Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:00"]

Nro 6. (Lainaukset ei vaihteeksi toimi), jos ette ole uskovaisia, niin sitä suuremmin ihmettelen, miksi lapsen puolesta tarvitsi tehdä noin iso päätös? Etkö usko, että omalla lapsellasi on oikeus uskonnonvapauteen, vain koska sinullakaan ei ole ollut? Varsinkin, kun perinteet eivät olleet tärkeitä mennessänne naimisiin, mutta yhtäkkiä olivat kun lapsen nimeä piti salailla ja hänet piti liittää uskontokuntaan...

Ei minua sinun tekemisesi ärsytä :D, jestas sentään, hieman huvittavat ja ihmetyttävät kyllä. 

Itse toki valitsin toisin, ei meidänkään mennessämme naimisiin maistraatissa, paikalla ollut kuin muutama läheinen, mutta en kokenut, että se olisi ketään niin suuresti kiinnostanut, että olisi pitänyt ryhtyä ihan salailemaan :D

[/quote]

no nyt ne lainaukset tietenkin sitten toimivat ja tarkoitus oli, että viittasin viestissäni numerolle 67, ei 6.

Voi osittain ainakin nimen kohdalla johtua myös siitä, että ajatellaan sen olevan suurempi asia muille ihmisille kuin onkaan.

Mutta me ollaan kerrottu hyvin varhaisessa vaiheessa ihan yleisesti sekä raskaudesta, sukupuolesta (heti kun sen on saanut tietää) sekä myös nimestä! Ei olla pimitetty mitään noista. Vauvoilla ei ole ollut tekonimiä, joten ollaan ihan raskausaikana jo kutsuttu tulevilla, oikeilla nimillä.

Mun mielestä aika kiva tapa on se, johon olen törmännyt jo monta kertaa: Kutsumanimi kerrotaan jo viimeistään vauvan synnyttyä ja muut nimet odottavat julkistustaan kaste- tai nimiäisjuhlaan asti. Aika mukava kompromissi mun mielestä kertomisen ja jännityksen ylläpitämisen välillä.

Jotkut vanhemmat ymmärtävät että heidän tuleva lapsensa ei ole maailman napa joka kiinnostaa jokaista vastaantulijaa.

Ennenvanhaan raskaus tavattiin peittää niin hyvin kuin mahdollista, toisin kuin nykyään kun palloa täytyy paljastella kaikille.

Fiksut vanhemmat pitävät perheen sisäiset asiat omana tietonaan.

En mäkään ymmärrä sukupuolen salaamista (jos se on tiedossa), mutta en kyllä kertonut raskaudesta puolitutuille ennen sen puoliväliä (läheisille ja kavereille tietty kerroin). Jos oliskin tullut keskenmeno, niin kiva selittää sit uusiks kaikille et hei, ei tuukaan sitä vauvaa. Kiusallista myös sille puolitutulle, joka joutuu sitten pahoittelemaan ja esittämään empaattista ihmiselle, jota tuskin tuntee. Tai jos vaikka löytyisi vakava kehitysvamma ultrassa ja raskaus keskeytettäisiin, olisko kiva kuuluttaa sekin puolitutuille?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:20"]

Jotkut vanhemmat ymmärtävät että heidän tuleva lapsensa ei ole maailman napa joka kiinnostaa jokaista vastaantulijaa.

Ennenvanhaan raskaus tavattiin peittää niin hyvin kuin mahdollista, toisin kuin nykyään kun palloa täytyy paljastella kaikille.

Fiksut vanhemmat pitävät perheen sisäiset asiat omana tietonaan.

[/quote]

Fiksut vanhemmat eivät myöskään erikseen ryhdy salailemaan mitään perheen sisäisiä asioita... Miksette voi käsittää, ettei ihmisiä kiinnosta, mutta jos joku sitten kohteliaisuudesta kysyy, että tuleeko tyttö vai poika (koska useimmista muista on mukavaa, jos osoittaa kiinnostusta heidän elämänsä tärkeään asiaan...) niin vastataan, ettei kerrota ja hymyilään päälle, niin eihän se ihan fiksulta tunnu. Mutta ole sinä mitä mieltä haluat, ei se minulta ole pois. 

Ystävistä jos taas on kyse, niin toivottavasti kaikki muutkin asiat, kuten avun tarvitseminen on perheenne sisäinen asia.

Luin tätä ketjua ääneen miehelleni. Hän totesi että AP on todella epähienotunteinen ja itsekeskeinen ihminen.

Samaa mieltä.

Minusta kyse on sellaisesta kuvitelmasta, että asia on hirveän tärkeä muille ihmisille. Että muut ihan henkeä pidättäen jänittää ja puhua-puivat jonkun lapsen sukupuolta tai nimeä päivät pitkät, jos sen kertoo etukäteen. Minusta kyse on eniten siitä, että kuvittelee omien asioidensa merkitsevän toisille paljon. Oikeasti jokaista kiinnostaa tietää toisen raskaudesta ja lapsen sukupuolesta jne., mutta ei se loppujen lopuksi isovanhempia lukuunottamatta ole kovin oleellista. Kunhan nyt vaan halutaan tietää.

Tuo, ettei miehen vanhemmille kerrota, on ilkeyttä. Se on sellaista toisten alistamista ja nautintoa siitä, että toisilta on onnistuttu pimittämään tärkeä tieto, joka tietysti korostetusti on kerrottu muille. Voisin kuvitella, että kälyni tekisi meidän vanhemmille just noin, ellei veljeni väkisin juoruisi noin tärkeää asiaa vanhempien kannalta. Se loukkaa kuitenkin ihan läheisiä. Mulla on kaveri, jolle vanhemmat kertoi pikkusisaruksesta josssain rv. 35. Asiasta tiesi siis kaverin isosisko ja pikkuveli + kaikki muut. Vain jätettiin kertomatta tälle 14-vuotiaalle. Se oikeasti jätti arven sille kaverille. Se oli niin veemäistä sulkea se yksi lapsi ulos perheen elämästä tuolla tavoin. Tänä päivänä en tiedä, miksi noin toimivat. Kyse oli ihan ydinperheestä.

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:00"]Nro 6. (Lainaukset ei vaihteeksi toimi), jos ette ole uskovaisia, niin sitä suuremmin ihmettelen, miksi lapsen puolesta tarvitsi tehdä noin iso päätös? Etkö usko, että omalla lapsellasi on oikeus uskonnonvapauteen, vain koska sinullakaan ei ole ollut? Varsinkin, kun perinteet eivät olleet tärkeitä mennessänne naimisiin, mutta yhtäkkiä olivat kun lapsen nimeä piti salailla ja hänet piti liittää uskontokuntaan...

Ei minua sinun tekemisesi ärsytä :D, jestas sentään, hieman huvittavat ja ihmetyttävät kyllä. 

Itse toki valitsin toisin, ei meidänkään mennessämme naimisiin maistraatissa, paikalla ollut kuin muutama läheinen, mutta en kokenut, että se olisi ketään niin suuresti kiinnostanut, että olisi pitänyt ryhtyä ihan salailemaan :D

[/quote]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:00"]Nro 6. (Lainaukset ei vaihteeksi toimi), jos ette ole uskovaisia, niin sitä suuremmin ihmettelen, miksi lapsen puolesta tarvitsi tehdä noin iso päätös? Etkö usko, että omalla lapsellasi on oikeus uskonnonvapauteen, vain koska sinullakaan ei ole ollut? Varsinkin, kun perinteet eivät olleet tärkeitä mennessänne naimisiin, mutta yhtäkkiä olivat kun lapsen nimeä piti salailla ja hänet piti liittää uskontokuntaan...

Ei minua sinun tekemisesi ärsytä :D, jestas sentään, hieman huvittavat ja ihmetyttävät kyllä. 

Itse toki valitsin toisin, ei meidänkään mennessämme naimisiin maistraatissa, paikalla ollut kuin muutama läheinen, mutta en kokenut, että se olisi ketään niin suuresti kiinnostanut, että olisi pitänyt ryhtyä ihan salailemaan :D

[/quote]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[/quote]

Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan... 

Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.

En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?

Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?