G: Törtöimmät kommentit raskautta yrittävälle, raskaana olevalle tai juuri synnyttäneelle?

ja hiukan myös harmitti, kun työkaveri kysyi 2kk synnytykseni jälkeen, että "mitä kuuluu? paksusti voidaan?". Mulla oli ollut ihan hervottoman kokoinen maha loppuraskaudesta ja nyt 2kk synnytyksestä oli pikkuisen pulleutta mahan kohdalla (oli ihan omat vaatteet päällä tuolloin)eli ei olisi pitänyt olla mitään epäselvää siitä, että olen jo synnyttänyt... Mä vastasin, että "joo, hyvää kuuluu eikä voida ollenkaan niin paksusti kuin pari kuukautta sitten..."

Kätilö otti rintani käteensä ja totes: "Ei tämmösillä saa mitään imetettyä, turha ees opastaa!" ja lähti ulos huoneesta. En mitään opastusta olisi tarvinnutkaan sillä vauva oli toiseni ja esikoista olin imettänyt melkein vuoden. Niillä samaisilla rinnoilla, joita kätilö haukkui. Miten ammatti-ihminen ei osaa olla hiljaa!?

Minulle sanoi, että kyllä kait noilla jotenkin saa imetettyä, ja lähti pois.

Huonekaveria kyllä opasti oikein kädestä pitäen ja ystävällisesti.

lähinnä se ärsyttää, että ei olla mitenkään muuten kiinnostuneita äidin voinnista, vaan ainoa asia mikä kiinnostaa on äidin painonnousu. Sitten tällä painonnousulla mässäillään muiden sukulaisten kesken. Kun ei ole mitään muuta elämää.



Kyllähän ne hormoonit sekoittaa pään, mutta en nyt muutenkaan menis keltään (edes siskoltani) kysymään, paljonko on elopaino. Ihmiset vain ovat erilaisia ja monenlaisia kulttuureja on myös Suomen sisällä. Ja olen siis ihan normaalipainoinen eikä paino noussut mitenkään älyttömästi raskausaikana.

ei itselleni ole sattunut pahempaa, mutta tntemton mies alkoi bussipysäkillä kysellä, koska on laskettuaika ja sen kuultuaan kauhisteli, miten omalla vaimolla on ihan valtavasti suurempi maha ja painokin noussut, kun on vuodepotilaana.



Tuli paha mieli vaimon puolesta ja opastin herraa, ettei mahan kokoon voi itse vaikuttaa ja kyllä se pois lähtee synnytyksen jälkeen.



Toivon todella, ettei oma mieheni puhu asioistani tuntemattomille.

kai se riippuu ihan sanojastakin, miten ne ottaa.. nimittäin ekan syntymän jälkeen mieheni totesi, kun nousin sängyltä mennäkseni suihkuun, että oli se sun sisko oikeassa, ku sano, että kyllä iso maha on tyhjänä ruma. Nauratti vaan. olihan se oikeasti aika järkyttävä.. :) Totesin vaan, että ollaan erilaisia, ku mulla on jääny aina vähän sellanen löysä reppu ja siskolla taas palautu tosi nopeasti. Ei enää parin päivän jälkeen olis uskonu, että se on just synnyttäny..



mutta oli se jotenki itellekin yllätys, miltä se "tyhjä" maha näyttää, että ei liene kumma, jos se on miehellekin sopeutumisen paikka. Harva ensimmäistä kertaa synnytyksessä mukana ollut, on nähnyt naisen mahan heti synnytyksen jälkeen.



Mutta sitä oon miettiny monesti, että miksi raskausmahan kommentointi on "sallittua" ja muutoinkin sukupuolielämän, jos sen seuraukset näkyy.. kysellään ehkäisyistä ja muista ja siis ihan puolitutukin. Oon miettiny monesti, että mitähän nuo sanois, jos minä alkaisin samalla lailla udella niiden yksityiselämää.. Kun aletaan kommentoida tyyliin, et oo kuuullu ehkäisystä tms. ihan kuin joku ei vois saada toivottuja lapsia.



Kerran joku työkaveri taas kommentoi raskautta, minä siihen letkautin vaan, että näkeepä kaikki, etten pihtaa.. ei tullu isostikaan kommentteja vastaan. Toisen kerran oli lähdössä kotiin ja vaihdolle tullu työkaveri kommentoi jotain suuntaan: miehen kanssa välit kunnossa, että vielä annat sille, ku kotiin tekee mieli.. tokasin vaan, että itelleen kissa kiusaa tekee, jos omaa häntäänsä puree.



Yks valisti, ku tuli puhetta raskautumisesta jne, että sehän on vaan matematiikkaa.. minä siihen, että vissiin tuo keskenmenokin sitten oli vaan matematiikkaa.. pyysi kyllä sitten anteeksi tökeryyttään.

Suurimmassa osassa kommentteja en näe mitään pahaa tai loukkaantumisen arvoista (esim. painosta kysely). Kun näitä esimerkkejä täällä kuitenkin kirjoittelee lapsen jo (aikoja sitten) synnyttäneet äidit.

Jos isäni kysyy painostani, vastaustani - oli se sitten mikä hyvänsä - seuraa saarna. Ja sitä ei saa loppumaan millään, hän vaikka juoksee perässä ja jatkaa niin kauan kuin hänellä mielestään on hyviä neuvoja. Ja hänestä on myös asiallista vääntää inhon ilme kasvoilleen ja todeta painokkaasti "kylläpäs sä oot laiha".

Toisekseen en muutenkaan pidä kohteliaana puhua toisen painosta tai ulkonäöstä, ellei sitten vilpittömästi ihaile jotakin piirrettä. Eikös aina opeteta, ettei naisen ikää ja etenkään painoa saa kysyä, niin miksi se sitten yhtäkkiä olisikin ihan ok?

Kyllä mä ainakin kysyn siskoni painoa ja päinvastoin. Samoin kavereiden kanssa se on ihan normaali puheenaihe. Ehkä jossain pohjoisessa sitten ollaan niin varpaillaan, ettei mistään uskalleta puhua.

sanoi kun olin raskaana:



Puhelimessa toiselle kun raskauteni ei vielä näkynyt:

- sillä Mikolla (miehelläni) on niin hitaat siemenet



Kun odotin toista lastamme:

- sinulla on myös pömppömaha (Tanssii tähtien kanssa- ohjelman kohun aikaan)



Kun paljastin odottavani toisellakin kerralla poikaa:

- Olisitko halunnut tytön?



On oikeasti mukava ja mahtava työnantaja, mutta puhuu vähän mitä mieleen juolahtaa :)

töksäytti heti ensimmäisenä kun pääsin kotiin synnytyssairaalasta ja laski vauvan sohvalle siksi aikaa että sain oman takkini pois "sehän on pääalaspäin" vittu että vitutti..eikä edes ollut..

töksäytti heti ensimmäisenä kun pääsin kotiin synnytyssairaalasta ja laski vauvan sohvalle siksi aikaa että sain oman takkini pois "sehän on pääalaspäin" vittu että vitutti..eikä edes ollut..

(edellyttäen ettet synnyttänyt perätilassa). :-D

Onpa sulla kauheen pilkullinen selkä, voi kauheeta, puhui kovaan ääneen joku leikkaussalin hoitsu, kun desinfioi selkääni ennen puudutuksen laittoa. Joo, kuulun moniluomiseen sukuun ja olisin mielelläni ilman niitä "pilkkuja", jos se olisi mahdollista. Olen aina hävennyt luomiani, enkä tosiaan tarvitse ketään huomauttelemaan tai kauhistelemaan niitä hetkellä, jolloin päällimmäisenä on huoli vauvan hyvinvoinnista, enkä kyllä muutenkaan. Miksi muuten edes ammattilaiset eivät tajua olla hiljaa potilaiden/asiakkaiden ulkonäöstä??

Varmaan sama hoitsu otti multa papakoetta ja kommentoi todella oudosti pigmenttihäiriöitäni (olen todella läikikäs). Kertoi vielä "hauskan" tarinan kuinka ennen muinoin sanottiin, että jos lapsella on tällainen iho niin äiti on tehnyt jotain kamalaa. Jos en olisi ollut siinä haarat levällään, olisin ehkä vetänyt turpaan sitä ääliötä. Koin nimittäin, että minun läiskieni lisäksi hän loukkasi äitiäni. Että Hoitsu Moukka von Käytöstaidoton, jos luet tämän niin häpeä.

Olen aina hämmästellyt, että miksi jotkut olettavat oikeudekseen päästää suustaan kaiken, jonka ympärillään havaitsevat. Eivät edes kadu, kun asian ottaa puheeksi, vaan kääntävät sen vastapuolen herkkänahkaisuudeksi. Pienille lapsillekin jo tulee opettaa, ettei toisten ulkonäköä kommentoida, jos ei ole hyvää sanottavaa. Okei, olen joutunut tämän opettamaan myös omalle äidilleni, joka laukoo mitä tahansa ja loukkaa toisia tahallaan.

29

-27 oon sitten, kun vauva syntyy.

-Niin, no onhan se varmaan ihan hyvä tehdä lapsia nuorena."



Mitä ihmettä? Mutta olenhan kyllä av:lta oppinut, että alle 30 v. on teiniäiti ;)

2 poikaa ennestään. Joten voitte kuvitella että jokainen joka minut tuntee on jo tokaissut "eiköhän se tyttö sieltä nyt tule". Tai muuta vastaavaa.

Tuollaiset kommentit alkoi jo toista odottaessani. Kaikille olen sanonut että kunhan vain sieltä vauva minulle tulee, sukupuolella ei ole väliä.



Silti se vain jatkuu, jotkut jatkavat aina samaa mantraa kun näemme. Mä kohta eristäydyn ihmisistä kokonaan.

"tyttöäkö yritätte?" kolmen pojan jälkeen. Totesin vaan kuivasti, että ei oo erityisesti yritetty. Joskaan ei yritetty ehkäistäkään..



Työkaverilla oli vissiin joku henk.koht. trauma, kun muisti joka kerran mut nähdessään kommentoida jotain "vyörymisestä", vaikkei mulle mitenkään tolkuttomasti painoa tullukaan, vain valtava maha.



Suloinen oli puolestaan se työkaveri, joka arveli mun jäävän ihan pian äitiyslomalle, sillon oli vielä ainakin 2kk töitä ennen äitiyslomaa. Häkeltyi ihan tosissaan, kun sanoin, että reilun parin kk päästä vasta. Jatkoin sitten, että juu, on mulla iso maha.. ja tottahan se olikin. Mun maha oli ISO.



Yks asiakas nokkelana sanoi, kun tiesi mun odottavan kolmatta, että vaikka Raamatussa sanotaankin, että lisääntykää ja täyttäkää maa, ni ei se pelkästään teidän tehtävä ole. Silloin sanoin, että "kuule, meidän parisuhde ja siihen liittyvät asiat on meille tärkeä asia, ei vitsi. Ja me tehdään niin ku meistä on hyvä. Toivon, ettet puutu meidän lisääntymiseen millään tavalla." No, mies selitteli jotain vitsistä, mutta älysi pyytää anteeksikin. :)

odotettiin kolmatta lasta kahden pojan jälkeen.



ihan kaikki hehkutti miten ihanaa olisi jos se olisi tyttö. ja vaikka kuinka yritin sanoa ettei ole mitään väliä niin aina vaan jankattiin tyyliin että : Mieti nyt itekki miten ihanaa olisi letittää niitä tytön hiuksia!!! Aivan niinku se sukupuoli olisi ollu mun halusmisista kiinni :)

kohdella juuri synnyttänyttä. Ensimmäisen kerran, kun tuli laitokselle katsomaan vauvaa, sain kuulla kaiken tämän:



"ei oo isästä epäilystä", kun vauva oli kuulemma aivan samannäköinen, kun isänsä pienenä

"kukas se isä on", kun vauvalla on meidän veriryhmistä poikkeava veriryhmä (meillä molemmilla A, vauvalla O)

"odotas sitten, kun se saa hampaita, niin sitten se onkin kiva homma tuo imettäminen", kun yritin siinä epätoivoisesti harjoitella imetämistä, kun olin ensin yrittänyt vihjailla vauvan ruoka-ajasta, jotta tajuaisi lähteä, ennen kuin minun on pakko kaivaa siinä julkisesti tissi esiin

PAHIN: "Kiva, kun teillä on tää yksiö täällä, niin voitte ruveta samantien seuraavaa tekemään" Siis laitoksella vielä! (Olimme perhehuoneessa)

että ihmiset kuvittelee että raskaana olevalle voi sanoa ihan mitä tahansa, niin ulkonäöstä kuin kaikesta muustakin.

opiskelen ammattikorkeassa ja luokallamme on muutamia 19-20-v. tyttöjä, itse olen viitisen vuotta vanhempi.



Kun raskauteni tuli esiin alkoi puhe yleisesti vauvoista, raskausajasta ym. Sitten nämä nuorimmat tytöt alkoivat puhua: "Siis hyi hitto. Mä en kyllä ainakaan haluis, että mun kroppa menee pilalle! Mieti nyt sellasia riipputissejä ja römpsäkin ihan pilalla! Kiva Matinkin (erään poikaystävä) olis jyystää sellasta ryttystä saavin kokosta reikää. Siis hyi hitto!".



Todella hienoa kuunneltavaa...

pakko muuten lisätä, että aika huvittaava sinänsä se, että yksi noista tytöistä on reilusti ylipainoinen. Joten ei kovin timmi ole nytkään..

opiskelen ammattikorkeassa ja luokallamme on muutamia 19-20-v. tyttöjä, itse olen viitisen vuotta vanhempi.

Kun raskauteni tuli esiin alkoi puhe yleisesti vauvoista, raskausajasta ym. Sitten nämä nuorimmat tytöt alkoivat puhua: "Siis hyi hitto. Mä en kyllä ainakaan haluis, että mun kroppa menee pilalle! Mieti nyt sellasia riipputissejä ja römpsäkin ihan pilalla! Kiva Matinkin (erään poikaystävä) olis jyystää sellasta ryttystä saavin kokosta reikää. Siis hyi hitto!".

Todella hienoa kuunneltavaa...

Eniten mieleen ovat jääneet juuri ulkonäkökommentit, minun tapauksessani alipainon ja esikoisesta pienen mahan kauhistelut. "Kauheaa, sähän oot vain laihtunut, käsivarret on ihan tikut", "Näytät ihan joltakin biafralaiselta tuon mahan ja noiden tikkusäärien kanssa", "16 viikkoa?? Siis kyllä sun täytyy tarkoittaa vain 6?? Ei tuollaisessa mahassa mitään vauvaa voi olla". Huom, viimeisen kommentin sanoja oli itsekin raskaana.



Sitten on tätä muuta osastoa, kuten "oliko tää ihan tarkoitus?" (äitini kun kerroin toisesta raskaudesta), "toivottavasti nyt tulisi se poika niin miehesi olisi tyytyväinen. Joo joo kyllä ne miehet kuule aina sitä poikaa toivoo, kyllä se vaan on niille mieleisempi." (naapuri kolmannesta raskaudesta, meillä kaksi tyttöä ennestään ja molemmat toivoimme jälleen ihan vain lasta).