Mihin yleensä pohjautuu lapsen suosio tai epäsuosio ikätovereiden keskuudessa?

kokemusta on vastaavista.

On paras kaveri ja lisäksi kaikki tytöt ovat kavereita. Mahtuu aina muihinkin porukoihin ja jo eskarissa tädit sanoivat, että on todella suosittu kaveri.



Tyttömme on sosiaalinen, muttei päällepäsmäri. Hiukan jopa hiljainen/ujokin, mutta tykkää leikkiä kovasti kaikkea mahdollista ja on erittäin joustava eli antaa toisten olla huomionkeskipisteenä. Ei siis ole toivoton nynnykään, mutta hiukan sinne suuntaan enemmän silti. Äärettömän kiltti ja herkkä lapsi, eikä alkaisi koskaan kiusata itse ketään. Peesailijana voisi kyllä olla porukassa mukana, mutta tälläistä viestiä ei ole kyllä kuulunut ja on yritetty opettaa, ettei sellaisessa saakaan olla mukana. On nätisti puettu, on suhteellisen hyvä kaikessa, muttei priimus missään. Eli ei loistakaan liikaa.



Tälläisiä ne munkin kouluajan hymytytöt oli: sosiaalisia, mutta antavat toisille tilaa. Tarpeeksi hyviä kaikessa, mutteivat liian hyviä.



Itse olen särmikkäämpi ja en myöskään ollut noin suosittu.

Minun lapseni on sellainen tarkkailija luonne, muttei kuitenkaan tuppisuu. Tekee omia juttujaan ja on itsenäinen. Yllätyin kovasti kun opettaja sanoi, että hän on todella suosittu kaverina. Ihmettelin oikein ääneen opelle, että olen ajatellut, ettei hän voi olla suosittu, kun ei mielestäni tee mitään sen eteen. Ei esim. moikkaile koulun ulkopuolella jos ei ole sillä tuulella. Opettaja sanoi, että usein juuri nämä viileät ja fiksut lapset ovat sen tähden suosittuja ja kiinnostavia, kun eivät mene kaikkeen hössötykseen mukaan. Ja kyllähän lapseni puhelin soi usein iltaisin, mutta harvemmin hän kenellekään soittelee. Jotkut kaverit ovat esim. yrittäneet kiristää, että jos et tee niin tai näin niin sitten ei olla kavereita. Lapseni on todennut, että ei sitten olla väkisin ja parin päivän päästä kiristäjä on soittanut ja halunnut olla kaveri. Me juttelemme aika paljon näistä ja yritän lähinnä luoda hänelle tervettä itsetuntoa, esim. ettei noihin kiristys ja kiusaamisjuttuihin kannata mennä mukaan.....

Omani on aina ollut hiljainen, mutta taaperoiästä alkaen luonnostaan ns. "reilu kaveri". Pienenä antoi aktiivisesti parhaat lelut heikommille, päästi ohi jonossa ja ylipäätään oli epäitsekäs. Minusta tuo on luonteenpiirre, koska taaperoa ei voi kasvattaa tuollaiseen. Mutta tulos oli että lapset halusivat leikkiä hänen kanssaan.



Minulla tietysti oli huoli että jää ilman juttuja kun vapaaehtoisesti antaa vaikka paikan jonossa, mutta lapsen mielestä asia oli ok.



Nyt 9v on edelleen samanlainen, ei pyri eturiviin. Erittäin sosiaalinen ja suosittu, tutustuu helposti lapsiin ja ystäväpiiri on laaja. Ope sanoi että likka on koulun pihalla se leikinjärjestäjä, keksii ja organisoi leikit joihin kaikki, pienetkin voivat osallistua.



Ja lisäpointtina ulkonäkö, minusta tuntuu pahalta sanoa ääneen, miten paljon se jo pikkulapsille merkitsee.



Itse olin pienenä ruma eikä minulla ollut paljon kavereita. On aika mielenkiintoista seurata omaa muksuani ja verrata kokemuksia.

Sellainen takertuva, epävarma kaveri joutuu kiusatuksi. Ulkonäöllä on myös merkitystä, valitettavasti.

ei kiusaajilla ja aggressiivisilla ole kavereita kuten joku ylempänä väitti. sellaiset on usein yksinäisiä.

- kyllä ne ksaajat ovat monesti niitä porukan johtajia/suosituimpia, jotka ylläpitävät asemaansa pompottamalla heikompia.

Minun lapseni on sellainen tarkkailija luonne, muttei kuitenkaan tuppisuu. Tekee omia juttujaan ja on itsenäinen. Yllätyin kovasti kun opettaja sanoi, että hän on todella suosittu kaverina. Ihmettelin oikein ääneen opelle, että olen ajatellut, ettei hän voi olla suosittu, kun ei mielestäni tee mitään sen eteen. Ei esim. moikkaile koulun ulkopuolella jos ei ole sillä tuulella. Opettaja sanoi, että usein juuri nämä viileät ja fiksut lapset ovat sen tähden suosittuja ja kiinnostavia, kun eivät mene kaikkeen hössötykseen mukaan. Ja kyllähän lapseni puhelin soi usein iltaisin, mutta harvemmin hän kenellekään soittelee. Jotkut kaverit ovat esim. yrittäneet kiristää, että jos et tee niin tai näin niin sitten ei olla kavereita. Lapseni on todennut, että ei sitten olla väkisin ja parin päivän päästä kiristäjä on soittanut ja halunnut olla kaveri. Me juttelemme aika paljon näistä ja yritän lähinnä luoda hänelle tervettä itsetuntoa, esim. ettei noihin kiristys ja kiusaamisjuttuihin kannata mennä mukaan.....

Kyky joustaa: kukaan ei tykkää määräilijöistä. Suun auki saaminen: kukaan ei jaksa sellaista jonka ajatuksia pitää arvailla.

Ei lasten maailman tarvi olla mitään face book -elämää. Jos on muutama hyvä kaveri, niin eiköhän se riitä.

Mä on tullut tähän tulokseen. Tämä koskee etenkin pieniä kyläkouluja.



Ne lapset joiden vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään ja jotka kuuluu piireihin, eivät jää ulkopuolelle ja tule kiusatuiksi.



Nää sosiaaliset taidot ym. on ihan hevonkukkuvastauksia.

Up

Mun tyttö on kiltti,rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Jo tarhassa tuli viestiä hoitajilta tytön hyvästä käytöksestä ja sosiaalisuudesta. Eskarista hoitajat sanoivat edelleen että suosittu tyttö,etenkin poikien keskuudessa;)...pari hyvää kaveria on myös tytöissä. Tyttö on kyllä aika nätti myös myös muitten mielestä mutta saattaa väliin olla aika ujokin,jännittää kovasti monia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Suosio:

- Taidot. Esim. hyvä mielikuvitus, keksii leikkejä, osaa piirtää hauskoja asioita, kertoa hauskoja juttuja, ylläpitää hyvää tunnelmaa

- Avoimuus. Ottaa kontaktia, tuo ajatuksensa esiin muita loukkaamatta, osaa ajatella monipuolisesti

Epäsuosio:

- Pyrkii määräilemään muita, ottaa johtajan aseman ilman uskottavia valmiuksia (tyypillistä sisaruksettomille lapsille)

- Arkuus ja hitaus

- Kehnot motoriset taidot

Ei voisi vääremmin mennä: sisaruksettomille ei ole tyypiööistä otta johtajan asemaa, eivätkä sisaruksettomat omaa epäuskottavia valmiuksia sosiaalisesti. Kyllä kyse on lapsikohtaisista persoonista. Ennemmin määräilemään pyrkivä ja siinä taidoton voi usein olla esikoinen. Sisaruksettomat ovat yllättävän taitavia sosiaalisesti luovimaan tilanteiden mukaan. Johtuuko sitten siitä, että joutuvat opettelemaan muiden ihmisten kanssa toimimista enemmän, kuin sisarellist, jotka jämähtävät sisaren kanssa riitelemään ja siitä tulee toimintamalli?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 09:40"]

Manipuloivan ihmisen ystävyyssuhteet eivät ole kestävällä pohjalla. Kun koulu loppuu ja kukin suuntaa omille teilleen, ei manipuloivaa ihmistä erityisemmin kaivata. Yhteydenpito jää helposti.

Totta mutta eihän tässä ollutkaan kyse ystävyydestä vaan suosiosta. Ne ovat kaksi pitkälti eri asiaa koulumaailmassa.

Kun on kasvattanut lapsensa oikein, ei ole huolta suosiosta, se tulee itsestään. Kun on kasvattanut terveeseen itsetuntoon. Epäsuosituilla on joku vika, katsokoon peiliin ja olkoon itse toisenlaisia niin ei tarvitse valittaa. Täydellisellä kasvatuksella tulee täydellisiä lapsia ja nuoria jotka pärjää.

Toisin sanoen: Olet kiusaajan vanhempi ja ylpeä siitä?