostaneet hänelle kuin pallon (muuta on saanut sukulaisilta). Emme halua tavarapaljoutta mutta mielestämme lapsella on samanlainen oikeus ilahtua jostain uudesta tavarasta ihan muuten vaan kuin aikuisillakin. Ostammehan itsellemmekin joskus jotain ihan vain huvin vuoksi. Kinuamalla lapsi ei saa mitään, mutta jos joskus jotain kovasti toivoo, voimme yhdessä sopia esim. että hän saa sen jonain tiettynä päivänä, jonka ympyröimme vaikka kalenterista jotta lapsi voi itse odottaa sen saamista.

T. Erityisopettaja-äiti

että vastauksesi on jotenkin pätevämpi, kun olet erityisopettaja? Saa meilläkin, varsinkin kehittäviä "leluja" aina silloin tällöin. Ammatista viis.

niin meillä ei sitten anneta leluja jouluna tai synttärinä ylenmäärin. Joulunakin ostetuille leluille tulee olla tarvetta. Tänä jouluna esim. ostettiin itse yksi mieluinen lelu. Tädiltä, sedältä ja ukilta tuli lisäksi kolme lapselle mieluista lelua. Siinä on jo neljä hyvää uutta lelua! Onneksi en ostanut itse useampaa. Paketeista tuli lisäksi pari muutakin lelua, jotka eivät välttämättä olleet ihan lapsen iän mukaan ostettuja, joten ovat vähän turhia. Lelut ei pursuile, kun aikuiset käyttäis harkintaa.

Ja about vuoden tai puolen vuoden jälkeen siirtyy lelu varastoon odottamaan, kun mahdolliset pienemmät sisarukset ovat sitten aikanaan lelun ikäisiä.

Täällä on ollut selvät sävelet, mitä ostetaan ja milloin, aina taaperoiästä lähtien. Lapsi ei ole saanut, mitä on halunnut vaan asioista on puhuttu sekä sovittu! Pääosin niin, että maalta kaupunkiin ostoksille lähdettäessä joka toinen kuukausi, on sovittu lelun tai pelin ostamisesta sekä hinnasta! Tämä ei ole tuottanut ongelmaa edes taaperona, koska asioista on kerrottu tyyliin "nyt voit valita tämän tai tämän ja tuohon isompaan odotetaan synttäreitä jne" Toki myöhemmin, 4-v eteenpäin on myös sovittu tiettyihin tavaroihin säästämisestä, kun "kuukausilelun" budjetti on esim. 20€, niin 3kk lelurahoilla saat sitten tuon isomman jne. Ei ole ikinä ongelmaa tuottanut ja lelut sekä tavarat ovat järjellä ostettuja!

En itsekään osta kukkasia, kirjoja, hajuvesiä, kampaamokäyntiä ym vain synttärinä ja jouluna! Hyvä opettaa pienestä pitäen, mitä mikäkin tarkoittaa ja ettei kaikkea haluamaansa noin vaan saa, mutta päätöksillä on valtansa.