G: Törtöimmät kommentit raskautta yrittävälle, raskaana olevalle tai juuri synnyttäneelle?

Mistäs ihmeestä ihmisten, jotka eivät itse ole olleet raskaana, pitäisi tietää missä aikataulussa raskausmaha häviää? :o

Kun kuitenkin useimmat olettavat, että siitä mahasta suurimman osan muodostavat lapsi, istukka ja lapsivesi, ja nämähän ovat synnytyksen jälkeen poistuneet. Maallikko voisi siis olettaa, että maha olisi merkittävästi pienempi jo heti synnytyksen jälkeen. Jos näin ei ole, niin onhan se hämmentävää.

että pitää mölyt mahassansa tuossa tilanteessa? Se on kuitenkin toisen ulkonäön arvostelemista jos menee laukomaan tuossa tilanteessa jotain läskimakkaroista. En minäkään hiuksensa menettäneelle syöpäpotilaalle mene sanomaan, että miksi sulla ei ole hiuksia päässä, ja onpa ruma kallon muoto. Tämän tajuaa jättää tekemättä vaikka ei itse ole syöpää sairastanutkaan. Mun mielestä ihan peruskäytöstapoihin kuuluu olla toisten ulkonäköä arvostelematta toiselle päin naamaa.

äitini tuli katsomaan ensimmäistä lastenlastaan samana päivänä klo 17, hän taputti mahaani ja tokaisi:"eikos tämän pitäisi hävitä synnytyksessä".



Vi***taa vieläkin.

Meillä anoppi on sitä mieltä, että ainoa oikea vauva on tyttövauva. Esikoisesta malttoi pitää suunsa kiinni, koska kerroin heti alkuun, että mulla on poikafiilis (ja poikahan sieltä tulikin), mutta kun aloin odottaa toista, sanoi heti alkuun, että tyttöhän sieltä on tultava, koska tytöt on niin ihania. Mies sitten kysyi, että eikö meidän poika ole muka ihana, niin oli vain hiljaa... Kun kuuli ultran jälkeen, että toinen poika tulossa, ei ensin uskonut ja kun näytin kuvan, huokaisi ja sanoi, että olisi niin suonut meille sen tytön... Olin muuten todella vihainen! Sanoinkin jotain tosi typerää siitä, miten en edes tyttöä huolisi, jolloin anoppi sähisi, että hiljaa tai Jumala ottaa vauvan pois. Ei tuolla tavalla saa arvostella sukupuolta. :O



Miehen sisko jakaa anopin käsityksen, koska hänellä on kaksi tyttöä. Hän sanoi jo silloin, kun odotin esikoista ja kerroin, että minulla on ihan poikafiilis, että ottaa mieluummin vaikka kasan tyttöjä kuin vain kaksi poikaa, kun pojat on niin riiviöitä. Jäi mieleen, ja varsinkin toisen pojan odotusaikana mietin tätä usein. Miksi pitää pahoittaa toisen mieli tahallaan?



Mahaa on mullakin kommentoitu. Esikoisen aikana maha oli aika pieni. Rv 23 se pullahti esiin mutta moni ei silti tajunnut, että olen raskaana ja sf-mitta oli hetken normikäyrän yläpuolella mutta rv 30 jälkeen vähän normikäyrän alapuolella. Silti miehen sisko jankutti, miten hänellä oli paljon pienempi maha. Juu, näitä mahojahan tässä raskaana ollessa pitääkin vertailla... Kuopuksen odotusaikana sain sitten kuulla ihan aiheestakin isosta mahastani. Kommentoin yleensä ihan hyväntuulisesti, koska osaan ottaa asioita huumorilla, mutta pari kertaa oli pakko sanoa vähän tiukemmin anopille, kun ehdotteli noita kaksosia aina vieraiden kuullen. En tajua, miksi juuri anoppien pitää kommentoida miniänsä mahan kokoa, tyytyisi vain kommentoimaan sen oman tyttärensä (jolla siis omasta mielestään on aina ollut niin äärimmäisen pieni ja suloinen maha ja jota aina muistetaan mainita, oli kuka hyvänsä raskaana).

Taisi olla vuosi sitten jouluna kun kerroimme minun vanhemmilleni, että suunnitelmissa on tehdä vauva lähiaikoina. Ollaan oltu naimisissa nyt reilu kolme vuotta, vauva syntyy ihan kohta. Vanhempieni reaktiot olivat todella nihkeät tyyliin "aijaa, onko teillä nyt varmasti raha-asiat kunnossa ja onko hyvä aika..." Samanlainen vastaanotto oli kyllä sillonkin kun kerrottiin naimisiinmenosta. Eivät kai koskaan ole erityisemmin tykänneet miehestäni, sitä ei sanota suoraan mutta näin sen kyllä tuntee nahoissaan. Ovat he sitten raskauden edetessä olleet ihan onnellisia ja innostuneitakin. Vähän aikaa sitten pikkujouluissa eräs puolituntematon työkaveri kommentoi raskauttani ja vatsaani: "Ei MUN vaimolla vaan koskaan ollu noin isoa mahaa, toihan on ihan älytön! Mitä sulla on, ai kolme viikkoa laskettuun aikaan? No multa kysy naapuri viikkoa ennen laskettua aikaa et onko toi sun vaimo raskaana kun ei ollu ihan varma. Sit meidän vauva paino 2,5kg syntyessään." Melkein teki mieli todeta et itse oon kuullu et on ihan suositeltavaa syödä ruokaa raskausaikana niin saa vauvakin ravintoa, mut enpä sit sanonut mitään. Joskus ihan alkuraskaudesta joku mieheni tuttu kysyi vatsaani vilkaistuaan ja raskausviikot kuultuaan, onko kaksoset tulossa. Itse en ehtinyt mitään sanoa kun mieheni jo tokaisi "sanotsä mun vaimoa lihavaksi vai?" Tyyppi oli ihan nolona ja mua nauratti... :D Itse taas möläytin kerran töissä asiakkaalle... Hän näytti ihan siltä että on ehkä puolivälissä raskautta, kysäisin onko jäämässä lähiakoina äitiyslomalle ja hän vastasikin että on juuri synnyttänyt. Silloin hävetti tosi paljon, ei tuo nainen varmaan loukkaantunut mutta kuitenkin...

Olethan sinä itsekin loukkaantunut samanlaisista kommenteista.

Synnytyksen jälkeen äideillä on käynnissä sellainen hormonimyrsky, että loukkaantuu ihan pienistäkin. Just mahakommentit on monesti vitsillä heitettyjä ja niistä sit vedetään herne nokkaan ja muistetaan vielä vuosikausia jälkeen päin.



Ja tiedän kyllä mistä puhun. Itse itkin silmät päästäni kun vastasyntyneen lääkärintarkastuksessa lääkäri kommentoi vauvan silmien olevan vähän vinot. Ja siis ihan terve vauva oli. Naurattaa jälkeenpäin.



Ne on ne hormonit :)

äitini sanoi laitoksella huvittuneena "onks sulla tuolla vielä toinenkin" ja osoitti vatsaani. Sanoin, että tämä nyt on ihan normaali vielä tässä vaiheessa,mihin hän "ei minulla ainakaan ollut". Silloin se itseasiassa nauratti, mutta jälkeenpäin olen siitä hänelle sanonut useasti. Ihan törkeä kommentti!

äitini sanoi laitoksella huvittuneena "onks sulla tuolla vielä toinenkin" ja osoitti vatsaani. Sanoin, että tämä nyt on ihan normaali vielä tässä vaiheessa,mihin hän "ei minulla ainakaan ollut". Silloin se itseasiassa nauratti, mutta jälkeenpäin olen siitä hänelle sanonut useasti. Ihan törkeä kommentti!

Mä vielä hormonihuuruissa loukkaannuin samantien ja kivahdin sille jotain.

Mistäs ihmeestä ihmisten, jotka eivät itse ole olleet raskaana, pitäisi tietää missä aikataulussa raskausmaha häviää? :o Kun kuitenkin useimmat olettavat, että siitä mahasta suurimman osan muodostavat lapsi, istukka ja lapsivesi, ja nämähän ovat synnytyksen jälkeen poistuneet. Maallikko voisi siis olettaa, että maha olisi merkittävästi pienempi jo heti synnytyksen jälkeen. Jos näin ei ole, niin onhan se hämmentävää.

ihmiset tiedä "aikataulua" mutta kun jotkut vissiin kuvittelevat synnytysten olevan kauniit&rohkeet tyyliin joku 3 kk kokonen lapsi tulee puhtoisena ja puettuna plups vaan yhdellä vienolla ähkäisyllä... Ja äiti on kumia kun heti synnärillä on maha bikinikunnossa. Totuus on kaukana saippusarjoista!

kuten isästä ei epäilystäkään, sanoin itsekin näin nähtyäni esikoiseni, mietin vain kuka onkaan äiti...



Mutta tyhmää on kysyä milloin teette toisen, koska eihän sitä välttämättä edes olla tekemässä kun ensimmäisen vauva-ajasta yrittää selvitä.

että raskausmahaa ihmetellään, jos mahaa mennään taputtamaan, että milloinkas teille syntyy vaikkei siellä mahassa ole vauvan vauvaa.

Mistäs ihmeestä ihmisten, jotka eivät itse ole olleet raskaana, pitäisi tietää missä aikataulussa raskausmaha häviää? :o Kun kuitenkin useimmat olettavat, että siitä mahasta suurimman osan muodostavat lapsi, istukka ja lapsivesi, ja nämähän ovat synnytyksen jälkeen poistuneet. Maallikko voisi siis olettaa, että maha olisi merkittävästi pienempi jo heti synnytyksen jälkeen. Jos näin ei ole, niin onhan se hämmentävää.

Oma äitini on esim. ollut raskaana koska on minut saanut vai haikarakohan mut on tuonu??

äitini sanoi laitoksella huvittuneena "onks sulla tuolla vielä toinenkin" ja osoitti vatsaani. Sanoin, että tämä nyt on ihan normaali vielä tässä vaiheessa,mihin hän "ei minulla ainakaan ollut". Silloin se itseasiassa nauratti, mutta jälkeenpäin olen siitä hänelle sanonut useasti. Ihan törkeä kommentti!

Myös sanoi meitinkin äitee.... Kyllä otti lujille ja v****s käyrä oli 100%

kun olin varmaan neljännellä kuulla raskaana että

"en ole ikinä tätä kysynyt ja siksi haluan tämän vielä kysyä; onhan se lapsi varmasti mun?"

en ikinä ollut antanut aihetta epäillä etteikö lapsi olisi hänen ja kertonut tyyliin asiasta sinusta tulee isä...

voiko joku olla näin tampio...loukkaannuin syvästi...

onko kukaan kokenut vastaavaa

kun positiivinen testitulos varmistui, että "No mun se ei ainakaan ole!"

Hämmennyksissään ilmeisesti tarkoitti, että miten se nyt näin äkkiä ja vähästä (ei oltu paljoa pystytty siinä kuussa mitään tekemään) tärppäsi, mutta kyllä oli ikävästi sanottu. Myöhemmin on kieltänyt edes sanoneensa noin, mutta kyllä minä sen muistan...

2 päivää synnytyksestä oli kulunut.. ja tuttava katsoi mahaani aivan järkyttyneenä ja sanoi että ompa sulla aivan kauhea maha vielä!! Siis "vielä"? 2 päivää oli vasta kulunut. Voi herranjumala mua otti pannuun... nyt olen hyvässä kuosissa.

esikoistytöstä sanomalla "onneks olkoon, poika tulkoon". Sain myös kortin, jossa luki "onnea, seuraava on sitten poika".



Joo kiitos. Tyttöä nimenomaan toivoin, ja toivoin seuraavaksikin (sainkin). Vieläkin ottaa päähän. Nykyään sanon aina kun lasteni sukupuolta kommentoidaan, että voisin tehdä kolmannenkin kunhan tietäisin varmasti saavani tytön, mutta en viitsi ottaa sitä riskiä että tulisi poika.



(Oikeasti poikakin tietysti kelpaisi, ottaa vaan niin päähän!)

Naureskelin kuukausi synnytyksen jälkeen, että on tuo vatsanahka vielä vähän löysä, niin anoppi kommentoi vakavalla naamalla, että "minä kyllä jumppasin mahan pois".... argh. Hieman empaattisempaa olisi ollut sanoa esim, että "kyllä se siitä lähtee" tai jotain.



Samoin anoppi tivasi toisen raskauden aikana tuhat kertaa, että "nooo paljonko on tullut kiloja?". En ikinä kertonut, vaan kiersin asian aina jotenkin, esim: "en tiijä ku puntarista on patterit loppu" tms. Asia ei hänelle mielestäni kuulu mitenkään. Silti jatkoi kyselyä, vaikka en koskaan kertonut ja varmasti tajusi jollain kerralla jo, etten vaan halua kertoa.

Onpa kauheita läheisiä ihmisiä! Mulle on yleensä heti synnytyksen jälkeen sanottu että ethän sä oo raskaana ollutkaan ku mahaa oo yhtään. Oon palautunut yleensä parissa päivässä ja heti laitoksella vetäny vanhat vaatteet päälle.

Mutta sairaalassa kätilöt oli aika kauheita. :(



Miehelle sanottiin tunti ennen kuin lapsi ulkona, että lähde kotiin ei tuo sun vaimos synnytys oo ees käynnissä (supistukset oli tulleet kolme tuntia tasan 5 min välein ja olin tosi kipeä). Siis aivan käsittämätöntä. Ja sitten se että jouduin kaikki kivut kärsimään osastolla. Kätilöt kävi sanomassa että "Ole hiljaa" ku uikutin kipua joka oikeasti johtui siitä ku parissa tunnissa paikat aukes 2,5 cm 10 cm:iin. Joten se sattui. Eivät antraneet mitään kivunlievitystä.

Onhan näitä. Mutta en kyllä läheisten kommentteja osaa ottaa itteeni koska kyllähän tuollaienn normaali "piikittely" on ihan harmitonta. :)

Onko teidän tuttavapiireissä muutenkin tapana kommentoida toisten ulkonäköä miten sattuu vai onko se vaan raskaus joka tekee sen, että ihmiset luulevat että voivat sanoa mitä mieleen pälkähtää?



Itse nimittäin olen saanut aika tiukan kasvatuksen, että kenenkään ulkonäköä ei pidä kommentoida ainakaan negatiivisesti. Jotenkin mun sukulaiset ja ystävät ovat kaikki sellaisia. Senpä takia olen yllättynyt miten paljon näitä sen tyyppisiä kommentteja täällä on.



Esikoisen syntymän jälkeen yksi puolituttu tuumasi minunkin mahastani viikko synnytyksen jälkeen, että miten se on noin iso vielä. Loukkaannuin kyllä.



Ja jonkun verran on kommentointia tästä mahan koosta. Toista siis odotan. Joidenkin mielestä se on niiiiiin iso vaikka sf-mitassa mennään ihan keskitasoa. Sama oli esikoisen kanssa. En nyt varsinaisesti loukkaannu näistä "oletko varma että siellä on vain yksi kun sinulla on noin valtava maha" -kysymyksistä. Tekisi mieli lähinnä sanoa, että yleensä raskaana ollessa maha kasvaa, urpo :)

Jos joku puolituttu kommentoisi minun mahaani synnytyksen jälkeen, luultavasti sanoisin jotain tyyliin: Minä olen sentään synnyttänyt juuri, sinä taas näytät olevan muuten vain lihava, tai läskeistä pääsee onneksi eroon, mutta sinä et saa lisää viisautta.



Ehkä jollekin isomummulle jättäisin sanomatta kohteliaisuudesta vanhusta kohtaan, mutta lähisukulaisille sanoisin varmasti takaisin.



Pitääkin alkaa heti miettiä tiukkoja vastakommentteja ettei jää sanattomaksi hämmentävässä tilanteessa.

2 poikaa ennestään. Joten voitte kuvitella että jokainen joka minut tuntee on jo tokaissut "eiköhän se tyttö sieltä nyt tule". Tai muuta vastaavaa. Tuollaiset kommentit alkoi jo toista odottaessani. Kaikille olen sanonut että kunhan vain sieltä vauva minulle tulee, sukupuolella ei ole väliä. Silti se vain jatkuu, jotkut jatkavat aina samaa mantraa kun näemme. Mä kohta eristäydyn ihmisistä kokonaan.

kun on 3 poikaa ja viimeinen tyttö! Aloin sanomaan että meillä on kuule tavoitteena 7 veljestä... Yks mummelikin (täysin tuntematon) isoon ääneen totes: VOI KAUHEETA! kun ensin kysyi onko nuo kaikki pojat mun. Kun 3. poika syntyi , suurin osa sukulaisista/tuttavista ei edes enää onnitellut. No eivät saaneet ristiäisiin kutsua.

Isäni myös totesi n. 1 kk synnytyksen jälkeen : ootpa lihonnu... Pidin hänelle saarnan kuinka naisen elimistöllä menee vuosi toipua synnytyksestä ja en ole kumia.