Taidan olla pahemmassa tilassa, mitä myönnän

Sinulle sopiva sellainen!¨



Ei kannata syödä nappeja nukkuakseen, vaan etsiä mol.fi -sivuilta uutta vaan.



Ja ennenkuin alkaa myymään omaa aikaansa kenellekään työnantajalle, kannattaa ylpeänä tarkistaa, että työpaikan arvot ovat kunnossa:)

on kriisikeskuksia, joissa voi käydä ilmaiseksi puhumassa elämänsä kriisitilanteissa. Osaavat auttaa sinut eteenpäin, jos puhuminen ei riitä.

tiedossa, minne voisin mennä. Mutta koen olevani niin ahdistunut, etten pysty. Olen lamaantunut, maahan lyöty. Ongelmani ei siis ole työttömyys. En tiedä itsekään mikä ongelmani on. Se on totuus. Tiedän, että tämä minun tilanteeni on pientä monen muun ongelmiin ja murheisiin verrattuna. Toisilla on perheessä vakavia sairauksia ja minä surkuttelen näin typerällä asialla. Siksi en halua olla kenellekään reisaksi.



En ole nyt työkuntoinen.



Pelkään tietojeni luovuttamisesta sen vuoksi, että pelkään joutuvani sairaalaan. Puhuin sairaalasta siksi, että viitisen vuotta sitten minut oltiin sinne passittamassa työuupumuksesta johtuen. Lääkärin ja psykiatrin toimesta. Ne tiedot lukevat papereissani. Jos nyt menen lääkärille ja kerron mitä kaikkea ajattelen. Hän luultavammin katsoo, että olen pahemmassa tilanteessa psyykkisesti.



Pakko siitä on suvulle kertoa, jos minä olen sairaalassa.



Tekisi mieli herättää mies ja sanoa, että minä sekoan. Mutta pelkään mitä sen jälkeen seuraa. Joutuisin kertomaan hänelle mitä ajattelen. Kaikesta tulisi paljon synkempää, en voisi huomenna olla "kuten" ennen. Hän tietäisi että se on teeskentelyä.



Kiitos teille. Tuntuu todella hämmästyttävältä, että te jaksatte vastata minulle. Täysin vieraalle ihmiselle ja auttaa.



ap

Auttaa sua, halata ja pitää huolta mutta kun en voi kun ei tunneta tai en ainakaan tiedä kuka olet. Ap etkö millään pystyisi avautumaan miehellesi? Mua auttoi se kun viimein uskalsin avata suuni, kertoa kaiken miehelleni, herättää vaikka keskellä yötä, olla rakkaan mieheni kainalossa ja tietää että joka ikinen hyvä sekä paha olo on yhteinen. Ja siitä mennään yhdessä eteen päin ja selvitään. Hyvää yötä ap ja koita nukkua! Tavataan huomenna av:lla!

Ja tarkoitin sillä että minusta sun olisi hyvä lopettaa tietoisesti työnhaku ja lakata stressaamasta sillä. Kun itsekin tiedät ettet ole työkykyinen. Jollen väärin muista, olit listannut tuonne ykköseksi nukkumisen. No nuku! Mikä sinua estää. Kerro miehellesi ja perheellesi että olet ihan seis ja tarvit lepoa ja rauhoittumista. Ja sitten menet vaikka päivälla nukkumaan jos et yöllä saa unta. Yksi tuttavani joka sai työuupumuksen (josta epäilen sinunkin kärsivän) ja nukkui lopulta saikulla ekan kuukauden. Ja sitten kun edes vähän jaksat, pakotat itseäsi tekemään jotain kivoja asioita. TIEDÄN että se on hirveän vaikeaa, mutta se oikeasti toimii. Olen ollut masiskurssilla omakätisesti oppimassa. Joka päivälle laitetaan tavoitteeksi tehdä muutama "turha" mutta mukava asia.

uniongelmani on todellinen. Se ei ratkea sillä, että menen vain nukkumaan.



Minä en saa nukutuksi, vaikka kuinka yritän. Että mikä minua estää nukkumasta? Kerroppa se, lääkäriänikin se kiinnostaisi. Ei ole syytä löytynyt kymmeneen vuoteen. Unettomuus ei ole uusi ongelma.



Toisinaan nukun monta viikkoa hyvin, jopa kuukausia. Sitten tulee ajanjaksoja, jolloin en nuku. Saatan olla monta päivää nukkumatta. Ja nukkuessa unta riittää pari tuntia. Sen vuoksi minulla on ollut lääkitys. Nukahtamislääkkeet eivät auta. Olen joutunut syömään kunnon unilääkkeitä. Koko sukuni nukkuu huonosti, joten ehkä vika on osittain periytyvä.



Anteeksi jos suhtaudun tähän asiaan hyökkäävästi. Minua ärsyttää jos joku käskee sormia napsauttamalla nukkumaan, koska se ei onnistu. Kaikille nämä elämän itsestäänselvyydet eivät ole niin yksinkertaisia.



Yritän nyt kuitenkin mennä tuonne sänkyyn, josko uni tulisi. Pakko on edes yrittää.



ap

että haen huomenna unilääkkeet apteekista. Annan pakkauksen ystävälleni ja pyydän häntä antamaan siitä minulle kerralla vain pari pilleriä. Näin saisin toivottavasti ensi yönä jo unta. Ja koska lääkkeitä olisi kotona kerralla niin vähän, en pelkäisi että tekisin mitään typerää. Muutaman pillerin syönnistä ei tule kuin aamulla pää kipeäksi.



Tämä unettomuus tekee minut todella kireäksi.



ap

Käy katsomassa esim. Mieli maasta ry:n sivut!

http://www.mielimaasta.fi/

Varmaan osastopaikan tarvit ja siellä lääkityksen, tai sitten haet päivän tarpeen lääkkeitä kerralla.Onnea matkaan!

Surullista ettet uskalla puhua miehellesi etkä uskalla hakea apua.



Asiat voivat parantua vain, jos niin haluat ja teet jotain sen eteen.



Yksin, piilossa et tule onnistumaan.

Ei ihme että olet ihan seis, johan sen aiheuttaa tuo unettomuus.

Kuulostaa tutulta.. olen itsekin ollut masentunut, enkä tajunnut asiaa ennen kuin luin lehdestä masennuksen oireet. Olin tosi kireänä, mikään ei enää tuntunut miltäään ja sain nukuttua tosi huonosti.Itselläni oli myös itsetuhoisia ajatuksia. Havahduttuani asiaan menin työpaikkalääkärille ja se sai vyyhdin purkautumaan. Vaikka masennukseni oli vain lievää sain lääkityksen (masennuslääkkeet + unilääkkeet) ja ne auttoivat minut alkuun jotta jaksoin selvittää ongelmiani. Kannattaa ajatella että etenee pienin askelin, hienoa että uskaltauduit hakemaan lääkkeet. Pienikin askel parempaan suuntaan rohkaisee ottamaan sen seuraavan askeleen. Tsemppiä!

juuri tulin surffaamaan kun huomasin, että nostitte tämän ketjun, etsinkin sitä.



Olen saanut nukutuksi paremmin. Lääkkeiden avulla. Katkonaisia yöt ovat, mutta parempaan päin. Eniten vaikuttaa, etten nukkumisen kautta ole öisin pohtimassa synkkiä.



Päivisin olen yrittänyt pysyä liikkeessä, jotten jumittuisi kotiin. Sille joka pohti onko työttömyys sairautta (vai miten sen menikään), niin kyse nyt ei ole siitä. Kuten joku tuon jälkeen olikin todennut.



Olen varannut itselleni lääkäriajan loppuviikolle. Vaikka nukkuminen paranikin, niin tarvitsen kyllä hoitoa, on se sitten lääkkeitä tai muuta.



Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että saisin tammikuussa aloitettua työt. Edes osa-aikaisesti. Kuten aiemmin olen kertonut, niin minulla on tiedossa uusi työpaikka, johon voin mennä. Jos en raahaa itseäni töihin, tämä kotona oleminen vie minut syvemmälle pahaan olooni. Mutta ennen lopullisia päätöksiä keskustelen ensin lääkärin kanssa.



Miehen kanssa en ole uskaltanut puhua, tietää kyllä että olen menossa lääkärille. Mies varmaan luulee, että uniongelmasta johtuen. Lääkärikäynnin jälkeen kerron miehelleni. Olen itsekin viisaampi sen jälkeen.



Synkkiä hetkiä on vieläkin, tuskastuttavia ajatuksia ja hetkiä. Mutta koen että tämä on nyt "hallinnassa". Suuri kiitos siitä myös teille!



ap

Että lääkäriajan varaaminen oli eilen aika tiukka paikka. Mutta niin oli pakko. Kuten tekin olette monesti sanoneet.



Aikaa varatessa kysyivät, että millaista vaivaa. Panikoiduin, että mikä minua nyt sitten vaivaa? Sopersin jotain masennuksesta, unihäiriöistä ja haluan kokeneen lääkärin. Menen yksityiselle.

Tuon jälkeen helpotti. Lääkärille menen, koska aika on varattu. En jätä menemättä. Tuntuu, että nyt voin jakaa tämän ongelmani ammattilaisen kanssa. Hän antaa siihen parhaakseen näkemäänsä hoitoa/apua ja siten tilanne on hallinnassa. Eikä minun tarvitse yksin olla. Miehelle olen päättänyt lääkärin jälkeen puhua.



Mies on ilmeisesti jotain aistinut, koska kysyi, haluanko jatkaa omalla alallani vai miettiä muita vaihtoehtoja. Ehdotti myös, että jos haluan lähteä opiskelemaan erästä haaveilemaani alaa, hän tukee sitä ja kannustaa.

Tällä hetkellä en osaa noin suuria muutoksia miettiä, enkä voikaan ennen kuin saan itseni parempaan kuntoon. Ajatus kyllä piristi.



ap

Joko haluat parantua ja myönnät sairatesi ja otat avun vastaan. Tai sitten elät tuollaista puolittaista "häpeän-että-olen-olemassa-paapokaa-ja-ymmärtäkää-mua-poloista" -elämää.



Ajattele vastuutasi äitinä, mitä jos masentunut olisi oma lapsesi; toivoisitko että hänkin siinä tilassa pakenisi "häpeää" eikä ottaisi apua vastaan?

minä olen menossa lääkärille. Olen hankkimassa ja myös ottamassa apua vastaan. Viimeisissä viesteissäni tämän kirjoitin. Pakkohan minun on.

Mitä minun pitäisi vielä tehdä? Varmasti paljonkin, mutta tämän parempaan en nyt pysty. Yritän tästä aloittaa.

Myönnän kyllä, että olen työntänyt päätä pensaaseen tämän asian kanssa. Ja hävennyt. Ensimmäiset viestit varsinkin viestivät siitä. En edes halua lukea niitä uudelleen, koska muistan olleeni todella ahdistunut. Silloin kun niitä kirjoitin. Ja unettomuuskin teki ajatukset silloin todella synkiksi. Nyt pystyn käsittelemään asiaa paremmin, kun olen pystynyt nukkumaan paremmin.

ap

Joko haluat parantua ja myönnät sairatesi ja otat avun vastaan. Tai sitten elät tuollaista puolittaista "häpeän-että-olen-olemassa-paapokaa-ja-ymmärtäkää-mua-poloista" -elämää.

Ajattele vastuutasi äitinä, mitä jos masentunut olisi oma lapsesi; toivoisitko että hänkin siinä tilassa pakenisi "häpeää" eikä ottaisi apua vastaan?

Nukkuminen jo itsessään parantaa oloa ja auttaa selkiyttämään ajatuksia. Voit yhdessä lääkärin kanssa pohtia että mikä on ongelmiesi taustalla ja mitkä asiat niihin on vaikuttaneet. Saat varmasti apua! Olisi tärkeää selvittää olosi ja siihen johtaneet syyt, että pääsisit siitä suosta ylös.



Voimia ja tsemppiä sinulle!

Et nyt ole varmaan hereillä?

Miehet aistivat enemmän kuin luuletkaan mutta eivät ole ajatuksenlukijoita. Avaudu miehellesi. T:mies

Että lääkäriajan varaaminen oli eilen aika tiukka paikka. Mutta niin oli pakko. Kuten tekin olette monesti sanoneet.

Aikaa varatessa kysyivät, että millaista vaivaa. Panikoiduin, että mikä minua nyt sitten vaivaa? Sopersin jotain masennuksesta, unihäiriöistä ja haluan kokeneen lääkärin. Menen yksityiselle.

Tuon jälkeen helpotti. Lääkärille menen, koska aika on varattu. En jätä menemättä. Tuntuu, että nyt voin jakaa tämän ongelmani ammattilaisen kanssa. Hän antaa siihen parhaakseen näkemäänsä hoitoa/apua ja siten tilanne on hallinnassa. Eikä minun tarvitse yksin olla. Miehelle olen päättänyt lääkärin jälkeen puhua.

Mies on ilmeisesti jotain aistinut, koska kysyi, haluanko jatkaa omalla alallani vai miettiä muita vaihtoehtoja. Ehdotti myös, että jos haluan lähteä opiskelemaan erästä haaveilemaani alaa, hän tukee sitä ja kannustaa.

Tällä hetkellä en osaa noin suuria muutoksia miettiä, enkä voikaan ennen kuin saan itseni parempaan kuntoon. Ajatus kyllä piristi.

ap

suosittelen lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Hän antaa syntisi anteeksi ja päästä sinut häpeän tunteista. Ei ole häpeällista tunnustaa olevansa heikko ja tarvitsevansa apua. Tuolla, mitä olet käynyt läpi, on tarkoituksensa. Se voi muuttua sinulle siunaukseksi.