Lue keskustelun säännöt.
Tuo päiväkoti ketju vahvisti tuntemuksiani.
30.01.2007 |
Olen onnellinen, etten joudu laittamaan lastani päiväkotiin puolentoista vuoden iässä. Ymmärrän, ettei kaikilla ole tähän rahallisia mahdollisuuksia. Uraa en ymmärrä syyksi laittaa alle kolmevuotias päiväkotiin.
Mielestäni (huom, tämä siis minun mielipiteeni) äidin on luovuttava itsekkyydestä ja ajateltava lapsensa parasta, aina. Joskus se tarkoittaa sitä, että lapsen on mentävä tarhaan, jotta perhe voisi rahallisesti selvitä ja joskus se taas tarkoittaa sitä, että omista unelmista on luovuttava muutamaksi vuodeksi.
Itse lykkään uraani muutamalla vuodella ja kasvatan lapseni kotona. Päiväkoti ei ole mielestäni mikään " kamala paikka" , mutta ei se lähtökohtaisesti ole myöskään paikka, jossa esim 1-vuotiaan tulisi viettää suurin osa valveillaoloajastaan. Eihän sen ikäinen osaa vielä edes ilmaista halujaan ja tarpeitaan selkeästi.
Kommentit (83)
Vierailija:
Me ei asuta Suomessa, joten meillä ei ole mahdollisuutta olla kotona kotihopidontuella. Täällä saa vaikuttaa itse siihen miten pitkään saa äitiyspäiviä säästettyä, tietysti tuoo on puolison tuloista riippuvaista. Lapset aloittavat täällä päiväkodin 1-1,5v iässä.Me ollaan oltu tavallaan onnekkaassa asemassa ja sen myötä saatu noita päiviä säästöön niin ettei vielä 1,5v iässäkään olisi pakko laittaa kuopusta hoitoon. Kotihoitomahdollisuus löytyisi varmasti tuonne 2v ikään asti, jopa hiukan pidempäänkin jos itse tekisin keikkahommia miehen vapaapäivinä. Nyt ollaan kuitenkin asioita mietitty ja nyt päädytty sille kannalle että kuopuskin aloittaa päiväkodissa 1,5v iässä yhdessä ikätovereidensa kanssa. Nuo säästöön jääneet äitiyspäivät takaavat sen että pystymme ainakin muutaman vuoden ajan tekemään lyhennettyä työaikaa ja lapsille riittää näin osapäivähoito. Hoitopäivillä olisi pituutta max 6h ja vapaapäiviäkin mahtuisi väliin. Samoin olisi mahdollista pitää yhdessä pidempiä lomia niin että lapset saavat olla pitkät kesät kotihoidossa jne. Jos pitäisimme lapset kotihoidossa 2v asti ja palaisimme töihin vasta tuolloin, olisi heillä edessä pitkät hoitopäivät (meillä työaika 8,5h + työmatkat päälle julkisilla, usein tulisi 10h hoitopäiviä).
Eli kysymykseni kuuluu, olemmeko itsekkäitä kun mielummin laitamme lapset hoitoon tuon verran aiemmin? Olisiko kuopuksellemme parempi että hän olisi kokonaan kotona 2v ja sen perään heti 10h hoitopäivät?
Mun mielestä pienelle lapselle ehdottomasti parempi lyhyet hoitopäivät ja pitkät lomat.
T: Lh, joka hoitanut työkseen paljon näitä alle 3-v pieniä ja lohduttanut pienten jatkuvaa äiti-ikävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen kuitenkin, että jos minun ei ole pakko, en halua viedä lapsiani edes siksi viideksi tunniksi hoitoon, koska hoitopäiviä kertyy kuitenkin viikolle yleensä viisi. Puhun näissä viesteissä omista tuntemuksistani, ymmärrän, että muunkinlaisia on olemassa. Missään nimessä en ole tässä arvioimassa hyvää vanhemmuutta liittyen hoitoonviemiseen, vaan puhtaasti kerron siitä, mitä ajatuksia hoitoonvieminen minussa herättää ja mihin ratkaisuihin me olemme
perheenä päätyneet.
Mutta hienoa, että olette saaneet järjestettyä hoitopäivät mieleisiksenne, onnea siitä! Varmasti helpompaa vanhemmillakin töihin palaaminen, kun ei ole sitä huonoa mieltä kaivertamassa hoitoonviemisestä.
T: Ap
Minä olen neuvotellut omat työvuoroni siten, että päivähoito max.4- 5 h. Mies menee aikaisemmin töihin, minä myöhemmin. Ja molemmat tehdään 8 tunnin päiviä.. toinen vie, toinen hakee. Ei niitä lapsia koko päiväksi sinne tarvitse jättää..
kakkia noita asiantuntioiden lausuntoja. Meillä 70-luvulla syntyneillä harvan äiti tai isä pystyi hoitamaan lapsiaan 3 vuotiaaksi saakka kotona ja hoitoon vietiin jo alle 1/2-vuotiaana, kuten myös minut. Minun vanhempani eivät viettäneet juuri aikaa leikkien tai istuen hiekkalaatikolla meidän lasten kanssa, eikä silloin sitä vanhemmilta odotettukkaan. Luulen, että vanhempani eivät juuri omanee tietoa kasvatuksesta, he vain rakastivat lapsiaan ja tekivät parhaansa. Meillä ei ainakkan esiintynyt lapsilla mitään masennusoireita eikä käyttäytymishäiriöitä. Luulen, että tuota hoitoon viemisen haitallisuutta on nyt vähän liioiteltu. Täytyisi nähdä asiat kokonaisuutena, eikä ottaa yhtä pientä palaa tarkkaan syyniin, silloin kokonaiskuva voi hämärtyä ja arviot voivat mennä mönkään.
T. opiskeleva kotiäiti
Masennus voi olla seurausta stressistä
Tahkokallion mukaan masennus johtuu pääosin stressikuormasta, joka syntyy lapsen liian varhaisesta vierottamisesta vanhemmistaan sekä heikosti kehittyneestä itsesäätelystä.
- Stressi syntyy osittain siitä luulosta, että lapsille on edullista varhainen itsenäisyys. Aikuiset pyrkivät loitontamaan lapsia luotaan, koska uskovat, että lapset kykenevät itse tekemään valintoja ja toimimaan omaehtoisesti. Pyrkimys vierottaa lapsi, irrottaa hänet riippuvuussuhteesta, nostaa lapsen stressitasoa.
Stressireaktio on voimakas biologinen tapa reagoida. Se on tarkoitettu kuolemanvaarasta pelastautumiseen ja se toimii yhtä vanhanaikaisesti kuin kaksi miljoonaa vuotta sitten.
- Lapsen kannalta kuolemanvaara tarkoittaa emosta irtautumista. Sen vuoksi eroreaktio (separaatioreaktio), on stressireaktio, joka johtuu siitä, että etäälle joutumisen kokemuksesta seuraa stressi. Eron seurauksena lapset joutuvat omin avuin selviytymään esimerkiksi toisten lasten kanssa ryhmässä. Tällöin he joutuvat liian varhain tekemään valintoja, joita eivät hallitse, ja usein he tekevät huonoja valintoja ja saavat kärsiä seuraukset. Ja näin stressikuorma lisääntyy, Tahkokallio selvittää.
- Tällainen toimintamalli on ristiriidassa kiintymyssuhteen kanssa. Kaikkein tärkeintä on lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kiintymyssuhde, syli. Kiintymyssuhde on väline, jonka suojassa opitaan elämän säännöt. Elämänsääntöjen opettaminen on perheen tärkein tehtävä, mutta sitä ei voi tehdä, jos lapset eivät ole ikään kuin sylissä.
Tahkokallio vertaa perhettä vesilintupoikueeseen, jossa poikaset ovat luonnostaan kiinni emossaan. Poikaset seuraavat emoa tiiviisti noin metrin etäisyydellä. Lyhyt välimatka on ehto, jonka suojissa linnunpoikaset harjoittelevat elämistä, oppivat pyydystämään ruokaa ja monia muita taitoja. Jos suhde hajoaa ja poikanen joutuu irralleen, niin se kuolee. Ilman kiintymystä ei ihminenkään voi menestyä, ja sen takia kiintymyksellä on välillinen arvo.
Lasta voi ohjata vain olemalla lähellä
Kiintymyksellä on suuri merkitys erityisesti varhaislapsuudessa, mutta myös koko lapsuuden ajan aikuisikään saakka.
Stressin vähentämisen lääkkeeksi Tahkokallio kehottaa palaamaan arkeen.
- Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aikuisia pitäisi näkyä enemmän kontallaan pienten lasten kanssa lattialla ja puistojen hiekkalaatikolla. Silloin he ovat samassa tasossa lasten kanssa ja pystyvät ohjeistamaan näitä leikeissä. Silloin leikkien reunaehdot pysyvät kunnossa. Lapset oppivat jakamaan, pystytään estämään kiusaaminen ja väkivalta sekä opitaan yhteispelin säännöt. Neuvoja ei voi antaa pihalla keskenään leikkiville lapsille katsomalla keittiön ikkunasta, sillä lasta ei voi ohjeistaa kuin läheltä. Tähän pitäisi palata, mutta se on ristiriidassa työelämän vaatimusten kanssa. Näiden asioiden kesken ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä kompromisseja. Ihmisten pitää pystyä, ainakin osittain, vastustamaan kodin ulkopuolelta tulevia vaatimuksia, pistää arvot järjestykseen ja valita se tärkein. Usein vedotaan siihen, että siitä seuraa suurempi köyhyys, aivan niin, mutta köyhänäkin voi elää hyvää elämää.
Tahkokallion mielestä yhteiskunnan koventuminen ja sitä kautta liian vähäinen aika lapsille on toisaalta myytti.
- Yhteiskunta koventuu juuri niin paljon, kun ihmiset siihen suostuvat. Selkeästi siinä on syy ja seuraussuhde. En usko, että kodin ja yhteiskunnan välisiä vaatimuksia voidaan ratkaista muutoin kuin laskemalla omaa elintasoa. Ostetaan halvempi auto ja pienempi asunto. Tehdään vähemmän velkaa, jolloin on varaa sanoa, että en voi olla näin paljon töissä, ja että ura ei ole minulle se kaikkein tärkein asia.
Yhteiskunnan keinot rajoittaa markkinatalouden yksityisiin ihmisiin kohdistamia vaatimuksia Tahkokallio näkee rajalliseksi.
- Tietenkin on hyvä säätää joitakin lakeja, jotka rajoittavat markkinataloutta riistämästä ihmisiä liikaa. Tärkeintä ovat kuitenkin ihmisten omat arvovalinnat.
turvallisessa työpaikassa pidempään jotta olisi mahdollista hoitaa lapset pitkään kotona. hän varmastikin etenisi urallaan ja palkkakehityksessä jos vaihtaisi työpaikkaa mutta hän on valinnut tässä sen perheen kannalta turvallisen tien. olen siitä erittäin tyytyväinen. ei kaikkien tarvitse " uhrautua" samalla tavalla. pääasia että vanhemmat ajavat yhdessä tuumin perheen etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kolmevuotiaan paikka on kotona. Piste.
Meillä aloitti nyt 3 ja 4v:t ja samassa päiväkodissa on alle 1v vauvoja. Se on aika järkyttävää suoraan sanottuna. Voisi jopa kutsua heitteille jätöksi, jos kehtaisi.
Lapsen pitää osata mielestäni puhua ja liikkua, ennenkuin on kypsä hoitoon. Niin että osaa pitää puolensa ja ilmaista tarpeensa. Kovin arkaa lasta en laittaisi välttämättä vanhempanakaan ainakaan isoon ryhmään, kovin turvaton voi siellä olo olla.
Perusturvallisuus on tärkeintä mitä lapselle voi antaa. Hyvä motto on: Mitä tylsempää vanhemmalla kotona on, sitä paremmin lapset voivat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tule vähemmällä toimeen kuin me...
Mua kanssa kouraisee sydömestä pienten, jopa vauvojen tarhaan vienti. Tiedän, etteivät ihmiset, jotka lapsensa hyvin pienenä tarhaan vievät, sääliäni kaipaa, mutta pahalta vaan tuntuu.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on kuitenkin täysin erilaisia elämäntilanteita. Voi olla suuret lainat niskassa, jopa sellaisia, joista ei pääse eroon. Toinen vanhemmista voi olla aloittavan yrityksen toimitusjohtaja ja tienisteistä ei voi silloin mennä takuuseen. Jne.
T: Ap
...nyyh nyyh nyyh -kun jäi se kunnon ammatti itseltä opiskelematta. Järestään ootte mammoja, joilla huono koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ihanko saa vaan samaa mieltä olevat kommentoida? :D
Surullisen ahdasmielistä ja te vielä ruokitte sitä?
Musta äidin ei kuulu KOSKAAN olla itsekäs lasten kustannuksella. Itse olen valmis lopettamaan hoidot lapsilta jos ne sielä kärsii, vielä on meijän alle 3- vuotiaat hoitoon innoissaan menny.
Mutta eipä mulla ollu oikeutta kommentoida. Inttämään en ala, olen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että se siitä teoriasta.
Ihmettelen asennettasi. Koetko, että korkeastikoulutetut haluavat viedä lapsensa jo hyvin nuorena päivähoitoon? Jos meinaan näin katsot asian olevan, niin olet väärässä.
Musta koko perhe on tyytyväinen kun äiti on tyytyväinen. Siitä kärsii koko perhe jos kotona on tylsää. Kotiäitiyskin voi viedä ihmiseltä 10 vuotta pois työelämästä, tylsääkö pitäisi olla?? Onko työssäkäyvillä sitten oikeus pitää hauskaa?
Mulle kotona oleminen on suuri etuoikeus. Naurettavaa että nykysin jokkut on saanu päähänsä että " hyvä" äiti on kotona 3 vuotta!
Lapset tykkäävät ja vanhemmat ovat myös tyytyväisiä ja elämäänsä tyytyväisiä. Meidän perheelle tämä on paras ratkaisu.
Me ei asuta Suomessa, joten meillä ei ole mahdollisuutta olla kotona kotihopidontuella. Täällä saa vaikuttaa itse siihen miten pitkään saa äitiyspäiviä säästettyä, tietysti tuoo on puolison tuloista riippuvaista. Lapset aloittavat täällä päiväkodin 1-1,5v iässä.
Me ollaan oltu tavallaan onnekkaassa asemassa ja sen myötä saatu noita päiviä säästöön niin ettei vielä 1,5v iässäkään olisi pakko laittaa kuopusta hoitoon. Kotihoitomahdollisuus löytyisi varmasti tuonne 2v ikään asti, jopa hiukan pidempäänkin jos itse tekisin keikkahommia miehen vapaapäivinä. Nyt ollaan kuitenkin asioita mietitty ja nyt päädytty sille kannalle että kuopuskin aloittaa päiväkodissa 1,5v iässä yhdessä ikätovereidensa kanssa. Nuo säästöön jääneet äitiyspäivät takaavat sen että pystymme ainakin muutaman vuoden ajan tekemään lyhennettyä työaikaa ja lapsille riittää näin osapäivähoito. Hoitopäivillä olisi pituutta max 6h ja vapaapäiviäkin mahtuisi väliin. Samoin olisi mahdollista pitää yhdessä pidempiä lomia niin että lapset saavat olla pitkät kesät kotihoidossa jne. Jos pitäisimme lapset kotihoidossa 2v asti ja palaisimme töihin vasta tuolloin, olisi heillä edessä pitkät hoitopäivät (meillä työaika 8,5h + työmatkat päälle julkisilla, usein tulisi 10h hoitopäiviä).
Eli kysymykseni kuuluu, olemmeko itsekkäitä kun mielummin laitamme lapset hoitoon tuon verran aiemmin? Olisiko kuopuksellemme parempi että hän olisi kokonaan kotona 2v ja sen perään heti 10h hoitopäivät?
En ymmärrä, miksi syytät minua jostain sellaisesta asiasta, joka ilmeisesti vaivaa itseäsi, mutta johon minulla ei ole henkilökohtaista kantaa.
T: Ap
Mielestäni olisi hyvä ,jos lapsi voisi olla kotona ainakin 1.5-vuotiaaksi ja sitten olla hoidossa lyhyempiä päiviä.Yli kolme-vuotias ehkä voisi olla vähän pidempiä päiviä.Omat lapseni ovat menneet hoitoon 3.5-,1.5-,2.5-,ja 2-vuotiaina ja olleet aluksi puolta päivää.