Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla pahemmassa tilassa, mitä myönnän
08.12.2010 |
Irtisanouduin työpaikastani 2 kuukautta sitten, koska minua kohdeltiin huonosti. Olen nyt ollut kotona, enkä ole hakenut uutta työtä. Minua ei kiinnosta mikään, en ole edes työkkäriin ilmoittanut itsestäni. Elän säästöillä ja miehen rahoilla. Päivittäin olen iloinen, puhelias, seurallinen. Sellainen kuin olen ennenkin ollut.
Irtisanoutuessani joudun shokkiin. En syönyt moneen päivään, olin itkuinen sekä pois tolaltani. Kasasin itseni aina perheen nähden, mutta kaikki lähtiessä töihin/kouluun, itkin. Nyt tilanne on tasoittunut, mutta koen olevani ahdistunut, kriisissä vieläkin sekä poissa tolaltani. Koen, ettei elämälläni ole suuntaa enkä näe itseäni sijoitettuna työelämään. Koin edellisessä työpaikassani, ettei työtäni arvostettu. En usko omaan ammattitaitooni.
Olen hetkittäin ajatellut itsetuhoisia ajatuksia. En saa nukutuksi. Mutta en uskalla hakea lääkitystä, koska pelkään syöväni kaikki unilääkkeet kerralla.
Haluaisin mennä sairaalaan ja kertoa, että tarvitsen psyykkistä apua. Mutta en uskalla. Perheelliselle ihmiselle, äidille, se aiheuttaisi valtavasti ongelmia. Enkä koe olevani niin sairas, ettenkö pärjäisi. En halua kenenkään tietävän tästä, edes oman mieheni. Jos menen sairaalaan, asia kerrottaisiin omalle suvulleni sekä mieheni suvulle. En kestäisi sitä häpeää.
Kommentit (55)
Koita vaikka ensin elämäntapavalmentajaa eli life coachia, se pistää sinut miettimään omaa elämääsi ja tekemään valintoja. Ei lääkitystä. Ja voit kertoa muille ihan avoimesti, että käyt tällaisella miettimässä suuntaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo menetelmä voisi vaikka pahentaa tilannetta.
Koita vaikka ensin elämäntapavalmentajaa eli life coachia, se pistää sinut miettimään omaa elämääsi ja tekemään valintoja. Ei lääkitystä. Ja voit kertoa muille ihan avoimesti, että käyt tällaisella miettimässä suuntaa elämääsi.
ettekä ole mitään väärin sanonut. Itselläni on sellaista kireyttä, että töksäyttelen asioita.
Kävin tänään hakemassa unilääkkeet ja niitä on minulla nyt muutama. Loput on ystävälläni. Yritän viikonlopun aikana saada nukutuksi. Uskon, että jo nukkuminen helpottaa. Ainakin pääsen öiden synkistä ajatuksista eroon, jos nukun.
Jos alkuviikko on yhtä synkkä, menen lääkäriin. Voi olla että muutama hyvin nukuttu yö jo helpottaa. Sitten sen näkee.
Kiitos teille tästä keskustelusta. Ilman tätä en ehkä olisi hakenut edes unettomuuteen lääkkeitäni. Viime yönä tämän ketjun kautta sain ajatuksia sen verran liikkeelle, että sain tehtyä tuon pienen päätöksen.
ap
Saitko ap nukutuksi viime yönä yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otitko eilen illalla unilääkkeet? Miten yö meni?
samanlaisen uupumuksen ja väliaikaisesti jouduin käyttämään masennuslääkkeitäkin, joista oli apua siinä tilanteessa, missä olin.
Pääsin takaisin kiinni työelämään ja kouluun, sain työpaikan, kävin terapiassa ja nyt elämä tuntuu tavallaiselta, omalta elämältäni taas.
Noita kriisejä tulee, se on mahdollisuus pohtia elämäsi suuntaa. Rohkeasti vain lääkäriin. Masennuksella on taipumus kroonistua. Kun lääkkeet aloitin, tajusin olleeni jo vuosia masentunut, mutta vasta nyt apua saamassa.
Halaus, voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voisitko kuvitella ryhtyväsi yksityisyrittäjäksi? Jos työsi on sellaista ettei tahdo onnistua, niin olisiko sinulla jokin erikoislahjakkuus, jolla voisit tehdä hieman rahaa? Olisit näin ollen oma pomosi, olisiko se helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä lähde siihen enää. Juuri se ajoi minut työuupumukseen. Yrittäjänä teen liian ahkerasti töitä, siitä tulisi myös minun harrastukseni. Menestyin kyllä, mutta siitä kärsi perheeni ja minun terveyteni. Tästä johtuen siirryin samalla alalla palkallisiin töihin.
Olen puhunut asiasta nyt miehen kanssa. Ilmapiiri on aika outo.
Nyt yritän lähteä nukkumaan.
ap
Onko sitä ihminen hullu, jos ei huvita mennä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitä ihminen hullu, jos ei huvita mennä töihin?
Jos ymmärrys ei riitä, silloin kannattaisi olla hiljaa. Tosin senkin ymmärtäminen vaatii aivoja, joita sinulla ei ole. Ap:llä on todelliset ongelmat, ja ne pitäisi ratkaista, mutta sinä et auta noilla sanoillasi mitään. Ongelma ei ole työttömyys, vaan ihan muut seikat. Ap:n ongelmat eivät parane sillä että menisi töihin.
Vielä paljon kipeemmät on avohoidossa - katsopa vaikka ympärillesi: joka päivä tulee useita itsekseen puhuvia mielenterveysongelmaisia vastaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla että ongelmat on kasaantunu unettomuuden vuoksi. Työttömänä ihmisellä on myös ns liikaa aikaa maalailla kaikenlaisia ajatuksia ja pyöritellä niitä päässään yön pimeinä tunteina.. Luulenpa että ap saisi asiat kuntoon jos saisi jostain apua elämänsä järjestämiseen. Ekaks täytyy saada uniongelmat pois, jahka univelat on kuitattu niin asiat alkaa nähdä eri lailla. Sitten olis syytä hankkia jotain järkevää tekemistä päiväksi, oli se sitten työ tai vaikka jokin päivätoiminta. Perusasioiden kuntoon saaminen usein helpottaa, monella on vain kovin vaikeaa yksin saada niitä kuntoon. Puolisolle kannattaisi myös kertoa, jos suhteenne on kunnossa niin varmasti hän auttaisi ja tukisi.
Ärsytin sua kun toivotin hyvää yötä mutta ajattelin vain että sun olisi ehkä parempi yrittää edes nukkua tai edes levätä mielummin kuin palstailla läpi yön. Toivon sulle pelkkää hyvää ja haluaisin todella auttaa sua mutta miten se onnistuu näin netissä. Toivottavasti musta oli edes jotain apua sulle. Ja tuo ette annat uni lääkkeet ystävällesi kuulosta musta ihan hyvältä. T:27