Miksi joku haluaa ison ikäeron lapsille?

Mutta niinkun joku jo sanoikin lapset ei tule tilaamalla. Mulla oli kohdunulkoisia raskauksia pari ja sit ei vaan tärpännyt. Siitä johtuen iso ikäero. Nytpä sais tulla viel yks lyhyemmällä ikäerolla...

Meidän lapsilla on 4 vuotta ikäeroa kun ei kakkonen tullut aikaisemmin!

Tultiin kunnolla toimeen vasta sitten kun muutettiin pois kotoa. Ihan pikkulapsileikkejä en muista, mutta kouluiässä (viimeistään) tiet erkanivat ja molemmilla oli omat kaverit. Ei kerta kaikkiaan tultu toimeen ja murrosikä oli ihan pelkkää helvettiä kaikille. Nyt ollaan yli 30-vuotiaita ja vasta kymmenisen vuotta ollaan oltu normaaleissa puheväleissä ja hyviä ystäviä.

Kun nyt kerran halusit tiettä, niin mulla on lapset isolla ikäerolla just sen takia että ne eivät mene siinä samassa. Meidän lapset ovat yksilöitä joilla on lupa kehittyä ihan yksilöllisesti eikä tartte elää toisen varjossa.



Luuletko ihan oikeasti että vanhemmasta lapsesta on kivaa kun hänen pitää pakosta jakaa sekä vanhempiensa huomion, ajan että jopa lelut jonkun nuoremman lapsen kanssa??



Oletko sinä ap kans niitä äitejä jotka sitten valittavat kun on niin vaikeata, niin vaikeata kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla eikä ole ehtinyt toipua edellisestä synnytyksestä eikä yövalvomisista? etkä pysty olemaan tasapuolinen molemmille lapsille??

sopiva, mutta juuri sen laajan uuden ruotsalaistutkimuksen mukaan lapsen kehityksen kannalta lyhyet pienet alle 6 vuoden ikäerot ovatkin haitallisia lapsen kehitykselle. Eli näillä lapsilla on enemmän traumoja ja persoonallisuuden vääristymiä kuin ainoilla tai suuremmalla ikäerolla olevilla lapsilla.



Toinen on tietenkin, että lapsia ei voi tilata miten itse tykkää. Ja jos samaa vaippa ja leikkivaihetta ajattelee, niin optimi ikäero olisi 11 kk ja siinä teillä on mennyt reilusti yli. 2 vuoden ikäero on merkittävä lapsilla, eikä ne muuta kuin vaihtoehtojen puutteessa leiki keskenään. Olisin myös huolestunut jos lapsellani ei olisi muita leikkikavereita kuin eri ikäinen sisarus.

kun ikäeroa on 8 vuotta. En aluksi edes halunnut toista lasta,mutta sitten ajatus vaan kypsyi. Ihanaa on, että esikoinen sai minut kokonaan ja vietti ihanan taaperoiän. Kun koulu sitten alkoi, olin siellä vastaanottamassa vauvan kanssa, josta tuli nopeasti kovin rakas esikoiselle. Ja sama toisinpäin; kuopus suorastaan palvoo veljeään.

Kyllä he jakavat maailmaansa ja uskomatonta kyllä; heillä ON seuraa toisistaan, he hassuttelevat ja juoksevat ympäriinsä ja hellivät toisiaan. Maailma on mallillaan :)

Meillä pojat 7v. ja 9v. Olisi aivan kauheaa, jos nyt toinen olisi vaikka 3 vuotta. Tuntuisi etten jaksaisi kyllä millään.

Ihanaa kun leikkivät ja ulkoilevat yhdessä ja aina ei niitä omiakaan kavereita ole tarjolla.

Suuri ikäero tarkoittaa sitä, että nuorena pitää saada esikoinen.

Meillä kolme lasta 2,5 vuoden sisällä eli voisin todeta alkuperäiselle, että teidän lapsillanne on iso ikäero meidän lapsiimme verrattuna. Mutta kuten moni on jo todennut, elämässä ei aina mene kaikki kuten suunniteltiin, joten ollaan kiitollisia siitä, että meille yleensä on lapsia suotu. Kaikki eivät saa edes sitä yhtä.

Meillä pojat 7v. ja 9v. Olisi aivan kauheaa, jos nyt toinen olisi vaikka 3 vuotta. Tuntuisi etten jaksaisi kyllä millään.

mutta jos meille tulisi kolmas lapsi niin sen haluaisin mieluiten vasta sitten kun isommat ovat jo koulussa. Silloin olisi jo vierähtänyt sen verran aikaa vauva-ajasta ja uhmaiästä, että tuntuu kuin silloin varmaan osaisin taas arvostaa vauva-arkea ihan täysillä.



Tosin pelkään että varmaan hemmottelisin sen viimeisen aivan piloille...

Suuri ikäero tarkoittaa sitä, että nuorena pitää saada esikoinen.



Olin itse 26 saadessani esikoisen ja ihan hyvin ehdin saada toisen isolla ikäerolla....En vieläkään ole ikäloppu äiti.

useampaa perhettä, jossa hankittu kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla. Ikinä en halua itseäni asettaa siihen tilanteeseen. Näyttää sivusta todella hurjalta ja rankalta vaiheelta se, kun on monta pientä.

Oma lapseni täyttää kohta 3 ja kohta on aika yrittää toista lasta. Jos raskaus ei jostain syystä onnistuisi, niin sille ei voi sitten mitään. Meillä on kuitenkin yksi ihana ja terve lapsi.

Vielä pitää mainita, että useampi kaveri- ja sukulaisperhe ajatteli niin kuin ap, ja katselinkin aikani lapsettomana tuota pikkulapsivaiheen sumussa kulkemista ja jatkuvaa jankkausta, että kohta se on ohi ja tein päätöksen, että näin ei sitten tapahdu meillä.

Tuossa nuo nytkin lattialla mönkii. Isosisko konttaa kilpaa ja pikkuveli 10kk kikattaa lujaa perässä.:) Toki, seuraa on vähemmän kuin olisi pienemmällä ikäerolla ja jo nyt on nähtävissä pienemmän "tuska", kun isosiskolla on kaveri ja huoneen ovi kiinni. Siellä tuo paukuttaa ovea ja kitisee oven takana. Sama se tosin olisi kahden vuoden ikäerollakin.



Toisaalta onhan tää helppoa, kun isompi on omatoiminen ja fiksu jo. Ei käy kateeksi niitä, joilla on kaksi pientä.



Meillä olisi kyllä tehty pienemmällä ikäerolla, mutta ei tullut nopeammin ja lopulta kakkonen sai alkunsa hoidoilla kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Hyvä näin. Ollaan tyytyväisiä.

Säälin niitä taaperoita, jotka joutuvat ottamaan liian aikaisin isoveljen tai -siskon roolin.

Ikinä en oo suunnitellu että tehdäänpä lapset sillä ja sillä ikäerolla.

Ne on tehty sitte ku seuraavalle on ollu lupa tulla. Kun on ollut valmis uuteen lapseen ja halunnut lapsen. Eka on 5v. toka täyttää kohta 3v. ja kolmas syntyy kohta.

Ei ihmiset oikeasti tuollaista mieti. lapset tulee kun tulee. Jos ihmiset ajattelis että pitää olla vaikka 2v ikäeroa tai pitää olla vähintään 5v ikäeroa niin ois aika pakottavaa lasten teko. Ja lapset muuteen saadaan ihan taivaan lahjana. Ei niitä "tekemällä tehdä"...

haluavatko ihmiset, joiden päämääränä on selviytyä mahdollisimman nopeasti lapsiperhe-elämästä oikeasti lapsia, vai kuuluuko niitä lapsia olla vain kaksi? Onko myös se omakotitalo, volvo ja kultainen noutaja? Mä en ymmärrä sitä "menee samassa" ajatusta...



Mun lapsilla hieman yli 2v ikäeroa, mutta en kyllä kauheasti miettinyt sitä, annettiin vain toiselle mahdollisuus tulla, kun tuntui, että rakkautta riittää vielä toisellekin. Jos olisin varma, että haluan vain kaksi lasta, niin olisin ehkä odottanut pidempään. Mutta kun en tiedä, tekeekö mieli vielä yhtä, kahta tai enemmän? Silloin tulee ikä vastaan, jos on kovin pitkiä ikäeroja. Mutta ehdottomasti haluan nauttia jokaisesta vauva-ajasta! Eikä se lapsuus todellakaan lopu, kun vaipoista päästään! Mä luulen, että jokaisessa ikäerossa, on omat hyvät ja huonot puolet. Ja jokainen lapsi syntyy eri perheeseen. Jos rakastaa lastaan, niin ei sillä ole väliä, minkä ikäisiä sisarukset ovat!

Ennen kaikkea siksi, että haluan hoitaa lapset mahdollisimman hyvin. Nyt kun esikoinen vielä esim. kulkee paljon kantorepussa olisi hankalaa saada toinen lapsi. Haluaisin että isompi lapsi olisi jo sellainen, että hyvin ymmärtäisi asioita kun pienempi lapsi syntyy. Lapseni on nyt puolitoistavuotias ja jos nyt esim. saisin toisen lapsen niin olisi hänelle varmaan älyttömän outoa olla erossa vanhemmista edes se aika mitä sairaalassa menisi kun ei ole ollut erossa musta kuin muutamia tunteja ja silloinkin useimmiten on ollut isä hoitamassa ja haluaisin kuitenkin puolison mukaan synnytykseen. Haluaisin, että pystyttäisiin satsata kummankin lapsen pikkulapsiaikaan mahdollisimman paljon. Hoidan esikoista niin, etten harrasta mitään unikouluja yms. ja hän esim. heräilee vielä öisin (ei ole pitkiä aikoja hereillä mutta kuitenkin) olisi mukava, että kaikki tällaiset jutut olisi ohi kun kakkonen syntyisi. Haluan myös imettää pitkään ja tätä voisi uusi raskaus ja lapsi aika lailla rajoittta. Lisäksi todella itsekäs syy. Haluan maksimoida ajan, jonka minä tai mies voimme lakisääteisesti olla kotona poissa töistä lastenhoidon takia.



En ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapset isolla ikäerolla mutta tuntuisi itsestä parhaalta. Voi olla, että tämä haaveilu tosin johtaa siihen, että tulemme jäämään yksilapsisiksi mutta ei sekään haittaa.

Siksi että olen halunnut itse lapsen, en ole lapsia lapsille. Oon myös aika laiska, on ollut kiva kun on voinut keskittyä yhteen pieneen kerralla.

Meillä on 4 lasta. Vanhin on 17-vuotias ja nuorin 4kk.

Pakko kuitenkin laittaa tähän että kyllä meillä lapsilla on ihan läheiset välit ja varmasti lähentyy mitä enemmän tulee lapsille ikää, se ikä kurotaan kiinni.

On ihana katsoa kun vanhin niin tykkää tosta nuorimmasta, siinä tulee olemaan nuorimmalle yksi aikuinen lisää kun tosta kasvaa.



Mä olen ollut tyytyväinen. Itselläni on 2 vuotta ja 4 vuotta nuoremmat sisarukset ja vaan toisen kanssa läheisetä välit, ei se pieni ikäero aina tarkoita sitä että aikuisena ollaan läheisiä.

En tajua miksi joku haluaa varta vasten tehdä niin. Meidän lapsilla 2 v ikäeroa ja on hauskaa katsoa kuinka heillä käy leikit yksiin. Jos olisi enemmän ikäeroa, niin voisivat olla läheisiä, mutta eivät samalla tavalla jakaa maailmaansa. Itsestäkin on mukavaa, kun lapset menevät "samassa". Olisi rankka ajatus, että kun esikoinen on vaikka koululainen, niin vauva ja yövalvotus alkaisi taas alusta. Nyt se vaippavaihe on kerralla ohi.

TYHMIÄ av-mammat on.

Miksi tässäkin ketjussa länkytetään jostain tahattomasta lapsettomuudesta jne. kun ap aika selväasti kysyy miksi joku HALUAA lapsille ison ikäeron ja VARTA VASTEN tekee niin.

Mutta jos on tyhmä, eikä ymmärrä lukemaansa, niin ei kai sille mitään voi.

Nämä joissa selitetään, kuinka pienen ikäeron lapset leikkivät pakottamalla ja väkisin keskenään, mutta ison ikäeron lapset ne niin rakastavat toisiaan...



IHan oikeasti, älkää nyt jaksako.