Lue keskustelun säännöt.
Mistä näkee, että lapset ovat "hyvinhoidettuja"?
09.12.2010 |
Esim mistä asioista neuvolassa pistävät merkille?
Kommentit (63)
on yhdellä paha ihottuma, vaikka aamuin illoin rasvataan ja ihotautilääkärillä käydään säännöllisesti. Toisella on suun seutu punainen ja hilseilevä vaikka jatkuvasti rasvaan. Kotipihavaatteet ovat karmeita, usein likaisiakin (kun on monta lasta ja muutenkin paljon pyykkiä, ei VOI pestä niitä ulkoiluvaatteita joka käytön jälkeen).
Osalla saattaa olla reikiä vaatteissa kotioloissa (pihi äiti) ja liian pieniä vaatteita päällä, kun hakevat itse kaapista.
Tukat saattavat olla takussa, vaikka harjataan kyllä aamuisin. Kynsienleikkauskin saattaa unohtua välillä. Riehuvatkin mokomat, joka päivä!
Silti väitän, että ovat hyvin hoidettuja. Ulkoinen olemus vaan ei ole elämässä tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en toiseen. Normaalit lapset riehaantuu joskus, etenkin kun niitä on monta ja ovat väsyneitä.
Meillä on 8v pojalla jo aika pitkä tukka, haluaa ite kasvattaa kun monella futiksenpelaajallakin on:) Huulet ruvella aina kylmään aikaan, imeskelee niitä. Rasvataan kyllä kotona.
Ostin pojalle just lippiksen joka on reunasta rikki ( ne on nyt in, tiedoksi vaan). Tukkakin on aika pitkä koska lapsi haluaa niin enkä itsekään tykkää nyrhityistä pojanpäistä.
Itse katson lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta sekä lapsen käyttäytymistä. Riehuja ei ole mielestäni hyvinhoidettu vaikka miten olis vedenpitävä ulkopuku ja tukka vedelty millin koneella.
Itselleni kävi niinkin huonosti että olin koliikkivauvan äiti ja nukuin näin usean kuukauden 2-3 tunnin unilla ja törmäilin hereillä ollessa kirjaimellisesti seiniin. Sitten kun lapsi lähti hoitopaikkaan alkoi puolestaan korvatulehduskierre jota kesti seuravaat 3 vuotta.
Kuitenkin vauva-aikana neuvolatäti, jota ei voi sanoa nuoreksi sen paremmin kuin vanhaksikaan, kehitti idean että minulla on vuorovaikutushäiriö lapseni kanssa. Ensin oletin että idea oli vastavalmistuneen nuoren lääkäritytön. Noita vauvaa-ajan lääkärikäyntejä kun oli muutama. Meinasin jo saada passituksen äiti-lapsi -ryhmään ja kotonakin kävi ihmeellinen porukka tenttaamassa.
Minun ongelmani lienee oli se että olen aina ollut vähän ujo ja vaikka kuinka lapselle kotona ja tuttujen kesken tarinoin ja jopa laulaa kehtaan kotosalla, keksi joku virkaintoinen että kun en neuvolan vastaanotolla leperrellyt lapselle niin on joku "vuorovaikutushäiriö" ei auttanut meinaan selittää että niin kun se koliikki valvottaa että tässä hieman väsyttää kun ei ole tuttuja jotka voisivat esim. yökylään ottaa.
Noh, onneksi minussa oli vielä sen verran sinniä, että pistin kampoihin moisille ryhmille. Hyviähän ne varmaan ovat niille joilla on joku baby blues tai joku masennustila vaikka. Ikävä vaan joutua syyttä suotta kampoihin. Loukkaavaa tuo oma kohteluni oli sikälikin että oikein viimeisen päälle aina laitoin vauvan kun lähdettiin neuvolaan ja hän on vauvasta lähtien ollut varsinainen päivänsäde, minä vaan en ollut hössöttävä kanaemo vaan ujo äiti niin sain sitten kuulla kunniani.
Enimmäkseen on neuvolasta hyviä kokemuksia, mutta tällainen tarina nyt tähän kuitenkin. Olen kanssa sitä mieltä ettei yksittäisestä seikasta paljon voi päätellä vaan lähinnä siitä että lapsi on iloinen tai ottaa kontaktia muihin. Onhan niin helppoa tuomita tietämättä.
tietäisit, ettei lasta saa voidella säännöllisesti eikä varsinkaan usein kortisonivoiteella, koska se sekoittaa kasvun ja hormonitoiminnan.
t. lääkäri
Olen tavannut työssäni niin paljon erilaisia lapsia n. 20 vuoden ajalta, että silmäni on harjaantunut tunnistamaan välittömästi esim. huonosti hoidetun vaippaihottuman, joka saattaa levitä koko vartalolle.
Allergiset ihottumat ovat asia erikseen, mutta niistäkin huomaa helposti, onko lasta rasvattu säännöllisesti kortisonivoiteella vai ei ja kuinka vanhemmat suhtautuvat ihottumaan jne.
t. atoopikon äiti
Jos oikeasti olisit kokenut lastenhoidon ammattilainen,
tietäisit, ettei lasta saa voidella säännöllisesti eikä varsinkaan usein kortisonivoiteella, koska se sekoittaa kasvun ja hormonitoiminnan.t. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos laittaisit tuon kirjoituksesi tiedoksi esim. neuvolalääkärillesi?
Kuitenkin vauva-aikana neuvolatäti, jota ei voi sanoa nuoreksi sen paremmin kuin vanhaksikaan, kehitti idean että minulla on vuorovaikutushäiriö lapseni kanssa. Ensin oletin että idea oli vastavalmistuneen nuoren lääkäritytön. Noita vauvaa-ajan lääkärikäyntejä kun oli muutama. Meinasin jo saada passituksen äiti-lapsi -ryhmään ja kotonakin kävi ihmeellinen porukka tenttaamassa.
Minun ongelmani lienee oli se että olen aina ollut vähän ujo ja vaikka kuinka lapselle kotona ja tuttujen kesken tarinoin ja jopa laulaa kehtaan kotosalla, keksi joku virkaintoinen että kun en neuvolan vastaanotolla leperrellyt lapselle niin on joku "vuorovaikutushäiriö" ei auttanut meinaan selittää että niin kun se koliikki valvottaa että tässä hieman väsyttää kun ei ole tuttuja jotka voisivat esim. yökylään ottaa.
Noh, onneksi minussa oli vielä sen verran sinniä, että pistin kampoihin moisille ryhmille. Hyviähän ne varmaan ovat niille joilla on joku baby blues tai joku masennustila vaikka. Ikävä vaan joutua syyttä suotta kampoihin. Loukkaavaa tuo oma kohteluni oli sikälikin että oikein viimeisen päälle aina laitoin vauvan kun lähdettiin neuvolaan ja hän on vauvasta lähtien ollut varsinainen päivänsäde, minä vaan en ollut hössöttävä kanaemo vaan ujo äiti niin sain sitten kuulla kunniani.
Enimmäkseen on neuvolasta hyviä kokemuksia, mutta tällainen tarina nyt tähän kuitenkin. Olen kanssa sitä mieltä ettei yksittäisestä seikasta paljon voi päätellä vaan lähinnä siitä että lapsi on iloinen tai ottaa kontaktia muihin. Onhan niin helppoa tuomita tietämättä.
t. atoopikon äiti
Jos oikeasti olisit kokenut lastenhoidon ammattilainen, tietäisit, ettei lasta saa voidella säännöllisesti eikä varsinkaan usein kortisonivoiteella, koska se sekoittaa kasvun ja hormonitoiminnan. t. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan "hyvästä onnesta"?
Itse olen aina ihmetellyt huutavia ja raivoavia taaperoita/lapsia kaupoissa. Nyt on oma, eikä juuri koskaan ole tainut kaupassa huutaa.
Nukkuu, tai ihmettelee asioita ympärillään. Tosin olemme äitini kanssa todenneet, että kun perusasiat on hyvällä mallilla ja näin ollen lapsi tyytyväinen, niin miksi sitä huutaisi ja raivoisi?
Eli mistä nyt sitten lienee kyse, itse kyllä olisin sitä mieltä, että hoito on ollut hyvää :)
Tiedän, vielä voi tämäkin riemu loppua...
vaan "hyvästä onnesta"?
Itse olen aina ihmetellyt huutavia ja raivoavia taaperoita/lapsia kaupoissa. Nyt on oma, eikä juuri koskaan ole tainut kaupassa huutaa.
Nukkuu, tai ihmettelee asioita ympärillään. Tosin olemme äitini kanssa todenneet, että kun perusasiat on hyvällä mallilla ja näin ollen lapsi tyytyväinen, niin miksi sitä huutaisi ja raivoisi?
Eli mistä nyt sitten lienee kyse, itse kyllä olisin sitä mieltä, että hoito on ollut hyvää :)
Tiedän, vielä voi tämäkin riemu loppua...
Ihan kaikesta ei kannata omaa kilpeään kiillottaa. Jos muksusi olisi ns. vaikea temperamenttinen, niin huolimatta hyvästä hoidosta muksu todennäköisesti saisi itkupotkuraivareita jopa siellä ihmisten ilmoilla. Hui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellainen kuohkea ja kihartuva, että koko takaosa päätä vanuttuu helposti. Takaraivo varsinkin.
Ja esimerkiksi yhdenkin kuumepäivän jäljiltä hän on takkukuontalo.
Harjataan aamuin illoin jne. ja silti on välillä liikkeellä takkutukkana. Ei tarvita kuin yksi kunnon riehakas ulkoilu kypäräpipo päässä iltapäivällä niin avot.
Tukkajutut ei pysy päässä talvisaikaan, kun pipoa puetaan ja riisutaan jne.
haluaisin nähdä kun minun 7v. 6v. ja 5v. nukkuu kaupassa tai töllistelee rattaista ihmetellen ympärilleen :D
Nuo nyt tuppaavat villitsemään helposti toisiaan. Kyllä minä niitä joka kerta kauppareissulla ojennan ja pysähtelemme keskustelemaan kun menee överiksi. Kyllä meidän poppoosta varmaan ääntä lähtee kaupassa silloin tällöin, mutta sittenpähän lähtee. Pakkohan sielläkin on käydä kuitenkin. Eikä ne lapset aina ole hyvällä tuulella. Ei sitä ole itsekään aina aurinkoinen siellä ruuhkassa. Lapsilla vaan ei ole oikein vielä niitä keinoja pitää sitä kiukkuaan ja tuskastumistaan siellä sisällään, vaan se tuppaa purkautumaan ulos joskus äänekkäästikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan "hyvästä onnesta"? Itse olen aina ihmetellyt huutavia ja raivoavia taaperoita/lapsia kaupoissa. Nyt on oma, eikä juuri koskaan ole tainut kaupassa huutaa. Nukkuu, tai ihmettelee asioita ympärillään. Tosin olemme äitini kanssa todenneet, että kun perusasiat on hyvällä mallilla ja näin ollen lapsi tyytyväinen, niin miksi sitä huutaisi ja raivoisi? Eli mistä nyt sitten lienee kyse, itse kyllä olisin sitä mieltä, että hoito on ollut hyvää :) Tiedän, vielä voi tämäkin riemu loppua...
Vai onko kyse siitä, ettei hiuksia harjata juuri koskaan eikä myöskään pestä. Melkein kaikilla suomalaisilla lapsilla on talvella sähköinen ja takkuuntuva hiuslaatu, mutta likainen takku on eri näköinen.
Samoin sen voi erottaa, onko ruoka tippunut paidalle tänään vai onko vaatteissa koko viikon lista. Ja edellistenkin.
Onko lapsella perusturvallisuus kunnossa vaikka olisikin ujo ja arka, vai onko ilme kuin piestyn ja säikyn koiran.
Raivoaako lapsi uhmaikää ja väsymystä vai onko vanhempi niin joustamaton ja lasta koko ajan haastava (hyökkäävä), ettei lapselle jää muuta mahdollisuutta kuin pistää hanttiin tai alistua lopullisesti. Tätä tosin ei näe välttämättä nopeasti, koska väärinkäsityksiä voi tulla. Mutta on sellaisia sadistisia vanhempia, jotka provosoivat lasta suuttumaan ja odottavat sitten tilaisuutta päästä rankaisemaan. Vaikka sitten ostoskärryn vieressä otetuista sivuaskeleista. Nämä vanhemmat sitten huomatessaan toisen aikuisen huomanneen tilanteen (ja rankaisuna vaikka tuskistuksen/retuuttamisen/ravistamisen/kasvoihin lyömisen) korottavat ääntään ja huutavat lapselle, että sä oot aina noin mahdoton etkä ikinä tottele, äiti ei tiedä mitä sun kanssa tekisi. Noissa perheissä tosin voi olla lapset ja äiti hyvin siistejäkin, mutta lasten käytös voi olla vähän silmiin pistävää.
Kuluneisiinkin vaatteisiin puettu voi vaikuttaa hyvin hoidetulta ja siisteihin jollain lailla laiminlyödyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan "hyvästä onnesta"?
Itse olen aina ihmetellyt huutavia ja raivoavia taaperoita/lapsia kaupoissa. Nyt on oma, eikä juuri koskaan ole tainut kaupassa huutaa.
Nukkuu, tai ihmettelee asioita ympärillään. Tosin olemme äitini kanssa todenneet, että kun perusasiat on hyvällä mallilla ja näin ollen lapsi tyytyväinen, niin miksi sitä huutaisi ja raivoisi?
Eli mistä nyt sitten lienee kyse, itse kyllä olisin sitä mieltä, että hoito on ollut hyvää :)
Tiedän, vielä voi tämäkin riemu loppua...
Samankin perheen HYVINHOIDETUT lapset voivat eri temperamenttisia.
vaan "hyvästä onnesta"?
Itse olen aina ihmetellyt huutavia ja raivoavia taaperoita/lapsia kaupoissa. Nyt on oma, eikä juuri koskaan ole tainut kaupassa huutaa.
Nukkuu, tai ihmettelee asioita ympärillään. Tosin olemme äitini kanssa todenneet, että kun perusasiat on hyvällä mallilla ja näin ollen lapsi tyytyväinen, niin miksi sitä huutaisi ja raivoisi?
Eli mistä nyt sitten lienee kyse, itse kyllä olisin sitä mieltä, että hoito on ollut hyvää :)
Tiedän, vielä voi tämäkin riemu loppua...Samankin perheen HYVINHOIDETUT lapset voivat eri temperamenttisia.
Meillä kyllä lasten hiuksia hoidetaan, mutta kyllä se paksu, pitkä tukka ei pipon jälkeen enää kuosissa ole.
Helppohan se on, jos on perussuomi vauva/ lapsi, jolla ei tukkaa ollenkaan. :D
Taaperoikäinen myös itse " laittelee " tukkaa, monesti eksyy ruokailun aikana käsi tukkaan ja samalla sitä ruokaakin.
Näille meidän muksuille, kun on vauvasta asti siunattu tuota tukkaa enemmän, kuin monille muille. ;)
lapsella monet rukkaset samaan aikaan joita pestään ja vaihdetaan hyvin, hyvin usein tulehdusten välttämiseksi. Alla vielä puuvillarukkaset.
Meillä on atoopikon kädet pysyneet ihan ok, kun jätin puuvillahanskat pois alta, kun lapsen kädet eivät lämmenneet niissä ja sitten kuivuivat enemmän, kun olivat kylmänä.
nyt tähän, että meidän lapsilla on hiukset takussa, ja kynnet joskus vähän turhan pitkät. Ammupalasta saattaa jäädä jotain naamalle tms.
Peseytyvät kuitenkin säännöllisesti, mutta ei ole millintarkkaa meillä tällaiset jutut. En minä muista hiusten kampaamista, enhän kampaa koskaan omianikaan! Ovat luonnokiharat, joten herrajee minkä näköiset olisivat jos alkaisin kammata :D
Mies on taiteilija, ja kliseinen sellainen. Ei muista kynsien leikkuita, ei huomaa tahroja. Itse pistän kyllä puhdasta päälle lapsille, kone pyörii joka päivä..
Mutta lapset ovat terveitä ja iloisia, saavat monipuolista ruokaa ja heidän kanssaan pelataan ja jutellaan. HEille soitetaan ja lauletaan, vuorovaikutus on kunnossa.
Eli hyvinhoidetut lapset ovat, ja aina on kiitelty vuorovaikutusta neuvolassa, sekä myös tuttavat, esim. eräs psykologi.
Ei se ole takuista tai kynsien pituudesta kiinni!
Vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus on kaikkein tärkein. Lapsen katse ja käytös. Ja saa siis välillä uhmatakin jne., mutta miten kaikki handlataan.
Meillä myös tytöllä pitkät ja paksut hiukset ja niitä ei todellakaan saa parissa sekunnissa selvitettyä jos takkua pukkaa vaikka kaikki mahdolliset hoitoaineet, suihkeet ja harjat on testattu.. Kunnollinen pitkä harjaus aamuin ja illoin ja tukan kiinnipitäminen toki toimivat, mutta kypärämyssyn alla, "riehuessa" ja nukkuessa sinne aina jotain kuitenkin tulee.
Se Muumisuihke ehkä riittää tyypilliseen ohueen kamalaksi nyrsittyyn "polkka"tukkaan, joka tytöillä nykyisin valitettavan usein olla...