Petin miestäni ja nyt olen umpikujassa, ahdistaa...

kannata yrittään jutella! Mikset vain suutu kunnolla ja pimahda, mielesi tekisi kuitenkin?? Kuulostaa toi sun kirjoittama alkavalta katkeruudelta ja sitä ei poista mikään niin hyvin kuin rehellinen välien selvittely (joka ei tommosen apaattisen, flegmaattisen, selkärangattoman laiskapaskan kanssa onnistu keskustelemalla).



Vai nautitko salaa tuosta marttyyrin osastasi??

pitää kertoa, jos tietää että mies haluaisi tietää. Jos taas tietää, että puoliso ei yhdestä hairahduksesta halua tietää, niin silloin ei pidä kertoa.

Oliko hyvä pano??

Minä ehdottomasti haluaisin, että minulle kerrotaan. On mielestäni itsekästä olla kertomatta. Silloin koen, että en saa tietä omaan elämääni liittyvistä asioista, en saa itse päättää, miten reagoin. Jos jättää kertomatta on siis mielestäni itsekäs.



Toisaalta voi olla, että joku toinen ajattelee toisin. Ei kaikki halua tietää, vaan he ovat mieluusti pää pensaassa. Toisaalta voi siis olla itskästä kertoa ja oksentaa omat syyllisyyden tunteet toisen päälle.



Vaikea juttu siis. Ei ole yhtä ainoaa neuvoa. Minä haluan elää parisuhteessa, jossa ymmärretään inhimillisyys ja inhimilliset virheet ja erehdykset (ei takoita, että toistuvasti saa pettää, kun vaan on niin heikko). Toisille voi olla liian vaikeaa se, että puoliso ja samalla omat kuvitelmat omasta avioliitosta ikäänkuin tipahtaa jalustalta.

..on saitko sukupuolitaudin tai pamahdit paksuksi, jos et, niin ei se sitten ole niin tarkkaa

Ehkä nämä erilaiset mutta hienot sivut tukisivat tai auttaisivat eteenpäin jotenkin..



http://www.parisuhteenpalikat.fi/palikat/index.php



http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

Elämä on vaikeaa.. Mikä on kohtuus? Meillä lisäksi vielä se, että miehellä on itsellään ollut suhde. Harkitsen vakavasti kostoa, vaikka se lapsellista onkin. Leikittely sen suunnittelulla auttaa.

Helppoahan se on sanoa, että jätä se. Todellisuudessa se ei ole ihan niin helppoa kuitenkaan. Kuten sanoin, lapset ja mies on onnellisia. 3 onni vai yhden onni? Ja siis olen mä toki monesta muusta asiasta onnellinen! Mulla on mielenkiintoinen työ, ihania ystäviä, ihanat lapset, kaunis koti, hyvä harrastus... Parisuhde vain mättää.

Marttyyriksi en itseäni tunnusta. En siis nauti tästä, mutta toisaalta haluan mieluummin nähdä mieheni tyytyväisenä kuin mököttävänä. Se nimittäin mököttää vaikka kuinka kauan, jos tulee jotain sanomista. Jos suuttuisin ja huutaisin sille, niin se olisi HILJAA. Se olisi hiljaa vaikka viikon, eikä sitä riitaa ikinä selvitettäisi. Se vaiettaisiin pois. Olen mä siis aikaisemmin yrittänyt! Olen huutanut, itkenyt, anellut... Mutta "mä olen tällainen, muuksi en muutu" on ainoa vastaus! Mies ei halua tehdä mitään muutoksia. Mä joko otan tai jätän. Ja lasten takia olen päättänyt ottaa.

Ehkä toisaalta toivon, että joku prinssi tulisi ja veisi jalat mun alta ja pakottaisi tekemään toisenlaisen ratkaisun. Tai sitten toivon, että oma mies tulisi mustasukkaiseksi ja huomaisi, että ei halua menettää mua.

AP:lle sanoisin minäkin sen, että älä kerro. Itse poden huonoa omaa tuntoa jopa siitä, että olen ajatellut toista miestä... Ja tekisi mieli kertoa omalle miehelle, että jollekin toiselle olisin ehkä kelvannut.

mutta sinusta ei nähtävästi voi sanoa samaa.



Ja lopettakaa oikeasti tuo "kanna syyllisyytesi yksin, turha sinun on toista rasittaa tuollaisella"-löpinät. Ainoa syy jättää kertomatta on pelko siitä, että toinen tekee siitä omat ikävät johtopäätöksensä, tai sitten takaportin jättäminen tulevia pettämisiä varten. Tunnustaisitte edes.

mutta sinusta ei nähtävästi voi sanoa samaa. Ja lopettakaa oikeasti tuo "kanna syyllisyytesi yksin, turha sinun on toista rasittaa tuollaisella"-löpinät. Ainoa syy jättää kertomatta on pelko siitä, että toinen tekee siitä omat ikävät johtopäätöksensä, tai sitten takaportin jättäminen tulevia pettämisiä varten. Tunnustaisitte edes.

Tieto lisää tuskaa. Jos jää ainutkertaiseksi hairahdukseksi, katuu ja oikeasti eikä sitä sitten kyliltä kuule tai jotain muuta niin aina ei kannata.

Mutta mista noista tietää. Toinen loukkaantuu siitä, ettei kerrota ja toisen tunnetaso ei kestä saada tietoa vaikka järki kestäisi ja liitto finito.

miehesi aikoinaan kertoi sinulle pettämisestään silläkin uhalla, että jätät hänet. Olette käyneet terapiat sun muut.

Jos pettäminen oli sinulle tunnetasolla yhden tekevä sen kertominen ei tule kaatamaan suhdettanne.

Sen sijaan se, että salaat mieheltäsi jotain näin suurta tulee ajan mittaan tuhoamaan suhteenne. Olen siitä aika varma. Liian iso salaisuus kannettavaksi.

Et voi enää olla avoin ja entinen itsesi.Ja sen jälkeen teidän suhteesta on luottamus ja avoimuus kadonnut sinun menettelysi takia, eikö?



Minä kannusta rehellisyyteen.

t.itsekin pettänyt, kertonut ja edelleen liitossa onnellisesti



Minä luulen, että miehesi toisaalta ymmärtää tekosi. Nyt ovat puntit tasan niin sanotusti.

yhdessä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kerron. Mitään kauheaa kriisiä tästä ei syntynyt, vaikka ihan normaalia elämä ei varmasti tässä lähiaikoina tule olemaan, mutta siihen ei vaikuta pelkästään pettämiseni vaan myös muut asiat. Vaikea elämäntilanne nyt menossa...

ap

Ap siis kertoi jo kertoneensa. Mitä te vielä märehditte sillä, että ap on huonompi kuin miehensä eikä tarpeeksi suoraselkäinen? Lukutaito on hyödyllinen ominaisuus!