Te eroajat / eronneet! Tajuatteko te, että olette itse valinnoistanne vastuussa?

Erohan on juurikin valinta ja vastuunkantoa.

Minkäs sille voi että se unelmien mies muuttui suhteen aikana joksikin ihan tuntemattomaksi? Mitäs lääkkeitä ap;llä siihen on?

Entäs kun olet raskaana ja silloin, juuri silloin se vuosia lapsia vongannut unelmienmies päättääkin alkaa elää teini-elämää eikä haluakkaan niitä riippakiviä kun lapsi on jo tulossa? Siinä vaiheessa kun se isän tahtoma piltti potkii pinniksessä isäntä itse vonkaa teinikäisiä pimatsuja kapakoissa koska ei haluakkaan 15 vuoden jälkeen vakiintua ja alkaa perheen isäksi?



Ap on niin helvetin helppoa huudella puskista.

Mieti pitkään ja tarkasti kenen kanssa perustat perheen - jaatteko saman arvomaailman, voitko luottaa valitsemaasi ihmiseen, olla hänen kanssaan onnellinen ja tasa-arvoisessa suhteessa.



Kiitos isä ja äiti!

Elämässä kun mikään ei ole varmaa. Jos noilla perusteilla valitsee kumppaniaan aika yksinäiseksi jää vai kuvitteleeko ap olevansa niin täydellinen ettei hänessä ole mitään vikaa? Mitään "varoitusmerkkejä" kuten nalkuttamista, perfektionismia, kontrollifriikkiyttä ei tietenkään täydellisestä ap;stä löydy vai kuinka?

Moni muukin pohtii asioita kaksikymppisenä ja yrittää hallita elämäänsä. Riskejä voi kartoittaa ja yrittää hallita parhaansa mukaan, mutta kaksikymppisen elämänkokemuksella ei kovin pitkälle pötkitä.



Ap, sinulla on käynyt hyvä tuuri. Olet varmasti osannut väistää ilmeisimmät karikot, mutta väitän edelleen, että jos sinulla asiat ovat menneet nappiin, olet todellinen hannu hanhi. Nauti siitä, kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

en lähtenyt parisuhteeseen epäsopivan kumppanin kanssa. Tein lapsen ilman parisuhdetta. Näin ole välttynyt avioerolta.



Onnentyttö

Mutta perstuntumalta; tuttava-, sukulais- ja ystäväpiirissä ovat kestäneet parhaiten liitot, joissa on ennen perheen perustamista seurusteltu useampia vuosia ja tutustuttu ensi rauhassa.



Näissä keskusteluissa löytyy aina poikkeuksiin takertujia ja kohta joku kertoo kuinka on elänyt 15 vuotta onnellisena miehen kanssa, jolle tuli raskaaksi ensimmäisillä trefeillä. Tällainenkin pariskunta varmasti löytyy, mutta onnistumisprosentti näissä lienee matalahko.

Lainatakseni aikaisempia vastaajia, ihmiset tosiaan saattavat muuttua. Varsinkin, jos avioliittoon on menty parikymppisinä, saattaa kolmenkympin kohdalla tapahtuva persoonallisuuden muovautuminen tuottaa odottamattomia lopputulemia.

Mieti pitkään ja tarkasti kenen kanssa perustat perheen - jaatteko saman arvomaailman, voitko luottaa valitsemaasi ihmiseen, olla hänen kanssaan onnellinen ja tasa-arvoisessa suhteessa. Kiitos isä ja äiti!

Tämän yritän välittää itsekin lapsilleni. =)

Ap.

en voinut arvata että tämä maailman kiltein ihminen lähtee salamana, kun löytää 15-v. nuoremman.



kaikkea ei voi ennakoida.

Mieti pitkään ja tarkasti kenen kanssa perustat perheen - jaatteko saman arvomaailman, voitko luottaa valitsemaasi ihmiseen, olla hänen kanssaan onnellinen ja tasa-arvoisessa suhteessa. Kiitos isä ja äiti!

Tämän yritän välittää itsekin lapsilleni. =) Ap.

Valitsin väärin, olin väärä jne. Nyt on vastuu tunnustettu.



Mitäs sitten seuraavaksi? Onko viisaita neuvoja?

kehotuksen pitää kylmällä ilmalla villahousuja tai opastuksen mankelin käyttämisen välttämättömyydestä.

Heidän esimerkkinsä ja ajatusmaailmansa osoittautui vääräksi. Rakkaus EI riitä. Sinä ET vain tunne sitä. Sen olen nyt joutunut tuntemaan kantapään kautta kolmekymppisenä.



Toivon että olisin kuunnellut mummoani: hän sanoi, että "Älä nai ensimmäsitä miestä joka sinut huolii".

Kuin myös (nähtävästi) nämä samat kootut selitykset, mitä nähdään joka ketjussa, mitä em. aiheesta on koskaan kirjoitettu. Vain aniharvoin kyse on täysin yllättävästä käänteestä parisuhteessa, jonka vuoksi on "pakko" erota - suurimmaksi osaksi kyse on jostakin sellaisesta, mikä olisi ollut nähtävissä jo aiemminkin (ennen päätöstä lapsista ja avioliitosta), mutta (jostain syystä; rakkaus? Sokeus? Huuma? Huono ihmis- tai itsetuntemus?) sitä ei haluta nähdä. Elämä koostuu tehdyistä valinnoista - ne valinnat kannattaa tehdä viisaasti. Ap.

ja siksi saakin mielestäni valita niinkuin itse kokee itselleen parhaaksi!! Minä itsehän sen oman valintani kanssa joudun elämään (toki jos lapsia vaikuttaa myös heihin, mutta minä aikuisena teen sen valinnan kuitenkin ottaen lapset valinnassani huomioon) ja kantamaan sen taakan mikä siitä valinnasta tulee. Mitähän ap tarkoitat tuolla että tulevat ongelmat on nähtävissä jo etukäteen, mutta niitä vaan ei haluta nähdä?? Kukaan meistä ei ole täydellinen, kaikissa meissä on isompia ja pienempiä vikoja. Täydellistä puolisoa, äitiä, isää ei olekkaan. Joskus jotkut alussa hyvinkin pienet asiat voivat nostaa päätään rumina ja isoina paljon myöhemmin, kun elämäntilanteet muuttavat... Toki olet tiennyt tästä pienestä asiasta etukäteen, mutta tiukka elämäntilanne tekee asiasta vielä pahemman, mitä ei olekkaan osannut odottaa... Ei kaikkea voi oikeasti vaan nähdä ja ennustaa etukäteen!!! Tuolla tarkoitan esim. sitä että miehelläni oli jo seurustelu aikanamme aika lyhyt pinna. Hermostui helposti pienistä asioista, sadatteli itsekseen hetken, minullekkin ehkä vähän ja sitten leppyi ihan yhtä nopeasti. Minua tapa lähinnä huvitti ja yleensä annoin hänen kiukutella rauhassa ja puhuimme sitten rauhassa hänet suututtaneesta asiasta jälkeenpäin jos oli jotain puhuttavaa. Vaikka tiesin miehen lyhyestä pinnasta hankimme silti lapsia (en siis nähnyt tuossa syytä olla hankkimattakaan). Sukulaislasten kanssa mies on ollut todella hyvä ja pitkäpinnainen aina. Jaksanut touhuta, viedä huvipuistoihin, uimaan, ottaa useaksi päiväksi mukaan mökille yms. Oletin että myös omien lasten kanssa jaksaisi olla pitkäpinnaisempi... Vaan toisin kävi. Ei löydy ollenkaan sitä pitkää pinnaa omille lapsille, ei aikaa leikkiä, eikä edes halua viettää aikaa heidän kanssaan. Ovat suurimman osan ajasta ärsyttäviä, meluavia ja tiellä... Mutta sitten kun siskonsa lapset tulevat käymään leikkii kyllä heidän kanssaan niinkuin ennenkin. Kerroppas ap mistä minä kun en ennustaja ole, olisin voinut tuon tietää että mieheni kestää kyllä kaikkia muita lapsia, mutta ei omiaan??

Jokaisen tulisi miettiä (ennen parisuhdetta), että millaisten asioiden kanssa tulee toimeen ja pystyy elämään; mitkä ovat niitä huonoja puolia toisessa, joita ei pidemmällä tähtäimellä kestä ja mitä olisi valmis sietämään. Itsetuntemus, ja tuntemus toisista, olisi tässä kohtaa suureksi hyödyksi.

Esimerkiksi itse olen aina ajatellut, että kaikenlainen aggressiivisuus ja lyhytpinnaisuus miehessä on suuri no-no. Itsekin tuossa yllä kerroit, että miksi näin on. Lasten kasvatus vaatii pitkää pinnaa, ja merkit sinunkin miehesi kohdalla oli jo ennalta nähtävissä.

Mistäkö olisit voinut tietää, ettei hänellä riitä kärsivällisyyttä omille lapsille? Siitä, että hänellä on tapana tulistua helposti. Ja ymmärtämällä elämästä sen, että lapset koettelevat vanhempiansa; nostavat heidän virheitänsä esille, kapinoivat, koettelevat rakkautta ja tietävät mihin kohtaan "iskeä" omia vanhempiansa (tuttuja ollaan niin hyvässä kuin pahassakin).

Toisten lasten kanssa on helppoa "esittää" kärsivällistä ja leikkisää sen hetken verran, kun heitä silloin tällöin kohtaa - se, miten on toisten lasten kanssa, ei kerro vielä ihmisestä yhtään mitään oikeasti pitkällä tähtäimellä tärkeää.

Ap.

tulistuin helposti, mutta myös lepyin nopeasti. Väkivaltainen en tosin ollut koskaan. Mutta ensimmäisen lapsen saatuani pinna vaan kasvoi, ja minulle on lasten myötä kehittynyt "lehmänhermot".

Tuolla ap:n logiikalla kenenkään ei olis mun kanssa kannattanut lapsia hankkia :)

kun nykyiset virheet on tunnustettu. Tässä muutama idea:





Jos olet vielä huonosti voivassa suhtessa:



- hakekaaa apua, etelänmatkan / uuden teeveen / auton / sohvan sijaan kannattaa sijoittaa pariterapiaan

- keskustelkaa, laatikaa pelisäännöt suhteellenne

- antakaa toisillenne aikaa, kuunnelkaa toisianne

- tarkastele omaa toimintaasi kriittisesti, onko syy vain toisessa osapuolessa

- arvioi odotuksiasi kriittisesti, odotatko realistisia asioita?



Jos olet jo eronnut?

- mieti mikä meni pieleen, mitä voit tehdä toisin tulevaisuudessa mahdollisessa uudessa suhteessasi?

- mitä kriteerejä sinulla on uudelle puolisollesi? Mistä et ole valmis joustamaan?

- miten kehität itseäsi?

- muista, ettei kompromisseja voi tehdä olleellisissa asioissa, etkä voi tinkiä suhteen vuoksi perusvaatimuksista kuten turvallisuudentunteesta, vaatimuksesta luotettavuuden, tasa-arvoisuuden, yhteisten arvojen jakamise suhteen

virhettä pitää vain jatkaa maailman tappiin asti?

Voi rakas ap. Sinulle on ehkä helpompaa ajatella, että pystyt kontrolloimaan kaikkea elämässä, mutta sitten, kun saat lisää elämänkokemusta (sinun TÄYTYY olla melko nuori vielä) huomaat, ettei se niin menekään. Joskus elämä vaan voi mennä kaaoksenhallinnaksi, josta täytyy vaan selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuu toki täytyy kantaa, mutta ei asioita - vaikka kovasti koetatkin muta vakuutella - voi aina ennustaa.

Mikä väärä valinta me on tehty?

en voinut arvata että tämä maailman kiltein ihminen lähtee salamana, kun löytää 15-v. nuoremman. kaikkea ei voi ennakoida.

Olisit voinut (itsesi takia) herkistyä huomaamaan miehesi taipumusta huomioida naiskauneutta, ja muita naisia. Olisit huomannut, ettei hän nosta sinua jalustalle laittaen sinun etuasi aina etusijalle. Millainen mies oli kaveriporukassa; miten hän reagoi kavereiden juttuihin ympärillä olevista "hyvä peräisistä" naisista?

Tämäkään asia ei "vain tapahdu" yks kaks yllättäen, vaan merkit ovat olemassa.

Ap.

Mieti pitkään ja tarkasti kenen kanssa perustat perheen - jaatteko saman arvomaailman, voitko luottaa valitsemaasi ihmiseen, olla hänen kanssaan onnellinen ja tasa-arvoisessa suhteessa. Kiitos isä ja äiti!

Tämän yritän välittää itsekin lapsilleni. =) Ap.

Eli ap antaa lapsilleen säkillisen tyhjiä neuvoja.

Tuo ylinnä oleva viisaus sisältää kaiken oleellisen parinmuodostuksesta; jaatte samanlaisen arvomaailman, voit luottaa valitsemaasi ihmiseen, olet hänen kanssaan todella onnellinen (onnellisuus on hieno mittari; jos jokin asia on pielessä, että ole 100% onnellinen (olettaen, että et elä itsepetoksessa)) ja suhteenne on tasa-arvoinen.

Hienompaa neuvoa ei voi lapsilleen välittää!

Ap.