Mistä näkee, että lapset ovat "hyvinhoidettuja"?

Kuitenkin vauva-aikana neuvolatäti, jota ei voi sanoa nuoreksi sen paremmin kuin vanhaksikaan, kehitti idean että minulla on vuorovaikutushäiriö lapseni kanssa. Ensin oletin että idea oli vastavalmistuneen nuoren lääkäritytön. Noita vauvaa-ajan lääkärikäyntejä kun oli muutama. Meinasin jo saada passituksen äiti-lapsi -ryhmään ja kotonakin kävi ihmeellinen porukka tenttaamassa.

Minun ongelmani lienee oli se että olen aina ollut vähän ujo ja vaikka kuinka lapselle kotona ja tuttujen kesken tarinoin ja jopa laulaa kehtaan kotosalla, keksi joku virkaintoinen että kun en neuvolan vastaanotolla leperrellyt lapselle niin on joku "vuorovaikutushäiriö" ei auttanut meinaan selittää että niin kun se koliikki valvottaa että tässä hieman väsyttää kun ei ole tuttuja jotka voisivat esim. yökylään ottaa.

Olen hieman ujo, etenkin uusien ihmisten seurassa ja helposti jään tarkkailijan rooliin. Lisäksi en yleensä näytä tunteita julkisesti kenellekään. En ole siis mikään halailija, poskipusuttelija tai lepertelijä. En vain ole. Kotona asia on sitten erikseen, mutta kun en neuvolassa leperrellyt vauvalleni, niin vuorovaikutusongelmiahan meillekin alettiin tyrkyttää. Neuvolantäti leperteli minkä kerkesi ja tietysti vauva häntä tuijotti eikä minua. Oli kuulemma todella paha asia, kun äidillä ja vauvalla ei ole katsekontaktia. Just joo... kotona ei muuta tehtykään kuin tuijoteltu toisiaan.

Minusta tämä kielii siitä, että yhteiskunnassamme ujot ja varautuneet ihmiset eivät ole samanarvoisia sosiaalisesti taitavien ihmisten kanssa. Myös lasten ujous nähdään usein negatiivisena asiana ja lapsen pitäisi "reipastua". No, jos äitiinsä tulee, niin meidän pojastamme tulee sellainen mörökölli, mutta ihana ja kultainen ihminen, kun oppii tuntemaan kunnolla.

voivat myös joutua vuorovaikutussyytösten kohteeksi koulussa tai neuvolassa. Systeemi on nykyään todella julma,eivätkä vanhemmat pysty perustelemaan,ettei näitä ongelmia ole,koska melkein mikä tahansa juttu voidaan nähdä vuorovaikutusongelmana. Viranomaisten ei tartte juurikaan perustella.

vaan sitä, ettei ole selkeitä puutteita hoidossa. Sellaiset välimuodot hyvän ja huononkin välissä saa olla aika rauhassa.



Käyrät kertoo jotain, tietty jos lapset joka kerta on tosi itkuisia, tosi likaisia jne, niin se voi herättää huomion. Aika paljon kuvittelisin, että kiinnitää huomiota siihen kuinka vanhempi kommunikoi lapsensa kanssa.

Hiukset siistit (puhtaat ja leikatut/kammatut/letitetyt riipppuen lapsen iästä ja sukupuolesta). Mm. näistä.

Ja nyt kyselet täällä vinkkejä siihen, ettet jäisi kiinni?



Jos olet varma, että hoidat lapsesi hyvin, niin miksi sitten kyselet vinkkejä?

ulkoisesti

-"puhdas" lapsi, siis sen näköinen että

perushygienia hoidetaan hyvin (pesut, kynnet ym)

-puhtaat ja sopivat vaatteet

sekä riittävästi vaatetta päällä



sitten tietty pistävät merkille miten lapsi toimii ja miten vanhempi toimii, ja miten toimivat yhdessä...

mutta huonon hoidon huomaa

itse kiinnitän huomiota lapsen käyttäytymiseen, kuinka ottaa kontaktia, ilmeikkyyteen, kalpeuteen tai hoitamattomiin ihottumiin, pinttyneeseen likaan ja tupakalta haiseviin vaatteisiin ym.

mutta mä ajattelen lapset hyvinhoidetuiksi, jos lapsilla on useimmiten nähdessäni siistit ja sopivankokoiset vaatteet, puhdas naama ja tukka, aurinkoinen ilme ja katsovat silmiin. Voi olla ujokin, mutta katse on avoin.



Tietenkin kaikki lapset ovat joskus sottaisia jne, mutta esim. eskarissa kiinnitti huomion kun yhdellä lapsella oli talvisaikaan useamman viikon ajan aika pullean masun kohdalta haalarin vetoketju rikki niin, että sisävaatteet näkyivät...

Kyllä minä sitten hoidan hyvin lapsiani :) En tosin kuvitellutkaan, että huonosti hoitaisin, kun OMASTA mielestäni hoidan hyvin, mutta se että mitä seikkoja muut huomioivat.. kunhan vaan kysyin! :)

ap

jos omasta mielestäsi hoidat hyvin niin älä kysele muilta, äläkä epäile. muutoin kyllä heti leimaudut huonosti hoitavaksi äidiksi.

itse kiinnitän huomiota lapsen käyttäytymiseen, kuinka ottaa kontaktia, ilmeikkyyteen, kalpeuteen tai hoitamattomiin ihottumiin, pinttyneeseen likaan ja tupakalta haiseviin vaatteisiin ym.

Mua rupes kiinnostamaan, kun just sattumalta tänään päiväkodissa silmä tarttui yhteen lapseen. Olin hakemassa omaani puolipäivähoidosta ja odottelin eteisessä ruokailun loppua, lapsia oli siinä jo riisumassa päikkäreitä varten. Yhdellä tytöllä oli vatsanseudulla useita isoja ihottumaläiskiä. En muuten kysyisi, mutta saman tytön vaatetusta muistan ihmetelleeni kerran aiemmin yhtenä aamuna: oli mittari jo pakkasella, ja äkäisen oloinen äiti toi tytön tarhaan todella pinttyneen likaisessa, ohkaisessa tuulitakissa ja collegehousuissa (muilla ainakin välikausihaalarit ellei jo toppaa).

Tiedän että kuulostan nyt ihan kamalalta kyttääjältä, mutta haluaisin tietää, miten ihottumat on yhteydessä huonoon hoitoon - voiko niitä siis tulla vain liasta vai mistä? En toki ajatellut mitään ilmoitusta tehdä missään tapauksessa, eiköhän nuo päiväkodin työntekijät oo selvillä missä tuon lapsen kohdalla mennään. Muuten ko. tyttö on musta ollut ihan iloisen ja tavallisen oloinen tapaus.

Jäi silmään toi maininta hoitamattomasta ihottumasta. Mistä sellaisen siis oikein tunnistaa? Minun vanhimmalla lapsella on talvi-ihottumaa käsissä, joka siis pahenee aina hanskakelien aikaan, vaikka yritetään pitää lapsella monet rukkaset samaan aikaan joita pestään ja vaihdetaan hyvin, hyvin usein tulehdusten välttämiseksi. Alla vielä puuvillarukkaset. Näiden lisäksi koko talven säännölliset kortisonikuurit ja päivittäinen perusvoiteilla ja apteekin käsirasvoilla rasvaaminen.



Kädet ovat silti ihottuman vallassa melkeinpä aina. Enemmän tai vähemmän. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että nämä voivat vaikuttaa "hoitamattomilta". Varsinkin vasta raavittuun käteen saattaa nopeasti tarttua vaatteista tms. jokin nöyhtä ja kädet näyttää melko pelottavilta silloin... Mutta Aina niitä käsiä ei ehdi vahtia, kun lapsia on kuitenkin useampi meillä..

keskittyä. Eivät välttämättä häiriköi millään tavalla, voivat olla jopa hiljaisia ja poissaolevia mutta kysyttäessä jotain eivät ole aina ihan perillä, että mistä oli kyse. Myös jos päällä on aina samat vaatteet jotka eivät haise raikkailta vaikka eivät erityisesti haisisikaan herättävät huomiota hieman.

itse kiinnitän huomiota lapsen käyttäytymiseen, kuinka ottaa kontaktia, ilmeikkyyteen, kalpeuteen tai hoitamattomiin ihottumiin, pinttyneeseen likaan ja tupakalta haiseviin vaatteisiin ym.

Mua rupes kiinnostamaan, kun just sattumalta tänään päiväkodissa silmä tarttui yhteen lapseen. Olin hakemassa omaani puolipäivähoidosta ja odottelin eteisessä ruokailun loppua, lapsia oli siinä jo riisumassa päikkäreitä varten. Yhdellä tytöllä oli vatsanseudulla useita isoja ihottumaläiskiä. En muuten kysyisi, mutta saman tytön vaatetusta muistan ihmetelleeni kerran aiemmin yhtenä aamuna: oli mittari jo pakkasella, ja äkäisen oloinen äiti toi tytön tarhaan todella pinttyneen likaisessa, ohkaisessa tuulitakissa ja collegehousuissa (muilla ainakin välikausihaalarit ellei jo toppaa).

Tiedän että kuulostan nyt ihan kamalalta kyttääjältä, mutta haluaisin tietää, miten ihottumat on yhteydessä huonoon hoitoon - voiko niitä siis tulla vain liasta vai mistä? En toki ajatellut mitään ilmoitusta tehdä missään tapauksessa, eiköhän nuo päiväkodin työntekijät oo selvillä missä tuon lapsen kohdalla mennään. Muuten ko. tyttö on musta ollut ihan iloisen ja tavallisen oloinen tapaus.

Voi olla atooppinen iho, allergiaa jne.

Koska allergisilla/atooppisilla lapsilla voi olla kaikennäköistä läikkää vaikka hoidettaiskin! Mutta toisaalta jos ei jakseta/viitsitä rasvailla lapsia tai näyttää pitkittyneitä(esim. hiivainfektioita)läääkärille että sais hoito-ohjeet vaan annetaan vaan olla.



Vieraan pk-lapsen ihottumasta ei voi mielestäni päätellä mitään.

Puhtaat korvat, pestyt hiukset, ei ruskeita rantuja kaulalla. Puhtaat ja jokseenkin ehjät vaatteet. Se ei haittaa, jos farkunpolvi on halki rymyikäisellä tai villapaita isoveljen ja nyppyinen.



Samoin kuin joku muukin sanoi, lapsi voi olla ujo, mutta uskaltaa silti katsella ympärilleen. Helpompaa on saada kuva lapsesta, joka myös puhuu tai hymyilee. Liian kohtelias tai riehakas käytös kielii joskus kovasta kurista tai piitaamattomuudesta.



Vanhemman ja lapsen välinen elekieli ja äänenpainot paljastavat mielestäni asetelman nopeasti. Hyvässä suhteessa kommunikointi on luontevaa ja hoivaavaa. Lyhytpinnaisuuttaan/kykenemättömyyttään räyhäävät ja äyskivät vanhemmat vaikuttavat erilaiselta kuin väsymystään tuiskahtavat.

lasten käytös leikkaamattomien kynsien sijasta!



Onko oikeasti muka joku synti ja merkki huonosta kodista, jos lapsen kynnet pääsevät välillä venähtämään hieman, tai tukka on takussa kun on juostu neuvolaan, tai paidassa on ruokatahra? Minusta nuo kuuluu vain elämään, mutta varmasti toki esim. hoitopaikassa huomataan, mikäli lapsen perushoitoa todella laiminlyödään. Ja se nkäyy sitten vaikkapa vaihtamattomina vaippoina hoitoontullessa, rikkinäisinä ja puuttellisina vaatteina/varusteina jne.



Mutta oikeasti ongelmat näkyvät varmasti vanhemman ja lapsen välisessä kontaktissa, lapsen käytöshäiriöinä jne.

Eli puhtaat vaatteet, ainakin sisävaatteet - rapakeleillä ei aina ehdi ulkovaatteita "kunnolla" pesta. Ulkovaatteet myös asianmukaiset eli vuodenaikaan ja säähän sopivat. Vaatteet voivat olla myös "virttyneitä", kunhan eivät ihan tohjona - muksustakin on varmaan mukavampaa päiväkodissa olla vähän lörtsimmissä ja rennoissa vaatteissa.



Kynnet siistit, naama puhdas - tuota ihottumaa en kyllä itse "huonoon" hoitoon liittäisi, niin paljon on ihottumaan yms. muuta ihan muistakin syistä.



Lapsi on vastaanottavainen ja ottaa kontaktia omalla tavallaan, vaikka olisikin luonteeltaan ujompi ja osaa käyttäytyä ryhmässä. Tämä varmaan lienee tärkeintä.



Ja siistit hiukset... Meillä on 4-vuotias tyttö, jolla peppuun saakka ulottuvat hiukset joita EI aina aamuhässäkässä ehditä sukia ihan parhaaseen kuosiinsa.. ;)

Lapseni onn hyvin hoidettu ja silti keskittymisessä ongelmaa ja ei meidän perhe sille mitään voi.