Mieheni mielestä minun pitäisi vihata itseäni koska painan yli 100 kg
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski.
Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille?
En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Kommentit (53)
haluaisin vielä tarkennusta, että mitä muita ongelmia läskillä on kuin läski?
Terveysongelmat tiedostan itsekin, ja sen vuoksi kannan huolta läskeistäni. Miehelläni, joka siis painaa 85 kg on ollut paljon enemmän terveysongelmia kuin minulla myös painoon liittyviä esim. rasvamaksa painosta johtuen ei viinasta, liian korkea verensokeri ym. Paino oli siis hänellä aiemmin noin 90 -95 kg.
Huolehdin kaikista kodin juoksevista asioista, ostoksilla käynnistä, lasten koulunkäynnistä, kodin puhtaudesta, vaatteiden puhtaudesta, kodin pienistä korjaustöistä. Yksi lapsista oon sairas ja huolehdin hänen erityistarpeistaan. Käyn vakituisessa työssä hyvässä työpaikassa, jossa koen arvostusta (nyt joululomalla) ja minulla on hyvä koulutus. Mielenterveyteni ei ole järkkynyt muuten kuin tuska miehen pettämisestä ja jatkuvasta ilkeilystä.
Mitä ne muut ongelmat siis ovat?
haluaisin vielä tarkennusta, että mitä muita ongelmia läskillä on kuin läski?
Terveysongelmat tiedostan itsekin, ja sen vuoksi kannan huolta läskeistäni. Miehelläni, joka siis painaa 85 kg on ollut paljon enemmän terveysongelmia kuin minulla myös painoon liittyviä esim. rasvamaksa painosta johtuen ei viinasta, liian korkea verensokeri ym. Paino oli siis hänellä aiemmin noin 90 -95 kg.
Huolehdin kaikista kodin juoksevista asioista, ostoksilla käynnistä, lasten koulunkäynnistä, kodin puhtaudesta, vaatteiden puhtaudesta, kodin pienistä korjaustöistä. Yksi lapsista oon sairas ja huolehdin hänen erityistarpeistaan. Käyn vakituisessa työssä hyvässä työpaikassa, jossa koen arvostusta (nyt joululomalla) ja minulla on hyvä koulutus. Mielenterveyteni ei ole järkkynyt muuten kuin tuska miehen pettämisestä ja jatkuvasta ilkeilystä.
Mitä ne muut ongelmat siis ovat?
oma mies jankuttaa lihavuudesta ja vahtii vaimonsa syömisiä. Onhan näitä hulluja.
<a href="http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1342630/My-husband-says-hell-…" alt="http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1342630/My-husband-says-hell-…">http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1342630/My-husband-says-hell-…;
Muuten, pettäminen on merkki pettäjän huonosta itsetunnosta ja/tai luonteen häiriöstä. Nimittäin missejä ja malleja petetään ihan yhtä lailla, kuin taviksiakin.
Minun ystäväni on erittäin hoikka, melkein mallin mitoissa ja hyvin kaunis. Hän on aina ollu hoikka, koska harrastaa paljon liikuntaa. Ruokaa hän syö normaalisti, mutta hänen miehensä vahtaa AINA hänen syömisiään. Eräänkin kerran olimme perheinemme yhdessä reissussa ja sitten aamupala buffetissa kun ystäväni oli menossa hakemaan lisää hänen miehensä sanoi, että eiköhän se jo riitä. Minua suututti aivan järkyttävästi! Ja näitä kertoja on paljon..
miehesi on kyllä täysin mielenvikainen. Toki sinun varmasti olisi hyvä pudottaa painoa, mutta ei missään tapauksessa sen takia, etteivät kaverit nauraisi eikä missään tapauksessa pettämisellä uhkailu ja haukkuminen ole oikeita kannustuskeinoja.
Itse lähtisin moisesta suhteesta, koska maailmasta löytyy myös toista kunnioittaviakin ihmisiä.
Ylipainosi ei ole miehesi syy, vaan oma aikaansaannoksesi. Vain sinä olet siitä vastuussa, sillä vain sinä olet päättänyt syödä suruusi ja jättänyt liikunnan.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski.
Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille?
En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Vai saako sinusta ylipainoista puolisoa pettää??
Ylipainosi ei ole miehesi syy, vaan oma aikaansaannoksesi. Vain sinä olet siitä vastuussa, sillä vain sinä olet päättänyt syödä suruusi ja jättänyt liikunnan.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski.
Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille?
En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Näyttää että kaikki vaan hyssyttelee ja säälii ap:ta ja pitää miestä ihan mulkkuna... MUTTA käsi sydämelle siskot, oisko teistä ihan ookoo että teidän elämänkumppaninne yhtäkkiä lihois 30kg? Anyway, mä ainakin inhoaisin itseäni jos painaisin yli 100kg, kun en kuitenkaan oo kaksimetrinen.
Ja tosiasiassa tuskin ne miehen kaverit mitään nauraa, mies vaan sanoo niin jotta nainen tajuais itse miltä näyttää muiden silmissä.
Anteeks nyt vaan.
vaikka ap painaisi 70 kg. Jollekin sekin voisi olla liikaa, eikä siitä tuolla tyylillä ole suotavaa sanoa.
Toki ap voisi laihduttaa, kuten hän itsekin sanoi, mutta mies puhuu silti erittäin loukkaavasti ja lapsellisesti. Asioita voi esittää muullakin tavoin.
Ap on vaipunut itsesääliin, ja lihonut entisestään, mikä luonnollisesti on puolisolle varmaan vielä rasittavampaa. Mulla on yksi vähän tämän tyyppinen tuttava, jolle kävi suurinpiirtein samalla tavoin - mies petti (tuskin pelkän painon takia, vaan mukana oli muitakin asioita) ja nainen masentui, lihoi entisestään, oli täysin itsesäälin vallassa ja luultavasti välillä vedättikin miestä aika lujaa. Sivusta katsottuna tämä oli aika rasittavaa, molemmille osapuolille. Vaikka mies on tehnytkin väärin, niin harvoin tilannetta säälinkerjäämisellä paremmaksi saa. Jos nainen heittäytyy täysin avuttomaksi marttyyriksi, niin ei hyvä heilu - näin se vain on. Ei miehet jaksa sympatiseerata loputtomiin.
Mutta mitä ap:n tilanteeseen puhuu, ap:n mies ei saisi silti puhua tuohon sävyyn ja uhkailla pettämisellä, se on loukkaavaa ja rumaa.
Näyttää että kaikki vaan hyssyttelee ja säälii ap:ta ja pitää miestä ihan mulkkuna... MUTTA käsi sydämelle siskot, oisko teistä ihan ookoo että teidän elämänkumppaninne yhtäkkiä lihois 30kg? Anyway, mä ainakin inhoaisin itseäni jos painaisin yli 100kg, kun en kuitenkaan oo kaksimetrinen.
Ja tosiasiassa tuskin ne miehen kaverit mitään nauraa, mies vaan sanoo niin jotta nainen tajuais itse miltä näyttää muiden silmissä.
Anteeks nyt vaan.
Ja sinunko normiesi ja epävarmuuksiesi mukaisesti muidenkin tulisi elää? En jättäisi elämänkumppaniani vaikka lihoisi. En yksinkertaisesti olisi niin pinnallisessa parisuhteessa kenenkään kanssa. Läskiä se vaan on. Ja olen kuullut että ne myös vanhenee, ovelat äijät.
ja laihdutat sen jälkeen. Elämä voi nimittäin voittaa.
Minä olin nuorena neljä vuotta kihloissa miehen kanssa, jonka mielestä minussa ei ollut koskaan mitään oikein (paitsi aivan alussa olin niiiiin ihana). Olin läski, lihava ja vastenmielinen loppumetreillä. Avoliiton aikana lihoin 20 kiloa, koska ruokavaliomme oli epäterveellinen (söin aika terveellisesti ennen parisuhdettani ja juoksin lenkkejä koiran kanssa). Mies rakasti pitsoja sun muuta rasvaista ja tyrkytti niitä minullekkin, ja oli loukkaantunut, jos en syönyt. Miehelle "puhkesi" koira-allergia, piti luopua koirasta. Liikunta jäi, koska saatoinhan lenkillä ollessani katsella muita miehiä. Jos yritin laihduttaa, mies torpedoi senkin ja ihan tahallaan. Tajusin lopulta etten voi olla miehen pillin mukaan tanssiva marionetti. Mullakin on oikeus rauhaan kotona ja omaan elämään.
Sain kolmen vuoden jälkeen tarpeekseni kaikesta paskasta ja jätin miehen, ostin vanhempieni tuella oman asunnon. Otin koiran. Laihdutin vuodessa 25 kiloa ja piristyin henkisesti ja fyysisesti, aloin taas juosta.
Nyt olen ollut 12 v. naimisissa toisen miehen kanssa ja taas laihduttamassa, kolmen raskausmyrkytyksen jäljiltä sain kohonneen verenpaineen riesakseni. Nykyinen mieheni ei ole kommentoinut koskaan kilojani tai nimitellyt lehmäksi tai muutenkaan kyttäillyt tai alistanut minua. Eikä ole tietääkseni myöskään pettänyt.
Jätä se sika, laihduta ittes takia ja etsi parempi mies. Yksinkin on paljon kivempaa!
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
minäkin todennäköisesti pettäisin jos oma vaimo olisi noin pullea. En tosin puhuisi hänelle noin eli kertoisi totuutta läskeydestä,sen nyt vaimo tietäisi itsekin, hakisin vain salassa normaalipainoisempaa seuraa.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
minäkin todennäköisesti pettäisin jos oma vaimo olisi noin pullea. En tosin puhuisi hänelle noin eli kertoisi totuutta läskeydestä,sen nyt vaimo tietäisi itsekin, hakisin vain salassa normaalipainoisempaa seuraa.
että sulla kannattais mennä saunan taakse ja lopettaa ittes. Ihan vaan sen takia ettei jouduttais kärsimään näin älyvapaista kirjoituksista AV:lla tai muuallakaan. Et taida itsekään olla mallimitoissa tai naama vähintään on niinku petolinnun perse.
tv. normaalipainoinen nainen joka rakastaa ylipainoista miestään.
mutta muuten aika samaa mieltä. Jokaisella on kauneudihanteensa ja raja sille, mitä ei jaksa katsella. Mutta jos raja kertakaikkiaan tulee vastaan, silloin tehdään joku reilu ratkaisu, erotaan tai mieluiten kannustetaan toinen muutokseen, jos se on mahdollista.
Pettäminen siksi, että toinen ei haluta on vaan niin raukkamaista. Jotenkin sen ymmärtää, jos puolisoa ei seksi kiinosta tai on jotenkin muuten vittumainen, mutta että läskiyden takia... Ole mies ja lähde, jos pitää sitä seksiä hoikemmalta saada
Ja oma BMI on 21-22, eli ei ole oma lehmä ojassa.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
minäkin todennäköisesti pettäisin jos oma vaimo olisi noin pullea. En tosin puhuisi hänelle noin eli kertoisi totuutta läskeydestä,sen nyt vaimo tietäisi itsekin, hakisin vain salassa normaalipainoisempaa seuraa.
että sulla kannattais mennä saunan taakse ja lopettaa ittes. Ihan vaan sen takia ettei jouduttais kärsimään näin älyvapaista kirjoituksista AV:lla tai muuallakaan. Et taida itsekään olla mallimitoissa tai naama vähintään on niinku petolinnun perse. tv. normaalipainoinen nainen joka rakastaa ylipainoista miestään.
Tuo käytös ja kielenkäyttö kuulostaa siltä, että vaikka laihtuisit missin mittoihin, niin kiitosta ei tulisi. Vaan sitten solvaisi sua jostakin muusta.
Olin naimisissa tuollaisen ihmisen kanssa... huomaa imperfekti. Sai minulle huonon olon itsestäni koko ajan... olen 170cm pitkä ja hän väitti minussa olevan liikaa ihraa jopa silloin kun painoin 58kg. Tajusin vasta jälkikäteen miten naurettavaa se oli.
Älä alistu kynnysmatoksi. Tsemppiä!
ei haukkuminen, alistaminen siihen lopu vaikka painaisit 50kg.. Tulee muita syitä miksi täytyy pettää ym.. Onneksi sulla tuntuu järkeä päässä sen verran ettet vihaa itseäsi. Nyt jatkat elämääsi yksin ja menet painonvartioihin.
Ylipainosi ei ole miehesi syy, vaan oma aikaansaannoksesi. Vain sinä olet siitä vastuussa, sillä vain sinä olet päättänyt syödä suruusi ja jättänyt liikunnan.
Painoin vielä 1,5 vuotta sitten 95 kg,mutta mies petti koska olin niin läski. Sen jälkeen olen lihonut vielä 13 kg lisää, kun olen syönyt suruuni ja jättänyt liikunnan,kun ei ole huvittanut,kun olen niin surullinen. Painoin jo naimisiin mennessä melkein 80 kg,joten aina olen ollut suht pullea. Mies itse painaa 85 kg.
Toki en ole tyytyväinen nykypainooni,mutta en kyllä osaa vihata itseäni. Yritän pudottaa painoa terveyden takia, mutta mies on sanonut, että voipi olla,että taas pettää,jollen pian paina taas 80 kg. Haukkuu lehmäksi ym. Hän on sanonut siitä lähtien, kun painoin lasten synnyttyä noin 90 kg, että hänen ystävänsä nauravat hänelle, koska olen niin läski.
Ulkonäöltäni en ole kauhean ruma,mutta läski kerääntyy poskiin ja kaksoisleukaan. Sen takia hänen ystävät kuulema nauravat ja mies on jo yli nelikymppinen. Voiko sen ikäiset miehet vielä nauraa toistensa vaimoille?
En osaa vihata itseäni, koska aina olen ollut pullea ja ainut syy,miksi tahdon laihtua on terveyteni. Miksi minun pitäisi olla 50 kg, jotta minua voitaisiin esitellä toisille miehen kavereille? Minua ei kiinnosta miesten ihailu ja olen tympääntynyt omaankin pettämisten takia.
Puolisoa ei voi solvata, polkea ja alistaa noin. Ei lihominen ole hyvä syy psyykkiselle väkivallalle.
Ole mies ja lähde, jos pitää sitä seksiä hoikemmalta saada.
No ei onneks tarvitse lähteä. Mutta lähtisin, jos vaimo painaisi 100 kiloa tai edes lähellekään sitä. Siis hakemaan seksiä hoikemmalta, lasten takia pysyisin kuitenkin yhdessä.
Näin se vaan on, läskillä piilee muitakin ongelmia kuin pelkkä läski.
Mies, kunnossa
Näyttää että kaikki vaan hyssyttelee ja säälii ap:ta ja pitää miestä ihan mulkkuna... MUTTA käsi sydämelle siskot, oisko teistä ihan ookoo että teidän elämänkumppaninne yhtäkkiä lihois 30kg? Anyway, mä ainakin inhoaisin itseäni jos painaisin yli 100kg, kun en kuitenkaan oo kaksimetrinen.
Ja tosiasiassa tuskin ne miehen kaverit mitään nauraa, mies vaan sanoo niin jotta nainen tajuais itse miltä näyttää muiden silmissä.
Anteeks nyt vaan.
Ihan käsi sydämmelle: En KOSKAAN puhuisi toiselle noin. En KOSKAAN pyrkisi toisen itsetuntoa polkemalla sen sontaan. Jos löytäisin sellaisia piirteitä itsestäni, että olisin noin julma, eroaisin ihan jo siksi, että pelastaisin puolisoni... ja itseni hirveääkin hirveämmältä kohtalolta, nimittäin itsensä vihaamiselta.
Ei voi olla empatiakyky riittävän kehittynyt jos noin kehtaa puhua toiselle. Se voiko olla ko. suhteessa on sitten ihan oma asia... mutta psyykkinen väkivalta ei käy koskaan.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1342630/My-husband-says-hell-…