Mun on pakko nyt taas pakko avautua

vastaavassa tilanteessa oleva "äiti" tekee abortin, siinä moni ihminen säästyy murheelta. Etenkin lapsi.

Elämä ole todellakaan ohi. Vaan jos äitini olisi pystynyt pakottamaan mut tappamaan oman lapseni olisi myös mun elämä ollut ohi. Tätä mä en mielellään sano enkä ajattele mutta se olisi ehkä ollut kirjaimellisesti ohi. Tyttö on mulle kaikkein tärkein ja rakkain ihminen ja asia maailmassa. AP

Mutta käyvät aina joskus tytön isän kanssa katsomassa mun ja poikansa ikiomaa pikku söpöläistä. Joka muuten taitaa herätä. Ap

Vauvan isän puolen isovanhemmat teihin yhteyttä?

Ja olen erittäin kiitollinen äidilleni elämästäni. Äiti oli 17-vuotias, kun synnyin ja 18-vuotias, kun avioitui isäni kanssa. Sittemmin ovat eronneet ja löytäneet rinnalleen uudet kumppanit. Minulla on yksi aito, hyvin rakas sisar ja kolme, myöskin hyvin rakasta puolikasta!



Itse tulin myös suht' nuorena äidiksi, olin 21-vuotias, kun esikoiseni syntyi. 32-vuotias kuopuksen syntyessä. Nyttemmin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kahden lapsen äiti ja puolisolleni vaimo. Suhteet vanhempiin ovat hyvät, ja nuoresta mummosta on ollut enemmän kuin suurempi apu! Jaksaa ja haluaa hoitaa/ viettää aikaa lastenlastensa kanssa.



Ap:lle sanoisin, älä vielä luovu toivosta, vaan anna ajan kulua. Ehkä saatte hyvän suhteen takaisin. Äideillä on joskus vaikea sulattaa lasten päätöksiä ja varsinkin vaihe, jossa alkaa omasta, rakkaasta lapsesta luopuminen. Tiedän sen nyt itse, kun vanhempi poikani on 13-vuotias ja selviä "irtiottoja" on ilmassa, pelkään tulevaisuutta. Vielä suurempi pelko on, että esikoisen irtaannuttua, "ripustaudun" kuopukseen.



No, tämä on tätä vanhemmuutta ja ainaista epävarmuutta. Toivottavasti kaikki toimimme lasten hyväksi! Voimia sinulle!

Mun isosisko asuu 150km päässä. Ja täyttää tänään 19v pitäis varmaan soittaa tai jotain kun antoi mullekkin 16v lahjaksi sen kirjan jonka lopussa päähenkilön vauva kuoli. No ei tässä missään maailman parhaissa väleissä olla nyt oltu mutta ei nyt enää kamalassa vihassakaan. Siskonikin oli mulle aborttia tyrkyttämässä ja pelotteli mua esim. tuo kamala kirja jonka luin hyvä uskoisena raskaana ollessa. No sitten kun vauva syntyi tuli siskoni anelemaan anteeksi ilkeyksiään ja katsomaan tyttöä. Siskoni on muuten aika hassu jos esim. annan vauvan syliin sisko pelkää että tiputtaa sen ja jos tyttö alkaa silloin itkemään kyselee multa pikkusiskoltaan että "miksi se alkoi itkeä teinkö mä sille jotain?" niin kuin ei ennen vauvaa olisi nähnyt :-DDD tai jos pikkuiselta tulee kakka "hyi v*tt* se haisee ihan p*skalta yök" Mutta toisella hetkellä on ihan "voi pientä söpöläistä" Siskoni sanoi että olisi itse varmaan ihan pulassa vauvan kanssa, niin varmaan olisikin :-D AP

Tämän ketjun kokonaan pohdiskellen lukeneena. Vaikuttaa siltä että olet kantanut vastuusi kertomasi perusteella esimerkillisesti ja olet hyvä ja rakastava äiti. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa susta. Toivon silti että saatte joskus sovittua.

Tsemppia, AP! Halaukset pikku tyttarellesi!

Ei mulla ole oikestaan mitään järkevää sanottavaa, mutta vaikutat ketjun perusteella ihan hyvältä ja rakastavalta äidiltä. Ei kukaan meistä ole täydellinen, riittää että tekee parhaansa..

Mä luulen että sulla oli äitisi kanssa varmaan ongelmia jo ennen raskaus-uutistakin? Jos äidin ja tyttären suhde on hyvä, niin tuskin se noihin ongelmiin kaatuisi. Tuollainen kiukuttelu ja valittaminen ensivisiitillä luonasi oli erittäin typerää, jos äitisi olisi ihan tervepäinen, hän osaisi pitää kielensä kurissa....Mutta ehkä se on vain niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä, eikä hän ymmärrä miksi olet loukkaantunut.

Koita antaa äitisi tulla edes vähän elämäänne mukaan, jos hänkin oppisi käyttäytymään kunnolla... eihän kukaan jaksa valittamista kuunnella, eli voit hlle vaikka sanoa, että ellei tuo valitus ja arvostelu lopu, ette halua olla tekemisissä.

Aborttiasiaan sanon vain sen verran, että varmasti suurin osa teinitytön vanhemmista suosittelisi sitä ! Painostus onkin jo eri asia, koska päätös on aina tulevalla äidillä. Mielestäni abortti raskauden alkuvaiheessa tai vammaisuuden selvittyä ei ole todellakaan murha, vaikkei se ole mikään positiivinenkaan asia. Itse varmasti abortin jos tulossa olisi vammainen lapsi. Lapsi jolla ei olisi mahdollisuutta itsenäiseen ja arvokkaaseen elämään aikuisena, ei tarvitse syntyä tähän maailmaan... Uskikset on varmaan tässäkin asiassa eri mieltä, mutta ei mahda mitään.

Sulle varmaan tekisi tosiaan hyvää keskustella jonkun muun teiniäidin kanssa, vertaistuki auttaa niin monia!

Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja tytöllesi!

Mä nyt sen tiedän ettei tyttö pysy vauvana loputtomiin. Enkä mäkään enää mikään pikkutyttö ole. Kerroppa mulle milloin mulla alkavat ne ongelmat? Pystytkö sanomaan että mulle tulee varmasti niitä nuorten äitien kamalia ongelmia? En tietenkään luule että äitiys on pelkkää söpöilyä ja että se olisi helppoa. Mutta mä aion selvitä kaikesta mitä eteen tulee. Ap

Lapsihan hän vielä onkin. Kyllähän sitä itsekin muistaa miten sen ikäisenä oli olivinaan jo niin aikuinen ja nyt kun miettiin taaksepäin tajuaa että oli pelkkä kakara.

Onnekseni minun ei tarvinnut olla silloin vastuussa kenestäkään. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Mutta yritä nyt ihmeessä saada suhteesi kuntoon edes johonkin sukulaiseen. Tarvitset vielä paljon apua ja tukea. Pieni vauva on vielä suloinen ja ihana(toki isompikin lapsi) Mutta valitettavasti neuvolan terveydenhoitajana olen huomannut että nuorilla äideillä ne ongelmat alkvat yleensä kun lapsi kasvaa ja häneltä alkaa löytyä sitä omaa tahtoa ja uhmaa. Sitten kun hän koettelee vanhempiensa hermoja eikä olekaan enää vain suloinen nukke.

Toki silloinkin on tärkeintä rakkaus, mutta nuori äiti tarvitsee kyllä paljon ulkopuolista tukea.

Mun isosisko asuu 150km päässä. Ja täyttää tänään 19v pitäis varmaan soittaa tai jotain kun antoi mullekkin 16v lahjaksi sen kirjan jonka lopussa päähenkilön vauva kuoli. No ei tässä missään maailman parhaissa väleissä olla nyt oltu mutta ei nyt enää kamalassa vihassakaan. Siskonikin oli mulle aborttia tyrkyttämässä ja pelotteli mua esim. tuo kamala kirja jonka luin hyvä uskoisena raskaana ollessa. No sitten kun vauva syntyi tuli siskoni anelemaan anteeksi ilkeyksiään ja katsomaan tyttöä. Siskoni on muuten aika hassu jos esim. annan vauvan syliin sisko pelkää että tiputtaa sen ja jos tyttö alkaa silloin itkemään kyselee multa pikkusiskoltaan että "miksi se alkoi itkeä teinkö mä sille jotain?" niin kuin ei ennen vauvaa olisi nähnyt :-DDD tai jos pikkuiselta tulee kakka "hyi v*tt* se haisee ihan p*skalta yök" Mutta toisella hetkellä on ihan "voi pientä söpöläistä" Siskoni sanoi että olisi itse varmaan ihan pulassa vauvan kanssa, niin varmaan olisikin :-D AP

Muistathan ap, että todellinen elämä on "tuolla jossain"



Kyselet niin tiukkaan että mitä sinun pitäisi lapsesi isälle vastata. Et sinä niihin asioihin, etkä lapsesi hoitoonkaan, täältä palstalta vastauksia saa.



Ymmärrän miksi kysyt, kun olet niin kovin nuori.



Toivottavasti päästät äitisi lähellesi, tarvitset häntä tukipilariksi tulevina vuosina.



Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Meillä kun ei mun mielestä ollut mitään ongelmia ja mä pystyin puhumaan äidilleni aika avoimesti ennen raskautta. Joo vertaistuki voisi olla paikallaankin mutta harva varmaan on ihan samassa tilanteessa kun mä. Mun mielestä abortti on murha mutta tuohon vammais asiaan taidan jättää kommentoimatta mitään. AP

Ei mulla ole oikestaan mitään järkevää sanottavaa, mutta vaikutat ketjun perusteella ihan hyvältä ja rakastavalta äidiltä. Ei kukaan meistä ole täydellinen, riittää että tekee parhaansa..

Mä luulen että sulla oli äitisi kanssa varmaan ongelmia jo ennen raskaus-uutistakin? Jos äidin ja tyttären suhde on hyvä, niin tuskin se noihin ongelmiin kaatuisi. Tuollainen kiukuttelu ja valittaminen ensivisiitillä luonasi oli erittäin typerää, jos äitisi olisi ihan tervepäinen, hän osaisi pitää kielensä kurissa....Mutta ehkä se on vain niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä, eikä hän ymmärrä miksi olet loukkaantunut.

Koita antaa äitisi tulla edes vähän elämäänne mukaan, jos hänkin oppisi käyttäytymään kunnolla... eihän kukaan jaksa valittamista kuunnella, eli voit hlle vaikka sanoa, että ellei tuo valitus ja arvostelu lopu, ette halua olla tekemisissä.

Aborttiasiaan sanon vain sen verran, että varmasti suurin osa teinitytön vanhemmista suosittelisi sitä ! Painostus onkin jo eri asia, koska päätös on aina tulevalla äidillä. Mielestäni abortti raskauden alkuvaiheessa tai vammaisuuden selvittyä ei ole todellakaan murha, vaikkei se ole mikään positiivinenkaan asia. Itse varmasti abortin jos tulossa olisi vammainen lapsi. Lapsi jolla ei olisi mahdollisuutta itsenäiseen ja arvokkaaseen elämään aikuisena, ei tarvitse syntyä tähän maailmaan... Uskikset on varmaan tässäkin asiassa eri mieltä, mutta ei mahda mitään.

Sulle varmaan tekisi tosiaan hyvää keskustella jonkun muun teiniäidin kanssa, vertaistuki auttaa niin monia!

Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja tytöllesi!

Niin kun tytön isäkin. Mutta en täysivaltainen. Koska oltiin kummatkin alaikäisiä kun tyttö syntyi mun äiti määrättiin tytön edunvalvojaksi joka vauvan kohdalla ei merkkaa käytännössä oikeastaan paljon mitään kun ei meidän tytöllä ole mitään muuta omaisuutta kun vaatteet, lelut yms. Jotka luultavasti ovat oikeastaan mun, eikä niistä tietenkään ole papereita tehty :-D ai niin ja säästöpossussa ehkä 30-40e kun olen aina välillä sinne pari kolikkoa tipauttanut, tiliä ei vielä tytöllä ole kun ei paljon rahaakaan, enkä ole varma saisinko sitä itse edes aukaistua ehkä saisinkin mutta isänsä ainakin saisi. Enkä tiedä onko mun äitini enää edes edunvalvoja kun tytön isä on jo täyttänyt 18v. Joo mä tiedän kyllä että olen itse vanhempieni huoltajuudessa mutta eipä pahemmin ole lapsilisiäkään näkynyt mun taskussa enkä ole niistä enää mitenkään hyötynyt. Vai onko se katkaistu kun mä muutin pois äitini luonta? Sosiaalitantat kyyläävät sitä miten mä pidän tytöstä huolta eikä oikeastaan sitä miten mun vanhemmat musta. Sopimuksiakin pystyn tekemään mutta isoihin ja muutenkin osaan tarvitsen huoltajan allekirjoituksen ja pitää piipahtaa isäpapan ovella. AP

olet alaikäinen, et lapsesi virallinen huoltaja, eli lapsi on äitisi huollossa? tai sitten sosiaaliviraston?

Vaikka alaikäinen muuttaa pois kota ovat vanhemmat velvollisia hänet elättämään ja vastaamaan hänestä. Vanhempasi ovat huoltajiasi, ethän pysty vielä tekemään itse mitään sopimuksia.

Ja sosiaalityöntekijöiden tehtäviin kuuluu valvoa että saat tarvitsemasi huolenpidon.

Vasta 18v on täysi-ikäinen ja vapaa tekemään omat päätöksensä.

Ymmärrän että tämä tuntuu tylsältä, mutta kyllä siinä on ihan vinha perä. Kyllähän olet kaikesta kirjoittamastasi päätellen aika yksin ja hukassa oleva lapsi itsekin.

Viettää aikaa tyttärensä kanssa. Hauskaa iltaa "huomenna", onnellista uutta vuotta 2011 ja haleja pikku tyttärellesi!

Ei taida olla oikein varteenotettava tukipilari. Äitini ei ole vieläkään edes hyväksynyt sitä että mulla on lapsi ja sitä etten totellut ja tappanut omaa pikkuistani. Ap

Muistathan ap, että todellinen elämä on "tuolla jossain"

Kyselet niin tiukkaan että mitä sinun pitäisi lapsesi isälle vastata. Et sinä niihin asioihin, etkä lapsesi hoitoonkaan, täältä palstalta vastauksia saa.

Ymmärrän miksi kysyt, kun olet niin kovin nuori.

Toivottavasti päästät äitisi lähellesi, tarvitset häntä tukipilariksi tulevina vuosina.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Muistathan ap, että todellinen elämä on "tuolla jossain"

Kyselet niin tiukkaan että mitä sinun pitäisi lapsesi isälle vastata. Et sinä niihin asioihin, etkä lapsesi hoitoonkaan, täältä palstalta vastauksia saa.

Ymmärrän miksi kysyt, kun olet niin kovin nuori.

Toivottavasti päästät äitisi lähellesi, tarvitset häntä tukipilariksi tulevina vuosina.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Päätin suostua. Mä laitan huomenna viestin tai soitan. Jos mä nyt olen itsellenikin ihan rehellinen niin mun epäröinti saattoi johtua osittain siitä että mun tunteet eivät ole kuolleet, vaikka tytön isä petti mua niitä aikoja kun tulin raskaaksi. Kun mä kerroin että olen raskaana ja jonkun ajan päästä aloin kertoa suunnitelmia elämästä lapsen kanssa jätkä oli ihan maassa ja kertoi että hänellä on suhde toiseen. Parin viikon päästä olisin jo antanut sen anteeksi mutta jätkä tahtoikin erota ja aneli itku kurkussa että pidän lapsen, no sehän oli mulle aivan itsestään selvyys. Olin todella vihainen ja katkera kun jätti mut toisen takia ja vielä juuri silloin... Ne oli mulle aivan hirveitä aikoja kun kukaan ei puolustanut mua äidilleni, tai no vauvan isä olisi puolustanut ja oli itsekkin ehdottomasti aborttia vastaan mutta sattuneesta syystä mä en paljon siltä suunnalta puolustuksia kaivannut. Onneksi mulla oli ukki joka raskaudesta kuultua edes vähän puolusti mua ja loppu raskaudesta antoi tämän kämpän mun ja tulevan vauvan käyttöön. Sitten kun tyttö oli syntynyt mä ajattelin että meidän on pakko tehdä sovinto meidän yhteisen pienen tytön takia ja nyt ollaan taas ok väleissä. Mä en vaan voi sille mitään että mun sydän on järkeä 2 vuotta jäljessä. AP

Että haluaisi viettää meidän kanssa uuden vuoden aatto illan ja olla tytön kanssa kun vuosi vaihtuu. Mä vastasin että ei käy jos se sen muijakin tulee ja tyttö luultavasti nukkuu juuri silloin kun vuosi vaihtuu. No se vastasi että tulee ihan yksin ja haluaa olla vain meidän kanssa. Musta tuntuu jotenkin oudolta että jätkä haluaa viettää vuoden vaihdetta mielummin meidän kanssa kun muijansa kanssa vaikka baarissa tai jossain kun täytti vähän aikaa sitten 18v ja on ajokortti ja auto ja kaunis, rikas, isotissinen tyttöystävä ja on kaikki. No ei siinä mitään kun haluaa olla lapsensa kanssa mutta musta tuntuu kuitenkin jotenkin vähän oudolta. Käy kyllä muutenkin katsomassa tyttöä kerran tai pari viikossa ja viipyy yleensä 1-3 tuntia mutta nyt olisi tulossa koko illaksi. Olenko ihan hassu? Onko siinä teistä mitään outoa? Auttakaa mua! mitä mä vastaan??? AP

Luin ketjun vasta nyt ja vaikka keskustelu onkin jo siirtynyt hieman sivuun äitisi käytöksestä ja vanhempiesi jouluvierailusta, ajattelin palata siihen hetkeksi...

Itse sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana, mutta se oli todella iso shokki voimakastahtoiselle äidilleni. Alkuun hän taisi ehdottaa aborttia, mutta enemmän hänen käytöksensä muuttui sitten kun tyttäreni oli syntynyt. Myös minun äitini yritti saada minua muuttamaan kotiin synnytyksen ja vauva-ajan ajaksi, että oppisin hoitamaan vauvaa (olin siis 21 -vuotias, muuttanut omilleni jo monta vuotta aikaisemmin olin kihloissa lapsen isän kanssa). Äitini kyseenalaisti monta kertaa "aikuisuuteni", kykyni tehdä päätöksiä ja kykyni olla äiti. Hän myös painosti minua erilaisiin ratkaisuihin, välillä erittäin ikävilläkin tavoilla. Toisaalta äitini myönsi heti alkuun, että hän on "järkyttynyt" siitä, että tulee niin nuorena isovanhemmaksi. Toisin sanoen minun raskauteni käynnisti äidissäni ikäkriisin.

Jos vanhempasi ja ennen kaikkea äitisi on aikaisemmin ollut normaali ja ns. hyvä äiti sinulle, uskon enemmän siihen, että äitisi käy läpi henkilökohtaista kriisiä. En puolustele äitisi käytöstä, mielestäni hän on käyttäytynyt törkeästi, mutta joillekin ihmisille ikäkriisi voi näyttäytyä hyvin erikoisilla tavoilla.

Luulen, että sinun on ihan hyvä pitää etäisyyttä äitiisi, mutta en kuitenkaan suosittele katkaisemaan välejä kokonaan. Jos joskus on mahdollista, voisit sanoa suoraan (mutta rauhallisesti ja ilman syyttelyjä), että sinua on loukannut kovasti äitisi käytös. Sen jälkeen voit tehdä selväksi, että voitte tavata silloin tällöin ja harvakseltaan, mikäli äitisi osaa käyttäytyä tapaamistilanteissa asiallisesti. Mahdolliset tapaamiset vaativat sinulta kuitenkin sen verran itsehillintää, ettet rupea kyselemään olisiko ollut parempi abortoida lapsi.

Minun tarinallani on ns. onnellinen päätös. Kun äitini toipui mummouskriisistään, hänestä tuli mitä parhain isovanhempi. Toisen lapsen kohdalla hän ei enää nikotellut yhtään :). Välillä väännämme vieläkin joistain asioista -äitini voimakastahtoisuus ei ole muuttunut mihinkään-, mutta pysymällä rauhallisena ja perustelemalla kantani on väännöt jääneet aika vähäisiksi.

Tsemppiä sinulle, ap. Mielestäni olet hoitanut asiasi hyvin, siitäkin huolimatta että olet ison muutoksen lisäksi joutunut noin nuorena kohtaamaan paljon muitakin paineita perheesi ja sukusi puolelta. Olet oikeutetusti loukkaantunut, mutta muista että liian mustavalkoinen suhtautuminen ei sekään ole hyvä rakennusalusta mahdolliselle välirauhalle :).

Meille ja jopa äitini osasi käyttäytyä asiallisesti ja mitään vihjailematta jopa 3 tuntia ja jopa kehui mua. Mutta sitten kun sain tytön nukkumaan alkoi äitini vihjailut. Äiti mm. Sanoi että haluaisi mut takaisin kotiin ja että olen vielä ihan liian nuori huolehtimaan pienestä lapsesta. Mä kysyin sitten että olisiko se ollut parempi että mä olisin tehnyt abortin? Äiti sanoi tosi hiljaa mutta varmasti olisi sitten hiljaisen minuutin jälkeen ehkä. Mä kysyin mitä ehkä? Mitä tuo ehkä tarkoitti kun kukaan ei ainakaan minuuttiin kysynyt mitään? Sitten isä aukaisi suun ja sanoi ettei äiti nyt ihan sitä tarkoita vaan on niin jääräpäinen ettei koskaan halua myöntää olleensa väärässä. Ja isä sanoi että vaikuttaa siltä että mä pärjään vauvan kanssa tosi hyvin. Siitähän äitini sitten suuttui ja huusi että isäni vaan yrittää mielistellä ja että haluaa että tulen takaisin kotiin ja......,...,... Sitten tyttö heräsi ja huuto loppui. Yritin rauhoitella pientä eikä tissikään heti kelvannut ja juuri kun tyttö alkoi imemään alkoi uusi möly "eihän se saa edes lastansa rauhoittumaan!"... Ja hirveä riitely alkoi taas ja sitten kun se varmaan puolen tunnin pauhaus loppui mä ja vauva itkettiin kumpikin yhdessä. Sitten mun veli kurkkasi ovesta ja näki että mäkin itken ja tuli rauhoittelemaan mua ja kertoi ettei kohta itsekkään kestä kotona asumista kun äiti on nykyään aina kamalan pahalla tuulella ja tahtoisi muuttaa mun luokse. Mutta ei taida onnistua kun veli on 11v mutta ehkä isän luokse. Sitten kun tyttö vihdoin nukahti oli äitini olohuoneessa tippa linssissä anelemassa anteeksi. Mä sanoin etten pysty antamaan anteeksi kaikkea sitä hirveää paskaa... Ja sanoin isälle että lähtevät nyt ja raahaa äitimuorinkin täältä helvettiin ettei herätä enää mun perhettä. Ja että velipoika jää sitten tänne yöksi että saa nukkua rauhassa. Isä pyyteli anteeksi, antoi 200e ja lähti yllättävän hiljaisen mutta ääneen pillittävän pikku äitimummeroisen kanssa. Kellokin oli jo melkein 2 ihme ettei naapurit soittaneet kyttiä. Veli jäi yöksi meille ja aamulla tai siis sitten kun herättiin leikittiin kaikki 3 yhdessä eikä pikkuveli muistanut olevansa tosi kova jätkä :-D Äsken isä haki velipojan ja nyt ollaan taas kahdestaan tyttöjen kesken. Ei äiti ole mitenkään muuttunut ja isäkin on sama tilanteen mukaan mukautuva mielipiteetön itsensä. Mun käy kyllä velipoikaa sääliksi ehkä olisi parempi että veli muuttais isäpapalle kun rakas äityliinimme taitaa olla tunteeton mieleltään sairas eukko. Ap

Päästää heidät joksikin aikaa sisälle mutta jossain vaiheessa pikkuista alkaa väsyttää ja tyttö haluaa että äiti imettää ja nukuttaa rauhassa ja silloin ei mummeleita ja papparaisia kaivata. Mutta heti jos alkaa paskaa lentää niskaan lentävät ulos saman tien!!! AP

Päätin suostua. Mä laitan huomenna viestin tai soitan. Jos mä nyt olen itsellenikin ihan rehellinen niin mun epäröinti saattoi johtua osittain siitä että mun tunteet eivät ole kuolleet, vaikka tytön isä petti mua niitä aikoja kun tulin raskaaksi. Kun mä kerroin että olen raskaana ja jonkun ajan päästä aloin kertoa suunnitelmia elämästä lapsen kanssa jätkä oli ihan maassa ja kertoi että hänellä on suhde toiseen. Parin viikon päästä olisin jo antanut sen anteeksi mutta jätkä tahtoikin erota ja aneli itku kurkussa että pidän lapsen, no sehän oli mulle aivan itsestään selvyys. Olin todella vihainen ja katkera kun jätti mut toisen takia ja vielä juuri silloin... Ne oli mulle aivan hirveitä aikoja kun kukaan ei puolustanut mua äidilleni, tai no vauvan isä olisi puolustanut ja oli itsekkin ehdottomasti aborttia vastaan mutta sattuneesta syystä mä en paljon siltä suunnalta puolustuksia kaivannut. Onneksi mulla oli ukki joka raskaudesta kuultua edes vähän puolusti mua ja loppu raskaudesta antoi tämän kämpän mun ja tulevan vauvan käyttöön. Sitten kun tyttö oli syntynyt mä ajattelin että meidän on pakko tehdä sovinto meidän yhteisen pienen tytön takia ja nyt ollaan taas ok väleissä. Mä en vaan voi sille mitään että mun sydän on järkeä 2 vuotta jäljessä. AP

Että haluaisi viettää meidän kanssa uuden vuoden aatto illan ja olla tytön kanssa kun vuosi vaihtuu. Mä vastasin että ei käy jos se sen muijakin tulee ja tyttö luultavasti nukkuu juuri silloin kun vuosi vaihtuu. No se vastasi että tulee ihan yksin ja haluaa olla vain meidän kanssa. Musta tuntuu jotenkin oudolta että jätkä haluaa viettää vuoden vaihdetta mielummin meidän kanssa kun muijansa kanssa vaikka baarissa tai jossain kun täytti vähän aikaa sitten 18v ja on ajokortti ja auto ja kaunis, rikas, isotissinen tyttöystävä ja on kaikki. No ei siinä mitään kun haluaa olla lapsensa kanssa mutta musta tuntuu kuitenkin jotenkin vähän oudolta. Käy kyllä muutenkin katsomassa tyttöä kerran tai pari viikossa ja viipyy yleensä 1-3 tuntia mutta nyt olisi tulossa koko illaksi. Olenko ihan hassu? Onko siinä teistä mitään outoa? Auttakaa mua! mitä mä vastaan??? AP

et ole edes lapsesi laillinen huoltaja alaikäisenä. ja itsekin olet vielä huollettava. Näin sen kuuluu ollakin. Vaikka omasta mielestäsi olet kuinka kypsä tahansa niin lapsihan vielä olet.



Eihän ole olemassa mitään nuorten äitien yleisiä ongelmia. Mutta kuten varmasti jokainen äiti tietää lapsen hoito on raskasta, ei niinkään fyysisesti kuin henkisesti. Ja lapsen kasvaessa tuo raskaus muuttuu. Eikä siihen kukaan pysty yksin.



On kai sinulla joku suhde sosiaalityöntekijöihin, lastensuojeluun. Jospa sieltä saisit keskusteluapua.

Viettää aikaa tyttärensä kanssa. Hauskaa iltaa "huomenna", onnellista uutta vuotta 2011 ja haleja pikku tyttärellesi!

Keskenkasvuiselta sinäkin vaikutat, et kypsältä vanhemmalta.

Kukaan ei suosittele 15v. lasta, kun 15v. on itsekkin lapsi.

Hyvät vanhemmat sulla on, kun haluavat olla tukena.

Tosin tämä on provo, sellainen abortti provo.