Lue keskustelun säännöt.
Petin miestäni ja nyt olen umpikujassa, ahdistaa...
18.12.2010 |
En olisi ikinä uskonut, että voisin pettää miestäni, näin kuitenkin kävi. Ihan oma vikani kyllä ja tiedän, etten varmasti tule uudestaan pettämään, sen verran kauhea olo.
Mies ei (vielä) tiedä pettämisestäni, en ole päättänyt kerronko, koska tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Hyödyttääkö se jotain kertoa myös miehelle ja saada taas meidän liitto kriisiin.
Vuosia sitten mieheni petti minua ja kertoi siitä heti, olin sillon todella lähellä jättää mieheni, mutta päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden ja parisuhdeterapian ym. avulla pääsimme pettämisen yli. Tuon jälkeen on ollut monta onnellista vuotta ja todella onnellinen olen monesti ollut, etten jättänyt miestäni.
Pettämiseni ei myöskään ollut kosto, vaikka joku saattaa niinkin ajatella. Ainakin hyvä ystäväni sanoi näin, kun hälle tästä puhuin.
Tiedän, että aina kaikki sanovat, että haluaisivat saada tietää, jos puolisonsa pettää, en vaan todellakaan tiedä kerronko miehelleni vai en. Oma ahdistus ja paha olo on ihan mieletön, mutta tästä en voi syyttää ketään muuta kun itseäni. Mitä hyötyä siitä kertomisesta on, tulee vaan miehellekin paha olo. Vai olisiko sittenkin parempi kertoa?
Kommentit (71)
"Näin ei olisi käynyt, jos oma suhteeni olisi kunnossa."
Näytät myös kuvittelevan, että et itse voi vaikuttaa omaan parisuhteeseesi ja sen huono jama on yksinomaan miehen syytä. Saahan sitä omaatuntoaan lepytellä millä tavoin vain, mutta kannattaa myös opetella olemaan itselleen rehellinen.
En ole pettänyt omaa miestäni kuin ajatuksen tasolla... Mutta jos tuo toinen mies olisi siihen valmis, niin olisin heti mukana.
Ja vetoan samaan kuin 7. En katselisi muualle, jos oma suhde olisi kunnossa. No miksi se ei ole kunnossa? Koska en voi sitä yksin "kunnostaa", hoitaa, pitää vireillä. Minä järjestän mulle ja miehelle kaksinkeskeistä aikaa. Minä viettelen miestäni, ostan kauniita alusvaatteita, pidän itseni kunnossa. Minä hoidan kodin ja lapset, teen elämän miehelle helpoksi. Minä kehun miestä, jos hän joskus harvoin tekee jotain kotona (voi kun kiva tulla kotiin, kun on keittiö järkättynä! Hei, kiitos kun laitoit pyykit!) juttelen, halailen, hakeudun lähelle.
Ja mitä mies tekee? Katsoo telkkarista urheilua, kun lapset on yökylässä. Kun käännyn antamaan suukkoa illalla, hän sanoo "en jaksa kurkottaa, hyvää yötä" ja jään suudelmaa vaille. Hän ei vastaa halaukseen.Hän ei ikinä kehu ulkonäköäni, vartaloani tms. Hän ei huomioi millään tavalla, ei huomaa arjen eteen tekemiäni juttuja.
Kun tarjoan seksiä, niin ottaa sen vastaan kyllä. Tekee ne jutut, joista nauttii. Ei ole kiinnostunut mun nautinnosta.
Ja kun joskus kyselen, että onko hän onnellinen ja rakastaako ja haluaako olla kanssani, nin melkein vihaisesti vastaa, että totta kai, miksi tuollaisia kyselen!
Että näin meillä. Jos petän, niin petän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suhde ollut aina tuollainen, vai onko mies muuttunut? Vaikea kuvitella, että joku menisi tuollaisen miehen kanssa naimisiin...
Ja toisaalta, jos olet todella noin onneton, niin miksi ero ei ole vaihtoehto? Hyvä ystäväni eli tällaisessa perheessä, jossa "sinniteltiin yhdessä lasten takia". Ei tullut hyvää jälkeä. Kun vanhemmat sitten viimein ilmoittivat erostaan, tämä ystävä tokaisi, että: "Olisitte tehneet tuon jo kymmenen vuotta sitten."
lopettaa nyt heti alkuun sen miehen passaamisen ja huomion kerjäämisen. Jätät miehelle omat sotkut selvitettäväksi, alat uskoa lapsia miehen haltuun ja lähdet itse vaikka jumpalle, shoppaamaan, kavereille ihan mitä vaan.
Jos miehen käytös ei ala yhtään muuttua, vaikka alat elää omaa elämääsi, niin mieti haluatko jatkaa. Normaali mies alkaa tuossa tilanteessa ihmettelemään muuttunutta menoa, ja kenties alkaa huomioimaan sinua paremmin.
miehelle työ ja tv:n urheilu + tietokone ovat olleet kaiken keskipiste jo monta vuotta ja turhaan olen yrittänyt rakastaa ja pitää miehestä hyvää huolta...
Tänä talvena olen sairastunut vakavaan masennukseen ja vaikka mieheni onkin alkanut yrittää kodin ja perheen eteen, on se minulle yhdentekevää ja myöhäistä.
Fyysisesti uskoton en ole ollut, mutta olen tietoisesti hakenut hyväksyntää ja huomiota muilta miehiltä....
En osaa kuvitella eroavani. Joo, lasten takia. Me ei siis miehen kanssa riidellä, arki sujuu, saamme sovittua käytännön asiat ja mies vaikuttaa siis olevan ihan tyytyväinen. Lapset on onnellisia, mies on onnellinen. Minä olen onneton. En halua oman onneni takia rikkoa lasten kotia ja ruveta mitään uusperhekuvioita sumplimaan.
Ja oliko mies aina tällainen? No, ei kai kukaan mies ole tuollainen kun on nuori ja rakastunut. Olihan se silloinkin vähän saamaton, ts. minä riuduin rakkaudesta ja ikävästä kun mies ei soittanut ja ajattelin, että ei se mua halua ja nyt tulee bänät => mies ei vain ollut ajatellut, että se nyt on niin tärkeää soittaa juuri sinä päivänä kuin piti, sama vaikka soittaa huomenna. Mutta noin muuten, toki se mua piti hyvänä, kun en ollut varma nakki. Vuosien myötä (yhdessä nyt 14v.) se on vain ajautunut yhä enemmän tuollaiseksi.
Ja kyllä mä pääsen omille menoille, kyllä se lapset hoitaa silloin. Ruokaa ei laita, hakee valmista kaupasta jos en ole laittanut valmiiksi. Eineksiä en halua lapsilleni syöttää, joten laitan ruoan aina valmiiksi jos menen vaikka työreissulle tms. Mies ei siis jousta ja tee sitä mitä ei koe tarpeelliseksi. Jos kaupasta saa pinaattilättyjä, miksi nähdä vaivaa ja laittaa ruokaa. Ei myöskään harvoja poikkauksia lukuunottamatta tee mitään muuta kuin pitää lapset "hengissä" mun poissaolojen aikana. Minua tuollainen ärsyttää, mutta jos sanoisin jotain, se olisi nalkuttamista ja tulisi riita. Joten en sano.
Jos olen kotona, kaikki vastuu on mulla. Ja jos pyytäisi osallistumaan, se olisi nalkuttamista ja siitä tulisi riita, joten en pyydä. Teen itse.
Tiedän, että kirjoitettuna tämä kuulostaa aika paskalta. On meillä toki hyviäkin päiviä. Mutta pääasiassa miehelle on olemassa telkkari, läppäri ja oma harrastus. Siis työn ulkopuolella.
Jotenkin aika kuvaavaa on nyt se, että tänä jouluna (kuten aina ennenkin) mä olen suunnitellut ja hankkinut kaikki lahjat, hoitanut siivouksen, leipomisen ja ruoanlaiton. Kestitään siis miehen suku meillä. Miehen vastuulle on jäänyt oman kummipoikansa ja isänsä lahja. Kumpikin oli vielä perjantaina hankkimatta ja mies totesi sohvalla istuessaan, että häntä ahdistaa tämä joulu, kun pitäisi niin paljon ehtiä hoitamaan asioita. Olin hoo moilasena, että mitä, eihän sulla ole mitään hoidettavaa! No mutta kun on vielä KAIKKI lahjat hankkimatta eikä ole ideoita. No, minä ideoin sitten siinä hänelle lahjat, hän oli tyytyväinen. Eilen kävin vielä hakemassakin kummipojan lahjan. Kortin kirjoittaminen jäi miehelle. En tiedä, miksi taas tein noin. Ehkä toivoisin, että mies huomaisi, että hänellä on hyvä ja rakastava vaimo :( Rakkautta tosin ei kyllä enää kovin kauaa riitä, kun vastarakkautta ei näyt tulevan.
Aina välillä siis yritän jutella, mutta mies ajautuu heti nurkkaan puolustusasemiin, ei siis pysty neutraaliin keskusteluun vaan ottaa kaiken arvosteluna. Itse haluaisin vain tietää syyn hänen toimintaansa, mutta vastaus on vain: minä olen tällainen, jos ei kelpaa niin en voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti uskoton en ole ollut, mutta olen tietoisesti hakenut hyväksyntää ja huomiota muilta miehiltä....
Näin minullekin käy... Nautin siitä niin paljon, kun joku huomaa, sanoo kauniisti... Saa edes hetken tuntea olevansa erityinen.
t.13
"Vai olisiko sittenkin parempi kertoa?"
Olisi. Päätöksen suhteenne jatkamisesta ei pitäisi olla sinun, vaan miehesi. Hänellä on oikeus päättää, haluaako hän jatkaa suhdetta pettävän naisen kanssa, vai erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli silloin joskus, hän kertoi, mutta sinä olet ihan toista maata, olen AV-palstan vähä-älyosaston kantava voima.
Eli jos mies olisi taas pettänyt sinua niin haluaisitko, että mies kertoisi siitä vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän voi antaa anteeksi ja ns. rivien välistä olin lukevinani, ettei myöskään haluaisi siitä tietää.
ap
"Vai olisiko sittenkin parempi kertoa?"
Olisi. Päätöksen suhteenne jatkamisesta ei pitäisi olla sinun, vaan miehesi. Hänellä on oikeus päättää, haluaako hän jatkaa suhdetta pettävän naisen kanssa, vai erota.
Oliko edes tarpeeksi ISO , Sä olet mun mielestä täys horo, jos olisit mun vaimo saisit painua Vitt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yks plus yks ja myöhemmin kysyi olinko pettänyt miestäni.
ap
"Hyvalle ystavalle" kuitenkin kerroit?
yhdessä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kerron. Mitään kauheaa kriisiä tästä ei syntynyt, vaikka ihan normaalia elämä ei varmasti tässä lähiaikoina tule olemaan, mutta siihen ei vaikuta pelkästään pettämiseni vaan myös muut asiat. Vaikea elämäntilanne nyt menossa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut, että voisin pettää miestäni, näin kuitenkin kävi. Ihan oma vikani kyllä ja tiedän, etten varmasti tule uudestaan pettämään, sen verran kauhea olo. Mies ei (vielä) tiedä pettämisestäni, en ole päättänyt kerronko, koska tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Hyödyttääkö se jotain kertoa myös miehelle ja saada taas meidän liitto kriisiin. Vuosia sitten mieheni petti minua ja kertoi siitä heti, olin sillon todella lähellä jättää mieheni, mutta päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden ja parisuhdeterapian ym. avulla pääsimme pettämisen yli. Tuon jälkeen on ollut monta onnellista vuotta ja todella onnellinen olen monesti ollut, etten jättänyt miestäni. Pettämiseni ei myöskään ollut kosto, vaikka joku saattaa niinkin ajatella. Ainakin hyvä ystäväni sanoi näin, kun hälle tästä puhuin. Tiedän, että aina kaikki sanovat, että haluaisivat saada tietää, jos puolisonsa pettää, en vaan todellakaan tiedä kerronko miehelleni vai en. Oma ahdistus ja paha olo on ihan mieletön, mutta tästä en voi syyttää ketään muuta kun itseäni. Mitä hyötyä siitä kertomisesta on, tulee vaan miehellekin paha olo. Vai olisiko sittenkin parempi kertoa?
Märehdit mielessäsi, älä pilaa liittoasi. Varsinkin jos ei tule toistumaan...
Olet varmasti pahoillasi, mutta muista että kynnys on kerran ylitetty ja seuraava kerta on helpompi, joten pidä itsesi "miehenä" ja älä sorru toista kertaa.
Jatkoja sinulle ja voimia asian ylitse pääsemiseksi
Pitikö sitä levittää eteen sille vieraalle?
Lutka on lutka, kertoi tai ei.
Hyi vittu. Halpa lutka. Sitä sinä olet etkä siitä enää irti pääse.
ÄLÄ kerro, jos tosiaan jää yhteen kertaan ja eikä teidän parisuhteenne ei huonone. Olisi väärin lepyttää huonoa omaatuntoasi puolison kustannuksella.
Kuitenkin jos suhde sinun ja puolisosi välillä kärsii jatkossa tämän pettämisen takia, silloin puolisolla on oikeus tietää syy. Samoin jos pettäminen jatkuu, on hänellä oikeus miettiä suhdettanne uudelleen.
Älä kerro. Sinun tyhmä tekosi ei saisi aiheuttaa kipua ja surua miehellesi vaan vain sinulle kuuluu se paha olo.
Mutta omassa päässäsi: häpeä ja kadu ja ole pahoillasi.
lopettaa nyt heti alkuun sen miehen passaamisen ja huomion kerjäämisen. Jätät miehelle omat sotkut selvitettäväksi, alat uskoa lapsia miehen haltuun ja lähdet itse vaikka jumpalle, shoppaamaan, kavereille ihan mitä vaan.
Jos miehen käytös ei ala yhtään muuttua, vaikka alat elää omaa elämääsi, niin mieti haluatko jatkaa. Normaali mies alkaa tuossa tilanteessa ihmettelemään muuttunutta menoa, ja kenties alkaa huomioimaan sinua paremmin.
tein juuri noin eli jätin lapsia myös miehelle, kävin lenkillä, shoppailin uusia vaatteita ITSEÄNI varten, hankin omaa elämää. Arvatkaa kuinka kävi?? No huomasin ettei mua itseä enää kiinnosta mieheni juuri ollenkaan. Tästä havainnosta on taas seurannut se, etten itse välittäisi enää hänen seurassaa olla (aiemmin suorastaan kerjäsin), en halua seksiä, olen jopa ihastunut toiseen mieheen (mitään ei ole tapahtunut).
Nyt miestäni on alkanut kiinnostaa yhdessä tekeminenkin. Koko ajan enemmän haluaisi tehdä asioita yhdessä. Miten harmi että se tapahtuu näin myöhässä. Ei mulla ole enää mitään muita tunteita miestä kohtaan kuin pelkkä ärsyyntyminen..TAHDON silti edelleen rakastaa, mutta kun sitä tunnetta ei vaan löydy vaikka sitä joka päivä rukoilen.
"Näin ei olisi käynyt, jos oma suhteeni olisi kunnossa."
Näytät myös kuvittelevan, että et itse voi vaikuttaa omaan parisuhteeseesi ja sen huono jama on yksinomaan miehen syytä. Saahan sitä omaatuntoaan lepytellä millä tavoin vain, mutta kannattaa myös opetella olemaan itselleen rehellinen.