Mun on pakko nyt taas pakko avautua

Itse käyn läpi samankaltaisia tuntemuksia, olen raskaana, vauva syntyy pian, vauvan isällä on jonkinlainen suhde uuteen naiseen joka on sen elämän rakkaus kuulemma ja silti yrittää sänkyyni, soittaa itkuisia puheluita joissa vielä rakastaa ja pui eroamme josta ei halunnut ennen puhua jne. Meillä on muitakin yhteisiä lapsia ja minä mietin myös että mitä hittoa tämä nyt on ja miten suhtautua kun ex tulee käymään ja haluaa jäädä yöksi ym. Ja en ole teini vaan 34v. Ap:lla ja exällä 2 yhteistä vuotta takana, meillä 10. Minäkin ilmeisesti käyn sitten läpi "teini-ikään kuuluvia asioita" kun mietin suhdettani lasteni isään vai?

Ei ap ole edes kirjoittanut kuvaamasi kaltaisia "teinivuodatuksia" en tiedä oletteko osa tyhmiä ihan tahallanne vai tahtomattanne. Jos ap olisi 30v ja kirjoittaisi samaa asiaa olisi vastauksetkin asiallisempia.

Ap ei sinun vanhempasi mitään murhaa ole halunneet, he ajattelivat sinun ja syntymättömän lapsen parasta. Nyt he yrittävät sopeutua tilanteeseen jota ei enää voi peruuttaa. Kaikki tuollaiset "iik mä näin yhen pojan ja se katto mua silmiin ja sit mä katoin sitä silmiin ja sit me pussattiin ja nyt se ei textaa mulle ja mä oon ihan että what pitäiskö mun soittaa sille apua mitä mä teen" -tyyliset teinivuodatukset kuuluvat teini-ikään, ja ne tulisi käydä rauhassa läpi ilman että siihen mukaan sekoitetaan pieni vauva. Olet varmasti hyvä äiti, mutta olet myös selvästi kypsymätön teini-ikäinen. Et voi sekoilla ja kokeilla kaikkea nuoruuteen liittyviä asioita enää kun sinulla on aikuisen ihmisen vastuu. Kaiken mitä teet, näytät esimerkkinä sille pienelle söpölle tuhisevalle tyttärellesi. Hän oppii koko ajan sinulta käyttäytymismalleja miten miesten (poikien) kanssa käyttäydytään ja toistaa ne myöhemmin itse perässä.

Toivottavasti kuitenkin selvität mielesi exän kanssa. Hyvä että hän on tyttären elämässä mukana. Ja miesten kanssa tulee kyllä olemaan murheita myöhemminkin, niin meillä kaikilla. Tsemppiä.

Itse käyn läpi samankaltaisia tuntemuksia, olen raskaana, vauva syntyy pian, vauvan isällä on jonkinlainen suhde uuteen naiseen joka on sen elämän rakkaus kuulemma ja silti yrittää sänkyyni, soittaa itkuisia puheluita joissa vielä rakastaa ja pui eroamme josta ei halunnut ennen puhua jne. Meillä on muitakin yhteisiä lapsia ja minä mietin myös että mitä hittoa tämä nyt on ja miten suhtautua kun ex tulee käymään ja haluaa jäädä yöksi ym. Ja en ole teini vaan 34v. Ap:lla ja exällä 2 yhteistä vuotta takana, meillä 10. Minäkin ilmeisesti käyn sitten läpi "teini-ikään kuuluvia asioita" kun mietin suhdettani lasteni isään vai?

Ei ap ole edes kirjoittanut kuvaamasi kaltaisia "teinivuodatuksia" en tiedä oletteko osa tyhmiä ihan tahallanne vai tahtomattanne. Jos ap olisi 30v ja kirjoittaisi samaa asiaa olisi vastauksetkin asiallisempia.

Ap ei sinun vanhempasi mitään murhaa ole halunneet, he ajattelivat sinun ja syntymättömän lapsen parasta. Nyt he yrittävät sopeutua tilanteeseen jota ei enää voi peruuttaa. Kaikki tuollaiset "iik mä näin yhen pojan ja se katto mua silmiin ja sit mä katoin sitä silmiin ja sit me pussattiin ja nyt se ei textaa mulle ja mä oon ihan että what pitäiskö mun soittaa sille apua mitä mä teen" -tyyliset teinivuodatukset kuuluvat teini-ikään, ja ne tulisi käydä rauhassa läpi ilman että siihen mukaan sekoitetaan pieni vauva. Olet varmasti hyvä äiti, mutta olet myös selvästi kypsymätön teini-ikäinen. Et voi sekoilla ja kokeilla kaikkea nuoruuteen liittyviä asioita enää kun sinulla on aikuisen ihmisen vastuu. Kaiken mitä teet, näytät esimerkkinä sille pienelle söpölle tuhisevalle tyttärellesi. Hän oppii koko ajan sinulta käyttäytymismalleja miten miesten (poikien) kanssa käyttäydytään ja toistaa ne myöhemmin itse perässä.

Toivottavasti kuitenkin selvität mielesi exän kanssa. Hyvä että hän on tyttären elämässä mukana. Ja miesten kanssa tulee kyllä olemaan murheita myöhemminkin, niin meillä kaikilla. Tsemppiä.

Mutta myös siltä ettei hän itsekään tiedä oikein mitä haluaa.

Oltiin koko ilta tytön mummolassa, tytöllä oli hauskaa vaikka ensiksi aina vähän vierastaakin. Mutta rauhoittui sitten kun istui jonkun aikaa ensin mun ja sitten isänsä sylissä. Ja kohta peuhasikin jo isovanhempiensa kanssa. Mulla taas oli ensiksi aika jännittynyt olo mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua jo ihan "normaalilta" ilta meni siis kaikenkaikkiaan hyvin. Siitä uuden vuoden tapahtumasta mä en uskaltanut autossakaan mainita mitään. Tytön isä toi meidät kotiin ja eteisessä halasi kumpaakin, antoi mullekkin suukon poskelle, sanoi hyvää yötä ja lähti siinä mä vaan tuijotin enkä saanut sanottua mitään. Mitä h*lv*ttiä se jätkä musta mahtaa ajatella? Voi mua poloista mä en tiedä nyt mistään mitään. AP

Vai kävittekö eilen kyläilemässä? Miten meni? Puhuitteko siitä mitä teidän välillä tapahtui Uutena vuotena?

Sulla ei sentään oma suku ole ollut sua vastaan. Ja mun äitini on edelleen mun edessä samaa mieltä kun ennen. Mun tytön isän vanhemmat ovat suhtautuneet vauvaan ihan hyvin tai sitten ovat todella hyviä esittämään vaikka eivät niin kamalasti yhteyksiä pidäkkään. Tänänään me olaan menossa tytön isän kanssa heille kylään. Mua jännittää ja hermostuttaa nyt aivan kamalasti sen tois öisen takia vaikka olihan se ihanaa pitkästä pitkästä aikaa mutta se oli väärin. Mulla on tunteet ennallaan tuota petturia kohtaan. Mutta mä ihmettelen että miksi se petti ja jätti mut kun nyt sillä on mua ikävä vaikka sillä on se muija jonka kanssa se mua petti? Ja nyt jätkä petti sitä mun kanssa. Mä en nyt ole yhtään perillä siitä mitä se musta haluaa vai vaan just sitä, luulisi sitä saavan tarpeeksi siltä muijaltaankin kun oli ihan hyvin varatullekkin irronut. Enkä mä uskalla alkaa puhua mun tunteista sille ja kysellä mitä se musta ajattelee? Kun jätkä varmaan vaan kaataisi mut taas sänkyyn ja lopuksi vastaisi kysymykseen jotain sä oot ihana tms. Mua hävettää hirveästi se mitä tapahtui. Mä en tiedä osaanko mä edes puhua sille enää. Ja se tulee tässä ihan tunnin parin sisällä hakemaan meidät ja vie tytön mummolaan kylään mä olen sieläkin varmaan ihan outo. Pitäisikö laittaa tekstari ja valehdella että olen kipeänä? Jos valehtelisi että tyttö on kipeänä se tulisi vaan hoivaamaan pientä ja jäisin kiinni enkä mä edes halua valehdella mitään pahaa tuosta pikkuisesta söpöliinistä. En tiedä. AP

mä tulin raskaaksi 17-vuotiaana. lapsen tuleva ukki yritti painostaa aborttiin, huoritteli ja käyttäytyi epäasiallisesti. mähän olin hänen poikansa sänkyyn painostanut. laitoin välit poikki raskausaikana, mutta 7h lapsen syntymän jälkeen ukki oli sairaalassa kukkapuskineen ja suklaarasioineen.

hän oli unohtanut pahat sanansa (tosin minä siinä vaiheessa vielä en...) ja oli lapsesta hyvin innoissaan.

annoin lapsen edun nimissä anteeksi kaikki hänen sanomansa typeryydet, ja se kannatti.

lapsi on nyt 14 vuotias, ja mummola kuin toinen koti. sinne saa aina mennä, siellä välitetään täysillä ja esim. kuskataan treeneihin.

kannatti antaa toinen mahdollisuus moiselle ukille vaikka alkuun otti pannuun aika rankasti :)

ja hyvin sitä voi elämässä pärjätä vaikka/tai ehkä juuri siksi että nuorena lapset tekee! tsemppiä!

Vastaus voisi olla fyysinen ja en tiedä mitä se tarkoittaa tässä tilanteessa. AP

Kannattaisiko kysyä suoraan.

Oltiin koko ilta tytön mummolassa, tytöllä oli hauskaa vaikka ensiksi aina vähän vierastaakin. Mutta rauhoittui sitten kun istui jonkun aikaa ensin mun ja sitten isänsä sylissä. Ja kohta peuhasikin jo isovanhempiensa kanssa. Mulla taas oli ensiksi aika jännittynyt olo mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua jo ihan "normaalilta" ilta meni siis kaikenkaikkiaan hyvin. Siitä uuden vuoden tapahtumasta mä en uskaltanut autossakaan mainita mitään. Tytön isä toi meidät kotiin ja eteisessä halasi kumpaakin, antoi mullekkin suukon poskelle, sanoi hyvää yötä ja lähti siinä mä vaan tuijotin enkä saanut sanottua mitään. Mitä h*lv*ttiä se jätkä musta mahtaa ajatella? Voi mua poloista mä en tiedä nyt mistään mitään. AP

Vai kävittekö eilen kyläilemässä? Miten meni? Puhuitteko siitä mitä teidän välillä tapahtui Uutena vuotena?

Sulla ei sentään oma suku ole ollut sua vastaan. Ja mun äitini on edelleen mun edessä samaa mieltä kun ennen. Mun tytön isän vanhemmat ovat suhtautuneet vauvaan ihan hyvin tai sitten ovat todella hyviä esittämään vaikka eivät niin kamalasti yhteyksiä pidäkkään. Tänänään me olaan menossa tytön isän kanssa heille kylään. Mua jännittää ja hermostuttaa nyt aivan kamalasti sen tois öisen takia vaikka olihan se ihanaa pitkästä pitkästä aikaa mutta se oli väärin. Mulla on tunteet ennallaan tuota petturia kohtaan. Mutta mä ihmettelen että miksi se petti ja jätti mut kun nyt sillä on mua ikävä vaikka sillä on se muija jonka kanssa se mua petti? Ja nyt jätkä petti sitä mun kanssa. Mä en nyt ole yhtään perillä siitä mitä se musta haluaa vai vaan just sitä, luulisi sitä saavan tarpeeksi siltä muijaltaankin kun oli ihan hyvin varatullekkin irronut. Enkä mä uskalla alkaa puhua mun tunteista sille ja kysellä mitä se musta ajattelee? Kun jätkä varmaan vaan kaataisi mut taas sänkyyn ja lopuksi vastaisi kysymykseen jotain sä oot ihana tms. Mua hävettää hirveästi se mitä tapahtui. Mä en tiedä osaanko mä edes puhua sille enää. Ja se tulee tässä ihan tunnin parin sisällä hakemaan meidät ja vie tytön mummolaan kylään mä olen sieläkin varmaan ihan outo. Pitäisikö laittaa tekstari ja valehdella että olen kipeänä? Jos valehtelisi että tyttö on kipeänä se tulisi vaan hoivaamaan pientä ja jäisin kiinni enkä mä edes halua valehdella mitään pahaa tuosta pikkuisesta söpöliinistä. En tiedä. AP

mä tulin raskaaksi 17-vuotiaana. lapsen tuleva ukki yritti painostaa aborttiin, huoritteli ja käyttäytyi epäasiallisesti. mähän olin hänen poikansa sänkyyn painostanut. laitoin välit poikki raskausaikana, mutta 7h lapsen syntymän jälkeen ukki oli sairaalassa kukkapuskineen ja suklaarasioineen.

hän oli unohtanut pahat sanansa (tosin minä siinä vaiheessa vielä en...) ja oli lapsesta hyvin innoissaan.

annoin lapsen edun nimissä anteeksi kaikki hänen sanomansa typeryydet, ja se kannatti.

lapsi on nyt 14 vuotias, ja mummola kuin toinen koti. sinne saa aina mennä, siellä välitetään täysillä ja esim. kuskataan treeneihin.

kannatti antaa toinen mahdollisuus moiselle ukille vaikka alkuun otti pannuun aika rankasti :)

ja hyvin sitä voi elämässä pärjätä vaikka/tai ehkä juuri siksi että nuorena lapset tekee! tsemppiä!

Tyttö on nyt 9kk 3viikkoa ikäinen. Ap

Kyllä mä tiedän mitä se tarkoittaa kun mä haluan tehdä sitä, mutta sitä mä en tiedä mitä joku muu sillä tarkoittaa. Kun sanoo vaan että "mulla on ollu sua kamala ikävä" ja haluaa rakastella mun kanssa vaikka on pettänyt ja jättänyt mut toisen takia ja on edelleen tämän muijan kanssa. AP

Äitini on tehnyt selväksi ettei kadu ja kehtasi vielä ääneen jouluna myöntää sen. Se mitä äitini sanoi ja teki ei ole mun mielestä lähelläkään rakkautta vaan jotain muuta tosi julmaa... Äitini osaa nähtävästi esittää hetken ja sitten taas alkaa p*skaa sataa. AP

Sait ainakin minun sympatiat heti. Ammenna voimia arkeen siitä ihanasta prinsessasta, niin kuin tunnut tekevänkin.

Tuntuu, että äitisi katuu. Hän vain tuntuu olevan persoona, joka ei osaa rakastaa ehdoitta ja ei kykene näkemään tai avoimesti myöntämään ettei hän olekaan täydellinen.

Antaisit äidillesi uuden mahdollisuuden vaikka sinun täytyy joustaa enemmän. Hän on kuitenkin äitisi ja joskus ollut siis läheinen. Kerro vaikka viestillä (saat muotoiltua toiveesi, äitisi ei keskeytä sanomistasi ja hän saa hetken harkita vastaustaan) että äitisi saa tulla elämäänne, jos hän tekee sen sinun haluamallasi tavalla: Tarvitset tukea, et arvostelua tai äitisi mielipiteitä. Kerro millaisena hänet koet ja että voit antaa tilaisuuden olla muuta. Anna hänelle vähän armoa, jos hänen pitää edelleen saada olla oikeassa. Ajan kanssa hänkin voi myöntää virheensä. Sitten joskus, jos saatte puhevälit ilman kipunoivaa riitelyä.

Aikaa tarvitaan varmasti paljon. Siksi olisi hyvä aloittaa.

Äitini on tehnyt selväksi ettei kadu ja kehtasi vielä ääneen jouluna myöntää sen. Se mitä äitini sanoi ja teki ei ole mun mielestä lähelläkään rakkautta vaan jotain muuta tosi julmaa... Äitini osaa nähtävästi esittää hetken ja sitten taas alkaa p*skaa sataa. AP

Sait ainakin minun sympatiat heti. Ammenna voimia arkeen siitä ihanasta prinsessasta, niin kuin tunnut tekevänkin.

Tuntuu, että äitisi katuu. Hän vain tuntuu olevan persoona, joka ei osaa rakastaa ehdoitta ja ei kykene näkemään tai avoimesti myöntämään ettei hän olekaan täydellinen.

Antaisit äidillesi uuden mahdollisuuden vaikka sinun täytyy joustaa enemmän. Hän on kuitenkin äitisi ja joskus ollut siis läheinen. Kerro vaikka viestillä (saat muotoiltua toiveesi, äitisi ei keskeytä sanomistasi ja hän saa hetken harkita vastaustaan) että äitisi saa tulla elämäänne, jos hän tekee sen sinun haluamallasi tavalla: Tarvitset tukea, et arvostelua tai äitisi mielipiteitä. Kerro millaisena hänet koet ja että voit antaa tilaisuuden olla muuta. Anna hänelle vähän armoa, jos hänen pitää edelleen saada olla oikeassa. Ajan kanssa hänkin voi myöntää virheensä. Sitten joskus, jos saatte puhevälit ilman kipunoivaa riitelyä.

Aikaa tarvitaan varmasti paljon. Siksi olisi hyvä aloittaa.

Äitini on tehnyt selväksi ettei kadu ja kehtasi vielä ääneen jouluna myöntää sen. Se mitä äitini sanoi ja teki ei ole mun mielestä lähelläkään rakkautta vaan jotain muuta tosi julmaa...

Paras ohje minkä minä sinulle osaan antaa on että sinulla on edessäsi tavanomaista nopeampi aikuistuminen ja sinun pitää keskittyä aivan ensiksi elämän perusasioiden paikoilleen laittamiseen ja uuteen vauvaasi. Ja siinä tarvitset muiden apua. Joko nyt sitten olet niin katkeroitunut äitiisi että pistät hänen kanssaan välit poikki ja unohdat sitten sen asian kokonaan että pystyt keskittymään oleelliseen, tai hyväksyt sitten että mielestäsi äitisi teki virheen, ja annat hänen olla edelleen sinun ja lapsesi elämässä ja tukemassa sinua. Mutta se ei ole hyvä vaihtoehto että takerrut ikuisiksi ajoiksi pohtimaan kuinka äitisi on "murhaaja" ja poltat vain itsesi loppuun näissä ajatuksissa.

Sinulla on varmasti parhaillaan aika rankkaa kun on yhtä aikaa äitiys ja nuoruus meneillään. Sinulla on edessä haaste, jossa sinun on vain näytettävä muille että pystyt sen hoitamaan niin kuin kypsästi ajatteleva fiksu nuori nainen. Nyt et voi enää kiukutella kuin pikkukakara. Vaikka sinusta jo nyt tuntuisi että olet kypsä äidisi, aivan jokaisella uudella äidillä iästä huolimatta on opeteltavaa ja kasvettavaa. Sinulla haaste on vielä suurempi. Se henkilö jolle sinun on eniten todistettava pystyväsi olemaan hyvä äiti on lapsesi. Sen jälkeen kakkosena tulet sinä. Siinä on nyt ydinperheesi. Ajattele kaikkia asioita siten että saavutat parhaan mahdollisen lopputuloksen lapsesi ja itsesi kannalta.

Minun mielestäni - ja tämä on vain oma mielipiteeni - sinun kannattaisi pitää vanhempiisi hyvät välit, sillä heistä olisi apua ja tukea kun sitä tulet tarvitsemaan. Ajattele kuinka hävettävää sinulle olisi katkaista ensin välit totaalisesti ja sitten palata hattu kourassa vanhempiesi luokse. Jos olet varma että taloutesi ja henkinen kanttisi on täysin turvattu, etkä koskaan tule tarvitsemaan vanhempiasi yhtään mihinkään, ja olet sitä mieltä että äitisi on murhaaja, katkaise välit heihin kokonaan ja ilmoita ettet halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

Mutta älä hitto vie jää roikkumaan jonkinlaiseen syyttelyn ja itsesäälin kehään, jossa elämäsi pyörii sen ajatuksen ympärillä mitä äitisi sinulle ehdotti tultuasi raskaaksi. Sitäkö nyt sitten aiot pohtia seuraavat kaksikymmentä vuotta ja toitottaa myös lapsellesi? Kerrot sille että "isoäitisi halusi tappaa sinut ja on murhaaja". Onko se nyt sitten aikuista? Vai pitäisikö sinun keskittyä lapsesi hyvinvointiin sen kaikista näkökulmista, siten että lapsesi ja sinun tulevaisuus olisi mahdollisimman valoisa?

Mitä teetkin, tee päätös ja pysy siinä. Vatvominen tule vain syömään kaiken energiasi. Usko pois, niin siinä käy. Ja sitten olet entistä enemmän hermoraunio ja ulkopuoliset näkevät sinut epäonnistuneena teiniäitinä joka ei pystynyt pitämään huolta lapsestaan.

Mun on taas pakko sanoa että ap

vaikuttaa paljon kypsemmältä ja fiksummalta kuin nämä monet täällä kirjoittelevat "aikuiset".

Ja todennäköisesti onkin kypsempi 16v mitä nämä jotka kirjoittelee "kohta kuitenkin jätät tytön yksin kun pitää baariin päästä", "kirjoittele jonnekin nuorten palstalle mielummin ja höpöttele siellä poikajuttuja muiden teinityttöjen kanssa" ym. vastaajat ovat itse samanikäisinä olleet. Koska he itse ovat olleet valmiita vanhemmiksi paljon myöhemmin ja ihan kakaroita ap:n iässä niin eivät voi millään käsittää että kaikki eivät sellaisia ole.

Minua suorastaan ärsyttää tämä vähättelevät lässyttelijät täällä "hae keskusteluapua sosiaalitoimistosta" jne. Mihin ihmeeseen ap sitä keskusteluapua tarvitsee, ei hänellä näytä olevan mitään ongelma lapsen ja äitiytensä kanssa?

Itse sain esikoiseni 18v ja kaikista vaikeinta oli nimenomaan nämä vähättelijät ja aborttiin painostajat (vaikka vauva oli haluttu ja jopa yritetty 6kk)ja ihmisten nuiva suhtautuminen. Vauvan kanssa pärjäsin erinomaisesti, toisin kuin synnärillä huonekaverini 42v ensisynnyttäjä jonka kuulin itkevän kätilölle että miksi hän on niin epävarma ja tuo nuori tyttö ei yhtään vaan hoitaa vauvaansa ilman neuvoja tai apua.

Saisitte oikeasti hävetä aikuiset ihmiset, jos nuori äiti johonkin sitä tukea tarvitsee enemmän kuin vanhempi niin se on juuri se että suhtautuisitte normaalisti ja tasavertaisesti. Ap on 16v tyttö mutta myös äiti, ei siis mikään normiteinipissis vaan pakolla kasvanut ja kypsynyt lapsen saannin myötä.

Äidistäsi ap että anna hänelle aikaa, mummous on hänelle jo varmaan henkilökohtainen kriisi ja se ettei elämäsi mennyt hänen suunnitelmiensa mukaan. Opit ymmärtämään häntä paremmin kun oma lapsesi kasvaa, sinä olet hänelle lapsi kuten oma tyttäresi on sinulle, rakas ja tärkeä. Ehkä sitä on nyt vaikea ymmärtää, mutta kun lapsesi kasvaa ja tulee uhma- ja murrosiät ym. vaikeat vaiheet perspektiivisi äitiyteen ja tyttäreesi muuttuu. Tyttäresi saattaakin ajatella asioista eri tavalla kuin sinä, tehdä abortin tms. arvojesi vastaista mikä voi olla vaikea paikka kuten äidillesi sinun äidiksi tulemisesi nuorena.

Tuolle yhdelle vastaajalle sanoisin että äitiys ei sulje pois sitä ettei muuta elämää ole, kun lapsia saa se ei tarkoita että siitä lähtien ei saa mikään muu kiinnostaa. Kyllä sitä voi käydä vaikka kaverien kanssa bilettämässä eikä se tarkoita että nuoruus olisi jäänyt elämättä, siellä yöelämässä näkyy kyllä ihan kaikenikäisiä ihmisiä ihan lapset ja vanhukset poislukien.

Exästäsi ap, hän oli kovin nuori isäksi tultuaan ja miehet kypsyy hitaammin, vähän vanhemmallekin miehelle yllätysisyys on kova paikka ja ehkä tuo tyttöystävä on ollut hänelle vain pakenemista takaisin nuoruuteen vaikeasta tilanteesta ja vastuusta. Poikanenhan tuo vielä on, en ees sanoisi että kyse on pettäjätyypistä vaan voi olla vain kypsymättömyyttä. Ainakin hän vaikuttaa todella lupaavalta isätyypiltä sillä ei kovin moni vanhempikaan isä ole noin kiinnostunut lapsestaan ja käy noin useasti katsomassa jos ollenkaan. Voi olla että hän on tullut toisiin ajatuksiin pohdittuaan asioita. Siltä vastuuttomalta isätyypiltä joka hylkää lapsensa hän ei ainakaan vaikuta. Anna mahdollisuus.

Minulla on 16v poika ja ihan samalla tavalla kirjoittaa kuin ap ja vaikka on kypsä ja fiksu niin kiukkuaa ihan 16v tavoin joistain asioista välillä. Ei se silti tarkoita etteikö ap:lla olisi tuo äitiysminä ikäistään pidemmälle kehittynyt vaikka jossain vaikuttaisikin tyypilliseltä 16v:ltä.

Tsemppiä ap, äläkä välitä noista vähättelijöistä! Täällä on kaikenlaista porukkaa omine ongelmineen ja voi ottaa ylpeyden päälle jos 16v äiti pärjää noin topakasti kun itse vinkuu täällä lopenuupuneena vaikkakin "oikean" ikäisenä äitinä.

t. äiti 34v

Mä olen ainakin sun puolellasi. Mielestäni äitisi on käyttäytynyt tosi tökerösti, mutta toivon silti että äitisi antaisi periksi ja saisitte joskus sovittua.

Tänään kun mentiin kauppaan mä näin entisen luokkakaverini lehtihyllyllä. Sitten kun olin pakkaamassa ostoksia tämä ennen niin pieni ja laiha tyttö tuli meidän luo maha jonkin verran pullottaen juttelemaan mulle vauva-lehti laukusta törröttäen. Halusi tarjota mulle kahvit. Kahvilassa se maha näkyi ihan selvästi kun takki oli auki (aivan selvä vauvamasu) joku toinen av-mamma varmaan olisi sanonut että yööök vauvamasu ja susta tulee mieleen k*... :-D mutta musta ne on söpöjä, jopa omanikin oli vaikka masuni ei olekkaan palautunut toistaiseksi entiselleen, pitäisi varmaan liikkua enemmän. Sain vastailla todella moniin kysymyksiin pikkuisesta. Ei olla oltu koskaan mitään parhaita kavereita eikä nähty koulun ulkopuolella mutta nyt sovittiin että nähdään ensi viikolla että voisi taas pitää tyttöä sylissä kun se on niin ihana ja suloinen. Sain tietää että oli jättänyt amiksen joskus syksyllä kesken. Mä kysyin miksi? Ei kuulemma ala kiinnostanut ja on tärkeämpiä asioita. Olen aivan varma että se on raskaana, en usko että olisi sen näköisesti lihonut ja ostanut vauva-lehteä muuten vaan ja että sitä olisi alkanut yhtäkkiä muuten vaan vauvat kiinnostaa. Ei sitten kuitenkaan mitään maininnut että olisi raskaana jota mä kyllä vähän ihmettelin mutta en itse kehdannut kysyä, onko teistä outoa kun ei mainitse mitään vaikka maha selvästi on kasvanut? Ap

Sori vaan kun juorusin. (jos satut lukemaan tämän itsestäsi.) Ap

Tänään kun mentiin kauppaan mä näin entisen luokkakaverini lehtihyllyllä. Sitten kun olin pakkaamassa ostoksia tämä ennen niin pieni ja laiha tyttö tuli meidän luo maha jonkin verran pullottaen juttelemaan mulle vauva-lehti laukusta törröttäen. Halusi tarjota mulle kahvit. Kahvilassa se maha näkyi ihan selvästi kun takki oli auki (aivan selvä vauvamasu) joku toinen av-mamma varmaan olisi sanonut että yööök vauvamasu ja susta tulee mieleen k*... :-D mutta musta ne on söpöjä, jopa omanikin oli vaikka masuni ei olekkaan palautunut toistaiseksi entiselleen, pitäisi varmaan liikkua enemmän. Sain vastailla todella moniin kysymyksiin pikkuisesta. Ei olla oltu koskaan mitään parhaita kavereita eikä nähty koulun ulkopuolella mutta nyt sovittiin että nähdään ensi viikolla että voisi taas pitää tyttöä sylissä kun se on niin ihana ja suloinen. Sain tietää että oli jättänyt amiksen joskus syksyllä kesken. Mä kysyin miksi? Ei kuulemma ala kiinnostanut ja on tärkeämpiä asioita. Olen aivan varma että se on raskaana, en usko että olisi sen näköisesti lihonut ja ostanut vauva-lehteä muuten vaan ja että sitä olisi alkanut yhtäkkiä muuten vaan vauvat kiinnostaa. Ei sitten kuitenkaan mitään maininnut että olisi raskaana jota mä kyllä vähän ihmettelin mutta en itse kehdannut kysyä, onko teistä outoa kun ei mainitse mitään vaikka maha selvästi on kasvanut? Ap

15-16v lapsi kertoisi olevansa raskaana niin suosittelisivat aborttia, niin ei voi kun kiittää luojaa millainen äiti minulla on. Olin juuri täyttänyt 16v kun kerroin äidilleni olevani raskaana ja itse oli vielä abortin kannalla, mutta oma äitini sai minutkin ymmärtämään kuinka ihana asia on saada lapsi, vaikka nuori onkin. Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen äidilleni. Nyt olen 17v ja poikani 9kk :) ja todella onnellinen äiti..

Enkä todellakaan hyväksyisi tuollaista omalta äidiltä. Samoin jos jompikumpi tyttäristäni (3-v. ja 4 kk) tulisi kuusitoista kesäisenä kertomaan uutisen, olisin toki varmasti järkyttynyt, mutta aborttiin en painostaisi. Päätös on nuoren oma, ja missä tahansa päätöksessä kuuluisi tukea omaa lastaan, eikä kääntää tälle selkäänsä.

Itse olin "jo" 20-vuotias alkaessani odottaa esikoista. Kaikki omat läheiset ottivat asian hyvin, mutta ensimmäistä neuvola-aikaa varatessani neuvolantäti ehdotti suoraan että abortti olisi "järkevämpää", koska olin niin nuori. Voin sanoa että kovin läheisiä välejä ei tätiin tullut. Joten ymmärrän täysin ap:n suuttumuksen, katkeruuden yms. äitiään kohtaan. Niin olisin minäkin.

Tsemppiä, ja muista, että tärkeintä ei ole muiden ajatukset, vaan lapsen ja sinun hyvinvointi!

Ainakin vähän.Ukki oli ainoa joka raskaus aikanakin sanoi että päätös on mun ja ettei kannata tehdä mitään mitä kadun myöhemmin. Ukki on ainoa sukulainen jonka kanssa haluan pitää mitään yhteyttä vaikka asuukin kaukana. Ukki omistaa tämän asunnon ja auttaa muutenkin rahallisesti. Porukoilta harvoin mitään tippuu ellei käy vetäsemässä isäukon luona jotain roolia. Ap

Mutta ehkä pitäs alkaa kun nyt tiedän minkä laista porukkaa ovat. Ap

Eikö paikalla ole ketään joka ymmärtäisi mua?

meidän veronmaksajien niskaan.

mutta älä katkaise välejä äitiisi. Anna tyttärellesi mahdollisuus luoda läheinen ja lämpöinen suhde mummoonsa, sinun äitiisi. Vaikka äitis nuoren ikäsi takia ehdotti tuollaisia hirveitä ennen vauvan syntymää, hän saattaa nyt katua sanomisiaan ja haluaisi olla isoäiti lapsenlapselleen. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoitamista ja eikö olisikin kiva jos voisit joskus hengähtää ja viettää vapaailtaa ja pyytää äitisi teille hoitamaan vauvaa siksi aikaa kun olet ulkona ystäviesi kanssa?

Sun kannattais antaa uusi mahdollisuus vanhemmillesi. Ymmärrän, että olet loukkaantunut siitä että he ovat yrittäneet saada sinua "murhaamaan" vauvasi, mutta ymmärrän myös miksi he ovat aikoinaan niin yrittäneet. Totuus on kuitenkin se, että harva ihminen kykenee kenenkään kuolemaa toivomaan siinä vaiheessa kun lapsi on jo maailmassa. Jos ovat lapsen synnyttyäkin olleet nihkeitä, ymmärrän paremmin miksi olet noin ehdoton. Totuus on kuitenkin se, että tuollaisella asenteella ja katkeruudella vaikeutat vain ja ainoastaan OMAA elämääsi, sekä tyttäresi. Tyttärelläsi on oikeus isovanhempiinsa. Toivottavasti et tytölle hauku vanhempiasi ikinä, vaikka hän varmasti asenteesi aistiikin.

Anna vanhemmillesi mahdollisuus, äitinä voin vain kuvitella mikä tuska sinun Äidilläsi on kun ei saa lastansa ja lastenlastansa tavata!



Terv.sinua pari vuotta vanhempi "teiniäiti"

Parasta kaikille

Tullut sellainen kuva että äitini ei kadu sitä mitä on sanonut ja tehnyt ja kun ei saanut tahtoaan läpi haluaisi esittää tytölleni rakastavaa pikku mummeroista. Ja mä todella toivoisin että tytölläni olisi sellainen mummo joka oikeasti välittäisi mutta minkä mä sille voin ettei ole. Ja mä en voi hyväksyä että mun tytöllä on feikki-mummo joka toivoisi ettei häntä olisi. Olisihan se tietysti kiva että olisi äiti jonka voisi pyytää hoitamaan joskus tyttöä mutta tuollaiselle murhaaja-mummolle en kyllä pientä lastani hoitoon voi antaa. Kerran mä jouduin sen ((pakosta)) tekemään kun jouduin sairaalaan . Vauva oli 22,5 tuntia äitini hallussa ja kun menin hakemaan tyttöä tyttö itki naama punaisena ja "puoli sukua" oli kyyläämässä tuota syntistä pienokaista. Äitini alkoi taas heti selittämään jotain paskaa, sanoin pari valittua sanaa ja sitten lähdettiin kotiin. Tämän lisäksi tyttö on ollut 3 kertaa yhdellä mamma-kaverillani alle 2 tuntia hoidossa. Jos joskus lähden kavereiden luo otan tytön mukaan ja joskus käyvät meillä kylässä. Onneksi parhaat kaverini ei ole hylänneet mua. Olisi kyllä mukava joskus käydäkin jossain ilman vauvaa mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näinkin ihan hyvin. Vai mitä? Äiiiö vastasi tyttö :-D AP

mutta älä katkaise välejä äitiisi. Anna tyttärellesi mahdollisuus luoda läheinen ja lämpöinen suhde mummoonsa, sinun äitiisi. Vaikka äitis nuoren ikäsi takia ehdotti tuollaisia hirveitä ennen vauvan syntymää, hän saattaa nyt katua sanomisiaan ja haluaisi olla isoäiti lapsenlapselleen. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoitamista ja eikö olisikin kiva jos voisit joskus hengähtää ja viettää vapaailtaa ja pyytää äitisi teille hoitamaan vauvaa siksi aikaa kun olet ulkona ystäviesi kanssa?