Mun on pakko nyt taas pakko avautua

Kun hänellä on äiti sekä isä vaikka isä ei kanssanne asukkaan. Monet nuorten äitien lapset eivät saa koskaan tavata isäänsä eivätkä edes tiedä kuka hän on. Musta tuntuu hieman siltä ettei äitisi ole täysin tasapainoinen ihminen. Tsemppiä sulle toivottavasti kuitenkin joskus pystyisit antamaan anteeksi suvullesi.

Seukkasin silloin tytön isän kanssa ja ihan mun omassa sängyssä rakastelimme enkä missään bileissä ole huoraamassa käynyt. Tytön isä löysi toisen kun raskaus oli vasta alussa, jätti mut ja 2 vuoden seurustelu loppui. Olin pitkän aikaa siitä katkera mutta kun tyttö syntyi mä tajusin että meidän pitää tehdä sovinto kun meillä on nyt lapsi. Nyt ollaan ihan ok väleissä ja vauvan isä käy kerran tai pari viikossa katsomassa tyttöämme. Tänäänkin tulee käymään ja tuo tytölle kuulemma jonkun lahjan. Mä en jaksa joka viestiin erikseen nyt vastailla niin vastaan tähän samaan. Ukki itse ehdotti tällaista vaihtoehtoa kun tästä oli lähteneet vuokralaiset eikä mummo hyväksynyt että olisin muuttanut aviottoman lapsen kanssa heille. Kotona asuminen olisi ollut jo mahdotonta kun äitini mm. Esiintyi mun nimissä yms. Painosti aborttiin ja veti siihe melkein koko suvun mukaan. Joo ja mä tiedän kyllä ettei ne ole mitään murhaajia vaan aborttiin painostajia ja musta abortti on murha. En ole epä tasapainoinen vaan mua pistää vaan vihaksi ajatus ettei mun oma tyttö olisi saanut edes syntyä. AP

kehtaavat kirjoittaa noin rumaan sävyyn nuorelle 16-vuotiaalle äidille?! Eikö nyt kannattaisi asettua vähän enemmän aikuiseksi vaikka anonyymipalstalla ollaankin.

vuotiaana levitellä haaroja miesten alla. Vaikka olisit hyvän kasvatuksen saanutkin. Kaikkien ei ole onneksi tarvinnut vaan saivat elää rauhallisen ja turvallisen lapsuuden. Itsekin onneksi vielä taistelin siinä iässä jostain huoneensiivouksesta. Surullista, että sinä olet joutunut taistelemaan siitä, pääsetkö paneskelemaan kotibileisiin vai et.

ja mustavalkoista elämää. Onneksi taistellaan vasta sellaisista asioista, että pyysin siivoamaan sikölättinä eli huoneensa. Paiskasi oven kiinni, eikä halunnut mua enää ikinä nähdä. Onneksi meillä lapsi on saanut elää turvallisesti lapsena, ettei ole tarvinnut alkaa aikuista leikkiä pentuna.

haha luuletkos että kullannuppusi ei sun silmän alla kerkeä tekemään ihan mitä vaan? t. todella hyvän kasvatuksen saanut ja rapakkonsa rämpinyt ja aikuisena ottanut opin perille. meni nyt vähä ohi aiheen mutta ärsyttää noi maailmanvaltiaat joiden pennut ei tee koskaan mitään pahaa, no, ehkä paiskoo ovia anonyyminä palstalla..

ei ne mitään murhaajia ole jos sulle aborttia sillon joskus suosittelivat ym, sun parasta vaan ovat ajatellet, kun jos sä nyt olet 16v ja 9kk vauvan äiti niin sehän tarkottaa että olit 14-15v tullessasi raskaaksi. Eli ihan rakkaudesta sua kohtaan sitä suositeelivat, sillon jos ne olisivat ihan intopiukeina ollut sun raskaudestasi niin sit oisit voinu miettiä kaks kertaa heidän rakkauden määrää sua kohtaan... Itse olin 19v saadessani lapseni ja minusta sekin oli muutaman vuoden liian nuori ikä saada :)

Se olisi muka mun parhaaksi että multa olisi viety maailman rakkain asia?

ei ne mitään murhaajia ole jos sulle aborttia sillon joskus suosittelivat ym, sun parasta vaan ovat ajatellet, kun jos sä nyt olet 16v ja 9kk vauvan äiti niin sehän tarkottaa että olit 14-15v tullessasi raskaaksi. Eli ihan rakkaudesta sua kohtaan sitä suositeelivat, sillon jos ne olisivat ihan intopiukeina ollut sun raskaudestasi niin sit oisit voinu miettiä kaks kertaa heidän rakkauden määrää sua kohtaan... Itse olin 19v saadessani lapseni ja minusta sekin oli muutaman vuoden liian nuori ikä saada :)

Se olisi muka mun parhaaksi että multa olisi viety maailman rakkain asia? Ap

ei ne mitään murhaajia ole jos sulle aborttia sillon joskus suosittelivat ym, sun parasta vaan ovat ajatellet, kun jos sä nyt olet 16v ja 9kk vauvan äiti niin sehän tarkottaa että olit 14-15v tullessasi raskaaksi. Eli ihan rakkaudesta sua kohtaan sitä suositeelivat, sillon jos ne olisivat ihan intopiukeina ollut sun raskaudestasi niin sit oisit voinu miettiä kaks kertaa heidän rakkauden määrää sua kohtaan... Itse olin 19v saadessani lapseni ja minusta sekin oli muutaman vuoden liian nuori ikä saada :)

Mitään suosittelemista vaan törkeää painostusta, alistamista ja nolaamista! Ap

Se olisi muka mun parhaaksi että multa olisi viety maailman rakkain asia? Ap

ei ne mitään murhaajia ole jos sulle aborttia sillon joskus suosittelivat ym, sun parasta vaan ovat ajatellet, kun jos sä nyt olet 16v ja 9kk vauvan äiti niin sehän tarkottaa että olit 14-15v tullessasi raskaaksi. Eli ihan rakkaudesta sua kohtaan sitä suositeelivat, sillon jos ne olisivat ihan intopiukeina ollut sun raskaudestasi niin sit oisit voinu miettiä kaks kertaa heidän rakkauden määrää sua kohtaan... Itse olin 19v saadessani lapseni ja minusta sekin oli muutaman vuoden liian nuori ikä saada :)

Olen 16v mamma ja mulla on 9kk tyttö. Äitini ja sukulaiset yrittivä saada mut tappamaan oman tyttöni ennen kuin oli edes syntynyt. Isäpappa ei ottanut muka kantaa vaikka äitiä puolusteli aina tarvittaessa. Sitä ei varsinkaan äitini tule koskaan saamaan anteeksi! Nyt me asutaan kahdestaan tyttöjen kesken. Nyt ne samat murhaaja-sukulaiset lähettelevät meille joulukortteja. Mummonikin laittoi kortin mutta ei iljennyt tytöstä siinä mitään mainita ettei vaan postin jakaja huomaa että täällä asuu avioton lapsi, tein tänään pienen nuotion ämpäriin pihalle ja sitten katseltiin yhdessä ikkunasta, kylläpä joulukortit lämmitti mieltä mukavasti. Meillä oli hauskaa kun naureskeltiin yhdessä tonttulakit päässä. Äitini on nyt soittellut jatkuvasti mulle "että tulisitte nyt jouluksi kotiin kun isäkin tulee" (ovat eronneet) mihin helvetin kotiin meidän kotihan on täällä. Eikä me tarvita murhaaja-sukulaisia mihinkään. Äsken äitini soitti itku kurkussa ja lässytti että jos ette tule kotiin niin me tullaan isän kanssa teille. Haluavat muka nähdä tytärtään ja lapsenlastaan, siis mitä v*tt*a? Ensin halutaan tappaa joku ja sitten kun se ei sovikkaan ostellaan joululahjoja, lähetellään kortteja yms. ja ei olla tietävinäänkään murhaan painostamisesta ja kaikesta paskasta jota ovat mun niskaan heittäneet. Mitä mietitte tästä? Pitäisikö mun mielestäsi päästää porukat sisälle vähäksi aikaa ja kuunnella taas äitini lässytystä ja vihjailuja siitä miten huono äiti olen, pyytää vähän rahaa ja potkaista pellolle? Jättää ovi kokonaan avaamatta? Vai avata ovi vauvan kanssa, ottaa lahjat tippa linssissä vastaan, sössöttää surkealla äänellä että antakaa vähän rahaa niin tulen kotiin ja sitten vaan potkaista lahjat ulos ja kiskaista ovi kiinni?

kiinnosta vitun vertaa kaltaistesi yhteiskunnan elättien kohtalo.

ja mustavalkoista elämää.



Onneksi taistellaan vasta sellaisista asioista, että pyysin siivoamaan sikölättinä eli huoneensa. Paiskasi oven kiinni, eikä halunnut mua enää ikinä nähdä.



Onneksi meillä lapsi on saanut elää turvallisesti lapsena, ettei ole tarvinnut alkaa aikuista leikkiä pentuna.

Eikö paikalla ole ketään joka ymmärtäisi mua?

Eikö paikalla ole ketään joka ymmärtäisi mua?

meidän veronmaksajien niskaan.

...juttelisit asiallisesti äitisi kanssa ja sanoisit, että tämä muutos on ollut iso ja olet kovin loukkaantunut edelleen siitä ettet saanut tukea ja tavasta kuinka painostivat jne. Sanot, että nyt haluat vain totutella elämään rauhassa lapsen kanssa ja olemaan äiti. Että ehkäpä tämän asian tasaannuttua voisit mahdollisesti olla ajan myötä valmis keskustelemaan menneistä ja sopimaan/ näkemään taas vanhempiasi, mutta että juuri nyt et ole etkä voi varmasti luvata että olet myöhemminkään.



Olethan nyt laskeskellut että pärjäät taloudellisesti ja henkisesti vailla vanhempiesi apua jos heidät kokonaan torjut. Vaikka olisit hautaasi asti heille luokkaantunut, niin huoomioi kuitenkin se että loppuun nääntynyt ja väsynyt äiti kera hurjien talousvaikeuksien on yhtälö jota vauvasi ei ansaitse ja jos et rahaa ja hoitoapua sekä henkistä tukea saa esim vanhemmilta sisaruksiltasi tai tädeiltäsi tms. niin olisiko viisain pitää jonkinlainen pinnallinen suhde vanhempiin hengissä vauvan edun nimissä, ihan vain sitä ajatellen että vauvalla olisi paremmin voiva äiti ja talous ei olisi ihan niin kireänä? Enkä tarkoita että toimisit vauvan edun takia itseäsi ja tunteitasi vastaan, vaan että voihan sitä olal pintapuolisesti tekemisissä vaikka sisältä onkin laittanut "luukut kiinni" jotain ihmistä kohtaan. Ottaa vaan sen edun jonka tarvitsee ja nyt et ota mitään etua mitä itseäsi varten ajattelet, vaan vauvan edun kannalta vain. Esim. rahaa vauvan vaatteisiin, ruokiin, ehkä joskus hoitoapua. Voihan olla että vauva valloittaa vanhempasi ja he katuvat syvästi suhtautumistaan ja omaa käytöstään vielä myöhemmin kun näkevät mitä meinasivat menettää.



Mieti tarkasti harkiten laittaen luokkaantumienn ja viha nyt syrjään ja tee ratkaisu järjen perusteella. Jos sinulla on tukiverkko kunnossa, talous kunnossa ja jos ajattelet ettei vanhempasi tule koskaan tkojaan katumaan vaikka näkisivät kuinka ihana vauva on, niin mieti tarkasti.

No koska harva sen ikäinen teini jaksaa kantaa vastuun loppujenlopuksi. Usein se menee niin että se raskaus on tosi ihku juttu ja sitten kun lapsi syntyykin niin se ei enää olekkaan niin kivaa ja voi yhtäkkiä huomata ettei enää olekkaan sitä omaa elämää ym ja sitten ne omat vanhemmat ja sukulaiset joutuvat kantamaan sen vastuun. Siitä kärsii sitten kaikki, ehkäpä he pelkäsivät että näin kävisi ja halusivat säästää sinut, lapsen ja itsensä siltä. Ja tottakai nyt kun sinulla se lapsi on niin se on sinulle maailman rakkain asia ja usko tai älä niin se on myös rakas muulle perheellesi. Onneksi sinä olet sitten ollut näitä "perus kaavasta" poikkeavia nuoria jotka todella ovat ottaneet ja jaksaneet vastuun :)

Mutta ehkä pitäs alkaa kun nyt tiedän minkä laista porukkaa ovat. Ap

Eikö paikalla ole ketään joka ymmärtäisi mua?

meidän veronmaksajien niskaan.

Mutta ehkä pitäs alkaa kun nyt tiedän minkä laista porukkaa ovat. Ap

Eikö paikalla ole ketään joka ymmärtäisi mua?

meidän veronmaksajien niskaan.

Vauvan isän puolen isovanhemmat teihin yhteyttä?

Mutta kuulisin mielelläni sun tarinasi jos olet kerran kokenut saman kun mä. Ap

otas nyt apua vastaan kun kerran sitä saat.

terv. saman kokenut

Nyt lapseni on isovanhemmilleen maailman tärkein asia. antaisit jo anteeksi, vanhemmat halusivat vain parastasi, ei ole helppoa olla nuori yksinäinen yh -äiti.

Tämän ketjun kokonaan pohdiskellen lukeneena. Vaikuttaa siltä että olet kantanut vastuusi kertomasi perusteella esimerkillisesti ja olet hyvä ja rakastava äiti. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa susta. Toivon silti että saatte joskus sovittua.

Mäkin uskon että mun tyttö tulee olemaan mulle kiitollinen... Vaikka mulla ei missään vaiheessa käynyt omassa mielessä abortti. Kun mä tein raskaustestin ja näin tuloksen mä menin hetkeksi sekaisin ja itkin hetken ja nukahdin kai vähäksi aikaa, sitten kun mä heräsin mä olin aivan järkyttävän onnellinen siitä että olin raskaana. Seuraavana yönä mä näin unta että mä istun meidän olohuoneessa vauvan isän eli mun silloisen poikaystävän, äitini, isän, veljen ja isosiskoni kanssa ja mulla olla on pieni tyttövauva sylissä. No nyt mulla on maailman ihanin pieni vauva tyttö sylissä mutta me istutaankin kahdestaan ukkini kaksiossa. Olisin luultavasti kyllä muutenkin halunnut muuttaa pois kotoa yhteen poikaystävän ja vauvan kanssa. Mutta sitten kävikin niin että poikaystävä jätti mut ja äitini paljastui hirviöksi. Onneksi ukki antoi tämän kämpän meille käyttöön. Ja kaikesta huolimatta mä olen nyt onnellisempi kuin kun koskaan. Ap

Ja olen erittäin kiitollinen äidilleni elämästäni. Äiti oli 17-vuotias, kun synnyin ja 18-vuotias, kun avioitui isäni kanssa. Sittemmin ovat eronneet ja löytäneet rinnalleen uudet kumppanit. Minulla on yksi aito, hyvin rakas sisar ja kolme, myöskin hyvin rakasta puolikasta!

Itse tulin myös suht' nuorena äidiksi, olin 21-vuotias, kun esikoiseni syntyi. 32-vuotias kuopuksen syntyessä. Nyttemmin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kahden lapsen äiti ja puolisolleni vaimo. Suhteet vanhempiin ovat hyvät, ja nuoresta mummosta on ollut enemmän kuin suurempi apu! Jaksaa ja haluaa hoitaa/ viettää aikaa lastenlastensa kanssa.

Ap:lle sanoisin, älä vielä luovu toivosta, vaan anna ajan kulua. Ehkä saatte hyvän suhteen takaisin. Äideillä on joskus vaikea sulattaa lasten päätöksiä ja varsinkin vaihe, jossa alkaa omasta, rakkaasta lapsesta luopuminen. Tiedän sen nyt itse, kun vanhempi poikani on 13-vuotias ja selviä "irtiottoja" on ilmassa, pelkään tulevaisuutta. Vielä suurempi pelko on, että esikoisen irtaannuttua, "ripustaudun" kuopukseen.

No, tämä on tätä vanhemmuutta ja ainaista epävarmuutta. Toivottavasti kaikki toimimme lasten hyväksi! Voimia sinulle!

Tämän ketjun kokonaan pohdiskellen lukeneena. Vaikuttaa siltä että olet kantanut vastuusi kertomasi perusteella esimerkillisesti ja olet hyvä ja rakastava äiti. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa susta. Toivon silti että saatte joskus sovittua.

Tsemppia, AP! Halaukset pikku tyttarellesi!

Sen että ennen sitä päivää kun äitini kuuli että olen raskaana mä en todellakaan ollut mikään kiukkuteini vaikka nyt ehkä siltä vaikuttaakin mutta nyt mä olenkin vihainen ja mielestäni ihan aiheesta. Mä olen aina ollut rauhallinen ja herkkä mutta joskus ehkä liiankin herkkä. Mä sanoisin jopa että oltiin äitini kanssa aika läheisiä ennen mun raskautta. Ennen kun mä kerroin äidille että olen raskaana en olisi ikinä voinut kuvitellakkaan että äiti reagoisi noin paskamaisesti. AP

Kun aina piti tapella kaikesta äidin kanssa ja äiti oli se maailman kamalin noita-akka. En usko että on provo, tai jos on niin aika hyvin on joku saanut nuo teinien tunteenpurkaukset tänne kirjoiteltua.

Lukemani perusteella ap:n perhe tosin vaikuttaa hieman epätasapainoiselta, ja se valitettavasti heijastuu myös lapsiin ja lapsenlapsiin :(

Noin yleisesti olen sitä mieltä että lapsien ei tulisi tehdä lapsia, ja olin todellakin suositellut äitinä aborttia kiukuttelevalle teinitytölleni.

No, onnea valitsemallesi tielle kuitenkin, et ole mennyt siitä mistä aita on matalin ja toivottavasti se lapsi kasvattaa sua vastuulliseksi aikuiseksi. Toivotaan, vaikka aika pahalta kuulostaa. Koska ninkuin joku tuolla jo sanoikin, näitä verorahoilla eläjiä on ihan liikaa.

Ei kyllä voi helposti tulkita väärin. Äitini suurimmat epäonnistumiset alkoivat kyllä siitä kun kääntyi mua omaa tytärtään vastaan ja aloitti tämän helvetin. Onneksi mulla on niin kultainen ukki että päästi tänne asumaan. Jos mä olisin asunut raskauden loppuun asti äitini kanssa saman katon alla en olisi ollenkaan varma että mulla olisi tuota ihanaa pikkuista tyttöä tuhisemassa pinnasängyssä, siinä läävässä ei kukaan nimittäin voi hyvin sääliksi käy velipoikaa. AP

ja jos et ole varma, älä käytä tätä häntä vastaan, ap. Omassa äidissäni häiritsee se, että jos lasten elämä ei mene niin kuin hän toivoisi, niin hän on se huono äiti ja epäonnistuja. Ja sitten häntä tulee lohduttaa ja ymmärtää ja sillä, jolla oikeasti on vaikeaa ei oikein ole tilaa tuossa kuviossa.

Äitiäsi tuntematta siis (luin ketjun läpi, tosin osissa) voiko olla kyse siitäkin, että äitisi kokee olevansa epäonnistunut äitinä, koska tyttärensä on teiniäiti? Ja jos kuvailemasi käytös on totta, niin ei hän tilannetta kovin hyvin hoida. Mutta rehellisyyden nimessä, et sinäkään koko ajan. Ei tässä mitään polttamisrituaaleja tarvita. Äitisi voi myös potea ikäkriisiä, mummoksi kun tulee, niin olet sitten mummo. Itse olen 33v ja lapseni on 11v. Voisin teoriassa olla alle 40v mummo. Kyllä minä lastani tukisin, mutta omat tunteet voisivat yllättää.

Toivottavasti sait jotain irti kirjoituksestani. En halua sinua ikäsi perusteella tuomita, mutta moni asia muuttuu mustavalkoisesta eri harmaan sävyisiksi iän myötä. Ja sinä et ole täällä vielä niin kauan elänyt, että tietäisit "totuuden". Toivottavasti ymmärrät sen. Ja rakkauttasi lapseesi en epäile ollenkaan ja tiedän toivovasi hänen parastaan. Onnea matkaan!

p.s. Heille, jotka kutsuvat ap:tä provoksi haluan sanoa seuraavaa. Miksi miettiä tuollaista aina? Jos ap olisikin provo, joku toinen teini samanlaisessa tilanteessa googlettaa ja löytää tämän keskustelun. Auttakaa ihmisiä eikä aina tarvitse tuomita.