Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä minun pitäisi vihata itseäni koska painan yli 100 kg
03.01.2011 |
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski.
Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille?
En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Kommentit (53)
Mun ystävät ei naura naiselleni, pilkkaa sitä tai minua, eivätkä vihjaile ali- tai ylipainosta, liian isoista, pienistä tai riippuvista tisseistä. Yksinkertaisesti kukaan sellainen ei ole minun ystäväni ja jättäisin heti tällaiset "ystävät" ja pitäisin ihanan puolisoni, oli hän sitten minkä näköinen ja kokoinen tahansa. Näissä asioissa pitää tukea toinen toistaan ja jos paino häiritsee sinua itseäsi ja miestäsi, niin sitä asiaa voi lähteä käsittelemään yhdessä parina - painollehan on usein tehtävissä jotakin, ainakin pitkällä aikavälillä.
Minulla on pari hyvää ystävää. Koskaan ei kumpikaan ole sanonut puolta pahaa sanaa naisestani ainakaan minun kuullen. Eikä minulla ole mitään sanottavaa heidän vaimoistaan, sehän on aivan heidän asia ja jokainen tykkää sellaisesta kuin tykkää - minun ei tarvitse pitää ystävieni vaimoista ulkonäöllisesti. Ei se ole minun asiani. Ja sinä päivänä kun joku ystävistäni tulee minulle asettamaan vaatimuksia siitä minkälainen puolisoni pitäisi olla, kerron hänelle että tämä asia ei oikeastaan hänelle kuulu, ja jos homma ei pääty tasan siihen, lopetan kyllä mielelläni sitten sen "ystävyyden" siihen. Onneksi minulla ei ole niin typeriä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole mies ja lähde, jos pitää sitä seksiä hoikemmalta saada.
No ei onneks tarvitse lähteä. Mutta lähtisin, jos vaimo painaisi 100 kiloa tai edes lähellekään sitä. Siis hakemaan seksiä hoikemmalta, lasten takia pysyisin kuitenkin yhdessä.
Näin se vaan on, läskillä piilee muitakin ongelmia kuin pelkkä läski.
Mies, kunnossa
Jos kokisit asiat noin, ensin kertoisit asiasta vaimolle ja sitten jos mitään ei tapahtuisi, niin eroaisitte, sitten sinä voisit mennä kenen mukaan ikinä haluat. Mutta et sinä lapsia tuossa äskeisessä tavassasi elää ajattele ollenkaan. Ajattelet puhtaasti vain itseäsi. Jos lapsesi olisivat ainoastaan syy pitää avioliitto kasassa, niin sitten se riittäisi. Ymmärrän, että et ehkä halua satakiloista vaimoa, mutta myös satakiloinen on ihminen ja häntä pitää kohdella arvostuksella. Kukaan ei liho vain toista kiusatakseen.
olisi varmaan melko hurjat avioerotilastot, jos av:n erokriteereillä mentäis.
Jos kokisit asiat noin, ensin kertoisit asiasta vaimolle
Olen kertonutkin sen, että en pidä läskeistä ollenkaan.
Mies, kunnossa
kunhan miehesi vaan painostaa ja vittuilee sulle.Idioottihan tuo tuntuu olevan. Itse olen 162/85 synnytyksen jälkeen ja ei ole mieheni mun lihomisesta ruvennut vänkyttämään. Kun ruvettiin seurustelemaan 9v sitten painoin n.62kg! Et onhan tuossa muutosta. Ja tuo uhkailu et käy pettämässä jos et laihdu on jo mieheltäsi täyttä paskaa! Jos haluaa huorissa ravata niin anna mennä. Etsi itsellesi mies jolla on terveet aivot. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokisit asiat noin, ensin kertoisit asiasta vaimolleOlen kertonutkin sen, että en pidä läskeistä ollenkaan.
Mies, kunnossa
Uhmasit toimia epäkorrektisti. Tekee sinusta miehen epäkunnossa.
Ole mies ja lähde, jos pitää sitä seksiä hoikemmalta saada.
No ei onneks tarvitse lähteä. Mutta lähtisin, jos vaimo painaisi 100 kiloa tai edes lähellekään sitä. Siis hakemaan seksiä hoikemmalta, lasten takia pysyisin kuitenkin yhdessä.
Näin se vaan on, läskillä piilee muitakin ongelmia kuin pelkkä läski.
Mies, kunnossa
Olet säälittävä luuseri, joka raukkamaisesti ei pysty hyväksymään edes itseään, saatika muita. Kasva aikuiseksi, tai mene todellakin sinne saunan taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet säälittävä luuseri, joka raukkamaisesti ei pysty hyväksymään edes itseään, saatika muita. Kasva aikuiseksi, tai mene todellakin sinne saunan taakse.
Sattuiko kohdalle? Etko ole jaksanut pitää itsestäsi huolta? Oletko kenties lysähtänyt netin ääreen syömään suklaata, katsomaan töllön ääreen kauniita ja rohkeita vaikka vaihtoehtona olisi lasten kanssa ulkoilu, käveleminen, itseään niskasta kiinni pitäminen, jottei mässytä enempää kuin tarvitsee.
Mies, kunnossa
Olet säälittävä luuseri, joka raukkamaisesti ei pysty hyväksymään edes itseään, saatika muita. Kasva aikuiseksi, tai mene todellakin sinne saunan taakse.Sattuiko kohdalle? Etko ole jaksanut pitää itsestäsi huolta? Oletko kenties lysähtänyt netin ääreen syömään suklaata, katsomaan töllön ääreen kauniita ja rohkeita vaikka vaihtoehtona olisi lasten kanssa ulkoilu, käveleminen, itseään niskasta kiinni pitäminen, jottei mässytä enempää kuin tarvitsee.
Mies, kunnossa
jos puoliso ei rakasta muuta kuin ulkokuorta. Sorry, mutta valtaosa meistä tarvitsee enemmän. Ja jokainen ansaitsee. Jopa sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin painoin 58 kg naimisiin mennessä ja nyt on 85 kg, ihan liikaa. Mutta ei minun mies ole ikinä haukkunut minun ulkonäköä. On tosin sanonut, että sinun pitäisi liikkua enenmän oman terveytesi takia. En mielestäni syö edes paljon, olisiko hormooonit vai mikä. Tosi törkeetä uhkailla pettämisellä.
Olet säälittävä luuseri, joka raukkamaisesti ei pysty hyväksymään edes itseään, saatika muita. Kasva aikuiseksi, tai mene todellakin sinne saunan taakse.
Sattuiko kohdalle? Etko ole jaksanut pitää itsestäsi huolta? Oletko kenties lysähtänyt netin ääreen syömään suklaata, katsomaan töllön ääreen kauniita ja rohkeita vaikka vaihtoehtona olisi lasten kanssa ulkoilu, käveleminen, itseään niskasta kiinni pitäminen, jottei mässytä enempää kuin tarvitsee. Mies, kunnossa
Niin minäkin lohtusöisin joka ilta. Onneksi minulla on mies joka rakasti minua kaikkine raskauskiloineni, mistä sain voimia ihan itseni takia kamppailla niistä eroon.
T. Normaalipainoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näytäs miehelle
-ala elämään omaa elämääsi- lahduta jos haluat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että kaikki eivät pidä ylipainoisista mutta en suvaitse pettämistä ikinä enkä missään tilanteessa! Sitten täytyy oikeasti erota jos kumppanin paino on niin suuri asia itselle ettei siitä pääse yli!
Musta tuntuu että miehet ei tiedä aina itsekkään mitä haluavat. Minunkin mies aika ajoin puhuu tästä että voisit laihduttaa (olen 168/90) ja tiedän itsekin että näinhän se on. Mutta toisaalta taas käydessään yksin kaupassa hän ostaa aina kaikkea epäterveellistä ruokaa ja isot kasat herkkuja, että ehkä se ei sitten niin paljon häntä kiinnosta että viitsisi panostaa terveelliseen ruokaan...
Noh, tsemppiä sulle ap, aika ikävältä ihmiseltä kuulostaa miehes.
Ylipainosi ei ole miehesi syy, vaan oma aikaansaannoksesi. Vain sinä olet siitä vastuussa, sillä vain sinä olet päättänyt syödä suruusi ja jättänyt liikunnan.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg. Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski. Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille? En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Tottahan se on joo, kuten sekin, että aina on ihmisiä joille "rakkaus" on kiinni toisen ulkonäöstä. Sinä kuulut heihin. Toivottavasti osuu joskus omaan nilkkaan, sinäkin voit lihoa sairauden vuoksi, kaljuuntua, ja jopa (oih) vanhentua ja tulla ryppyiseksi.
Mitenkäs sitten suu pannaan, kun kumppani vaihtaa kauniimpaan?
Niin minäkin lohtusöisin joka ilta. Onneksi minulla on mies joka rakasti minua kaikkine raskauskiloineni, mistä sain voimia ihan itseni takia kamppailla niistä eroon.
T. Normaalipainoinen
vaimoani jättänyt raskauskilojen, arpien ym. vuoksi rakastamatta. Hänhän on kantanut yhteistä lastamme. Joskus itse huomauttanut hänen mielestä karmeista raskausarvistaan, johon valehtelematta todennut, että ne ei minua haittaa yhtään, ei sitten pätkääkään, en edes niitä noteeraa. Ei hän niihin juuri ole voinut vaikuttaa ja yhteisen päätöksemme vuoksi ne saanut.
Ei myöskään raskauskilot minua haittanneet, ajan myötä kun melkein kokonaan hävisivät. Hieman jäi jäljelle, mutta se ei menoa haittaa.
Mutta näitä mussuttajia, jotka mässyttävät itsensä pulleiksi, en sitten voi ymmärtää. Rajat ne pitää olla ja sen verran itsekuria ja halua pysyä kunnossa, että tekee jotain sen eteen.
Olet säälittävä luuseri, joka raukkamaisesti ei pysty hyväksymään edes itseään, saatika muita. Kasva aikuiseksi, tai mene todellakin sinne saunan taakse.
Sattuiko kohdalle? Etko ole jaksanut pitää itsestäsi huolta? Oletko kenties lysähtänyt netin ääreen syömään suklaata, katsomaan töllön ääreen kauniita ja rohkeita vaikka vaihtoehtona olisi lasten kanssa ulkoilu, käveleminen, itseään niskasta kiinni pitäminen, jottei mässytä enempää kuin tarvitsee. Mies, kunnossa
hassu stereotyyppinen käsitys ylipainoisista. Minä olen nainen, 100 kg, kunnossa. Liikun 4-5 päivänä viikosta. Kävelen, hölkkään, ulkoilen, uin, käyn jumpassa.
En syö netin tai tv:n ääressä suklaata kuin ehkä kerran kuukaudessa (ja ihan hyvällä omallatunnolla).
Olen tyytyväinen itseeni ja seksikäs sellaisena kuin olen. Myös mieheni mielestä. Ja muidenkin miesten, vientiä olisi kyllä jos olisin sinkku.
Ei kaikkien tarvitse olla samankokoisia ja näköisiä.
Lihavuusrasismi ärsyttää, samoin nuo stereotypiat.
Niin minäkin lohtusöisin joka ilta. Onneksi minulla on mies joka rakasti minua kaikkine raskauskiloineni, mistä sain voimia ihan itseni takia kamppailla niistä eroon. T. Normaalipainoinen
vaimoani jättänyt raskauskilojen, arpien ym. vuoksi rakastamatta. Hänhän on kantanut yhteistä lastamme. Joskus itse huomauttanut hänen mielestä karmeista raskausarvistaan, johon valehtelematta todennut, että ne ei minua haittaa yhtään, ei sitten pätkääkään, en edes niitä noteeraa. Ei hän niihin juuri ole voinut vaikuttaa ja yhteisen päätöksemme vuoksi ne saanut. Ei myöskään raskauskilot minua haittanneet, ajan myötä kun melkein kokonaan hävisivät. Hieman jäi jäljelle, mutta se ei menoa haittaa. Mutta näitä mussuttajia, jotka mässyttävät itsensä pulleiksi, en sitten voi ymmärtää. Rajat ne pitää olla ja sen verran itsekuria ja halua pysyä kunnossa, että tekee jotain sen eteen.
Mikä ihmeen normi se on? Jos joku nauttii tv:n katselusta ja suklaan syönnistä enemmän kuin hikiliikunnasta, miksi hänen pitäisi pakottaa itsensä lenkille?
Sairaalloinen ylipaino on toki asia erikseen, mutta emme me kaikki ole samanlaisia emmekä nauti samoista asioista.
Ei laihuus ole itseisarvo, johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
koska ei tarvitse tullakseen johtopäätökseen, että sinun pitää erota.
Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa, jos väität aidosti välittäväsi itsestäsi pätkääkään. Usko pois, elämä ilman miestäsi on varmasti parempaa ja opit hiljalleen nauttimaan asioista, jotka sinulle merkitsevät.